Kitinä

Manaaja kirjoitti:Voiko tässä nyt tulla sellaiseen konsensukseen, että naiset vain ovat pohjimmiltaan aivan täysiä hulluja, miehet eivät?

Ilman muuta!
Olenkin vahvasti sitä mieltä, ettei kaikkien niiden TosiMiesten(tm), joilta turhat inhimilliset heikkoudet puuttuvat, kannata uhrata sekuntiakaan ajastaan hullujen akkojen seurassa, vaan pysytellä keskenään notkumassa vaikka Herculeksessa.

Mulla tekee tosissaan pahaa nuo "tekisi mieli heittää lapsi seinään" -heitot. Sillä lailla liipannut asia läheltä että meillä on vauva joka on huutanut tosi paljon vatsakipujaan, pahimmillaan noin 15 tuntia vrk:ssa, ja olen useammasta paikasta lukenut tai kuullut, että itkuisella vauvalla on moninkertainen riski tulla pahoinpidellyksi. On se nyt helvetti kohtuutonta sille vauvalle että ensin joutuu kärsimään kivuista koko pienen elämäsi alun ja sitten tulee vielä pahoinpidellyksi. Meille sanottiin useammasta paikasta missä vauvan itkuisuutta selviteltiin, että tuokaa se lapsi sitten osastolle ennen kuin tekee mieli heittää se seinään, eli kyllä kai sitä apua olisi ollut tarjolla ihan yhteiskunnankin puolelta jos olisi tarvis ollut. Me mieluummin tosin kannettiin itse kuin vietiin osastolle huutamaan. Kantoliina on hyvä keksintö. Hakekaa hyvät ihmiset apua jos oikeasti välkkyy takaraivossa ajatus lapsen paiskomisesta. Se vauva on täysin avuton eikä tee mitään tahallaan tai manipuloidakseen.

^ Ihan kuin se fakta, että pieni vauva itkee tietyn verran päivässä oli sitä nyt hoitanut miten hyvin tahansa.

Lilo kirjoitti:Herculeksessa.

Kadun jo, että kysyn mutta missä?

Elppis kirjoitti:

RP kirjoitti:Oikeastaan varmaan enemmän merkitsee se kuinka usein niitä ajatuksia tai mielitekoja tulee. Jos pystyy myöntämään itselleen että usein, niin silloin lienee syytä hakea apua.

Monen asian tulisi tosiaan jäädä sille ajatustasolle, eli ihan omaan päähän. Se, että sen kirjoittaa johonkin, on jotenkin pelottavan konkreettista.

Jaa-a, voit olla oikeassa. Mielestäni ajatusten purkaminen puhumalla taikka sitten kirjoittamalla on parempi vaihtoehto kuin esim. se patjan hakkaaminen lapsen edessä tai missään muuallakaan. Silloin se negatiivinen energia purkautuu fyysisenä toimintana ulos, mikä IMO laskee kynnystä toteuttaa (halusi tai ei) muutakin fyysistä purkautumista eli väkivaltaa sitä lasta kohtaan. Ihan sama mitä tuo kommenttini saa aikaan, ei voisi vähempää kiinnostaa. Mulla on hyvin pieni toleranssi mihinkään aggressiiviseen käyttäytymiseen lapsen edessä.

exPertti kirjoitti:^ Ihan kuin se fakta, että pieni vauva itkee tietyn verran päivässä oli sitä nyt hoitanut miten hyvin tahansa.

No se itku kun on oikeastaan ainoa tapa vauvalle kommunikoida kun puhua ei kerran osaa.

En usko että 90 % äideistä on joskus ajatellut heittävänsä vauvan seinään. Ei se ole normaalia vaan yleensä merkki siitä että on ylikuormittunut pahasti.

exPertti kirjoitti:

Lilo kirjoitti:Herculeksessa.

Kadun jo, että kysyn mutta missä?

http://www.herculesgayclub.com/

Zeb kirjoitti:No se itku kun on oikeastaan ainoa tapa vauvalle kommunikoida kun puhua ei kerran osaa.

