Kitinä

Georgina kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:
Tarkkailen tilannetta, mutta en tee asialle mitään. Luotan tässä nyt Daven nettidiagnoosiin (ja tulen haastamaan teidät kaikki oikeuteen, jos yhtäkkiä kupsahdankin syöpään!).

Davehan sano saman ko mä mutta hienommin sanakääntein.

Pahus, keksit lääkärien tarkoin varjellun salaisuuden!

NuoriDaavid kirjoitti:

Georgina kirjoitti:
Davehan sano saman ko mä mutta hienommin sanakääntein.

Pahus, keksit lääkärien tarkoin varjellun salaisuuden!

Mulla on sisäpiirin tietoa!

Niin Kreitsu.
Sinäkin alat olla niin vanha akka että ymmärrä: Vanhemmiten ihminen alkaa kasvaa sieniä. Tai ties mitä ei välttämättä kuolettavia kasvaimia, syyliä ja rasvapahkuroita. Vanhemmillani niitä on naamassa ja käsissä.

Itselläni jo melkein kolme vuotta sitten ilmaantui täsmälleen melanooman näköinen musta pilkku rintakehään solar plexukseen. Filosofoin, että jos se on melanooma, kuolen kumminkin pian. Joten en mennyt lääkäriin. En ole vielä kuollut, joten tuskin on melanooma. Joku muu ihosyöpätyyppi?

N kolme milliä halkaisijaltaan valkoinen kohollaan oleva pohja, keskellä puolikuun muotoinen musta pieni kraateri.

Raportoinkohan mä edes talvella että tein oikeaan peukaloon Patzit? Se oli kaks kuukautta piikein läjässä. Meen nyt marraskuussa uusintaleikkuriin, koittavat vielä vapauttaa jumissa olevan jänteen jonka jälkeen sitä pitää alkaa heti runnoa koukkuun. Sattuu varmaan ihan saatanasti! Ja mä oon varmaan jotenki ihan kieroutunut ko vaikka nämä on ihan perseestä olevia hommia niin ne on mun mielestä jotenki siistiä ja jännää! Ois varmaan pitänyt lukea lääkäriksi.

Georgina kirjoitti:

Kreitsu kirjoitti:
Tarkkailen tilannetta, mutta en tee asialle mitään. Luotan tässä nyt Daven nettidiagnoosiin (ja tulen haastamaan teidät kaikki oikeuteen, jos yhtäkkiä kupsahdankin syöpään!).

Davehan sano saman ko mä mutta hienommin sanakääntein. Vaadin kunniaa!

Ai, se olikin sama asia. No sitten en ole samaa mieltä kummankaan kanssa, koska mulle ei tulle finnejä kuin keskelle naamaa. Luulin, että Daven diagnoosi olisi jotain raflaavampaa.

Anyway, patti on poissa. Luulen, että se syntyi pitäessäni liian kauan aurinkolaseja (ulkona) plus rillejä tässä koneella (kaiken lisäksi oli isot kuulokkeet päässä eli painoi korvaa). On se herkkä tää iho. Tarttee varmaan mennä laseriin korjaamaan näkö, ettei tule pattia.

Gat kirjoitti:Niin Kreitsu.
Sinäkin alat olla niin vanha akka että ymmärrä: Vanhemmiten ihminen alkaa kasvaa sieniä.

Joo epäilemättä sitä alkaa sammaloitua, jos käy suihkussa noin kerran vuodessa.

Kreitsu kirjoitti:

Gat kirjoitti:Niin Kreitsu.
Sinäkin alat olla niin vanha akka että ymmärrä: Vanhemmiten ihminen alkaa kasvaa sieniä.

Joo epäilemättä sitä alkaa sammaloitua, jos käy suihkussa noin kerran vuodessa.

Viikinki-esi-isäni Gorm Vanha tuskin kylpi kuin jouluisin. Minäkään en ole taas muistanut käydä suihkussa kolmeen viikkoon. Minulla on nyt ihan luomu tinttitukka!

Mutta käy sinä toki suihkussa. Minä ajattelen sinua suihkussa. Vaikka jo vanha ämmä oletkin. Suihkussa viipyilevätkö kätesi pikkupystytisuillasi, pepullasi ja hävylläsi, silleen hyväellen?

