Kitinä

^Auts...

Rouva Pupu kirjoitti:Myöhemmin kuulin, että olivat vieneet tyypin suoraan putkaan

Tsiis.

Yritä tukea ystävääsi ja saada hänet hakemaan hoitoa mahdolliseen skitsofreniaan. Totta mooses se on miehelle vaikea paikka, kun oma mieli järkkyy - mutta hoitamattomana tilanne voi luisua helposti vain huonompaan suuntaan ja lopputuloksena on läheisille yöllinen puhelinsoitto, kun kaveri löytyy kuolleena.

Ja ymmärrän hyvin millainen olo sinulla on. Olin nuorempana tilanteessa, jossa lähimmäinen sairastui ko. sairauteen ja oli vaikea käsittää nuorena/lapsena että toinen ihminen oikeasti koki rajuja aistiharhoja, vaikka hän päällisin puolin oli edelleen sama ihminen.

Sairaudesta voi parantua, sen voi saada kuriin ja elää täysipainoista elämää - kun ajoissa hakeutuu hoitoon, tauti diagnosoidaan ja hoidetaan oikein. Onko teillä joitain yhteisiä ystäviä, ystäväjoukkoa - jonka kanssa voisitte auttaa häntä näkemään tilanteensa ja saamaan hoitoa - sekä sen että hänen ystävät ja lähimmäiset välittävät hänestä ja ovat huolissaan?

Anyway kannattanee soittaa jonnekin ammattiauttajalle/-linjalle ja kysyä miten oikeasti kannattaa toimia. Ystävyyssuhteiden katkaiseminen voi olla pahasta, mutta toisaalta oman turvallisuuden riskeeraaminen on sitä myös.

huima kirjoitti: Onko teillä joitain yhteisiä ystäviä, ystäväjoukkoa - jonka kanssa voisitte auttaa häntä näkemään tilanteensa ja saamaan hoitoa - sekä sen että hänen ystävät ja lähimmäiset välittävät hänestä ja ovat huolissaan?

On ja ei. Hän on rikkonut välinsä aika moneen ihmiseen viime aikoina. Olisi eräs joka kuuluu kaveripiiriimme, mutta tarkemmin määrittelemättömistä syistä saatan pahentaa erästä toista asiaa puhumalla tällä hetkellä kaverini epävakaudesta. Tämänkaltaiset asiat ovat harvoin yksinkertaisia, mutta jooh, taidan vain seurailla tilannetta ainakin jonkin aikaa hieman kauempaa.

Jos kyse on voimakkaista harhoista tai psykoottisista oireista, ainoa oikea tapa toimia on soittaa ambulanssi. Ellei sitten ole itse kykeneväinen viemään potilasta päivystykseen, mutta harvoin näin on, koska kuljetettava saattaa suurella todennäköisyydellä käyttäytyä arvaamattomasti. Olisi myös hyvä jos pystyisi itse lähtemään mukaan sairaalaan, tai saisi paikalle hälytettyä jonkun läheisen.

Joskus se että potilas toimitetaan ambulanssilla sairaalaan saattaa tuoda mukanaan parempia mahdollisuuksia hoitoon pääsemisen suhteen. Mutta ainakaan ei kannata jättää reagoimatta ja päästää toista yksikseen, vaikka hän sitä haluaisikin. Jättäisikö joku hypoglykeemisen diabeetikon omin nokkineen selviämään? Tai jonkun jolla on allerginen shokkireaktio?

Vaola kirjoitti:...ainoa oikea tapa toimia on...

Vaola kirjoitti:Jättäisikö joku hypoglykeemisen diabeetikon omin nokkineen selviämään? Tai jonkun jolla on allerginen shokkireaktio?

Riippuu tyypistä.

Lucy kirjoitti:

Vaola kirjoitti:...ainoa oikea tapa toimia on...

??

Tuo sanavalintako naurattaa? Myönnän että sanat valittu vähän hutiloiden. Varmasti on muitakin juttuja mitä voi tehdä "oikein", mutta anyways olen sitä mieltä, että tuollaisissa tapauksissa se ambulanssi pitää tilata. Ainakaan itse en keksi mitään muuta keinoa, joka yhtä suurella todennäköisyydellä voisi taata potilaan tai hänen läheistensä turvallisuuden kriittisellä hetkellä.

