Kitinä

Gat kirjoitti: No niin.
Eilen oli hauska SKINIleffa.
Nimeä en muista. Joku Rumpelipumpeli tms.

Romper Stomper

Gat kirjoitti:Vittu teitä leffafriikkejä. Vittu jos on noin hyvät synapsit (mulla ei oo), niin miksette saatana tee jotain oikeesti mahtavaa noilla aivoillanne.

Hehän saavat pillua. Eikö se ole aika mahtava saavutus?

Duck kirjoitti:

Gat kirjoitti:Vittu teitä leffafriikkejä. Vittu jos on noin hyvät synapsit (mulla ei oo), niin miksette saatana tee jotain oikeesti mahtavaa noilla aivoillanne.

Hehän saavat pillua. Eikö se ole aika mahtava saavutus?

Nimenomaan.
Minusta ihmiset ovat pelottavia.
En ymmärrä persoonallisuutta, joka rakentuu nippelitiedosta.
Koulussakin oppivat asian kerrallaan ja rakentavat niistä.
Kamppailulajeissa oppivat tekniikkakokoelman.
Matematiikan oppivat yhtälö kerrallaan, yhtään miettimättä mitä vittuu tää on ja miksi.
Filosofiassa lukevat kirjoista ja sitten alkavat viisastella niillä säännöillä, katsomatta joskos olisivat näennäisongelmia.
Jopa sellasessa alkeistason nörtteilyssä, mitä tein.. Kitinässä ilmeni, että framesivuja eivät nämä neRot tee, koska ne aukeavat selaimessa erikseen. Minä taas olemattomilla taidoillani lähdin niinpäin, että tuo tarttis tehdä, mites se onnistuu.. ja tein... vaikka ei kirjoista löytynyt.
Ja minua ei paskaakaan kiinnosta tutkia LIDLIN talousongelmia, kunhan ostan sieltä halpaa kaljaa ja edullista vempainta. Miksi muuta miettisin? Mikä niin kinnostaa?

Ja energiaa riittää kaikkeen.

Mikseivät aloita alusta, mikä on samalla loppu? Huipusta.
Ja ala siitä vasta hioa kulmia.
Ihme robotteja ovat.

Viihteessä ja taiteessa tietävät kaikki nippelit.

Niin minäkin joistakin, mutta se edellyttää tosissaan voimakasta tunnereaktiota, jota ei joka vitun leffaan tai musiikkiin synny.

Minulla ei ole aavistustakaan, kuka ohjasi ja kuka homo oli pääosassa Rocky Horrorissa. Sen sijaan Meat Loafin bongaan siitä, koska minulla on tunnekontakti sinnepäin. Ja näin, vaikka siitä leffastakin pidän.

AC/DC:n levyjä en osaa luetella.
Kate Bushin osaan, mutta ei tarkkaa mielikuvaa kuka tuotti ekat ennen kuin itse alkoi ja mitä muuta on tehnyt ja mitä muusikoita niissä oli ja mitä muuta ovat tehneet. Mitävälii itse lopputulosta imeskellessäni?

Lempparileffastani 12 Apinaa tiedän ohjaajaksi Gilliamin, jnka muista duuneneista en pidä.. Brazilia lukuunottamatta. Ja että käsikirjoittaja oli sama kuin Blade Runnerissa. Joitakin näyttelijöitä niistä.. mutta että vittu kaikki lavastajat ja tehosteentekijät ja ohjaajat ja niiden vittu kaikki työt ... miksi? Eikö se ole jotain postimerkinkerääjän tai lintubongarin mentaliteettia ja KUOLLUTTA?

En muista, kuka ohjasi Gattacan
Eikä kiinnosta, mitä muuta on tehnyt, ellen ERITYISESTI satu tykästymään jo ENNEN sen tietämistä. Jolloin SITTEN bongaan, että ahah.

En muista Narnialeffojen ohjaajaa tai näyttelijöiden nimiä, saati mitä muuta ovat tehneet. Tai kuka teki tehosteet.. sama kuin LOTReissa, mutta mitä välii.. no WETA joo.. Minä vaan tykästelen.

Fight Clubin ohjaajaa en tiiä, eikä kiinnostakaan.

Bruce Leen leffat minulla on, mutta onko ne joku muka ohjannutkin?

Poikasena en perustanut supersankaritarinoista.
Luin Shokki-lehtiä.
Enkä tosiaan tiedä piirtäjiä ja käsikirjoittajia.
Non Stopin eurosarjakuvista pidin, mutta eipä muistu mieleen tekijöitä juuri nyt. Franquin yksi...