Juuh.

Oli muuten aika kiva, kun juniori pystyi äsken puhelimessa esittämään päivän tärkeät tapahtumat joten kuten käsitettävässä muodossa (mitä oli tehnyt ja saanut, mitä seuraavaksi tekisi).

............

^Näiden tarinoiden myötä tuli mieleeni, kuka palstalainen uskaltaa seuraavaksi uudeksi vanhemmaksi? Voisin värkätä kallupin, mutten jaksa kahlata vaihtoehtoja.

Mä voisin heittää teidät kaikki seinään. Paitsi Lilon. Sen vien Herculekseen.

^, ^^ veikkaan Annelia.

Mä veikkaan, että sä jäät rekan alle.

Eiku se olikin toivomus..

Ylermi Ylihankala kirjoitti:^Näiden tarinoiden myötä tuli mieleeni, kuka palstalainen uskaltaa seuraavaksi uudeksi vanhemmaksi?

Milli.

Ann kirjoitti:Mä veikkaan, että sä jäät rekan alle.

Eiku se olikin toivomus..

Oikeasti olet kuitenkin sellainen vauvakuumeinen lutunen.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:^Näiden tarinoiden myötä tuli mieleeni, kuka palstalainen uskaltaa seuraavaksi uudeksi vanhemmaksi? Voisin värkätä kallupin, mutten jaksa kahlata vaihtoehtoja.

Jaa-a. Itse aina aikaisemmin ajattelin ettei mulle ainakaan tule itkuista vauvaa. En edes tiennyt mistään vauvojen ruoka-allergioista. Nyt olen kallistunut hieman sille kannalle etten enää uskalla hankkia toista vauvaa. On nimittäin suuri (ainakin yli 50%) todennäköisyys että silläkin olisi samat vauvaiän ongelmat, enkä kyllä tiedä jaksaisinko tätä rumbaa enää uudelleen. Ja silloin pitäisi pystyä hoitamaan se isompikin pieni samalla. Sääli kyllä kun jotenkin niin tekisi mieli sitä toista vauvaa kuitenkin... Just laitoin pieniä vaatteita myyntiin ja osan säilöön. Tuli kamalan haikea olo etteikö koskaan enää pääsisi niitä kellään käyttämään.

Ann kirjoitti:Mä voisin heittää teidät kaikki seinään. Paitsi Lilon. Sen vien Herculekseen.

En ookaan koskaan uskaltanut sisään asti, koska mennään?

No, mehän ollaan päätetty ettei toista ja hyvä niin. Mä taas ajattelin että meitin tytsällä tulee kaikki mahdollinen; koliikki, korvatulehduskierteet, ihan kaikki.

Mutta, tuohan on ihan rauhallinen tyyppi. Eikä mitään vauva-ajan sairastelujakaan ollut kuin muutama pieni eikä sekään näyttänyt häntä juuri hetkauttavan suuntaan taikka toiseen. Tytsä ei ole koskaan ollut itkevää tyyppiä, on alusta alkaen (kun ei voimia itkeä ennenaikaisuuden takia) kommunikoinut toisin. Väitän ettei ole itkenyt edes 10min. putkeen (tuskin edes viittä) kertaakaan tähän mennessä. Tirauttaa itkun kun loukkaa itsensä, on ikävissään, on väsy tai nälkäinen. Ja se on semmonen pieni hetki. Osa noista on jo poistunut kun osaa esim. pyytää syömistä ja nukkumaan pääsyä.

Tiedän kyllä, että meillä on harvinaisen helppoa lapsi, ja ollaan päästy niin helpolla kuin mahdollista. Olisi aika uhkarohkeaa testata onneaan toisen kerran Olen aina sanonut, että meillä saa hiukan väärän kuvan lapsielämästä koska niin (tätä mieltä on neuvolatäditkin).

