Kitinä

Noppaelain kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:No kyllä se varmasti toimii niillä, jotka panacodia metaboloivat. Mutta kyllä mä hoitaisin ahdistuneisuutta kuitenkin siihen tarkoitetuilla lääkkeillä, jos lääkkeillä halutaan hoitaa.

Kokeilin viisaudenhampaiden poistoon määrttyjä Panacodeja vuodenvaihteessa, kun en saanut nukuttua - vaikka yleensä ottaen olen suhtatunut parasetamoliin varauksella. (Ja koska ahdistus aiheuttaa fyysistä kipua käsissä.) Otin neljä kapselia eikä edes väsyttänyt. Kokeilu loppui siihen.

TV:ssä mainostetaan nykyään 1000mg:n panadoleja. Onko se reseptivapaa? Kymmenellä saisi maksan vaihtoon...

Panacodin väsyttävä aine on kodeniini. Ei parasetamoli.

So Hard kirjoitti:Panacodin väsyttävä aine on kodeniini. Ei parasetamoli.

Kyllä sen tiedän tässä vaiheessa

Pointti oli se että kodeiini ei toimi, ollenkaan.

Bensot toimisivat, mutta se olisi vähän kuin rupeaisi Gattikseksi.

Yhdellä tutulla irtosi koko käsi työtapaturmassa. Paskempi säkä oli etteivät opiaatit auta, siinähän sitten kärsii haamusäryistä.

Noppaelain kirjoitti:Yhdellä tutulla irtosi koko käsi työtapaturmassa. Paskempi säkä oli etteivät opiaatit auta, siinähän sitten kärsii haamusäryistä.

Näin ei saisi sanoa, mutta sanon kuiteskin: Jos mahdollista, niin kysy jos ystäväsi pääsisi käymään Hollannissa koittamassa laillisesti että josko mahdollisesti kannabis auttaisi tuohon.

Jos lääke toimii, niin ei pitäisi olla mitään vaikeutta saada Bedrocan reseptiä suomesta kun ei kerta vahvat opiaatit auta kipuun. Kannabista saa jenkeissä juuri haamukipuihin sekä hermosärkyihin.

Jos ei muuta, niin kivun kanssa elämisestä tulee vähän siedettävämpää, eikä ole niin koomassa / fyysisessä vaarassa mitä opiaateista.

http://laakekannabis.fi/cms/index.php?page=laakitys Tuo voi varmasti auttaa eteenpäin, samoin kuin MS-foorumien keskustelut. Siellä on aika monta ihmisitä prosentuaalisesti joilla on suomessa kys. tuotteeseen resepti.

Tai jos haluaa olla käyttämättä mitään mömmöjä... Tosin tätä ei vielä tehdä kai kuin koelabroissa. Mielenkiintoista kuitenkin! Mut näin dokkarin, missä haamukipua kokeiltiin hoitaa jotenkin mallintamalla tietokoneella "raaja paikoilleen". Ja potilas sai liikutella sitä. Tämän jälkeen kipu kuulemma katosi. Erittäin yksinkertaisesti selitetty, paljon muutakin asiassa oli, mut siitä hetki kun näin sen, ja ehdin kuitenkin katsella vain puolittain.

Tää ei kiinnosta ketään, mutta pohjevammani uusiutui kaksi viikkoa sitten juoksulenkillä. Pohjelihas menee lenkin aikana ikään kuin kramppiin, pistävä kipu syvältä lihaksesta. Maanantaina oli säbät, kuvittelin vamman jo parantuneen, mutta ei. Nyt sitten pitäisi olla tietenkin formussa, kun futisreenit ovat alkaneet uudessa joukkueessani ja eka pelikin on reilun viikon päästä, mutta kun ei pysty ottamaan edes juoksuaskelta. On tosi mairittelevaa, kun palloreenit ovat tänä keväänä tasan yksi ja jalat hidastuvat päivä päivältä, kun niitä ei aktivoi. Ehkä eniten vituttaa se, kun näitä vammoja ei oikein voi välttää.

^Eihän kyseessä ole penikkatauti? Minulla oli yhdessä vaiheessa penikka molemmissa jaloissa. Kuntoon sain levolla ja hellävaraisella jumpalla.

Kreitsu kirjoitti:^Eihän kyseessä ole penikkatauti?

Ei ole, ihan erilainen oire. Kunhan tässä saan tytön nukkumaan, niin kuukletan tietoo eli selvitellään...

Noppaelain kirjoitti:^ En osaa edes masentua oikein.

