Kitinä

KKK kirjoitti: "pelaankohan mä kuitenkin venäläistä rulettia" -

Minusta tuo kuulostaa juuri siltä. Se on sitä "ei tartte auttaa" -mentaliteettia joka ei vie minnekään.

Toki burnoutille jääminen syö talouden kassan helpolla pakkaselle, joten siinä mielessä kyllä ymmärrän ratkaisun. Jos siitä ei ole kyse, niin suosittelen vahvasti paska nakkaamista duuneista.

^ Ei ole kyse tästä "ei tartte auttaa"-jutusta. Olen tuskallisen tietoinen, että tarvitsen ulkopuolista apua. Suomalaisen Miehenhän ei tätä ole koskaan helppo itselleen myöntää. Saati toiselle kaltaiselleen.

Kuten sanottu, uskaltaudun pelaamaan "hazardia" tämän viikonlopun, koska varovaisia positiivisemman kehityksen merkkejä on viimeisen parin vkon aikana ollut useita. Olen jopa yllättänyt itseni nauramasta ääneen kahvipöytäkeskustelussa - hyvin harvinaista mun kohdalla.

Ei tää helppo yhtälö ole ja vähän lantinheittoa ja uhkapeliähän tässä on, myönnetään. Byrokratian perhana vaan käynnistyy niin hitaasti > terapiaan olen siis hakeutumassa.

^ Olen seurannut lähipiirissäni yhden totaalisen romahtamisen hyvin läheltä. Siinä tapauksessa lääkekuurit menivät kuukauden käytön jälkeen roskikseen ja tapaus vaati toimenkuvan muuttamista pois kolmivuorotyöstä tai irtisanoutuisi. Toimenkuva muuttui ja tapaus nousi ylös kuin raketti.

En tiedä vieläkö itse olet samoissa duunikuvioissa kuin pari vuotta sitten, mutta jos olet niin ei varmaan olisi hullumpi ratkaius sinullekaan?

^ Samoissa. Selvittelen mahdollisuuksiani tältäkin osin.

Jos ongelma on työperäinen tai työllä on osuus ongelman pahenemisessa, niin sairasloma varmasti on hyödyksi, jos tilanne on paha. Jos ongelma ei juurikaan liity työhön, eikä pahene töissä, ei sairaslomalla olemisesta pääsääntöisesti ole hyötyä. Eo. on tietenkin tavallaan itsestään selvää ja edelleenkin yleistä pohdintaa.

NuoriDaavid kirjoitti:Jos ongelma ei juurikaan liity työhön, eikä pahene töissä, ei sairaslomalla olemisesta pääsääntöisesti ole hyötyä.

Kuulostaa uskomattomalta tuo. On varmasti olemassa ihmisiä jotka Rrrrrrrrrakastavat duuniaan, mutta en mitenkään usko että jatkuvat velvoitteet duunista saavat auttamaan lukkoa auki, oli se lukko minkä aiheuttama tahansa. Duunihan on vaan tavalliselle tallaajalle yksi tiilikuorma selässä lisää jonka poistaminen tuo olon kevyemmäksi.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Jos ongelma ei juurikaan liity työhön, eikä pahene töissä, ei sairaslomalla olemisesta pääsääntöisesti ole hyötyä.

Kuulostaa uskomattomalta tuo. On varmasti olemassa ihmisiä jotka Rrrrrrrrrakastavat duuniaan, mutta en mitenkään usko että jatkuvat velvoitteet duunista saavat auttamaan lukkoa auki, oli se lukko minkä aiheuttama tahansa. Duunihan on vaan tavalliselle tallaajalle yksi tiilikuorma selässä lisää jonka poistaminen tuo olon kevyemmäksi.

Miten niin? Jos esim. yksityiselämän asioiden takia olet masentunut, ei töistä pois oleminen välttämättä paranna vointia mitenkään. Se on vain yksi lisästressin aihe. Monet sanovat, että töissä on helpompi olla kuin kotona, kun on jotain muuta ajateltavaa.

NuoriDaavid kirjoitti:Monet sanovat, että töissä on helpompi olla kuin kotona.

Niin, koska työasiat vievät ajatukset pois varsinaisesta ongelmasta. Ei ne ongelmat silloin minnekään poistu.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Monet sanovat, että töissä on helpompi olla kuin kotona.

