Kitinä

daddykillkill kirjoitti:aika vahvoja argumentteja jättää koko tekele väliin.

Kotisohvaelokuva IMO. Ainakin itselleni 3 tuntia leffateatterissa olis ollut melkoista tuskaa. Kyseessä kun on niin sanotusti deittileffa.. Tosin en kyllä kyllä piittaa muutenkaan käydä teatterissa, joten ehkä Patz viihtyy siellä paremmin..

[quote="Vesper"][/quote]

Kerro sitten miten kuuma Pitti oli. Jos tosi kuuma niin en lähe teatteriin kärvistelemään vaan suosiolla kattelen kotisohvalla pausen kanssa.

Ainiin. Hankin.. höm.. ...löysin 56 gigaa UFC:tä. Olen nyt katsoinut niistä 94:stä jaksosta 16 jaksoa. Alkuaikojen mättämiset on ihan parhautta, kun ei ole juuri mitään sääntöjä. En olisi ikinä uskonut miten kovia jätkiä Gracien klaanin jutsukat on. Iso käsi ukoille.

Eikös Pupu tsiigaile noita myös?


http://en.wikipedia.org/wiki/Royce_Gracie

Vesper kirjoitti:Mä taas ajattelin että sen saamat Oscarit puhuu vahvasti leffakatsomisen puolesta.

Best Make-up
Best Art-direction
Best Visual Effects

No, kuka milläkin kriteereillä elokuvansa valkkaa "Button" kun voitti 13 ehdokkuudesta vain nuo kolme yllämainittua.

daddykillkill kirjoitti: Best Make-up
Best Art-direction
Best Visual Effects

No nii just, noi pitää nähdä isosti! Daah!

Onslow kirjoitti:En olisi ikinä uskonut miten kovia jätkiä Gracien klaanin jutsukat on. Iso käsi ukoille.

Graciet pärjäsivät suunnilleen niin kauan kun useimmat muut ottelijat olivat ihan hoomoilasena jos matsi meni mattopainiksi. Aika pian pystyottelusta tykkäävät alkoivat kehittää vastatekniikoita maahanmenijöitä vastaan, ja Gracien&BJJ valtakausi loppui viimeistään siihen.

Jotenkin sama kuva itsellä että alkuaikoina UFC:ssä oli värikkäämpiä persoonia ja osittain mielenkiintoisempia otteluita, nykyisin on enemmän harmaata massaa ja useimmille hioutunut samantapainen tekniikkavalikoima. Tosin ainakin UFC1 oli pääosin melkoista komediaa, parhaimpana nyrkkeilijätyyppi yhdellä nyrkkeilyhanskalla.

Frederik Krueger kirjoitti:. Tosin ainakin UFC1 oli pääosin melkoista komediaa, parhaimpana nyrkkeilijä yhdellä nyrkkeilyhanskalla.

Juu, ja myös alussa kun ei hanskoja ollut, olivat matsit melkoisen "katutappelumaisia"

Melkoisen karun näköistä puuhaa oli myös jonkuin pilipali hanmodo-miehen ja potkunyrkkeilijän kohtaaminen. Ei noilla varjohuitojilla ollut juuri mitään saumaa, kun alkoi nyrkkiä tippumaan päätä kohden.

Mut kerrassaan hauskaa katsottaavaa persoonien vuoksi. Esim joku Tank Abbot on niin kaukana tämän päivän huippuunsa treenatusta MMA-miehestä, ettei mitään rajaa. Silti sekin ukko oli ihan älytön kone nyrkiensä kanssa ja tulosta tuli

Tämä oli myös melko mielenkiintoinen matsi. Näkee hyvin miten tehokkaita alapotkut on isoa ja kankeaa vastustajaa vastaan:

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=larGeAzGT4o[/youtube]

Onslow kirjoitti:Mut kerrassaan hauskaa katsottaavaa persoonien vuoksi. Esim joku Tank Abbot on niin kaukana tämän päivän huippuunsa treenatusta MMA-miehestä, ettei mitään rajaa. Silti sekin ukko oli ihan älytön kone nyrkiensä kanssa ja tulosta tuli

Tuosta samaa mieltä, Tank Abbott on hyvä esimerkki värikkäistä ja erilaisista persoonista otteluissa. Aito katutappelija joka keskittyi siihen minkä osasi hyvin.

Frederik Krueger kirjoitti: Tuosta samaa mieltä, Tank Abbott on hyvä esimerkki värikkäistä ja erilaisista persoonista otteluissa. Aito katutappelija joka keskittyi siihen minkä osasi hyvin.