Vaihtoehtoisia toimintamalleja saa ihan mielellään esittää.

Lucy kirjoitti:

Vaola kirjoitti:Tai jonkun jolla on allerginen shokkireaktio?

Riippuu tyypistä.

Niin, totta. Näitäkin on moneen lähtöön. Toivottavasti pointti kuitenkin avautui, vaikka tuon laskisi kokonaan luvuista pois.

EDIT: Niin, vai tarkoititko tyypillä sittenkin ihmistä? Etkä reaktion tyyppiä? Huomasin että tässä vastausta kirjoitellessa olitkin lisännyt tuon diabeetikonkin tuonne lainaukseen.

saira kirjoitti:^Ei se munkaan ystäväni koskaan ampuma-aseista jutellut, mutta kuulemma "Jumala rankaisee puukolla hänen siskoaan, koska aika pian eronsa jälkeen meni uusiin naimisiin". Mitä tästä voimme päätellä?

Ettei hänelle tullut edes mieleen uhkailla siskoaan ampumisella, koska hänellä ei ollut hallussaan rynnäkkökivääriä tai pistoolia, tai edes pääsyä sellaisten luo? Toivottavasti kenenkään mielestä ei olisi pitänytkään olla.

Ai niin, unohdin, sinähän taisin jo ilmaista aiemmin että kuka tahansa voi saada helposti haltuunsa laittoman aseen vähän vain kyselemällä kavereiltaan. Jos niin kerran on, sinänsä kai sitten sama vaikka kaikille annettaisiin aselupa koska millään aseluparajoituksilla ei voitaisi estää hörhöjä pääsemästä käsiksi aseisiin.

Vaola kirjoitti: Tuo sanavalintako naurattaa?

Ehdottomasti. Viehättävän mustavalkoinen ajattelumaailma tai sitten vain kirjoitustapa. Mikäli olen jostakin iloinen niin siitä etten hätiköinyt ja tilannut ambulanssia saman tien, mutta toiminkin mielelläni joskus väärin.

Niin, totta. Näitäkin on moneen lähtöön. Toivottavasti pointti kuitenkin avautui, vaikka tuon laskisi kokonaan luvuista pois.

EDIT: Niin, vai tarkoititko tyypillä sittenkin ihmistä? Etkä reaktion tyyppiä? Huomasin että tässä vastausta kirjoitellessa olitkin lisännyt tuon diabeetikonkin tuonne lainaukseen.

Tarkoitin ihmistä. Esimerkiksi Josef Fritzlin jättäisin täysin hyvällä omallatunnolla kuolemaan minkä tahansa tyyppiseen reaktioon tai kohtaukseen. Itse asiassa nyt kun tarkemmin mietin, niin mitä kivuliaampi ja hitaampi kuolema niin sen parempi.

Frederik Krueger kirjoitti: Ai niin, unohdin, sinähän taisin jo ilmaista aiemmin että kuka tahansa voi saada helposti haltuunsa laittoman aseen vähän vain kyselemällä kavereiltaan. Jos niin kerran on, sinänsä kai sitten sama vaikka kaikille annettaisiin aselupa koska millään aseluparajoituksilla ei voitaisi estää hörhöjä pääsemästä käsiksi aseisiin.

Olisi kiva saada kommenttia tähän ihmiseltä jolla on asiasta tietoa. Kuinka helppoa on saada laiton ase käyttöönsä.

Mietin puolisen minuuttia sitä mitä itse tekisin jos asetta kaipailisin. Muistin, että kotipaikkakunnallani on huumeriippuvaisia, jotka rahoittavat riippuvuutensa asuntomurroilla ja heiltä kuuleman mukaan saa tavaraa laidasta laitaa. Pakostakin löytyy joku joka tuntee jonkun, jos ei itse uskalla syystä tai toisesta kyseisiä ihmisiä lähestyä. Saisiko aseen tätä kautta ja kuinka nopeasti onkin toinen juttu. Sieltä lähtisin kuitenkin liikkeelle. Tilanteessa, jossa kenelläkään tutulla ei ole luvallisia saati luvattomia aseita (myöskään metsästysaseita), joita saisi haltuunsa.