Niin, koska työasiat vievät ajatukset pois varsinaisesta ongelmasta. Ei ne ongelmat silloin minnekään poistu.

Ei ne poistu myöskään sillä, että ollaan poissa töistä, jos ne eivät mitenkään liity töissä olemiseen.

Tietenkin, jos henkilö on työkyvytön, ei töissä ole mitään järkeä olla.

Tavallaan olen alkanut ymmärtää Gattacan tuskaa ja vihaa "Nussivaa Maailmaa"-kohtaan paremmin viime viikkoina. Olen yrittänyt hakeutua aktiivisesti semmoisiin sosiaalisiin tilanteisiin, jotka "normaalille" ihmiselle ovat työympäristössä luonnollisia. Juttelua kahvipöydässä, tupakkipaikalla tms. 5-10 min small talk samassa konttorissa työskentevän kanssa virkistää paremmin kuin espressoperäruiske ja saa olon oikeasti tuntumaan v*tun hyvältä

Aikaisemmin koko työpäivä tehtiin yksin "Bat-Cavessa", josta singahdettiin korkeintaan ruokkikselle (tavallisesti 10 min, jonka aikana puhuit 2-3 työpuhelua). Otin ruokkisasian itse esille ja nyt päivystäjälläkin on normaali 30 min ruokkis - jonka aikana ei tarvitse ottaa yhtään puhelua vastaan

Seuraava korjausliike olisi liikunnan lisääminen. Alkoa en tiputa kokonaan, mutta rajoitan roimasti.

Eli ihan pienillä, oma-aloitteisilla jutuilla olen saanut jo pieniä korjausliikkeitä aikaan oman olon ja stressitason suhteen. Siksi olo on varovaisen toiveikas, siksi en marssi hakemaan sairauslomaa ja pitkähihaista paitaa Mutta on tässä vielä asiaa ulkopuolisen ammattilaisen kanssakin selviteltäväksi.

NuoriDaavid kirjoitti: Ei ne poistu myöskään sillä, että ollaan poissa töistä, jos ne eivät mitenkään liity töissä olemiseen.

Typerää ajattelua.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: Ei ne poistu myöskään sillä, että ollaan poissa töistä, jos ne eivät mitenkään liity töissä olemiseen.

Typerää ajattelua.

Kiitoksia tästä rakentavasta kommentista.

NuoriDaavid kirjoitti:Kiitoksia tästä rakentavasta kommentista.

Ollaanpas sitä nyt herkkinä. Mikä ihmeen menkkaperjantai kitinässä tänään oikein on?

Mun mielestä on ihan hoopoa väittää, että työssä kulkeminen on hyväksi isojen ongelmien ratkaisuille. Mun mielestä esimerkiksi kuukauden totalinen vapaa duunista, ja sen kuukauden hyväksi käyttäminen harrastuksiin, ulkoiluun, kuntoiluun, relaamisen ja mihin tahansa positiiviseen tuo paremman lopputuloksen kuin pakkopuurtaminen samalla kaavalla hautaan asti.

Yritän vielä selittää; Jos henkilön terveysongelma on esim. vaikea ylipaino, niin voi ajatella, että kirjoitetaan vuosi saikkua, että saa harrastaa liikuntaa ja elää terveellisesti. Ei niin kuitenkaan tehdä.

En mä kait väittänyt, että töissä oleminen erityisesti on hyödyksi ongelmien ratkaisussa. Tilastollisesti tosin töissä olevat ovat terveempiä ja elävät pidempää, kuin samanikäiset työelämän ulkopuolella olevat.

Repeilen täällä mielikuvalle "Jeesuksen ja Hugh Hefnerin apokalyptisesta tappelusta" veikkaillen kumpi voittaa, puputyttöarmeija vai "joukko taivaallista sotaväkeä." Jälkimmäisellä on kiistämättä ilmaherruus mutta ensiksimainitulla isot silikonitykit. Taistelusta tullee tiukka!

Relatkaa, kun minäkin kerran yritän

KKK kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Eikös != ainakin tarkoita "eri suuri kuin"?

Flashin ActionScriptissä muistaakseni "tiukka vastaavuus", mikäli en väärin muista. Luojan kiitos ei sitä tarvitse enää "osata"

Mulla meni syntaksi sekasin tän takia!

