Kitinä

Käsittääkseni jääkiekossa ei ole samaa sukupuolta olevien välisiä suhteita. Ainakaan sen viestin perusteella mitä kyseinen yhteisö ulospäin viestittää.

Diddley Bow kirjoitti:Käsittääkseni jääkiekossa ei ole samaa sukupuolta olevien välisiä suhteita. Ainakaan sen viestin perusteella mitä kyseinen yhteisö ulospäin viestittää.

Kyllähän urheilijan sanaan pitää luottaa! Jos on vielä lapinmies, niin 130%:sti!

Jep jep. Mä ehkä vähän haistan, että kohta ovet paukkuu, kun broad street bullies ei enää ole se tyyli jolla kannu kannetaan kotiin. Voi olla, että kuolen odottaessa.

Juma kun tuli hyvä fiilis tästä:

Mikä olisi raadin mielipide?

Bluntly kirjoitti:Mikä olisi raadin mielipide?

Vinkkiä.jpg

Ehdottomasti. Jos daami tulee kahville eli naimaan, vaimomatskumittari räjähtää.

Perkele!

Suhteessa ei ole mitään paskaa jauhettavana, mulla itsellä on ongelmia tässä suhteessa. Tilannehan on se, että olen töissä arkipäivisin (yhä, minut tunnetaan siellä pelottavana henkilönä, vaikka en ole kelleen ees huutanut, paitsi pomolle - silleen hyvässä hengessä) ja hellu on kotona. Hän haluaa tehä kaikki kotityöt. Täysin järkevänä perusteluna hänellä on, että sitten molemmilla on töitä, työt rytmittää elämää ja illat jää muulle mukavammalle tekemiselle, kun ei tarvi enää huolehtia kotitöistä. Mun oli todella hankalaa suostua tähän, koska minusta kotityöt pitää tehdä tasan. On tässä ollut opettelemista. Hän esimerkiksi tekee asiat eri tavalla kuin minä. Ja ihmisillähän on tapansa, mullakin omani, mutta koska nyt on saatu (hampaita kiristellen) tämä työnjako, niin minä en sano, että "ei ku tee näin". Joskus kysyn, että "miksi teet noin" ja selvennän, että itse teen eri tavalla, siksi kyselen, että miksi teet noin. Kun hän selittää, sanon, että ahaa, no niin. En silti sano sitä omaa tapaani. Voin kertoa, että on vaikeaa! Kaikki kuitenkin toimii, kukaan ei ole kuollu nälkään ja kaikilla on puhtaita vaatteita käytettävissä. Ja yhtään valkosta vaatetta ei ole muuttunu vaaleanpunaiseksi. Niin, että pidän suuni supussa.

Sen lisäksi, että hellu tekee kotityöt, hän on myös rempanut asuntoa. Minä olen ostanut matskut ja hän on tehnyt isäni ja omien kavereidensa suosiollisella avustuksella. Hellulla tuntuu olevan hirveä kynnys kysyä apua minun sukulaisilta, vaikka he itse ovat tarjoutuneet auttamaan ja minä tiedän ja olen hellullekin sanonut, että isä ainakin vain tykkää siitä, että saa olla hyödyksi ja hänellä on tekemistä. Samalla hellu on oppinut uusia asioita. Olen minäkin toki remontoinut, mutta huomattavasti vähemmän, kuin hellu. Kohta lähden irrotteleen tapettia. "Jee." Mutta tuo avun kysyminen! Voi herranjumala, että voi olla vaikeaa kysyä apua tutultakin ihmiseltä, vaikka ei itse osaa ja tämä toinen osaisi ja voisi opettaa. Olen pyöritellyt silmiäni ja uhkaillut remonttimiesten palkkaamisella (=rahan tuhlausta).

Kodinhoidolla, vastuullisuudella, seurallisuudella ja oppipoikana olemisella hellu on oikea unelmavävy ja mun vanhemmat on ihan myytyjä. Tykkäs ne edellisestäkin, mutta jäivät tietysti vieraammiksi kun kaukana asuttiin.

Tämä työnjakotilanne tietysti muuttuu, jos hellu menee joskus töihin. Sitten kotityöjako menee uusiksi.

Kaiken kaikkiaan ei siis ole ongelmia muuta kuin minun omassa päässä. Eikä sielläkään enää juurikaan. Ison asennekasvatuksen jälkeen.

annepa kirjoitti:Kaiken kaikkiaan ei siis ole ongelmia muuta kuin minun omassa päässä. Eikä sielläkään enää juurikaan. Ison asennekasvatuksen jälkeen.