Ihminen, joka vakavissaan edes pohdiskelee väkivallan mahdollisuudella itseään tai toisia kohtaan, kuuluu ainakin hetkiseksi suljetulle osastolle, tutkimuksiin ja mahdollinen lääkitys päälle. Skitsofrenia, toisin kuin vaikkapa masennus, ei parane terapialla. Lääkkeillä se voidaan saada ja usein saadaankin oireettomaksi. Kirjoittelen lisempää illalla tai huomenna, mutta harhaiselle ihmiselle on kyllä oman ja muiden parhaaksi joutua "sisään" vähäksi aikaa. Siinäpä saa sen diagnoosin ja lääkityksen ilman omaa suostumustakin, ja nähdään se miten lääkkeet alkavat tehoamaan, jos alkavat.

Jos henkilöllä on selkeä sairauden tunne(kuten sanoit olevan)( siis tunnustaa ettei kaikki ole ok ja jopa itse epäili skitsofreniaa), muttei hoitomotivaatiota alkuunkaan, voisi luulla tyypin olevan mahdollisesti vaarallisempi kuin itseä terveenään pitävä skitsofreenikko, joka siis ei tiedosta/tunnusta olevansa sairas.

Kuten jo sanottu, suosittelisin itsekin soittamaan vaikka psykiatrisen päivystykseen ja kyselemään ohjeita.

Ei onneksi hlökoht kokemusta aiheesta, mutta lähipiiristä täälläkin.

nowaysis kirjoitti: Kuten jo sanottu, suosittelisin itsekin soittamaan vaikka psykiatrisen päivystykseen ja kyselemään ohjeita.

Soittelin jo tuossa jokin aika sitten. Neuvoivat tarkkailemaan tilannetta ja välttämään tilanteita joissa olisin kahden kesken kyseisen henkilön kanssa. Neuvoivat myös ottamaan yhteyttä jos hän alkaa konkreettisesti käyttäytyä väkivaltaisesti jotakin ihmistä tai itseään kohtaan. Sanoivat myös, että tulisi yrittää suostutella lääkärin juttusille. Ihan perus diipadaapaa.

Frederik Krueger kirjoitti:

saira kirjoitti:^Ei se munkaan ystäväni koskaan ampuma-aseista jutellut, mutta kuulemma "Jumala rankaisee puukolla hänen siskoaan, koska aika pian eronsa jälkeen meni uusiin naimisiin". Mitä tästä voimme päätellä?

Ettei hänelle tullut edes mieleen uhkailla siskoaan ampumisella, koska hänellä ei ollut hallussaan rynnäkkökivääriä tai pistoolia, tai edes pääsyä sellaisten luo? Toivottavasti kenenkään mielestä ei olisi pitänytkään olla.

Ai niin, unohdin, sinähän taisin jo ilmaista aiemmin että kuka tahansa voi saada helposti haltuunsa laittoman aseen vähän vain kyselemällä kavereiltaan. Jos niin kerran on, sinänsä kai sitten sama vaikka kaikille annettaisiin aselupa koska millään aseluparajoituksilla ei voitaisi estää hörhöjä pääsemästä käsiksi aseisiin.

Voi kultapieni, älä yritä olla nokkela. Tämä ystäväni asui tällöin alueella, jossa varmaan liikkuikin enemmän laittomia aseita kuin keittiöveitsiä. Tältä pieneltä seitsemän tai kahdeksan kerrostalon muodostamalta alueelta tuli kuulemma jossain vaiheessa enemmän hälytyssoittoja poliisille kuin koko Hervannasta. Ystäväni tosin kertoivat, että useammin kantabaarista tuli mies puukko selässä ulos kuin ammuttuna.

Tuossa juuri eräässä ohjelmassa todettiin skitsofrenian johtuvat ylenmäräisestä dopamiinista aivoissa, masennus taas johtuneen serotoniinin puutteesta, kaikki on selitettävissä välittäjäaineiden avulla?
Tuossa ohjelmassa taiteellinen luovuus ja skitsofrenia liitettiin voimakkaasti yhteen, olisi tietysti hyvä lue myös joku lääketieteellinen julkaisu? Kaiken tälläisen tiedon avulla sairautta ei pysty häivyttämään mutta siihen voi näin saada mukavasti etäisyyttä?

Lucy kirjoitti:Ehdottomasti. Viehättävän mustavalkoinen ajattelumaailma tai sitten vain kirjoitustapa.

Edelleen:

Vaola kirjoitti:Myönnän että sanat valittu vähän hutiloiden.