Tiiä, osaanko minäkään, mutta tänään mun on ollut pakko myöntää itselleni, että olen vittupää, joka ei osaa terapiassakaan käydä oikein, vaan intän, jankutan, hannaan vastaan, olen piikikäs ja keskeytän sielläkin liikaa. Terapeutti puhui lopuksi ihan vakavasti, että mun pitää miettiä seuraavaksi kerraksi, mitä siitä koko hommasta oikein haluan. En vaan osaa olla olematta vittupää. Hetken yritän olla olematta, mutta sitten unohdan taas heti koko yrityksen.

musta muumio kirjoitti:

Noppaelain kirjoitti:^ En osaa edes masentua oikein.

Tiiä, osaanko minäkään, mutta tänään mun on ollut pakko myöntää itselleni, että olen vittupää, joka ei osaa terapiassakaan käydä oikein, vaan intän, jankutan, hannaan vastaan, olen piikikäs ja keskeytän sielläkin liikaa. Terapeutti puhui lopuksi ihan vakavasti, että mun pitää miettiä seuraavaksi kerraksi, mitä siitä koko hommasta oikein haluan. En vaan osaa olla olematta vittupää. Hetken yritän olla olematta, mutta sitten unohdan taas heti koko yrityksen.

Ehkä sulla on väärä terapeutti tai hänellä väärä lähestymistapa.
Kävin työpsykologilla 5 kertaa muutama kuukausi sitten. Ekan kerran jälkeen olin valmis lyömään hanskat tiskiin. Kun kerroin asiasta ystävälleni, jolla on "vähän" enemmän kokemusta päänsorkkijoista, hän sanoi, että kannattaa sanoa sille psykologille, että tämä homma ei toimi. Kerroinkin toisella kerralla heti aluksi, että edellisestä kerrasta jäi ahdistava olo ja että hänen silloin käyttämänsä strategia tai hoitomenetelmä tai miksi sitä nyt sanotaan ei sopinut minulle. Selvitin miksi näin on ja psykologi muutti lähestymistapaansa silmänräpäyksessä (varmistuttuaan ensin että haluan jatkaa hänen kanssaan enkä esimerkiksi vaihtaa psykologia). Loput sessiot olivat onnistuneita ja sain sen mitä tarvitsin.

Ehkä sinä nyt vaan olet vittupää tällä hetkellä. Jos se terapeutti ei käsitellä sun asennetta oikein ja on ammattitaitoinen, hän lähettää sinut toiselle terapeutille. Jos hän taas ei ole ammattitaitoinen, hän voi ottaa koko paskan henkilökohtaisena loukkaantumisena ja epäonnistumisena ja lyödä hanskat tiskiin. Nyt kuulostaa jälkimmäiseltä. Tosin ei ole huono idea miettiä, että mitä haluat koko hommalta.

Mmm, eihän tuo oikein toimi. Silti tän terapiasuhteen katkaiseminenkin sais mut taas tuntemaan, etten kelpaa, ettei kukaan jaksa mua. Mutta kun me taas sen kanssa päädyttiin jankkaamaan jostakin niin typerästä kuin meikkaamisesta. Se on ihan varmasti sivistyneempi ja älykkäämpi ihminen kuin minä ja sillä on rutkasti tietoa ja yli 50 vuotta elämänkokemusta, mutta silti aina tuntuu, kuin se tuputtaisi mulle niin tavattoman kapeaa naiskuvaa.

Joo, tavallaan olis kiva, että mulla olis esim. vipinää miesrintamalla ja siihen vois tietty meikkaaminenkin auttaa, mutta silti... että taas päädyttiin jankkaamaan siitä. Jos aloitan uudella, niin on vaarana, että oon sillekin liian vittumainen ihminen. Kun en haluaisi, mutta silti aina päädytään jankkaamaan. Kognitiivista on, ja tarjoaa noita suoria elämänohjeita, kuten että mee stylistille yms. mutta 1) mä en ui rahassa ja 2) tykkään ihan oikeesti farkuista ja tennareista ja ihan varmasti löytyy maailmasta esim. miehiäkin, jotka sietää naisia farkuissa ja tennareissa. En voi olla olematta piikikäs, jos samoja mielestäni käsiteltyjä teemoja otetaan jatkuvasti uudelleen ja uudelleen esiin. Jos etsin uuden, niin sitten selvitän kyllä tämmösen heti alkuunsa, että miten kaavamaisina tyyppi näkee sukupuoliroolit.

musta muumio kirjoitti:Mmm, eihän tuo oikein toimi. Silti tän terapiasuhteen katkaiseminenkin sais mut taas tuntemaan, etten kelpaa, ettei kukaan jaksa mua. Mutta kun me taas sen kanssa päädyttiin jankkaamaan jostakin niin typerästä kuin meikkaamisesta. Se on ihan varmasti sivistyneempi ja älykkäämpi ihminen kuin minä ja sillä on rutkasti tietoa ja yli 50 vuotta elämänkokemusta, mutta silti aina tuntuu, kuin se tuputtaisi mulle niin tavattoman kapeaa naiskuvaa.

