Kitinä

Niin siis lähinnä meinasin, että hätäilystä on kuitenkin (omalta kannaltasi) aika vaaratonta verrattuna siihen mitä hämmästyttävän moni täällä on tehnyt.

So Hard kirjoitti:Niin siis lähinnä meinasin, että hätäilystä on kuitenkin (omalta kannaltasi) aika vaaratonta verrattuna siihen mitä hämmästyttävän moni täällä on tehnyt.

Lienet oikeassa. En minä tiineeksikään hakeudu, ennen kuin olen niin varma kuin voi olla, että pystyn yksin hoitamaan jälkeläisen tai monikossa (ei ole sukurasitetta monikkoraskauksista, mutta mistä sitä ikinä tietää).

Onnea matkaan Annepan uusioperheelle

Tuo aiempi omani oli siis hypoteettinen ajatus miten käyttäytyisin itse näin äitinä, ei mikään yleispätevä ohjenuora. Voi olla että olisin niin varovainen ettei mistään sen takia tulisi mitään.

Kottarainen kirjoitti:...epäilen, ettei varsinkaan monen miehen ole helppoa rakastaa lasta, joka ei ole biologisesti oma. Ja rakkaus lapseen olisi se edellytys, jotta voisin uuden ihmisen kotiimme ottaa.

Ei se välttämättä helppoa ole, mutta sanoisin empiirisesti että se todellakin on mahdollista. Teinix on kyllä minun tyttöni.

Jos ehdoton vaatimuksesi teoreettisella uudelle kumppanillesi olisi rakkaus lastasi kohtaan niin totta tosiaan sen suhteen saisit olla kärsivällinen eikä takeita silti ole. Yksipuolinen rakkaus ei oikein toimi. Eli yhtä hyvin oma lapsesi voi haikailla niin paljon vanhempiaan yhteen, että sabotoi kaiken yrittämisen kuin että uusi siippasi tekisi sen.

Uusperheet ovat ihan oma lukunsa. Jos kemiat natsaavat alusta alkaen (ja jumankauta teette yhteisen/yhteisiä lapsia) voi mennä hyvinkin. Tuo suluissa oleva kannattaa varsinkin lapsettoman ottaa huomioon. Jos yhteisiä lapsia ei tehdäkään ja suhde ajaa karille voit huomata olevasi "vanhemmasta lapsettomaksi" vuorokaudessa.

Aina se eri osoitteista seukkailu ei vain onnistu, syistä jos toisistakin.
Meidän uusioperhe rakennettiin muutamassa kuukaudessa (tosin ollaan tunnettu yli vuosikymmenen verran toisemme). Asioiden toimimisen eteen pitää tehdä vähän töitä, ja molemminpuoleisesta tahdostahan se hyvin pitkälti on kiinni.
Yhteisiä mukuloita ei oo tulossa

Kottarainen kirjoitti:Onnea matkaan Annepan uusioperheelle

Tuo aiempi omani oli siis hypoteettinen ajatus miten käyttäytyisin itse näin äitinä, ei mikään yleispätevä ohjenuora. Voi olla että olisin niin varovainen ettei mistään sen takia tulisi mitään.

Kiitos! Ymmärsin kyllä, että tämä oli oma ajatuksesi eikä yleispätevä ohje. Jatkoin vain keskustelua toteamalla, että kaikki eivät toimi noin. Olen kysellyt kerran jos toisenkin, että onko tämä nyt lasten kannalta ok. Minulle on vakuutettu että on. Mikäpä minä siihen tosiaan olen puuttumaan, miten toiset lapsiaan kasvattaa, jos ei mene aivan päin mäntyä (minun mittareiden mukaan siis).

exPertti kirjoitti:Uusperheet ovat ihan oma lukunsa. Jos kemiat natsaavat alusta alkaen (ja jumankauta teette yhteisen/yhteisiä lapsia) voi mennä hyvinkin. Tuo suluissa oleva kannattaa varsinkin lapsettoman ottaa huomioon. Jos yhteisiä lapsia ei tehdäkään ja suhde ajaa karille voit huomata olevasi "vanhemmasta lapsettomaksi" vuorokaudessa.