Itselläni stressitaso vaikuttaa eniten unen määrään ja laatuun. Tilanteen ollessa ns. Päällä duunipäivä menee sen verta kovilla kierroksilla, etten millään meinaa saada nukahdettua ja tätä ei auta, jos tekee 12+h päivän mistä 2-3 viimeistä tuntia hotellihuoneessa illalla. Tällöin nukun huonolaatuista unta nukahtaen joskus 00-02 ja heräten ennen kelloa joskus 05-06. Väsymys ei auta toimintakykyä duunipaikalla, joten olen viimeisen pari vuotta popsinut zolpidemia, joka on parantanut elämän laatua.

Luulin, että gaffin juominen vaikuttaisi kanssa, mutta nyt kun vetovastuu vaihtui minulta toisaalle ja olin viikon vaan hang aroundina niin nukuin kuin vauva 8h+ yöunia puoli yhdestätoista seitsemään ja heräsin parina aamuna kellon soittoon.

NuoriDaavid kirjoitti:Ei niin kuitenkaan tehdä.

Miksei? Siis jos toimeentulo ei olisi ongelma?

Pyhitin vuonna 2005 6 viikon kesäloman kokonaan kuntoilulle, ulkoilulle ja fiksulle ruokavaliolle viinaksia vältellen. Laihduin 6 viikossa 9 kiloa ja menin takaisin töihin energisempänä, positiivisempana ja paremmalla päällä kuin ikinä ennen. Viettäisin samanlaisen loman riemusta kiljuen koska tahansa uudelleen ihan jo pelkädtään sen takia, että tuona aikana minä pystyin keskittymään tuollaiseen diettiin ja kuntokuuriin 100%sesti. Duunissa ollessa en saa mitenkään itseäni kiinnitettyä vastaavaan tahtotilaan vaan rötväilen ja romahtelen joka toinen päivä mässyille.

NuoriDaavid kirjoitti:Tilastollisesti tosin töissä olevat ovat terveempiä ja elävät pidempää, kuin samanikäiset työelämän ulkopuolella olevat.

Varmasti, koska suuri osa työelämän ulkopuolella on muutenkin sellaista sakkia, joilla ei oma elämä juurikaan ole hallussa.

NuoriDaavid kirjoitti:Yritän vielä selittää; Jos henkilön terveysongelma on esim. vaikea ylipaino, niin voi ajatella, että kirjoitetaan vuosi saikkua, että saa harrastaa liikuntaa ja elää terveellisesti. Ei niin kuitenkaan tehdä.

En mä kait väittänyt, että töissä oleminen erityisesti on hyödyksi ongelmien ratkaisussa. Tilastollisesti tosin töissä olevat ovat terveempiä ja elävät pidempää, kuin samanikäiset työelämän ulkopuolella olevat.

Eikö se ole yksilöllistä että kannattaako sitä saikkua käyttää vai ei? Kyllä mullekin ehotettiin saikkua sillon kun olin masentunut, mutta totesin että se ei ole hvyä idea, koska en tuntenut Helsingistä juuri ketään ja olisin mösöttänyt yksin kaiket päivät siinä 25 neliön kopissa. Kun kävin töissä, piti aamulla nousta ylös, huolehtia hygieniasta, syödä aamupala, mennä töihin, tavata ihmisiä jne. Se toi päivään rakennetta. En minä täysin työkykyinen kyllä ollut, mutta ratkaisu oli mulle oikea.

Tuo mitä Dave sanoi ongelman johtumisesta, eli "jos ongelma ei johdu töistä niin töistä pois oleminen on ihan turhaa". Eli jos katkaisen jalkani vapaa-ajalla (eli ongelma ei johdu töistä) ja jalan pitää olla vedossa, niin en saa saikkua koska en ole työkyvytön? Koska minähän teen töitä käsilläni ja päälläni enkä jaloillani.
Jos taas katkaisen jalkani työpaikalla kompastuessani portaita, saan sakkua koska koska ongelma on työperäinen (eli sattui työmaalla)?

Sanoisin kyllä kaikenkaikkiaan ennemmin että saikun hyöty on tilannekohtaista.

Ja mulla unien muistaminen kertoo suoraan stressitason ja vireystilan. Jos olen stressaantunut ja uupunut tai jopa masentunut, en muista yhtäänunia. Kun polla toimii niin yöt ovat äksöniä täynnä.

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Ei niin kuitenkaan tehdä.