Ja tätä pyrin pääsääntöisesti välttämään, nyt en onnistunut.

Sopiiko kuitenkin kysyä, miksi olet iloinen siitä ettet hätiköinyt ja tilannut ambulanssia? Kun kuitenkin muistaakseni aiemmin mainitsit, ettet tiedä mitä tehdä. Vai pitäisikö tässä erottaa hätiköiminen ja ambulanssin tilaaminen erikseen? En itsekään aina pidä hätiköintiä hyvänä asiana, mutta joskus on tietty pakko toimia ripeästi.

Lucy kirjoitti:Tarkoitin ihmistä. Esimerkiksi Josef Fritzlin jättäisin täysin hyvällä omallatunnolla kuolemaan minkä tahansa tyyppiseen reaktioon tai kohtaukseen. Itse asiassa nyt kun tarkemmin mietin, niin mitä kivuliaampi ja hitaampi kuolema niin sen parempi.

Ok.

Vaola kirjoitti: Sopiiko kuitenkin kysyä, miksi olet iloinen siitä ettet hätiköinyt ja tilannut ambulanssia?

Keskusteluyhteyden säilyttäminen helpottaa kummasti tilan kehittymisen tarkkailua.

Lyhyt briiffaus ihmissuhdekiemuroista:

- Sanoin exälle, että ei motivoi enää ja hän suhtautui asiaan kuten kypsän kolmekymppisen kuuluukin eli lupasi heitellä tavaroita vasta kun olen sulkenut oven poistuakseni paikalta.

- Keskustelin kaverini kanssa suhteestamme ja hän tunnusti, että on ollut heti ensitapaamisestamme lähtien todella ihastunut minuun. Hän myös haluaisi suhteeseen kanssani, koska hänen mielestään hän olisi täydellisen sopiva mies minulle. Mjoo, ihan kiva, että kertoi näin kolmen vuoden kaveruuden jälkeen asiasta. Hän myös haukkui kaikki aikaisemmin tapailemani miehet ja painosti minua harrastamaan kanssaan seksiä. Ratkaisin ongelman häipymällä toisen miehen luokse. Ehheheh. Tässä vaiheessa lienee selvää, että välimme tuskin koskaan tulevat palautumaan ennalleen.

- Eräs toinen tuttavani harkitsee pettämistä, enkä tiedän miten suhtaudun hänen kumppaniinsa jos hän toteuttaa suunnitelmansa. Kerronko vai vaikenenko. Tästä saattaa tulla pieni moraalinen dilemma.

Että näin..

Lucy kirjoitti:Hänen äidillään on skitsofrenia. Hän ei enää erota mikä on todellisuutta ja mikä mielikuvituksen tuotetta. Pahinta on ehkä se, että hän on alkanut käyttäytyä väkivaltaisesti. Kyseinen henkilö on muuttunut kuin toiseksi ihmiseksi. En viitsi kertoa sen tarkemmin miksi säikähdin, mutta sanotaan näin, että ei ole mukava tunne ymmärtää yhtäkkiä, että kaveri on aivan harhainen ja harhat kohdistuvat kaikkeen, minuun, muihin ihmisiin, yhteiskuntaan jne. ... Hän myös puhui, että pelkää tekevänsä jotain pahaa jollekin ja kysyi, että mitä hänelle tapahtuu?

Kas kun huomasin tämän vasta nyt.

Kuulostaa siltä, että kaveri on avoimen psykoottinen, potentiaalisesti vaarallinen itselleen tai muille (ainakin hänen sairautensa pahenee hoitamattomana), eikä ole suostuvainen vapaaehtoiseen hoitoon. Tuollaisessa tilanteessa mielenterveyslain mukaiset kriteerit tahdosta riippumattomaan hoitoon täyttyvät, ja henkilö tulisi toimittaa hoitoon. Käytännössä tämä tapahtuu niin, että ottaa yhteyttä paikalliseen terveyskeskuslääkäriin, jolla on velvollisuus arvioida tilanne ja tehdä se ns. M1-lähete psykiatriseen sairaalaan, jossa edelleen psykiatri arvioi otetaanko suljetulle tarkkailuun, eli toteutuvatko nuo kriteerit.

