ninnithequeen kirjoitti:Marttyyri-olo on ollut joo. Tyhjiä lupauksia, kaikkeni olen tehnyt, ja pelkkää paskaa niskaan. Joka puolelta. No ei ihan joka puolelta, on niitä auttajakian ollut. Nimiä ei mainita. Mut toi kummitäti, mutsi...jne.
Eikös sulle ole tullut ihan konkreettista apua Kitinänkin puolelta - tai ainakin avuntarjouksia?
Mitä tulee näihin tunteenpurkauksiin, niin marttyyriuteen ei kannata hirttäytyä ja lypsää sitä kuiviin - vaan loppupeleissä itse itseäänsä auttavat ja apua arvostavat myös siitä avusta eniten hyötyvät. Nämä ovat itsestäänselvyyksiä, joten en ala niitä toistelemaan enempää - varsinkaan kun et varmaankaan ole edes hakemassa mitään neuvoja tai vinkkejä elämääsi varten, vaan valittelemassa vain sitä kuin kaikki on A, B ja C.
1) Suunnittele miten saat taloutesi kuntoon
Vaikka eläisi - tai varsinkin jos elää - pelkillä sosiaaliavustuksilla, ei talouden pyörittäminen voi olla jatkuvaa kriisiä. Tekemällä itse, ostamalla järkevästi ja suunnittelemalla ne tekemisensä voit tasapainottaa budjetin. Jos budjetti on pieni, niin pienet halvatkin paheet voivat olla kokonaisuudessa suhteettoman kalliita: röökiaski, kahvilassa kahvi, pieni limupullo, varoihin nähden liian kallis asunto tms.
Taloudenpito ei ole kuitenkaan mitään magiaa. Rahaa tulee sisään ja rahaa menee ulos. Joko voit kasvattaa sisääntulevaa rahamäärää tai vähentää ulosmenevää.
Hyvä taloudenpito myös auttanee myös sosiaalihuollon / Kelan suuntaan, kun on helpompi näyttää ja todistaa miten ja minne rahat menevät. Toisten hyväntekeväisyyden ja almujen varaan on todella huono rakentaa mitään, koska asenteet ja ajat kovenevat.
2) Tee suunnitelma elämällesi eteenpäin
Skidit kasvavat nopeasti ja kohta et ole sataprosenttisesti kiinni lapsessa.
Mitä voit tehdä elättääksesi teidät paremmin?
Mitä haluat tehdä elämälläsi?
Mitä haluat tehdä lapsillesi?
Mitä se vaatisi?
Tee konkreettista suunnitelmaa siitä miten voisit edetä elämässäsi ja lähteä rakentamaan sitä eteenpäin. Ole realistinen ja rehellinen itsellesi. Voit joutua tekemään töitä aluksi opiskeluiden merkeissä lisää ja sen jälkeen hankkiutua kiinni takaisin työelämään, minkä jälkeen voit olla paremmin omatoiminen.
Ja jos taas näyttää ja tuntuu siltä, että töiden tekeminen oikeissa töissä on huonompi vaihtoehto kuin kotitöiden tekeminen ja kotitalouden pyörittäminen - niin pistä panoksesi rulettiin, jossa yrität löytää miehen rahoittamaan ko. elämisen ja jonka pystyt pitämään tyytyväisenä - ilman että kohtaat uusia riskejä taloudellisesti, mielenterveydellisesti, terveydellisesti tai muuten.
Suunnittelemalla ja tarkasti toteuttamalla pystyt muuttamaan oman elämäsi suuntaa. Juu, se kyllä tulee vaatimaan työtä ja uhrauksia, mutta mikään elämän parannus ei tipahda itsestään taivaasta. Ja kun teet itse töitä paremman huomisen eteen, niin yllättäen ympäriltä on helpompi saada myös apua ja ihmiset myös helpommin auttavat, kun hekään eivät koe - että heidän apunsa menisi kuin kankkulan kaivoon.
ninnithequeen kirjoitti:Mut yksinäisyys painaa ja mä en kohta osaa puhua ku "gluugluu" tai "hööhöö" tai "miiiikä se semmonen on" tai "Kuki äitin pieni kullannuppu se siellä hymyilee?"
Read a book, read a newspaper - hanki omia ajatuksia, kirjoita ja kehitä itseäsi, vai onko äiteys se ainoa asia, joka määrittää sinut? Täälläkin on vaikka mitä keskustelunaiheita ja ajatustenvaihtoja, joihin voisi ja voi osallistua. On mammapalstoja ja varmaan vertaistukiryhmiä, joissa maidontuotantoyksiköt voivat keskenään tavata ja puhua jostain muustakin. Tai ilmoittaudu työväenopistoon jollekin ihan uudelle kurssille ja tapaa sitä kautta uusia ihmisiä.
ninnithequeen kirjoitti:No, tänään on onneks se rumba edessä, että näkee vanhoja kavereita. Jotka odottavat kovasti näkevänsä Miskan, vaikka isäänsä ei vois vähempää kiinnostaa. Kas kun ovat katkaisseet välinsä rekkikseen täysin.
Jossain vaiheessa sinunkin varmaan kannattanee jättää tuo rekkiksestä puhuminen ja sen ajattelu taaksesi. Juu varmasti se on hyvä puheenaihe ja sympatiankeräyskeino, että kuinka järkyttävää on että henkilö tekee noin - mutta onko siitä kenellekään mitää hyötyä? Auttaako henkilön mainitseminen, kiroileminen tai ajatteleminen sinua enää millään tavalla?
Ja ei.
En tajua miksi vaivauduin edes kirjoittamaan tätä.