Kolmas käynti lapsettomuuspolilla ja kolmas eri lääkäri. Kaikkien näkemys meidän tilanteesta on ollut tosi erilainen. Tätä tietysti osaltaan selittää myös joka välissä lisääntynyt tieto, eli labrat, kokeet ja muut. Eka oli sitä mieltä, että hyvin pienelläkin avulla pitäisi saada tuloksia aikaan. Toka oli sitä mieltä, että välttämättä nämä inseminaatiot eivät ole meidän juttu, mutta kokeillaan nyt kuitenkin kun ovat halpoja (suhteessa vaihtoehtoihin). Tämän päivän lääkäri olisi halunnut laittaa suoraa koeputkihedelmöitysjonoon, ja käski varautumaan siihen henkisesti seuraavan testipäivän jälkeen.

Edelleenkään mitään sellaista yksittäistä selvää selittäjää ei oikein löydy. Munasarjojen toimintakyky on hieman alentunut, ovulaatio ei ilmeisesti tapahdu ilman irroituspiikkiä, sperma on heikkolaatuista jne. Kaikissa ollaan siellä alaviiterajoilla, että onko edes järkeä kokeilla muuta kuin tuota koeputkea. Suurin riski kai on, että munasarjat hyytyy kokonaan, eivätkä tuota munasolua hedelmöitettäväksi. Hirvittää ajatus, että oltaisiin yritetty kotona pidempään (kuten monet tekevät). Useammasta kuin yhdestä ei juuri kannata edes haaveilla.

Reagoin vaihteeksi pakokauhulla. Siis kirjaimellisesti. Haaveilen yksin asumisesta, sinkkuudesta, kaikesta sellaisesta mihin ei liity perheenkaipuuta, tyhjillään olevaa lastenhuonetta tai "jokojokojoko" - kyselyjä läheisiltä. Mä en osaa nähdä mitään "vanhetaan kaksin ja löydetään elämän sisältö jostain muualta "-tulevaisuutta. Mä näen vaan ne perheen puitteet muistuttamassa joka päivä siitä, mitä ei ole. Mä en halua katsella niitä loputtomiin.

Onko adoptio täysin poissuljettu ajatus?

En tiedä. Mulla on mielenterveysdiagnoosi (se PTSD), oon kuullut, että joillakin (hoidettu) masennuskin on ollut esteenä. Eli voi olla, että on. Ja se tarkottaisi samalla seuraavaa pitkää prosessia tämän perään. Epäilen vahvasti omien voimavarojen riittävyyttä.

exsu kirjoitti:En tiedä. Mulla on mielenterveysdiagnoosi (se PTSD), oon kuullut, että joillakin (hoidettu) masennuskin on ollut esteenä. Eli voi olla, että on. Ja se tarkottaisi samalla seuraavaa pitkää prosessia tämän perään. Epäilen vahvasti omien voimavarojen riittävyyttä.

Suomessahan ei ole olemassa mitään keskitettyä sairauskertomusrekisteriä. Eli ei sun aiemmat sairaudet tule tietoon, jos et niitä itse kerro. Olen joskus itse tehnyt T-todistuksia adoptioasioissa. Kaikki on ihan siitä kiinni, mitä todistuksen hakija kertoo. Eli menet jonnekin privaattiin hakemaan todistusta ja et kerro taustoista sitä mitä et halua.

exsu kirjoitti:Ja se tarkottaisi samalla seuraavaa pitkää prosessia tämän perään. Epäilen vahvasti omien voimavarojen riittävyyttä.

En millään muotoa tarkoita tätä pahalla, mutta jos adoptioprosessi tuntuu olevan niillä rajoilla mihin omien voimavarojen riittävyyttä epäillään, oletko ihan varma että ne voimavarat riittää itse lapseen?

Kummasta sulla on enemmän kokemusta?

Kyllä lapsesta energiaa saa, vaikka se sitä ottaakin. Ollos huoleton.

No koita nyt kuitenkin miettiä asiaa jonain muuna kuin loukkauksena? Ei mulla oo kokemusta kuin huonohermoisista vanhemmista.

Luuletko, etten ole miettinyt? Tai kannattaako ylipäätään tehdä lasta, jos ei halua koko parisuhdetta ilman sitä? Adoptioprosessi on hyvin heikosti rinnastettavissa lapsen hoitoon, enkä muutenkaan pidä sitä mitenkään ensisijaisena vaihtoehtona. Mies ei myöskään ole kovin myöntyväinen siihen.