Voi mennä niin tai näin. Voi myös käydä niin, että koko porukka koirineen kuolee auto-onnettomuudessa matkalla vanhemmanvaihtoon ja sitten ollaankin taas pönterin kanssa kahden.

Minä muuten olen edelleen lapseton ja tulen olemaankin kunnes (jos) sikiän. Mieheni lapsilla on jo äiti, en ole hinkumassa hänen paikalleen.

Kiukkutipu kirjoitti:Meidän uusioperhe rakennettiin muutamassa kuukaudessa (tosin ollaan tunnettu yli vuosikymmenen verran toisemme).

Serkkuni tarina. Tosin he rakensivat vielä talon samaan syssyyn. Eivät ole katuneet ja ovat ällöromanttisen rakastuneen oloisia vielä melkein 10 vuoden jälkeenkin. Ja kaikki lapset ovat omia vaikka yhden biologinen vanhempi ei olekaan tässä porukassa mukana (thank god ei ole!).

^ tämä vaan on yleinen suositukseni. Normiperheessä joku yhteys lapsiin yleensä jää erossa, uusperheessä et vaan eroa kumppanistasi vaan isommasta porukasta.

exPertti kirjoitti:^ tämä vaan on yleinen suositukseni. Normiperheessä joku yhteys lapsiin yleensä jää erossa, uusperheessä et vaan eroa kumppanistasi vaan isommasta porukasta.

Mun mielestä lapsen tekeminen sen naulaamiseksi, että jää yhteys puolison toisiin lapsiin kuulostaa ihan päättömältä. Jos välit menee niin huonoiksi ettei lasten etua voi tavalla tai toisella toteuttaa, ei se kyllä toteudu silloin yhteisenkään lapsen kohdalla/kanssa.

Mun yleinen kokemus tuttavapiiristä on, että uusperhessä puolison entiset lapset joutuu jämän asemaan siinä tilanteessa kun tulee uusi yhteinen herranterttu.

So Hard kirjoitti:Mun mielestä lapsen tekeminen sen naulaamiseksi, että jää yhteys puolison toisiin lapsiin kuulostaa ihan päättömältä. Jos välit menee niin huonoiksi ettei lasten etua voi tavalla tai toisella toteuttaa, ei se kyllä toteudu silloin yhteisenkään lapsen kohdalla/kanssa.

Tuota meinasin itsekin ihmetellä. Lapsi siis hankitaan, jotta ei aikuinen ei jäisi yksin? Ei se ole lapsen hommaa toimia asiansa sössineen aikuisen kainalosauvana. Hommatkaa yhteinen koira.

So Hard kirjoitti:Mun yleinen kokemus tuttavapiiristä on, että uusperhessä puolison entiset lapset joutuu jämän asemaan siinä tilanteessa kun tulee uusi yhteinen herranterttu.

Lasten eriarvoinen kohtelu on todella sairasta. Eräässä tuntemassani perheessä nuorempi lapsista oli itse ylösnoussut ElvisJeesus ja vanhempi lähinnä kasa paskaa. Muuta selitystä en keksinyt kuin toisen isän. Jos vanhemmuuden osan ottaa jossain muodossa, niin se vastuu lapsen lapsen oikeudesta hyväksyntään ja rakkauteen pitää sitten kantaa.

sivustahuutaja kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Mun mielestä lapsen tekeminen sen naulaamiseksi, että jää yhteys puolison toisiin lapsiin kuulostaa ihan päättömältä. Jos välit menee niin huonoiksi ettei lasten etua voi tavalla tai toisella toteuttaa, ei se kyllä toteudu silloin yhteisenkään lapsen kohdalla/kanssa.

Tuota meinasin itsekin ihmetellä. Lapsi siis hankitaan, jotta ei aikuinen ei jäisi yksin? Ei se ole lapsen hommaa toimia asiansa sössineen aikuisen kainalosauvana. Hommatkaa yhteinen koira.

Mielenkiintoista. Silloin, kun en vielä halunnut siitä, oli yleisin päänkääntämis-, mielenmuuttamis- ja ympäripuhumiskommentti se, että "kuka sua sit käy vanhainkodissa katsomassa". Eräs mieleenpainuva oli kans "no mitä te sitä omaisuutta keräätte, kun ei teillä ole edes lapsia". Jaa.

