Kitinä

Käytiin miehen kanssa kävelemässä. Siinä käpsytellessä supistukset alkoi tulemaan sitten tiheämmin (kolme vartin sisään). Suuntasimme siis kotiin odottelemaan jatkuuko ne. Istahdin sohvalle ja siihen ne sitten aika lailla lopahti. Välissä tunti ja sitten tulee yksi säälittävä pieni. Turhauttavaa.

Mida kirjoitti:Mikali neuvottelut eivat SatKs:ssa onnistu, pyydan maksusitoumuksen Vammalaan. Kasittaakseni Vammalan synnarin kulttuuri on huomattavasti inhimillisempi. Paakaupunkiseudulla oli Tammisaari. Eipa ole enaa. Otan osaa. Sairaaloiden valilla on eroa siina miten synnytyksen hoidon voi olettaa sujuvan. Ja silti niissa isoissakin liukuhihnasairaaloissa on toissa myos inhimillisia, ammattimaisia hyvia katiloita. Ongelma on se, etta on taysin sattumanvaraista kuka synnytysta sattuu hoitamaan.

Kaverini avokki synnytti juuri kesällä Vammalassa vaikkei asukaan siellä. Toisella kaverilla taas on todella huonoja kokemuksia TAYSista. Mitä iloa on isosta yksiköstä, jos lääkärin saaminen kestää 3 tuntia, kun sitä todella tarvittaisiin; hoitajat vaan toistelivat (synnytyksen jälkeen), että katsotaan nyt vielä miten menee. Kaveri sai extreme-alun isyyteen, kun vaimo oli viikkokaupalla sairaalassa.

^ Niinpa.

Se on kato raha ja tehokkuus ja "turvallisuus" jotka ratkaisevat. Ei inhimillinen kohtelu, joka vaikuttaisi paljon elamanlaatuun monessa tapauksessa pitkaankin synnytyksen jalkeen.

Kavin eilen aitiyspolilla raskausdiabeteksen takia. Vastaanottanut laakari oli semmoinen poikki, pinoon ja seuraava-tapaus. Kylla se kysymyksiin vastasi, mutta se ei jaanyt kysymyksia odottelemaan. Katilot kylla vaikuttivat olevan ihan ok.

Kotikatilo tulee ensi viikolla kaymaan ja doulan kanssa mennaan kolmen viikon paasta pelkopolille. Ekan synnytyksen paperit tulevat varmaan viikon paasta postissa. Mua erityisesti kiinnostaa, etta loytyyko sielta joku perustelu sille, miksi katilo ei ponnistusvaiheessa paan synnyttya odottanut seuraavaa supistusta vaan kaski ponnistaa ilman "tai muuten maa revin tan taalta itse". Synnytyksen jalkeen sain kotiini jonkun lapun, jossa luki ettei kalvojen puhkaisua tai oksitosiinia laitettu kaynnistystarkoituksessa. Tamakin mua kiinnostaisi, etta huvikseenko sitten. Mun kasittaakseni molempien toimenpiteiden tarkoitus oli nimenomaan saada synnytys kayntiin.

Pyysin lapsivuodeosastoltakin paperit, mutta lahinna ihan vaan mielenkiinnosta. Mua ylipaataan kiinnostaa millaisia papereita tekevat.
Samoin kun harkitsen menevani synnytysvalmennukseen yleisesta mielenkiinnosta. Jospa vaikka joskus elamantilanne sallisi ne doulan tyot, niin olisi kokemusta paikallisista kaytannoista.

Sanavarasto on parin kuukauden sisällä kehittynyt roimasti. Muidenkin korville selviä sanoja ovat (samoin tietää mikä osa/esine yms. on kyseessä) mm. mopo, auto, nakki, kurkku, keksi, jätski, isi, äiti, peili, lamppu, ankka (aku ankka), rex (poliisikoira rex, kaikki sen näköisetkin koirat on reksejä), kitty (hello kitty), pauli (julius apina), maito, leipä, vaippa, pissa, kakka, kännykkä, viivi ja wagner, nenä jne.

Ymmärtää jo tosi hyvin kaikenlaista. Osaa viedä roskia roskakoriin, pyytää haluamansa, laittaa vaatetta päälle, mennä vaipanvaihtoon, laittaa leffaa pyörimään kaukosäätimellä, samoin vaihtaa kanavaa, tietää uunin olevan kuuman, tietää mistä saa mitäkin syötävää, osaa mennä nukkumaan, tietää ruumiinosat jne.