Helpoiten potilaan kannalta asia tietysti sujuu, jos joku läheinen saa hänet vapaaehtoisesti suostuteltua sinne terveyskeskuslääkäriin, mutta jos ei suostu, niin sitten jää tk-lääkärin tehtäväksi tehdä virka-apupyyntö poliisille, jotta henkilö saadaan arvioon. Lisäksi siellä terveyskeskuksessa ja myös psykiatrin haastattelussa pitäisi olla läsnä joku potilaan ja hänen hiljattaiset oireensa tietävä ihminen, koska aika usein potilaat muuten pystyvät haastattelujen ajaksi peittämään harhaisuutensa, eikä silloin lain mukaan voi potilasta tahdonvastaiseen hoitoon ottaa, vaikka näppituntuma muuta sanoisikin.

Voi kuulostaa vittumaiselta järjestää kaverinsa hoitoon, mutta psykoosi on kuitenkin lääketieteellinen hätätilanne, siinä missä joku ruumiillinenkin vakava sairaus, ja psykoosin hoitotulokset huononevat sitä myötä mitä enemmän aikaa kuluu oireiden alusta hoidon saamiseen.

Joku, olikohan saira, puhui siitä että lääkkeitä saa, muttei terapiaa. Skitsofrenia on kuitenkin enemmän elimellinen aivosairaus kuin vaikkapa masennus, nähdään usein esim. rakenteellisia muutoksia aivokuvissa (ei siis pelkästään toiminnallisia), ja toimivan hoidon kulmakivi todellakin on lääkitys. Lääkärin seurantaa ja tukea antavaa hoitajakontaktia potilaat toki myös tarvitsevat, samoin kuin mahdollisimman turvallista ja stabiilia kotiympäristöä yms., mutta kunnolla psykoottisen potilaan liikoja tonkiva terapia, eli tuo varsinainen psykoterapia, saa vain enemmän sekaisin. Psykoosisairaus, ainakin skitsofreniatasoinen, on siis useimmiten varsinaisen psykoterapian vasta-aihe.

Lucy kirjoitti: Lyhyt briiffaus ihmissuhdekiemuroista:

- Keskustelin kaverini kanssa suhteestamme ja hän tunnusti, että on ollut heti ensitapaamisestamme lähtien todella ihastunut minuun. Hän myös haluaisi suhteeseen kanssani, koska hänen mielestään hän olisi täydellisen sopiva mies minulle. Mjoo, ihan kiva, että kertoi näin kolmen vuoden kaveruuden jälkeen asiasta. Hän myös haukkui kaikki aikaisemmin tapailemani miehet ja painosti minua harrastamaan kanssaan seksiä. Ratkaisin ongelman häipymällä toisen miehen luokse. Ehheheh. Tässä vaiheessa lienee selvää, että välimme tuskin koskaan tulevat palautumaan ennalleen.

Öh, kolme vuotta ihastuneena eikä sano mitään, ei vissiin kovinkaan läheinen kaveri. Tuli joku psyko mieleen.

Omat kiemurat:

Solmussa oon. Miks aina ihkuunnun silleen että ei mitään rajaa, tahtoisin olla rauhallisempi näiden asioiden kanssa.

edit: eli pelottaa se että ajaa toisen karkuun intoilullaan ja sitten että kyllästyy toiseen nopeemmin kun intoilee alussa. Äh, ehkä oma neuvoni seivaa mut; "jossei pysy alussa messissä, niin tuskin pysyy myöhemminkään, tehdään niinkuin itsestään hyvältä tuntuu".

Dumis kirjoitti: Öh, kolme vuotta ihastuneena eikä sano mitään, ei vissiin kovinkaan läheinen kaveri. Tuli joku psyko mieleen.

Oli itse asiassa ja se hieman harmittaakin. Tosin kävimme jo puolisen vuotta sitten keskustelua hänen ihastumisestaan, mutta silloin hän vakuutti, että pystyy kyllä elämään asian kanssa ja että arvostaa ystävyyttämme liikaa antaakseen omien tunteidensa pilata välimme. Noh, ilmeisesti mieli on sittemmin muuttunut. Hän on aika kaukana psykosta, mutta ainakin nyt tiedän miksi hänen naisviritelmänsä ovat epäonnistuneet kerta toisensa jälkeen. Taidan tehdä molemmille palveluksen ja ottaa hieman etäisyyttä.