Epäilen kuitenkin, että pertsa tarkoitti sitä, että jos on yhteisiä lapsia ja toisen lapsia, niin jos se ero tulee, niin ei joudu "vanhemmasta" lapsettomaksi yhdessä yössä, koska se oma lapsi on eronkin jälkeen oma.

sivustahuutaja kirjoitti:

So Hard kirjoitti:Mun yleinen kokemus tuttavapiiristä on, että uusperhessä puolison entiset lapset joutuu jämän asemaan siinä tilanteessa kun tulee uusi yhteinen herranterttu.

Lasten eriarvoinen kohtelu on todella sairasta. Eräässä tuntemassani perheessä nuorempi lapsista oli itse ylösnoussut ElvisJeesus ja vanhempi lähinnä kasa paskaa. Muuta selitystä en keksinyt kuin toisen isän. Jos vanhemmuuden osan ottaa jossain muodossa, niin se vastuu lapsen lapsen oikeudesta hyväksyntään ja rakkauteen pitää sitten kantaa.

Samaa mieltä. Varmasti omaa lastaan rakastaa eri tavalla kuin toisen lasta, mutta pointtina ei minun mielestä olekaan se tunne, vaan käytös ja teot eli tasapuolista pitää kohtelun olla.

^ sitä minäkin epäilen Pertin tarkoittaneen.

Riskit ja mahdollisuudet ovat erilaiset uusperheessä. Luulisi muuten tämän palstan egoistisiiven ymmärtävän hyvin isekkyyttä sen eri tasoissaan.

Mutta ei, pienen sivusta katsomisen perusteella tekevät pitkälle meneviä johtopäätöksiä ympäristönsä uusperheistä. Ja tunnetustihan lapsettomat siinäkin kohtaa toimivat parhaina lastenkasvatuksen ammattilaisina. Ihan qyynel tulee poskelle heidän syntymättömien lapsiensa puolesta millaisen utopistisen euforian menettävätkin. *sarkasmihymiö*

Meillä epätäydellisillä ihmisraukoilla kun tekee joskus tiukkaa jo olla pitämättä enemmän lapsesta joka käytäytyy paremmin ja osoittaa tykkäävänsä sinusta. Ole siinä sitten tasapuolinen 'haista paska en tee, sinä et ole minun isä' kanssa. tietty lopultahan ne rajat löytyvät.

annepa kirjoitti:Samaa mieltä. Varmasti omaa lastaan rakastaa eri tavalla kuin toisen lasta, mutta pointtina ei minun mielestä olekaan se tunne, vaan käytös ja teot eli tasapuolista pitää kohtelun olla.

Uusperheen ei-biologiselta vanhemmalta voidaan vaatia vähintään yhtä asiallista käytöstä lasta kohtaan kuin mitä esim. päiväkodin aikuiset lapsiin soveltavat. Tosin pitäisin todella omituisena sitä, jos niihin 'muiden' lapsiin ei kykenisi synnyttämään aitoa tunnesidettä yhdessä elettäessä.

sivustahuutaja kirjoitti: Tosin pitäisin todella omituisena sitä, jos niihin 'muiden' lapsiin ei kykenisi synnyttämään aitoa tunnesidettä yhdessä elettäessä.

Joo, ei adoption tms. kautta tulleisiin "muiden" lapsien kohdalla tuollaista epäillä.

Mä luulen, että perheelliset heijastelee näihin keskusteluihin myös omia pelkojaan ja ajatuksiaan siitä, miltä tuntuisi kun oma kolmevuotias asuisi jonkun vieraan ihmisen kodissa perheenjäsenenä.

annepa kirjoitti:Silloin, kun en vielä halunnut siitä, oli yleisin päänkääntämis-, mielenmuuttamis- ja ympäripuhumiskommentti se, että "kuka sua sit käy vanhainkodissa katsomassa". Eräs mieleenpainuva oli kans "no mitä te sitä omaisuutta keräätte, kun ei teillä ole edes lapsia". Jaa.