Elämä on kyllä niin omituista ja epäreilua. Toiset haluaa lasta tosi paljon ja juuri sellaisille ihmisille se sitten onkin usein vaikeaa. Kuten nyt exsu ja mun ystäväpiirissä 2 eri ihmistä. Toisella samat kuviot menossa kuin exsulla, toisella diagnosoitiin kolmikymppisenä syöpä joka kyllä näyttäisi nyt olevan hallinnassa, mutta romutti lapsihaaveet. Sitte on tämmösiä pässinpäitä ko allekirjoittanut ja paras ystävänsä jotka hermoilee olevansa raskaana koska se olis jotakuinkin elämää suurempi katastrofi.

exsu kirjoitti:Useammasta kuin yhdestä ei juuri kannata edes haaveilla.

Useinhan munasarjat heräävät henkiin raskauden aktivoimina, eli jos yhden saa ovat seuraavat todennäköisempiä. Mukeloa yritettiin kaksi vuotta ja tärppäsi vasta hormoniavustuksella, molemmat jälkimmäiset ovat välittömästi tärpänneitä luomuja.

Lääkärikin ehdotti vertaistukea. Musta itsestäni tuntuu, että ahdistun noilla lapsettomuusfoorumeilla vaan enemmän. Ihmiset on siellä elämäntapalapsettomia. Oma kieli, oma kulttuuri, oma tapa elää tätä. Mä en oo valmis siihen.

prosessi kirjoitti:

exsu kirjoitti:Useammasta kuin yhdestä ei juuri kannata edes haaveilla.

Useinhan munasarjat heräävät henkiin raskauden aktivoimina, eli jos yhden saa ovat seuraavat todennäköisempiä. Mukeloa yritettiin kaksi vuotta ja tärppäsi vasta hormoniavustuksella, molemmat jälkimmäiset ovat välittömästi tärpänneitä luomuja.

Sit tarvitaan vielä, että se sperman laatu paranee raskauden myötä kans.

prosessi kirjoitti:Useinhan munasarjat heräävät henkiin raskauden aktivoimina, eli jos yhden saa ovat seuraavat todennäköisempiä. Mukeloa yritettiin kaksi vuotta ja tärppäsi vasta hormoniavustuksella, molemmat jälkimmäiset ovat välittömästi tärpänneitä luomuja.

Sä et näe mitään yhteyttä spermanluovuttajan vaihtamisella tapahtuneeseen?

exsu kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

exsu kirjoitti:Useammasta kuin yhdestä ei juuri kannata edes haaveilla.

Useinhan munasarjat heräävät henkiin raskauden aktivoimina, eli jos yhden saa ovat seuraavat todennäköisempiä. Mukeloa yritettiin kaksi vuotta ja tärppäsi vasta hormoniavustuksella, molemmat jälkimmäiset ovat välittömästi tärpänneitä luomuja.

Sit tarvitaan vielä, että se sperman laatu paranee raskauden myötä kans.

Onkohan joskus tilastoitu, kuinka suurella osalla miehistä yleensäkään on laadukasta spermaa. Veikkaan, että pääosalla reaalielämän iseistä se on heikohkolaatuista. Ei loppupeleissä kuitenkaan tarvita kuin se yksi onnekas siittiö.

So Hard kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Useinhan munasarjat heräävät henkiin raskauden aktivoimina, eli jos yhden saa ovat seuraavat todennäköisempiä. Mukeloa yritettiin kaksi vuotta ja tärppäsi vasta hormoniavustuksella, molemmat jälkimmäiset ovat välittömästi tärpänneitä luomuja.

Sä et näe mitään yhteyttä spermanluovuttajan vaihtamisella tapahtuneeseen?

En, koska vika oli tutkitusti minussa.

Jos tässä holtittomassa sinkkusekoilussani vahingossa pamahdan paksuksi (näin tod. näk. käy, koska maailma on epäreilu paikka), lahjoitan lapseni exulle. Lupaan kuksia vaan komeita, niin tulee ainakin nätti lapsi!

Vesper kirjoitti:lahjoitan lapseni

Et kuitenkaan pystyis.