Joo, tavallaan olis kiva, että mulla olis esim. vipinää miesrintamalla ja siihen vois tietty meikkaaminenkin auttaa, mutta silti... että taas päädyttiin jankkaamaan siitä. Jos aloitan uudella, niin on vaarana, että oon sillekin liian vittumainen ihminen. Kun en haluaisi, mutta silti aina päädytään jankkaamaan. Kognitiivista on, ja tarjoaa noita suoria elämänohjeita, kuten että mee stylistille yms. mutta 1) mä en ui rahassa ja 2) tykkään ihan oikeesti farkuista ja tennareista ja ihan varmasti löytyy maailmasta esim. miehiäkin, jotka sietää naisia farkuissa ja tennareissa. En voi olla olematta piikikäs, jos samoja mielestäni käsiteltyjä teemoja otetaan jatkuvasti uudelleen ja uudelleen esiin. Jos etsin uuden, niin sitten selvitän kyllä tämmösen heti alkuunsa, että miten kaavamaisina tyyppi näkee sukupuoliroolit.

ÖÖÖÖ

Jos sulla on jaksamista pohtia tommosia niin sulla on todennäköisesti jaksamista vaihtaa terpeuttia. Ei tunnu siltä että tarvit life coachia vaan laillistettua terapeuttia joka keskittyy sun pään sisäiseen elämään eikä siihen että onko sulla meikkiä ja käytkö stylistillä. Kaiken lisäksi olet mielestäni oikeassa farkuista ja tennareista. Lue tuo: http://arktinenhaapa.wordpress.com/2009 ... -ja-lyyli/ .

Nyt ei ole kyse siitä että sinä et kelpaa terapeutille vaan siitä että se ei kelpaa sulle. Jos, toivottavasti kun menet uudelle terapeutille, kerro ensimmäisessä sessiossa että mikä meni pieleen edellisen päänsorkkijan kanssa ja mitä haluat terapialta. Ei ne kaikki oo tommosia kotkia kuin tämä nykyinen kuulostaa olevan.

Mä tartten insinööri-terapeutin! Mutta ei toi nykynenkään siis mikään life-coach ole, vaan psykiatri ja kognitiviinen terapeutti. Sen mielestä vaan kaikki liittyy kaikkeen, eli ulkoiset asiat myös päänsisäisiin ongelmiin.

musta muumio kirjoitti:Mä tartten insinööri-terapeutin! Mutta ei toi nykynenkään siis mikään life-coach ole, vaan psykiatri ja kognitiviinen terapeutti. Sen mielestä vaan kaikki liittyy kaikkeen, eli ulkoiset asiat myös päänsisäisiin ongelmiin.

Tajusin että hän on psykiatri, mutta kyllä kuulostaa life coachilta. "Mene stylistille", PAH! Tottakai kaikki liittyy kaikkeen mutta ei se masennus sillä lähde että laittaa vähän lilaa luomiin ja korkkarit jalkaan. Pahimmassa tapauksessa silmiä kutittaa kun tuli valittua vääränlainen lila ja jalkoja särkee, eli olo on entistä kehnompi Pikemminkin minun mielestä kun parantuu, niin alkaa kiinnostua myös itsestään enemmän ja sitten ehkä voi jo huvittaa naaman maalaus ja hepeneet.
Voi toki olla, että ripsiväri auttaa jotakuta masentunutta, mutta nyt kyllä kuulostaa että ei tässä tapauksessa. Enemmän kuulostaa just tuolta kapealta naiskuvalta ja siltä että hän ei hyväksy sun (ja mun) kaltaisia naisia ja meidän tapaa olla ja pukeutua. Psykiatrilla ei mun mielestä ole varaa sanoa tuommoista hyväksymättömyyttä ääneen asiakkaalle/potilaalle, varsinkin jos perusasiat eli hygienia ja vaatteiden kunto on kohdallaan. Mitä sitten jos oisit gootti? Nehän on tavattoman synkännänöisiä.

saira kirjoitti:Tai jos haluaa olla käyttämättä mitään mömmöjä... Tosin tätä ei vielä tehdä kai kuin koelabroissa. Mielenkiintoista kuitenkin! Mut näin dokkarin, missä haamukipua kokeiltiin hoitaa jotenkin mallintamalla tietokoneella "raaja paikoilleen". Ja potilas sai liikutella sitä. Tämän jälkeen kipu kuulemma katosi.