Muuten, se nettipalsta mistä tuon kävin lukemassa (ihan tutkimus tehty ja linkitetty sinne) niin ette usko kuinka moni äiti tunsi helpotusta siitä, masennusta ja olevansa huono äiti ajatellessaan noin, ettei ollutkaan yksin. Oikeasti n. 0,00000001 % äideistä todella kiskaisee sen kakaran seinään.

Ajatukset on ajatuksia. Jos mikään ei auta, ei syli, ei tuntikausien hyssyttely, ei vaihdetut vaipat, ei ruoka kelpaa, suppo ei auta jos olis kipuja ja karjunta vaan jatkuu niin mä oikeasti vaihdan huonetta hekeksi, ettei naksahda. Se on parasta näin, sanottiin jo neuvolassakin. Kaks tupakkia partsilla rauhoittumassa ja lukemassa vaikka kivaa lehteä rauhoittaa kummasti ja taas jaksaa.


Nyt poika on ollut taas itse enkeli ja äitikin paljon paremmalla päällä kun pääsi eilen ihan yksin kauppaan, lukemaan lehdet, oluttuopille ja jutustelemaan vanhojen tuttujen kanssa hetkeksi. Koko päivän oon jaksanu touhuta ja puunata ja askarrella. Näitä lisää niin en hautaudu peiton alle korvatulpissa loppuiäkseni.

Kun nyt vaan tulis se soitto sielt Meksikosta että isompi lapsonen ja isänsä ovat onnellisesti perillä ni maailmassa ois rauha.

Taidan lähtee pojan herättyä, imuroituani ja pestyäni lattiat poimimaan kukkia

exPertti kirjoitti: Oikeasti olet kuitenkin sellainen vauvakuumeinen lutunen.

Mitäs jos oonkin maho? Toi vois loukata mun tunteita.

Ann kirjoitti:Mitäs jos oonkin maho? Toi vois loukata mun tunteita.

Jos näin on niin se varmasti sitä tekisikin.

Lilo kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:Voiko tässä nyt tulla sellaiseen konsensukseen, että naiset vain ovat pohjimmiltaan aivan täysiä hulluja, miehet eivät?

Ilman muuta!
Olenkin vahvasti sitä mieltä, ettei kaikkien niiden TosiMiesten(tm), joilta turhat inhimilliset heikkoudet puuttuvat, kannata uhrata sekuntiakaan ajastaan hullujen akkojen seurassa, vaan pysytellä keskenään notkumassa vaikka Herculeksessa.

Hitto vie. Ehdin jo ajatella että menit provoon joka oli niin huono ettei sen edes ollut tarkoitus toimia, mutta sähän puhutkin tässä ihan asiaa, jos inhimilliset heikkoudet tarkoittavat väkivallankäytön suunnittelua. Eipähän tuu siellä äijien keskellä ainakaan vahingossa lipsautettua seinään heitettäviä sikiöitä kasvamaan!

Poikanen on tällä viikolla oppinut konttaamaan ja taputtamaan käsiään.

Onko joku myynyt lastenvaatteita kirpparilla? Meneekö kaupaksi? Millaiset myy ja mihin hintaan? Ajattelin säästää kaiken varalta suosikit, myydä huutonetissä muutamat kalliimmat merkit ja sitten loppuja yrittää kaupata kirpparilla. Kukaan ei tietty ainakaan voi tietää missä kirpparilla Turussa kannattaa myydä?

Zeb kirjoitti:Onko joku myynyt lastenvaatteita kirpparilla? Meneekö kaupaksi? Millaiset myy ja mihin hintaan? Ajattelin säästää kaiken varalta suosikit, myydä huutonetissä muutamat kalliimmat merkit ja sitten loppuja yrittää kaupata kirpparilla. Kukaan ei tietty ainakaan voi tietää missä kirpparilla Turussa kannattaa myydä?

Itse olen firman nettikirpparilla myynyt lähes koskematonta ylijäänyttä kamaa tyyliin setti kympillä. Eli viisi bodyä kympillä esim.