Jos lapsia on se 1½ mahdollisesti toisella puolen Suomea, niin kannattanee rakentaa vanhainkodin ohjelma muiden virikkeiden varaan.

Tuo omaisuusaspekti on kyllä totta. Perinnön jättäminen ei ole kovin rationaalista, jos niitä perillisiä ei ole.

exsu kirjoitti:Mä luulen, että perheelliset heijastelee näihin keskusteluihin myös omia pelkojaan ja ajatuksiaan siitä, miltä tuntuisi kun oma kolmevuotias asuisi jonkun vieraan ihmisen kodissa perheenjäsenenä.

Omistushaluinen ja mustasukkainen aikuinen pelkää, että lapsella on muita merkityksellisiä ihmissuhteita? Kuulostaa sairaalta. Ei lapsen hyvinvointi ole pois keltään.

Jos oma lapseni asuisi vuoroviikot toisessa perheessä, niin toivoisin lapsen olevan mahdollisimman läheinen isäpuolen kanssa. Omien havaintojeni mukaan lapsilla ei voi olla liikaa rakastavia aikuisia ympärillään: Vanhemmat, sukulaiset, ystäväpariskunnat, päiväkoti, koulu, jne.

On paljon sellaisia ihmisiä, joille se oma perse on merkittävästi tärkeämpi. Ja sitten on paha mieli, jos on mitään riskiä, että uusi puoliso/liitto on sopuisampi, sopivampi tai muuten vain toimivampi kuin se, josta on itse lähtenyt. Tai sitten sen lapsen suhde siihen uusiovanhempaan.

exsu kirjoitti:Ja sitten on paha mieli, jos on mitään riskiä, että uusi puoliso/liitto on sopuisampi, sopivampi tai muuten vain toimivampi kuin se, josta on itse lähtenyt. Tai sitten sen lapsen suhde siihen uusiovanhempaan.

Ah, aika oli kullannut jo nämä. Öiset tekstiviestit miten olen perheenrikkoja ja ties mitä vahingoittamisuhkailuja lasten kuullen.

Voisi kuvitella moisten hieman pyörivän pienen lapsen mielessä.

Eli geneerisesti: uusperheen ulkopuolisten vanhempien käytös vaikuttaa myös paljon uusperheen arkeen.

^^ Oma perse on aina se tärkein ja niin pitääkin olla. Sitä vain en ymmärrä, että miten se exän tai lapsen uusi onni on keltään pois.

sivustahuutaja kirjoitti: Tuo omaisuusaspekti on kyllä totta. Perinnön jättäminen ei ole kovin rationaalista, jos niitä perillisiä ei ole.

Sulla meni nyt kaksi asiaa sekaisin. Omaisuuden kerääminen ja perinnön jättäminen on kaksi eri asiaa. Nämä kommentoijat vaan luulivat - niin kuin ilmeisesti sinäkin - että omaisuuden kerääminen tarkoittaa automaattisesti perinnön jättämistä. Ei kellään tullut mieleen, että keräisin omaisuutta nyt työiässä sen takia, että voisin jäädä aikaisemmin pois työelämästä ja rillutella omaisuuteni taivaan tuuliin?

annepa kirjoitti:Ei kellään tullut mieleen, että keräisin omaisuutta nyt työiässä sen takia, että voisin jäädä aikaisemmin pois työelämästä ja rillutella omaisuuteni taivaan tuuliin?

Okei, luulin että tuo oli jotenkin poissuljettu vaihtoehto. Selitykseksi jäi siis hieman hitaammalla käyvät yksilöt lähipiirissäsi.

exsu kirjoitti:

sivustahuutaja kirjoitti: Tosin pitäisin todella omituisena sitä, jos niihin 'muiden' lapsiin ei kykenisi synnyttämään aitoa tunnesidettä yhdessä elettäessä.

Joo, ei adoption tms. kautta tulleisiin "muiden" lapsien kohdalla tuollaista epäillä.

Mä luulen, että perheelliset heijastelee näihin keskusteluihin myös omia pelkojaan ja ajatuksiaan siitä, miltä tuntuisi kun oma kolmevuotias asuisi jonkun vieraan ihmisen kodissa perheenjäsenenä.