Olisi ollut mielenkiintoista nähdä Tankin ja Kimbo Slicen matsi. Tosin veikkaan että Kimbolle olisi tullut noutaja nopeasti..

Edit:

Veikkasin väärin. Ne on matsanneet ja Kimbo vei helposti

http://fi.wikipedia.org/wiki/Kimbo_Slice

Aiemmin oli jollain jotain puhetta Ramboista. Katselin osat 1-3 putkeen, ja olihan se niin että David Caruson karisma nosti First Bloodin kirkkaasti parhaimmaksi!

Ei mut oikeasti, ykkönen oli hyvä. Kakkonen siinä ja siinä, kolmonen väsyttävää huttua. Nelosesta en tiedä haluanko edes nähdä. Ei mua hivele kun jotain kommareita ammuskellaan, mut punaniskaviljapossut saakin kärsiä vähän ennen kuolemaansa. Siinä metsässä rämpimisessä oli vähän Predator-henkistä yritystä. Hämäs vaan aika hemmetin paljon kun katsoin ilman tekstitystä, enkä saanut siitä Syltyn lopun itkuraivaridialogista vittuakaan selvää.

Tarantinon tuleva natsipaska näytti trailerin perusteella ihan saatanan typerältä pikkupoikien kuselta. Brad Pitt vois vaan keskittyä lisääntymiseen sen vitun muhuhuulensa kanssa. Hei holivuud, laittakaa se vaikka johonkin tyttöjen leffaan nuolemaan tapettia..tms.

No nyt on The Curious Case of Benjamin Button (vaimikäsenytoli) väijytty ja melko mixed feelings. Kivaa kerrontaa, mut jotenkin se lopun taantuma ei lämmittänyt, olisin kaivannut yllätyksellisemmän lopun. Kertojaääni ei häirinnyt tippaakaan, enemmän häiritsi tarinan pomppiminen reaaliajan ja menneisyyden välillä, jotenkin liian rautalankaa. Ja se myrsky, oli New Orleans tai ei. Hassunhauskoista salamakohtauksista plussaa, naurahdin!

Ja Geepsulle tiedoks, nuorennettu Pitt on aika namu

Vesper kirjoitti:Ja Geepsulle tiedoks, nuorennettu Pitt on aika namu

Thanks. Kyllä se muutenkin pitää nähdä, viimeistään kotisohvalta.

Onslow kirjoitti:Ainiin. Hankin.. höm.. ...löysin 56 gigaa UFC:tä. Olen nyt katsoinut niistä 94:stä jaksosta 16 jaksoa. Alkuaikojen mättämiset on ihan parhautta, kun ei ole juuri mitään sääntöjä. En olisi ikinä uskonut miten kovia jätkiä Gracien klaanin jutsukat on. Iso käsi ukoille.

Eikös Pupu tsiigaile noita myös?


http://en.wikipedia.org/wiki/Royce_Gracie

Alkuaika oli särmikästä menoa, human cockfighting kuten John McCain kuvaili. Mutta arvostan eniten 2000-luvun kulta-aikaa; Tito Ortizin ja Ken Shamrockin pitkäviha, Liddell & Couture ym. Äijät, joiden matsit olivat viihdyttäviä vaikka vastustajat olivat samalla taitotasolla.

Viimeisimmissä jaksoissa taas jokaisen painoluokan mestari on malliesimerkki siitä millainen urheilija tämän päivän mma-ottelija on. Menneiden aikojen varvaslukkonysväyksen sijaan nykyisin pärjää ainoastaan olemalla aivan saatanan kova urheilija. Royce Gracie on varmasti edelleen pirun taitava matsaaja, mutta kun vastaan tuli Matt Hughes niin mies oli pelkkä vastaantulija.

Australia

Ei bazkempi romanttinen epookki ja kevyt-kenguru-western Baz Luhrmanilta. Nicole Kidman esittää Englannista puoliväkisin karjatilalliseksi joutuvaa hienostofröökynää, Hugh Jackman karvaista ja karskia karjapaimenta.

Jackman vetää aussiaksenttinsa hieman yli ja alussa Kidmanin englantilaisen aatelisrouvan herraskaisuus on hieman liian alleviivattua, mutta tarinan edetessä molempian hahmoja oppii sietämään ja niistä pitämäänkin.

Melkein kolmituntisena olisi kaivannut vähän tiivistämistä. Ihan kelpo pariskunta-ajankulu kotisohvalle silti. Visuaalisesti näyttävä ja hieman sadunomainen.

isohaara kirjoitti:Menneiden aikojen varvaslukkonysväyksen sijaan nykyisin pärjää ainoastaan olemalla aivan saatanan kova urheilija. Royce Gracie on varmasti edelleen pirun taitava matsaaja, mutta kun vastaan tuli Matt Hughes niin mies oli pelkkä vastaantulija.