Miksei? Siis jos toimeentulo ei olisi ongelma?

Pyhitin vuonna 2005 6 viikon kesäloman kokonaan kuntoilulle, ulkoilulle ja fiksulle ruokavaliolle viinaksia vältellen. Laihduin 6 viikossa 9 kiloa ja menin takaisin töihin energisempänä, positiivisempana ja paremmalla päällä kuin ikinä ennen. Viettäisin samanlaisen loman riemusta kiljuen koska tahansa uudelleen ihan jo pelkädtään sen takia, että tuona aikana minä pystyin keskittymään tuollaiseen diettiin ja kuntokuuriin 100%sesti. Duunissa ollessa en saa mitenkään itseäni kiinnitettyä vastaavaan tahtotilaan vaan rötväilen ja romahtelen joka toinen päivä mässyille.

Niin no. Me olemme yhdessä tällaisen systeemin sopineet. Jos jokainen jäisi vuodeksi pois töistä kuntoillakseen ja muutenkin hoitaakseen itseään, systeemi romahtaisi.

Eli yhteiskunnan toimintamalleissa täytyy ottaa huomioon myös taloudelliset realiteetit

KKK kirjoitti: Eli ihan pienillä, oma-aloitteisilla jutuilla olen saanut jo pieniä korjausliikkeitä aikaan oman olon ja stressitason suhteen. Siksi olo on varovaisen toiveikas, siksi en marssi hakemaan sairauslomaa ja pitkähihaista paitaa Mutta on tässä vielä asiaa ulkopuolisen ammattilaisen kanssakin selviteltäväksi.

Arvostan kovasti tällaisia toimia. Kaikki ei edes pysty itse arvioimaan ja toimimaan näin vaikeassa tilanteessa. Tsemppiä!

NuoriDaavid kirjoitti: Jos jokainen jäisi vuodeksi pois töistä kuntoillakseen ja muutenkin hoitaakseen itseään, systeemi romahtaisi.

Jokainen? Ei kai meistä jokainen sellaista lomaa tarvitsisi?

NuoriDaavid kirjoitti: Eli yhteiskunnan toimintamalleissa täytyy ottaa huomioon myös taloudelliset realiteetit

No se näkyy kyllä yhteiskunnan pahoinvointina joka päivä.

annepa kirjoitti:
Tuo mitä Dave sanoi ongelman johtumisesta, eli "jos ongelma ei johdu töistä niin töistä pois oleminen on ihan turhaa". Eli jos katkaisen jalkani vapaa-ajalla (eli ongelma ei johdu töistä) ja jalan pitää olla vedossa, niin en saa saikkua koska en ole työkyvytön? Koska minähän teen töitä käsilläni ja päälläni enkä jaloillani.
Jos taas katkaisen jalkani työpaikalla kompastuessani portaita, saan sakkua koska koska ongelma on työperäinen (eli sattui työmaalla)?

Seuraavassa postauksessa luki "Tietenkin, jos henkilö on työkyvytön, ei töissä ole mitään järkeä olla." Samaten, jos työ pahentaa sairautta, ei töissä pidä olla, johtui sairaus mistä tahansa.

Itse olin lääkärin työssä 10 päivää sen jälkeen, kun jalkaan oli laitetu titaanilevy, keinoluuta ja vajaa kymmen titaaniruuvia. Sääri ja pohjeluu murtuneet ja sääriluussa nivelpinta paskana. Liikuin kyynärsauvojen kanssa, jalalle ei saanut varata lainkaan. Onneksi oli automaattivaihteinen auto ja vasen jalka. Toki, jos olisin palkkatyössä en olisi vastaavaa tehnyt ja en sitä muilta vaadi. Normipalkansaaja olisi varmaan ollut pari kuukautta saikulla. Tietenkin, jos työni olisi edellyttänyt jatkuvaa seisomista se ei olisi onnistunut.

Mutta tosiaan, jos ihmisellä on kova kehkokuume, eihän hän töihin pysty vaikka vaiva ei töihin liitykään.

No niin, olemme samaa mieltä. Tilanteen mukaan.

NuoriDaavid kirjoitti: Normipalkansaaja olisi varmaan ollut pari kuukautta saikulla..

Ensimmäisen eturistisideleikkaukseni jälkeen olin saikulla 5 päivää ja toisen jälkeen pidin sen kaksi kuukautta vapaata.