Ei ole enää vauva, puoltoista vee kuun lopussa <3

Onko mammoissa ketään, joka olisi perehtynyt mammoja laajasti kuohuttavaan d-vitamiinikeskusluun? Kolmosta vai kakkosta, paljon vai vähän yms. Koskee tietty myös aikuisia, ovatko suositukset vääriä, pitäisikö deetä kiskoa kuin viimeistä päivää ainakin se 250 mikrogrammaa?

Näillä tiedoin en uskaltaisi vielä änkeä tytsää täyteen d-vitamiinia, koska yliannostuksen vaara on kuitenkin olemassa. Haluan tarkempaa/enemmän dataa.

RP kirjoitti:Näillä tiedoin en uskaltaisi vielä änkeä tytsää täyteen d-vitamiinia, koska yliannostuksen vaara on kuitenkin olemassa. Haluan tarkempaa/enemmän dataa.

En minäkään överiksi vetäisi mutta olen siinä käsityksessä että aikuisille suositeltu 7.5 mikrogrammaa on ihan liian vähän. Lasten suosituksista ja siitä mihin ne perustuu en tiedä, mutta jos mennään samaa rataa niin enemmän ne tarvii kuin suositellaan.

Riemumieli kirjoitti:Onko mammoissa ketään, joka olisi perehtynyt mammoja laajasti kuohuttavaan d-vitamiinikeskusluun? Kolmosta vai kakkosta, paljon vai vähän yms. Koskee tietty myös aikuisia, ovatko suositukset vääriä, pitäisikö deetä kiskoa kuin viimeistä päivää ainakin se 250 mikrogrammaa?

Jos olen oikein ymmärtänyt niin 7.5 mikrogramman suositus perustuu joskus 40-luvulla tehtyyn kyselytutkimukseen.

Itse vetelen tällä hetkellä semmoista 75 mikrogramman annoksia ja omassa olossa on tapahtunut muutoksia parempaan suuntaan siitä mitä tilanne oli aloittaessa. Auringon vähetessä tulen nostamaan annoksen ainakin kaksinkertaiseksi, riippuen minkälaista dataa veri antaa.

Tässä ketjussa paljon linkkejä aihetta koskettaviin artikkeleihin.

Poika sanoi "äiti". Ihan selvästi ja tarkasti "äiti". Toki tättätättätää lomassa, mutta kun olin tiskejä laittamassa, kuului pinnasängystä kirkkaasti taas pelkästään ÄITI (joo, ei se viel tajua)

Kävin tänään ekassa neuvolassa, joten ehkä sen voi sitten sanoa jo ääneen.. Musta tulee äiti! Hämmentävää ja kummallista, ja niin hienoa.

Kysyivät jo nyt, missä haluaisin synnyttää ja tuleeko mies mukaan ja niin edelleen. Tuntuu ihan omituiselta, kun vieläkin vasta sulattelen tietoa vauvasta.. (Että antaako ne mulle semmosen tänne kotiin? )

Olo on onneksi mitä parhain. Ainakin toistaiseksi. Mitä nyt vähän väsyttää, mutta se kai kuuluu asiaan.

^Onnea!!

SIPSIIIIIII!!!! Onnea niin kamalasti!!

Ihanaa odotusta Sipsille!

Onnea Sipsi

Kiitos kaikille onnitteluista.

Mut nythän se sitten myrkyn lykkäs..mulle tulee ensi yöksi VAUVA kylään. On kyllä aika kiltti tapaus, mutta hermostuttaa silti vähän. Nojaa, vauvoja siellä, vauvoja täällä. Murphyn laki.

Onnea Sipsille!

Täällä yhä odotetaan että toi tajuais tulla ulos. Heräsin aamuviideltä supistuksiin. Alkoivat pian tulla 5 minuutin välein. Kun tuntuivat jatkuvan lähdimme vähän ennen kahdeksaa synnärille. Käyrälle ja tukimuksiin. Kaikki oli vielä kovin ylhäällä, joten kotiin.

Supistukset jatkuivat 5 minuutin välein.