En tietääkseni ole nähnyt kyseistä matsia, mutta eikö Gracie sitten ole kova urheilija? Käsitin Wikipediasta että Matt on kuitenkin painija ja lähinnä lukotteli Gracieta?

Frederik Krueger kirjoitti:

isohaara kirjoitti:Menneiden aikojen varvaslukkonysväyksen sijaan nykyisin pärjää ainoastaan olemalla aivan saatanan kova urheilija. Royce Gracie on varmasti edelleen pirun taitava matsaaja, mutta kun vastaan tuli Matt Hughes niin mies oli pelkkä vastaantulija.

En tietääkseni ole nähnyt kyseistä matsia, mutta eikö Gracie sitten ole kova urheilija? Käsitin Wikipediasta että Matt on kuitenkin painija ja lähinnä lukotteli Gracieta?

Royce Gracie hallitsi kehää 1994, piti pitkän tauon ja kohtasi paljon nuoremman Matt Hughesiin vuonna 2006. Voitto Hughesille tuli ekassa erässä nyrkein.

edit,

Eipäs ollutkaan kovin suuri ikäero. Gracie on syntynyt -66 ja Hughes -73.

Frederik Krueger kirjoitti:En tietääkseni ole nähnyt kyseistä matsia, mutta eikö Gracie sitten ole kova urheilija? Käsitin Wikipediasta että Matt on kuitenkin painija ja lähinnä lukotteli Gracieta?

No heittelen toki termejä aika löyhästi kun en ole alan harrastaja, mutta pointtini oli juuri siinä, että Hughes lukotteli itse mestaria sekä istui toisen päällä tyyliin "älä ny itteees lyö". Hughes oli joka osa-alueella ylivoimainen, tätä meinasin kovemmalla urheilijalla.

Onslow kirjoitti:Royce Gracie hallitsi kehää 1994, piti pitkän tauon ja kohtasi paljon nuoremman Matt Hughesiin vuonna 2006. Voitto Hughesille tuli ekassa erässä nyrkein.

Royce piti tauon UFC:stä, mutta oli aktiivinen Japaniassa, jossa matsit olivat huomattavasti brutaalimpia.

isohaara kirjoitti: Royce piti tauon UFC:stä, mutta oli aktiivinen Japaniassa, jossa matsit olivat huomattavasti brutaalimpia.

Vain viisi matsia viiden vuoden aikana?

http://en.wikipedia.org/wiki/Royce_Gracie

Niin onko se paljon vai vähän, varsinkin tyypille jonka tyyli on kaikkea muuta kuin fyysinen. En ole mikään asiantuntija pohtimaan.

Selvää on kuitenkin että aika ajoi ohitse vinkuheinästä, jolla on ylivoimainen tekniikka. Tekniikan tasot vaihtelevat edelleen aika hurjasti, mutta yksi yhteinen tekijä uudella sukupolvella on ylivoimainen fyysinen kunto, esimerkkeinä St. Pierre ja Lesnar.

Tässä viihdetuotteessa ei painittu, mutta rohkaisen kertomaan siitä silti tässä ketjussa...

Valkyrie

Sotaonnen käännyttyä Der Dritte Reichiä vastaan 1940-luvulla Adolfia yritettiin nirhata useampaankin otteeseen, siinä kuitenkaan onnistumatta. Ehkä tunnetuin tapaus oli eversti Claus von Stauffenbergin yritys räjäyttää Fuhrer Sudenpesässään kesken sotaneuvottelun käyttämällä salkkuun kätkettyä pommia. Pommin oli tarkoitus nitistää Adolfin lisäksi SS-pamppu Heinrich Himmler, jonka jälkeen salaliittolaisten tavoitteena oli mobilisoida kotiarmeija, vallata Berliini ja neuvotella rauha liittoutuneiden kanssa. Attentaatti meni kuitenkin pieleen ja salaliittolaiset pääsivä joko teloituskomppanian eteen tai pianolankaan killumaan.

Skientologisekoiluillaan pahasti julkisuuskuvansa ryvettänyt Tom Cruise esittää pääosaa tässä Bryan "X-Men" Singerin kuvauksessa. Tomppa on tavallista "siedettävämpi" rampautuneen natsiupseerin roolissaan. Miljoonan dollarin hymy ei juuri välähtele, eikä sohvilla pompita. Itse filmi on kiistattoman ammattitaitoisesti ylöspantu, mutta tarinan ollessa hieman puiseva ei tähän osaa hullaantua. Päähenkilöt jäävät etäisiksi eikä päähenkilön kotioloistakaan saada puristettua lihaa henkilöhahmon luiden ympärille. Ensimmäisen tunnin jälkeen vilimi alkaa hieman puuduttaa. Jatkuva stressaantuneiden upseerien jäykkäleukainen kavalkadi on liikaa.