Kuulostaa kyllä aika oudolta ongelmalta, jos nuppia puristaa että toinen tekee kotityöt. Parisuhdemaailman first world problem

Nuppia puristaa se, että naisella on housut, miehellä hame. Se on näitä geenijutskia junous, eikä siihen auta rationaalinen ajattelu.

^ Muslimit voisivat käyttää tällaista parisuhdepukua kylillä liikkuessaan.

http://www.halloweencostumes.com/two-pe ... stume.html

Riemumieli kirjoitti:Nuppia puristaa se, että naisella on housut, miehellä hame. Se on näitä geenijutskia junous, eikä siihen auta rationaalinen ajattelu.

Ei, vaan

annepa kirjoitti:koska minusta kotityöt pitää tehdä tasan.

Tai olin ennen sitä mieltä, että kotityöt pitää tehdä tasan. Onhan se nyt järkevää, että jos toinen on kotona, hän tekee kotitöitä ja se joka on palkkatyössä, tekee työmaatöitä. Varsinkin, kun kotona oleva näin vaatii. Palkkatöiden jälkeen ei tarvi tehdä kotitöitä, vaan voi nauttia ihan täpöllä vapaa-ajasta, molemmat!

Lausuntosi ei päde myöskään siksi, että

annepa kirjoitti:hän on myös rempanut asuntoa.

Eikö remppajutut ole ns. miesten hommia?

Tiedä onko vika minussa, toisessa vai tähtien asennossa, mutta olen tässä jo useamman päivän miettinyt onko minua kumminkaan tarkoitettu elämään loppuikääni tämän ihmisen kanssa.

Olen toki akkainlehdistä lukenut kaikki kliseet tyyliin suhteen eteen pitää tehdä töitä... Vastapuoli vaan tuntuu tulkitsevan tämän niin että kun kakarat taintuvat niin hän on osansa tehmyt ja voi tsiigata jotain paskasarjaa tabletilta loppuillan. Siinähän käyt sitten koputtelemassa vertaiskuvanmollisen oven takana että kai tässä olis muitakin ajanviettotapoja.. Eikä arki mene meillä todellakaan niin että mä istun perse homeessa sohvan nurkassa kun toinen hoitaa kaikki juoksevat. Alkaa vaan pikkuhiljaa vituttamaan kun kakarat ja koira kyllä saavat huomiota mutta minä saan tyytyä tähteisiin.

Sama keskustelu muuten on käyty tässävuosien varrella aika saatanan monta kertaa. Mikään ei ole muuttunut.

KKK kirjoitti:Sama keskustelu muuten on käyty tässävuosien varrella aika saatanan monta kertaa. Mikään ei ole muuttunut.

Toistan itseni, ja sanon vaan että:

Vesper kirjoitti:Toistan itseni

Aina valmiina auttamaan!

Bertrand Russell kirjoitti:The man who has fed the chicken every day throughout its life at last wrings its neck instead, showing that more refined views as to the uniformity of nature would have been useful to the chicken.

Kumpi on kivempi tyttö?
A. Ei lähde kanssasi teelle vaikka olet jo pyytänyt kolmesti.
B. Kymmenen minuutin juttelun jälkeen haluaa lähteä kanssasi teatteriin ja olisi valmis ottamaan suihin samana iltana.

^En tiedä, mutta vaikuttaa siltä, että molempien käytös aiheuttaa sulle silkkaa harmitusta.

Valehtelin. Kyllä mä tiedän tähän oikean vastauksen.

Vaikea juttu. Avasin tämän kirjoitusikkunan ajatuksella, että sun ei tarvitse ottaa huomioon sitä, mitä miehellesi tapahtuu, jos eroatte. Mutta sitten tuli mieleen, että jos (kun) alkoholi on määrätyllä tavalla myös sairaus, asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Ei sairasta puolisoa jätetä sairauden takia.

En tiedä, mitä pitäisi tehdä. Todennäköisesti helppoa oikeaa vastausta ei ole.

Onko Al-anon- toiminta tuttua? Ryhmiin pääseminen voi olla haaste tai kynnys, mutta matskua löytyy sähköisenäkin jonkun verran. http://www.al-anon.fi/

Mun mielestä alkoholistin jättäminen siinä kohtaa kun lapsi on hoksaavassa iässä ei ole mikään tekosyy. Elämisen ehdot on vaan muuttuneet siitä 13 vuoden takaisesta, etkä voi vaatia lasta kestämään samaa, minkä voit vaatia/pakottaa itsesi kestämään. Tietenkin ensin voi halutessaan vaatia hoitoon/muutokseen sitoutumista. Päihteettömyyteen sitoutuminen vaatii sen, että mies ottaa itse vastuun touhusta, eikä ole sinun kontrollisi varassa. Se voi vaatia sen, että pohtii tilannetta ihan itsekseen. Riippuvaiselle tietty läheisten tuki näyttäytyy helposti mahdollistamisena ja sitä kautta hiljaisena hyväksymisenä.