Aika hyvin nämä tekoraajat jo nykyään toimivat: tämä tuttu tuli vastaan kadulla ja näpytteli kädellä puhelinta. Olin varma ettei voi olla kyse samasta tyypistä. Käsi on kuitenkin poikki olkapään alapuolelta.

^Tässä tapauksessa kyse ei ole tekoraajasta, vaan tietokoneella luodaan aivoille kuva raajasta, illuusio. Ja tämä jotenkin auttaa haamukipuun.

Yritin pelata...tai pelasinkin 10 minuuttia, mutta pohje kipeytyi. Nyt masentaa.

Jostain kylkiluiden ympäriltä ahdistaa niin, että on hankala hengittää ja on sellainen yleislevoton, omituinen olo. Sattuu mutta ei kuitenkaan satu.

Kummallista. Mulla on nuha. Yleensä menee niin että tyttärellä on 10 nuhaa vuodessa eikä muhun tartu yhtään, mut nyt oli joku superpöpö kai sitten. Tyttö lienee muuten perinyt äitinsä (ja isoäitinsä) resistenttiyden perusinfektiotaudeille, koska sairastaa tautinsa aina lievinä ilman kuumetta. Tekis mieli lyödä vetoa että selvii aika vanhaksi ilman ainootakaan antilooppia, mutta jos niin teen, niin on varmaan tästä flunssasta jo sairaalassa.

Kroppa on ihan romuna. Taidan pitää pari viikkoa taukoa kaikesta liikunnasta.

Vetäsin tuossa en käteen vaan päiväunet. Herätessä heräsin syyhyyn eli kutinaan ihan joka paikassa. Iholle nousi matalaa appelsiinirypylää. Koetin olla raapimatta, mutta en ihan voinut. Nyt se on onneksi jo rauhoittumassa.

Mitä lienee?
Allerginen reaktio, vaikka ei minulla sellaisia homosairauksia pitäisi olla? Vaika huikauhia ensioire maksan poksahtamisesta?

Gat kirjoitti:Allerginen reaktio, vaikka ei minulla sellaisia homosairauksia pitäisi olla? Vaika huikauhia ensioire maksan poksahtamisesta?

Haiman tilanteesta voisit myös olla huolissasi. Tulehdus aiheuttaa sitä ripulointia jne. Johtaa lopulta sellaiseen homosairauteen kuin diabetes.

Sanokaas mistä johtuu pistely jaloissa.

Olen nyt käynyt lenkillä kuukauden verran ja viimeisen viikon on ollut aika saatanallisia kipuja jaloissa. Lenkkien jälkeen annan kylmää ja venyttelen sääriä/pohkeita pitkät tovit ja se kyllä tuntuu jollain lailla auttavan, mutta taas tänäaamuna alkoi 15 minsan kävelyn ja sen perään 25 minsan juoksun jälkeen pistelemään jaloissa ihan simona. Siis pistelee siten, kuin veri ei kiertäisi kunnolla. Juoksin väkisin 30 minsaa ja kävelin radalta kotiin, jolloin pistely taas katosi.


Onko toi pistely jotain 40 vuoden aikana aiheutetun verisuonten tukkimisen tulosta, vai onko lihakset vaan niin jumissa, vaiko vaan puutoksia jossain hivenaineissa?

Penikkavaivat ja kivut pohkeissa alkaa olla jo voiton puolella, mutta tuo pistely pistää miettimään että ollaankos sitä pian jonkun laskimoveritulpan kanssa tennarit ojossa pururadan pientareella.

Lääkäriin? En jaksais.

^ Tämä on ihan villi veikkaus, mutta kyse voi olla ihan muusta kuin jaloista. Ts. jos selässä on joku hermo painuksissa tms.

masa kirjoitti:Sanokaas mistä johtuu pistely jaloissa.

Pystytkö tarkentamaan eli tuleeko pistely lihaksista, nivelistä vai mistä ja minkälaista sen on? Koska ilmenee ja kauanko kestää?