Kahdelta ne oli niin hiton kipeät että lähdettiin takas laitokselle. Käyrät, tutkimukset ja kehoitukseksi tuli kävellä pari tuntia. Köpöttelin sitten miehen kanssa ympäri sairaala-aluetta. Taas käyrille. Supistuksia näkyy runsaasti, suurinta osaa en tunne. Pari helvetin kipeetä, joista toinen ei tunnu loppuvan koskaan. Tutkimuksiin, jossa todetaan että pää on tullu alaspäin, mutta kohdun suu ei oo auennut oikeestaan ollenkaan aamusta (välissä siis 7 tuntia) tai tullut alas.

Taas kotiin, mutta tällä kertaa mulle annettiin supistukset lopettava/ehkäsevä/jotain ruiske, että saan nukuttua. Ei kuulemma estä synnytyksen alkamista jos on alkaakseen, mutta lopettaa nuo supistukset etten oo ihan loppu sitten kun synnytys tosiaan alkaa. Sen kaveriksi tuli sitten särkylääke. Uskomaton tunne vähän aikaa niitten ottamisen jälkeen: mihinkään ei satu.

Nyt katellaan millon alkaa taas supistelemaan.

Tsemppi pärskylle ja onnea sipsille! <3

Heh, tuli mieleen tuosta "äiti"-sanasta. Muutamia kuukausia sitten laitettiin vihkikuvat seinälle, ja tytsä tietysti halusi useasti niitä miehen kanssa katsomaan. Mies aina totesi, että siinä on äiti. Pari kuukautta menikin niin, että aina tytsän lukiessa lehteä ja nähdessään rillit ja blondit kiharat, tuli sormen osoitus ja "äitiiäitiiäitii"-huuto. On tehnyt myös kaupassa saman.

On oppinut myös semmosen, että aamuisin tietää äidin käyvän hitaalla. Huutelee muutaman kerran äiti, äiti. Jos ei reaktiota niin alkaa "äiti, kakka, kakka". Tietää, jotta äitee tulee nopeasti paikalle.

UK oli kyllä kiltti kun kävi kaupassa mun puolesta, mutta ko ei se tuonut tuttelia vaan porkkanavelliä - jota poika ei voi sietää. Ihana taistelu koko aamun jauheesta tehdyn äidinmaidon ja sen perkeleen porkkanavellin kanssa...kauppaan mars.

^ Huuda sille vähän (jos et muistanu jo). Kyllä miehet voi välillä olla tyhmiä ja ignorantteja.

Manaaja kirjoitti:^ Huuda sille vähän (jos et muistanu jo). Kyllä miehet voi välillä olla tyhmiä ja ignorantteja.

En huutanut. Oon vuosien varrella tottunut et se ei vaan osaa tuoda kaupasta juuri sitä mitä pyytää.

Täällä on tosi hauskaa kun lapsen kanssa pystyy jo oikeasti keskustelemaan.
Lapsi: - Mihin sä meet? Minä: -Vessan. - Miksi? -No kun on pissahätä. - Niinkö? - Juu. - Oletko nyt aivan varma? - Juu kyllä olen.
Och så vidare och så vidare.
Kyselykausi on myös aika jännä. En tiä kumpi täs enemmän oppii. =D

^ Joo.
"Se on siina sun vieressa" sanoo aiti. "Ai missa?" kysyy lapsi ennen kuin on ehtinyt liikahtaakaan katsoakseen itse.

Muutoin kuittaisin vaiheena sen kummemmin ajattelematta, mutta sen mummo on ihan samanlainen yha. Pistaa hirvittamaan.

Aika kovaa tylytystäkin tulee.

Sorsia ruokkimassa. Lapsi: - Kvaak kvaak! Minä: - Jutteletsä sorsien kaa? - En tietenkään, sanoin vaan kvaak kvaak. (+ "ootsä vähä dorka"-katse)

Legoilla leikkimässä. Minä: - Onks toi auto? Lapsi: - Ei, tää on leegopalikka. (+ "joo, on se tosi dorka" -katse.)

Onnea Par-sky


Pikkujätkä hokee kokoajan "äitiii, äitii" tuskin tietenkään tajuamatta.

Tyttö käski mun äsken tehdä reseptikirjan isille, koska "äiti tekee maailman parasta ruokaa ja isi vie mut aina vaan ravintolaan". *snif*

Oi, ihanaa Sipsi! Onnea!

Ja onnea näköjään pärskyllekin!

(Ja onnea myös tyttäreni kummitädille, josta tuli tänään äiti.)