Dumis kirjoitti: Omat kiemurat:

Solmussa oon. Miks aina ihkuunnun silleen että ei mitään rajaa, tahtoisin olla rauhallisempi näiden asioiden kanssa.

edit: eli pelottaa se että ajaa toisen karkuun intoilullaan ja sitten että kyllästyy toiseen nopeemmin kun intoilee alussa. Äh, ehkä oma neuvoni seivaa mut; "jossei pysy alussa messissä, niin tuskin pysyy myöhemminkään, tehdään niinkuin itsestään hyvältä tuntuu".

Ehkä kannattaa painaa hieman jarrua. Mielestäni on ihan ymmärrettävää jos toinen osapuoli säikähtää alussa liian nopeaa etenemistä ja se ei välttämättä kerro mitään jatkosta. Ihmiset ovat tässäkin asiassa aika erilaisia.

Lucy kirjoitti: Ehkä kannattaa painaa hieman jarrua. Mielestäni on ihan ymmärrettävää jos toinen osapuoli säikähtää alussa liian nopeaa etenemistä ja se ei välttämättä kerro mitään jatkosta. Ihmiset ovat tässäkin asiassa aika erilaisia.

Njoo, tiedän exä on/oli nopeampi suhdeasioissa kuin Hamilton formulassa
Mut silti takaraivo kertoo aika vahvasti että pitää tehdä niinkuin tuntee, ehkäpä sitä pitää noudattaa ja hienosäädöllä sitten vähän hillitä halujaan.

Dumis kirjoitti:
Mut silti takaraivo kertoo aika vahvasti että pitää tehdä niinkuin tuntee, ehkäpä sitä pitää noudattaa ja hienosäädöllä sitten vähän hillitä halujaan.

Sounds like a plan!

Dumis kirjoitti:Mut silti takaraivo kertoo aika vahvasti että pitää tehdä niinkuin tuntee, ehkäpä sitä pitää noudattaa ja hienosäädöllä sitten vähän hillitä halujaan.

Valitettavasti kosiomenoihinkin tulisi suhtautua kuin vaikkapa työnhakuun eli pitää sitä projektina, jossa on toimittava tietyllä tavoin, vaikkei niin kiinnostaisi. Samaan tapaan kuin muistat mainita työhakemuksessa, että olet dynaaminen, ryhmätyöhenkinen ja halukas tekemään töitä kellon ympäri, on parisuhdekuvioissa muistettava antaa ja ottaa siimaa. Vaikka palleja kuumottaisi, ei oteta yhteyttä eli annetaan siimaa, ettei saalis karkaisi. Sitten taas painetaan kybällä pertteliin ja ollaan taas kuin himolla ei olisi mitään rajaa. Ja ennen kaikkea tulee muistaa Sekaisin Marista -elokuvan neuvo ennen treffejä tapahtuvasta runkkaamisesta.

Toisin sanoen varsinkaan alussa ei tule olla oma itsensä, koska harvan oma itse on sellainen, että sitä arvostavat muut kuin sinä itse. Kun saalis on jo padassa, voi naamiota laskea ja alkaa piereskellä ja haista.

Riemumieli kirjoitti:varsinkaan alussa ei tule olla oma itsensä

Tiedän olevani mielipiteineni vähemmistössä, mutta uskoakseni tuo on varmin tie tuhoon.

EveryWoman kirjoitti:

Riemumieli kirjoitti:varsinkaan alussa ei tule olla oma itsensä

Tiedän olevani mielipiteineni vähemmistössä, mutta uskoakseni tuo on varmin tie tuhoon.

Et oo, mäkään en suostu Riemumielen kissa-hiiri-leikkeihin. Oon sit yksin jossen löydä ketään joka hyväksyy mut tämmöisenään.

*vuoden siirappiesitys*

EveryWoman kirjoitti:Tiedän olevani mielipiteineni vähemmistössä, mutta uskoakseni tuo on varmin tie tuhoon.

No niinhän se on, mutta tarkoitin lähinnä sitä, että itsestään tulee antaa hieman siloiteltu kuva korostaen vahvuuksia ja esittäen heikkoudet niin, että ne ovat joko vähäisiä tai niiden korjaamiseksi tehdään kovasti töitä. Erityisesti naisia vongatessa ei tule unohtaa mainita sitä, että juuri hänen rakkautensa tekisi kummastakin täydellisiä.