NuoriDaavid kirjoitti:Yritän vielä selittää; Jos henkilön terveysongelma on esim. vaikea ylipaino, niin voi ajatella, että kirjoitetaan vuosi saikkua, että saa harrastaa liikuntaa ja elää terveellisesti. Ei niin kuitenkaan tehdä.
En mä kait väittänyt, että töissä oleminen erityisesti on hyödyksi ongelmien ratkaisussa. Tilastollisesti tosin töissä olevat ovat terveempiä ja elävät pidempää, kuin samanikäiset työelämän ulkopuolella olevat.
Eikö se ole yksilöllistä että kannattaako sitä saikkua käyttää vai ei? Kyllä mullekin ehotettiin saikkua sillon kun olin masentunut, mutta totesin että se ei ole hvyä idea, koska en tuntenut Helsingistä juuri ketään ja olisin mösöttänyt yksin kaiket päivät siinä 25 neliön kopissa. Kun kävin töissä, piti aamulla nousta ylös, huolehtia hygieniasta, syödä aamupala, mennä töihin, tavata ihmisiä jne. Se toi päivään rakennetta. En minä täysin työkykyinen kyllä ollut, mutta ratkaisu oli mulle oikea.
Tuo mitä Dave sanoi ongelman johtumisesta, eli "jos ongelma ei johdu töistä niin töistä pois oleminen on ihan turhaa". Eli jos katkaisen jalkani vapaa-ajalla (eli ongelma ei johdu töistä) ja jalan pitää olla vedossa, niin en saa saikkua koska en ole työkyvytön? Koska minähän teen töitä käsilläni ja päälläni enkä jaloillani.
Jos taas katkaisen jalkani työpaikalla kompastuessani portaita, saan sakkua koska koska ongelma on työperäinen (eli sattui työmaalla)?
Sanoisin kyllä kaikenkaikkiaan ennemmin että saikun hyöty on tilannekohtaista.
Ja mulla unien muistaminen kertoo suoraan stressitason ja vireystilan. Jos olen stressaantunut ja uupunut tai jopa masentunut, en muista yhtäänunia. Kun polla toimii niin yöt ovat äksöniä täynnä.
Hyvä viinihumala kirkastaa ihmeellisesti raskaimmatkin rötökset, joten minulla ei liene muuta neuvoa kuin pysytellä päissäni kuin käki elämäni loppuun asti.