Nykyään suosikkisarjakuvani on Nemesis. Tiedän, että on Judge Dreddin spin-off. Mutta kokoamiani albumeita katsomatta en muista tekijöitä, vaikka piirrostyyli kerran vaihtuikin. Minä vaan tykkään siitä tunnelmasta.

Gat kirjoitti:Tai en oikeastaan sikäli, että ihmetettelen miten jaksatte kaikesta paskasta noin nippelintarkasti innostua. Pahempi, jos tuota energiaa käyttäisitte tosimaailmassa, mulkkuja kun olette

No kuka mistäkin tykkää. Mie olen aina tykännyt sarjakuvista ja filmeistä. Jos niistä nyt jotain jää mieleen, niin onko se niin kamalaa?

Ja tuosta energian käyttämisestä: jos sä olisit käyttänyt puolet siitä ajasta sosiaalisten taitojesi parantamiseen jonka olet viettänyt sylkemässä katkeraa myrkkyä palstalle ja toiselle, voisi sunkin elämäsi olla jonkin verran erilaista

Mutta josko pidettäisiin edes TÄMÄ topikki "nussiva-maailma-saatana" -vapaana alueena?

daddykillkill kirjoitti:

Gat kirjoitti:Tai en oikeastaan sikäli, että ihmetettelen miten jaksatte kaikesta paskasta noin nippelintarkasti innostua. Pahempi, jos tuota energiaa käyttäisitte tosimaailmassa, mulkkuja kun olette

No kuka mistäkin tykkää. Mie olen aina tykännyt sarjakuvista ja filmeistä. Jos niistä nyt jotain jää mieleen, niin onko se niin kamalaa?

Ja tuosta energian käyttämisestä: jos sä olisit käyttänyt puolet siitä ajasta sosiaalisten taitojesi parantamiseen jonka olet viettänyt sylkemässä katkeraa myrkkyä palstalle ja toiselle, voisi sunkin elämäsi olla jonkin verran erilaista

Mutta josko pidettäisiin edes TÄMÄ topikki "nussiva-maailma-saatana" -vapaana alueena?

Daaaa...
Minäkin olen aina pitänyt sarjakuvista ja filmeistä.
Ja silti ihmettelen mentaliteettia, jolla säkin innostut vaikka minkä filmin ohjaajasta ja tiedät sen lähes kaikki työt. Mäkun lähden ihan siitä mitä ite itekkäästi siitä pläjäyksestä saan.

Sviddu, jalostuneemmin digastelen suuresti J.S. Bachin urkubiisejä.. mutta en tosiaan tiedä, kuka levyilläni soittaa ja millä uruilla ja montako poikaa Jiiässällä oli ja mitä ne teki. Se on EPÄOLEELLISTA itse tavoitteen, pääasian, sen että saan virtaa Bachin urkubiiseistä kanssa. Vittu.

Ja se sentään minua innostaa.
Kun taas vaikka minä maksan isot vakuutukset. Jotka kerran karsin sopiviksi. Ja kas, silti minua ei innosta tietää kaikkea vakuutusyhtiöistä, kuten yksi työkaverini, joka piti niistä tunnin selonteon ja kysyi mielipidettäni. Sanoin, että eipä kiinnosta. Arvaan, että kitinäläiset tietää kaiken vakuutusyhtiöostä kun kerran Lidlikin niin kiihoittaa!

Sen sijaan gubbe kysyi, laskeutuuko avaruussukkulat mereen Mutta tiesi kuka on missäkin kunnassa kunnanjohtajana

Ja Pidäpä itse tuo Nussiva Maailma ulkopuolella, ite vältin jotenkin Duckin täkyäkin siitä Puhumattakaan "sosiaalisista taidoista", yääärrhhhh.
Ette te Nussivassa Maailmassa mitään sosiaalisia taitoja ole tarvinneet opetella, te ollette jo synnynnäisesti tuollaisia ihme robotteja. Ihmekö sitten jos oikiasti elävä (ja nyt känninen ) olio tuntee vieraantumista ja paras "sosiaalinen" ratkaisu on pysytellä erossa tuosta köh.. Matrixista
(Hyvä leffa, ei kiinnosta kuka ohjasi, ellen sitten sattumoisin pidä jostain muusta jonka teki. Siinä järjestys: Oma innostus.. sitten vasta mahdollisista nippeleistä tiedon saanti.)

Gat kirjoitti:En ymmärrä persoonallisuutta, joka rakentuu nippelitiedosta.