Oletko Suvinen selkeästi ilmoittanut miehelle, että jos juopottelu jatkuu, sinä ja lapsi lähdette?

James Potkukelkka kirjoitti:Vaikea juttu. Avasin tämän kirjoitusikkunan ajatuksella, että sun ei tarvitse ottaa huomioon sitä, mitä miehellesi tapahtuu, jos eroatte. Mutta sitten tuli mieleen, että jos (kun) alkoholi on määrätyllä tavalla myös sairaus, asia ei ole aivan niin yksinkertainen. Ei sairasta puolisoa jätetä sairauden takia.

Tässä enemmänkin kuulostaa siltä, että tämä "sairaus" on ainoa syy miksi ollaan yhdessä. Ts. ei uskalleta elää omaa elämää siinä pelossa, että toisen elämä surkistuu.

Aika synkkää shittiä. Oletan, että sen nyt vielä kestäisi että puolisolla on ongelmia päihteitten kanssa mutta itselläkin raja alkaisi ylittyä jos omien lasten pitäisi toistuvasti sietää "oudosti" käyttäytyvää vanhempaa. Tai pientä epävarmuutta rutiineissa.

Jos puoliso näkisi tämän elämänsä ongelmana (vähän epäilen sitä, kun kerran salaakin juopottelee "huomaamattomasti" etteivät muut kärsi hänen ajanvietteistään) tämän korjaaminenhan olisi mahdollista.

Mutta jos sisäinen motivaatio muuttaa tapojaan puuttuu on joko kestettävä sormet kyynärpäitä myöten ristissä tai aktiivisesti koetettava lähteä eri suuntiin.

exsu kirjoitti:Onko Al-anon- toiminta tuttua?

Olen ehkä kysynyt aiemminkin, mutta onko kaikissa AA-ryhmissä uskonnollinen perusta?

Suvinen kirjoitti:

James Potkukelkka kirjoitti:Oletko Suvinen selkeästi ilmoittanut miehelle, että jos juopottelu jatkuu, sinä ja lapsi lähdette?

En ole. Mies toistuvasti krapula/morkkispäivinä, yleensä jo juopotteluiltana, ilmoittaa että ero on tultava. Ongelma on sekin etten osaa sanoa haluaako se eroa siksi että a) saisi vapaasti ryypätä vai b) ajatteleeko se meidän parasta. Yhdessä ollaan noin 70% mun valinnasta. Siksi koen että tää on niin vahvasti mun päätettävissä oleva asia. Toisaalta hyvin vahvasti myös tunnen että olen se voima joka tätä perhettä pitää kasassa.

Pääsiäisen aikaan mies sanoi olensa surullinen koska tietää että meidän pitää erota, vaikka ei haluaisi. Vähän samat fiilikset itsellä. Tää on tämmöstä kipeän hampaan irti nitkuttamista. Muksu ei oireile vielä millään tavalla; mieshän oli täysraittiina lapsen ikävuodet 2-4. Silloin kyllä uskoin että jos vaan tahtoa on tarpeeksi homma saadaan toimimaan. Nyt taas tuntuu että en vaan jaksa.

Ehkä olisi kuitenkin hyvä sanoa asia hyvin selkeästi silloin, kun mies ei ole kännissä/morkkiksessa.

James Potkukelkka kirjoitti:

exsu kirjoitti:Onko Al-anon- toiminta tuttua?

Olen ehkä kysynyt aiemminkin, mutta onko kaikissa AA-ryhmissä uskonnollinen perusta?

Ei ja on. Ne puhuu "korkeammasta voimasta", mutta sen saa itse määritellä, että mitä se itselle tarkoittaa. Eli eivät käy raamattua tai koraania tai muutakaan pyhää kirjaa läpi, vaan se korkeampi voima (voi olla myös kohtalo tai karma tai mihin kukakin katsoo uskovansa) on mukana puheissa. Tietysti sitten eri ryhmien välillä on hyvin yksilölliset puhetavat, eli on varmasti olemassa hyvin vahvastikin julistuksellisia ryhmiä ja sitten niitä, joissa aihetta vain sivutaan.

Lisään vielä. Mulla on asiakkaita, jotka on aika vahvasti uskonnonvastaisia, ja joille noi voimista puhumiset on olleet aika iso haaste. Ovat yleensä tulkinneet sen "korkeamman voiman" esim. ryhmissä olevaksi ryhmähengeksi ja ryhmän voimaksi/tueksi.