Kyllä mä ainakin tarkoitin just sitä pelkoa, että uusi äiti/isäpuoli olisikin sellainen ilkeä. Olen itsekin kokenut tämäntapaista vanhempieni erottua isän uuden naisystävän taholta. Tämä oli kateellinen minulle, vajaa 10-vuotiaalle, isän rakkaudesta ja huomiosta. Ja tämä näkyi käytöksessä varsinkin jos isäni ei ollut paikalla. Ei mitään suurta ja dramaattista, mutta asenne kuitenkin jäänyt mieleen. Lisää lapsia eivät hankkineet, tällä naisystävällä oli myös minua vanhempi tytär aiemmasta liitostaan. Tuttavapiirissä olen törmännyt myös tuohon aiemmin kuvattuun ilmiöön, että aiemman liiton lapset sysätään syrjään kun tehdään uusioperheessä uusia ja ehompia. Tiedänpä muutaman tapauksen, jossa isä on käytännössä kokonaan hylännyt omat lapsensa perustettuaan uusioperheen. Että ei nämä kuviot aina ihan terveitä ole.

Mutta samaa mieltä siitä, että omituistahan se on jos ei pysty puolison lapsiin tunnesidettä muodostamaan. Toisaalta, tiedän kyllä ainakin yhden niin ilkeän kakaran, etten tiedä mihin hänen suhteensa kykenisin, jos pitäisi äitipuolta alkaa leikkiä. En viitsi kertoa detaljeja, enkä tiedä missä on mennyt pieleen, mutta ilkeä se on, läheltä olen saanut seurata. Luulen että se uusioperhe jäisi omalta kohdalta perustamatta. Kaikista ei vaan voi pitää, edes kaikista lapsista, pakko myöntää. Vaikka se alhaiselta tuntuukin. Suurinta osaa lapsista varmaan pystyisin rakastamaan, mutta en tiedä miten lähelle sitä, mitä omaani kohtaan tunnen. Adoptiolapsen kanssa oma rooli olisi selkeämpi mikä varmaan edistäisi asiaa, kuvittelisin.

^ onko kyse jostakin konkreettisesta vai ajatuksistasi 10-vuotiaana? Tiedän joittenkin naisten olevan todella pöljiä näissä(kin) asioissa, mutta toisaalta olen oppinut että lapsetkin voivat olla tosi mustasukkaisia vanhempaansa "vievästä" uudesta aikuisesta.

Kottarainen kirjoitti: Toisaalta, tiedän kyllä ainakin yhden niin ilkeän kakaran, etten tiedä mihin hänen suhteensa kykenisin, jos pitäisi äitipuolta alkaa leikkiä. ... Kaikista ei vaan voi pitää, edes kaikista lapsista, pakko myöntää. Vaikka se alhaiselta tuntuukin.

Niin.... kaikista ihmisistähän ei tarvitse pitää ja käsittääkseni lapsetkin ovat ihmisiä. Miksi kaikista lapsista pitäisi pitää? Kaikkien kanssa pitää pyrkiä tulemaan toimeen kyllä, mutta se on jo eri asia.

Minusta sellaiset ilmaisut kuin "pidän lapsista" ja "en pidä lapsista" ovat aivan typeriä. Ei ikinä sanota että "pidän aikuisista" tai "en pidä aikuisista". Minä pidän joistakin lapsista ja joistakin aikuisista.

Kottarainen kirjoitti:Tuttavapiirissä olen törmännyt myös tuohon aiemmin kuvattuun ilmiöön, että aiemman liiton lapset sysätään syrjään kun tehdään uusioperheessä uusia ja ehompia. Tiedänpä muutaman tapauksen, jossa isä on käytännössä kokonaan hylännyt omat lapsensa perustettuaan uusioperheen. Että ei nämä kuviot aina ihan terveitä ole.

Nämä ovat tavattoman tavallisia, mutta eivät vain isien yksinoikeus. Usein uusi äitipuoli kokee isän aiemman lapsen uhaksi ja kohtelee sen mukaisesti, kun se oma silmäterä tulee.

Luojan kiitos en ole parisuhteessa. Vaikeeta tuntuis olevan.