Jokaisella ihmisellä on oma nippelitietopankkinsa. Syrjäytyneeksi tunee olonsa silloin kun oma nippelitietopankki eroaa liikaa muiden nippelitietopankeista, jotta yhteistä pölinää saataisiin aikaiseksi. Omat nippelit ei kiinnosta muita, eikä muiden nippelit omia. Tunteakseen olevansa porukassa pitää siis löytää oma nippeliviiteryhmänsä.

Mutta toisaalta onneksi ihmiset ovat erilaisia. Joku muu voi tehdä mun puolestani kaikki ne duunit jotka mua ei kiinnosta. Erittäin kätevää.

Duck kirjoitti:

Gat kirjoitti:En ymmärrä persoonallisuutta, joka rakentuu nippelitiedosta.

Jokaisella ihmisellä on oma nippelitietopankkinsa. Syrjäytyneeksi tunee olonsa silloin kun oma nippelitietopankki eroaa liikaa muiden nippelitietopankeista, jotta yhteistä pölinää saataisiin aikaiseksi. Omat nippelit ei kiinnosta muita, eikä muiden nippelit omia. Tunteakseen olevansa porukassa pitää siis löytää oma nippeliviiteryhmänsä.

Mutta toisaalta onneksi ihmiset ovat erilaisia. Joku muu voi tehdä mun puolestani kaikki ne duunit jotka mua ei kiinnosta. Erittäin kätevää.

Kyllä mä mun nippeleille riittävästi samanhenkisiä tuntijoita löydän, ja paljon ylikin joilta oppia. Mutta ei Kitinässä, joita kiinnostaa Lidlin menestys

Minä taas luulen, että siinä on takana yllä kautta rantain selostamani, monella eri alueella... ihan eri mentaliteetti.

Jotkut on niin "viisaita" tai "nöyriä" tai minä sanon hengettömiä, elottomia yms.. että ne rakentavat elämänsä opetetusta nippelitiedosta. Koko koulujärjestelmä perustuu siihen. Ja osin hyväkin niin, täytyyhän yleissivistystä ensin olla.

Mutta kun useimmat luonnostaan jää siihen. Niiden koko mentaliteetti on vain nippeli nippelin päälle. Toki rakentaa pyramidi pohjasta. Jotkut sanoo, että vain niin mahdollista. Ja joo.. niin saa duunia... mutta harva on niin fiksu (en minäkään) että sitä mentaliteettia vieroksuen silti osaisi sitä feikata. Kunhan niin luonnostaan nippeleistä rakentavat käyvät tradenomikoulun tai lääkiksen

Minulla taas toisinpäin, ja sekin erottaa minua:
Kiinnostus, innostus.
Ihan siitä mitä huipulla on.
Ja siitä sitten hion kulmia, johon liittyy JÄLKEENPÄIN ne nippelitkin. Purkutöinä.

Ehän ole missään huipulla, rahkeet ei riitä.
Mutta niinpäin, että onpas vaikka suhteellisuusteoria ja kvanttiifysiikka jännää, mitenhän sitä purkas. Eikä että opettele ensin matikan kaavat ulkoa.
Tai (ja sitähän en oikeasti ole harrastanut paljon paskaakaan) Miten selvitä tappelusta: Opettele tämän tyylin katat. Ja niin mielenkiintoista, miten ne lausutaan japaniksi. Häh?

Taikka filosofiassa vaistomainen tunne, että perseestä on länsimainen filosofia. Ehkä sitten joidenkin samanmielisten löytämistä. Oma oivallus ja sen jälkeen PUTOAMISTA luonnostaan, eteen tulevia filosofialohkareita murskaten.

Mutta miten se akateemisesti toimisi? Opetella ulkoa paskan joka nippeli, ja toimia sen kysymyksenasettelujen ehdoilla. Uskontoa.

Tavispingviinit taas tyytyväisenä opettelevat ne haittalohkareet ulkoa ja käskystä rakentavat niitä lisää

Tai, jonka voinee lapsellisessa leffaketjussa sanoa, kiinnostukseni avaruuslentotekniikkaan. Ikänä en pääsisi rakettitieteilijäksi. Enhän selvinnyt pitkästä matikastakaan Mutta ihastuin kun ihmiset MENI KUUHUN. Siitä sitten ALASPÄIN olen oppinut ymmärtämään aika nippelistikin, miten se tehtiin.

Leffaketjuun siirtäen:
Minä en oikein usko, että täällä leffanippeleitä kertovat ihmiset todella on kokeneet kaikki nämä viihdeleffat elämäänsä järisyttävinä kokemuksina. Silti innostuvat kaikesta nippelitiedoista. Elikkä se eri mentaliteetti: Ei itse asia ja mitä saa, vaan postimerkinkeräilijän tyhjä, konemainen nippelitieto. Tai (tosi kaukaa hakien intuitiivinen kännivastaavuus) biologiassa vastaava olisi ei tutkimus, vaan alaa pitkään hidastanut into vain luokitella kaikkea. Aristoteleen paskaa.