Oli hauska huomata, miten super-Cruise edelleenkin varjelee julkisuuskuvaansa. Kuten kuvasta näkyy, mies ei kelpuuttanut rinnalleen ketään kilpailemaan komeuskilpailussa, muut pääroolit on miehitetty kiistattoman pätevillä vanhemmilla miesnäyttelijöillä. Stauffenbergin on pakko huutaa HEIL HITLER ainoastaan kerran ja silloinkin Cruisea sai kuvata vain takaapäin. Hellanlettas!

Screamers

En odottanut mitään klassikkoa, mutta Philip K. Dick/Dan O' Bannon/Peter Weller -yhdistelmällä kuitenkin ehkä jotain vähän parempaa. Olihan tällä hetkensä, mutta ehkä historian surkeimmat stop motion -tehosteet muuttivat peruslähtökohdiltaan ihan ok jännärin komediaksi. Elokuva on valmistunut vuonna 1995, mutta efektit olisivat huonoja 80-luvun alunkin leffaksi. Juonellisesti jotain Alienin ja The Thingin välimaastosta.


Demon Seed

Superkehittynyt tietokone vangitsee kehittäjänsä vaimon talon sisuksiin ja haluaa tämän kanssa lapsen. Tästä tarinasta olisi pitänyt syntyä surkuhupaisa roskateos, mutta ihmeen hyvin tää on onnistuttu siirtämään liikkuvaksi kuviksi. Vaikkakin elokuvan kliimaksiksi tarkoitettu viimeinen repliikki oli harmittavan repeilyttävä. Efektitkin huomattavasti paremmat kuin tuossa 20 vuotta myöhemmin tulleessa Screamersissa. Iha jees.


The Omega Man

I Am Legendin toiseksi uusimmassa (?) Hollywood-filmatisoinnissa Charlton Heston pitkälti toistaa pari vuotta aiemman roolinsa Apinoiden Planeetasta. Novellissa kaiketi ne pimeässä asustavat vaanijat ovat vampyyreitä, mutta tähän oli koetettu keksiä maanläheisempi selitys säteilystä joka tekee tyypeistä valoa kammoksuvia albiinoja (!)

Aika täynnänsä oli mokia, heti ekasta kuvasta lähtien. Charltonin piti ajella yksinänsä post-apokalyptisissä maisemissa, mutta parin korttelin päässä näkyi jatkuvasti selkeästi muutakin liikennettä. Odotin jotain jännitystoimintaa, mutta ei tässä ollut jännitystä eikä toimintaa. Aika pöhkö pätkä ja ehkä omituisin soundtrack ikinä. "Kauhujaksoissa" alkoi soida aina joku 70-luvun diskofunkkis.

bedlam kirjoitti:Demon Seed

Tää oli muistaakseni ihan hupaisa raina. Tullut Suomen teeveestäkin nimellä "Proteus-aika". Eikös samasta aiheesta ole tehty joku toinenkin uudempi pätkä? En vaan saa nimeä päähäni...

daddykillkill kirjoitti:

bedlam kirjoitti:Demon Seed

Tää oli muistaakseni ihan hupaisa raina. Tullut Suomen teeveestäkin nimellä "Proteus-aika". Eikös samasta aiheesta ole tehty joku toinenkin uudempi pätkä? En vaan saa nimeä päähäni...

Ei tosta samasta tarinasta ainakaan virallisesti ole uutta versiota. Koontz ilmeisesti päivitti novellinsa joskus 10 vuotta sitten. Ja Simpsoneissa muistaakseni leffaa parodioitiin joskus niissä halloween-spesiaaleissa.

Cronenberg olisi saattanut ohjaajana olla kyllä nappivalinta tälle.

^ Totta puhut. Mua silti vaivaa sitkeä muistikuva, että olen nähnyt tästä aiheesta pienen budjetin tuoreemman version joskus 1990-luvulla. Palailen jos saan kii mistä oli kyse. Tai sitten sekoitan tämän siihen filmiin, jossa jonkun rangaistusvangin sielu pääsee verkkokaapelia pitkin johonkin moderniin himbeen ja se alkaa tappaa ihmisiä kodinkoneiden avulla ...

Tähän "pahuus hyödyntää tietotekniikkaa" -teemaan sivuten iltapuhteeksi odottaa vuoroaan Wes Cravenin "Shocker"