Nooo.. itselleni vaikuttavinta ovat olleet ZEN-koanit:

"Valaistumisen etsiminen on kuin ratsastelisi ympäriinsä etsimässä sitä aasia, jonka selässä istuu".

"Buddha on puoli paunaa pellavaa"

Eikä minulla ole muistikuvaa, kenen nuo väitetään sanoneen. Joku ping-pong-hui-hai?

Mutta nippelitietoihmiselle se tieto olisi tärkeintä, kuka, taolaista vai zeniä, mikä perinne, missä kirjoitukseessa... ei se huippu ja tavoite.

Ja.. kuten kirjan Hardcore Zen kirjoittaja (jonka nimeä en muista ) sanoo: "No mitäs vittuu sitten kun tuon ymmärtää" tai sinnepäin

Gat kirjoitti:Minä en oikein usko, että täällä leffanippeleitä kertivat ihmiset todella on kokeneet kaikki nämä viihdeleffat elämäänsä järisyttävinä kokemuksina.

KillKill. Lopeta se elokuvien katselu ja niistä puhuminen. Gattacan maailma romahtaa. Taas.

The Bank job

Oli hyvä. Oskari puvustajalle ja heti, kuolailin kuteita. Täytyy varmaan katsoa leffa uudestaan, että juonikin jää päähän. Ei ehkä rosvous-/huijarileffojen TOP3:een, mutta ihan hilkulla.

Gat kirjoitti:En ymmärrä persoonallisuutta, joka rakentuu nippelitiedosta.

No sinähän tiedät enemmän jostain häpykumpujen ja -huulien muodoista ja värieroista kuin yksikään nainen. Nippelitietoutta sekin. Muiden mielestä on hauskempi nussia kuin tutkia häpykarvan kasvusuuntaa.

On ihan luonnollista, että tietää paljon rakkaimpiin harrastuksiin liittyvistä jutuista. Ja jostain syystä ittelle kaikki ohjaajat ja vuosiluvut tarttuvat helposti muistiin.

bedlam kirjoitti:

Gat kirjoitti:En ymmärrä persoonallisuutta, joka rakentuu nippelitiedosta.

No sinähän tiedät enemmän jostain häpykumpujen ja -huulien muodoista ja värieroista kuin yksikään nainen. Nippelitietoutta sekin. Muiden mielestä on hauskempi nussia kuin tutkia häpykarvan kasvusuuntaa.

On ihan luonnollista, että tietää paljon rakkaimpiin harrastuksiin liittyvistä jutuista. Ja jostain syystä ittelle kaikki ohjaajat ja vuosiluvut tarttuvat helposti muistiin.

Tulee mieleen kerta, kun baarissa vieressä kuulin tinttitukkapojun elvistelevän kohta varmaan panemalleen misulle, miten tuntee kaikki NHL:n tilastot ulkoa.

En malttanut (kännissä) olla kysymättä siitä sivusta, jotta mitä väliä niillä on. Ja sitten artyfartysti perustelin että joskos maailmassa olis jotain uutta luoneita taiteilijoita (aika homo peruste), joista kannattais ennemmin muistaa. Johon tuo, että NHL:n pelaajat on niin luovia ja nerokkaita sillä omalla ajallaan, Johon minä, että vitunkos välii sillä on, miten sitä kumikiekkoo kepinpätkällä lätkii. Ja kuka muistaa sadan vuoden päästä.

Ei äitynyt riidaksi, häivyin ja näkyivät lähtee panee.

Mutta omaksi puolustuksekseni, että enhän mää niitä jumalaisina arvostamiani kovia juttujakaan silleen mieleen paina kuka ja missä. Tärkeintä se ydin mitä niistä irti saan, omalta kantiltani. Ei elvistelemistä, subjektiivista, tiiän että olisi turhaa selittää tarkemmin.

Mutta edelleen oudoksuttaa, että jos ja kun nuo teidän muistamat ja detaljinippailevat B- C- Ö -leffat ei ehkä kuitenkaan ole teille ihan maailmaamullistavia kokemuksia, niin mille ihme persoonallisuustyypille ne niin jää mieleen ja innostuvat vertailemaan vaikka erikoistehosteiden tekijän muita töitä myöten?

Katonhaa miekii vaikka mitä viihykettä.
Mä katoin just uudestaan Arskan Predatorin.
Tykkäsin taas.
Mutta vittuuko mua innostas kuka sen ohjas, mitä muuta se on tehnyt.. olisko joku muu tehnyt paremmin.. ketkä kaikki oli sivuosissa??
Tsiisus, sehän oli vain hassu viihdefilmi.
Ihmeguruja, kun jaksatte kaiken muun tehonne ja kykyjenne lisäksi vielä tuollaisesta innostua.

Ja jos niin tarkka katse ja muisti ja analysointikyky on, niin minkä taatta nuo elokuva- ja Lidl tuntija-nerot ei samantien hoitele maailman asioita kuntoon, sen sijaan, että puhuvat pikkunyhveröintiä paskaleffoista? Koska itse en edes siihen pikkunyhveröintiin paskaleffoista kykene, eikä vittu kiinnosta.. tai siis vittu kiinnostaa, kuten aivan oikein huomautit

Kitinämuistoistani kaivelen muuten sellasenkin detaljin juuri sinusta Bedlam.. että joo olet vitun nerokas graafikko, soitat ja laulat, kaunis melkein parraton poika.. tykkäät elukoista (terkut Tuulikille) symppiksesti ujo iskemään.. naiset haluu sua silti..

Ja kuitenkaan, vaikka katsot paskaleffoja ja ilmiömäiseen muistiisi tarttuu kaikki tieto niistä... muistini mukaan tuli ilmi, ettet koskaan lue minkäänlaisia KIRJOJA, et edes paskakirjoja. Paitsi sulla oli kirja Juicesta

Siis sä olet muhun verrattuna Jumala.. mutta miten se sun kykys käyttö rajoittuu vain pillun saantiin, leffatietoon, bändiinne ja grafiikkaan muille?
Olisko tullut mieleen ulottaa kykyjäsi muuallekin?
Niin minä sinuna tekisin, joten pelkkää kateuttahan tämä...
Kitinäläisten ihmeellisestä detaljiknoppitietoidesta ja ylemmyydestä ja joo, pilluttelustakin.. alalla kuin alalla muuallakin kuin pillussa ja leffoissa... muttei tiedosta tai kiinnostuksesta niillä alueilla jotka minua inspiroi. (paitsi pillu, vittu joo). Miksette tee enempää, vaikka teillä ei ole samoja psykofyysisiä rajoitteita kuin minulla? Voitte sanoa, että oikeat maailman tekijät on teitä parempia.. no ehkä, jos eivät keskity 160 ÄOnsa kanssa (Kitinän keskiarvo?.. itse en uskalla kokeillakaan nettitestejä ) paskaleffojen detaljien analysointiin, vittu. Ja siinä on teidän maailmanne. Jumalia olette ja sitten leffadetaljia kuka ohjas minkä Batmanin.. ... öh...

Jeps.. mun on turha kehottaa teitä muuttumaan.
Teidän on turha kehottaa mua muuttumaan.
Minä en voi auttaa teitä.
Te ette voi auttaa minua.

*sammuu kohta* *melodramaattisesti*

Gat kirjoitti:Vittu teitä leffafriikkejä.
Minkä lisäksi tiedätte kaiken muunkin miltä alalta vaan, energiaa riittää.

Elokuvista tiedän jonkin verran, mutta en juuri mitään mistään muusta.

Gat kirjoitti: Vittu jos on noin hyvät synapsit (mulla ei oo), niin miksette saatana tee jotain oikeesti mahtavaa noilla aivoillanne.

Ei mullakaan.

Gat kirjoitti: Katonhaa miekii vaikka mitä viihykettä.
Mä katoin just uudestaan Arskan Predatorin.
Tykkäsin taas.
Mutta vittuuko mua innostas kuka sen ohjas, mitä muuta se on tehnyt..

John McTiernan, joka ohjasi myös Punaisen lokakuun metsästyksen, Die Hardin ja The Thomas Crown Affairin, mutta sillä ei ole merkitystä, jos et ole tuottaja, joka etsii toimintaleffalle ohjaajaa. Sillä saattaa olla merkitystä myös joissain muissa tapauksissa. Predator on kuitenkin aika persoonaton leffa.

Mutta oli Batman Returns sitten hyvä tai huono, taidetta tai viihdettä, sillä on ehkä merkitystä, että sen ohjasi nimenomaan Tim Burton, joka (tietenkin yhdessä käsikirjoittajien ja muun työryhmän kanssa) teki elokuvasta persoonallisen työn ja teki jo valmiina olevista hahmoista ja miljööstä omansa. Oikeastaan se muistuttaa enemmän hänen muita persoonallisia elokuviaan kuin muita Batleffoja, ja voisin hyvin kuvitella, että tämän elokuvan maailmassa eläisi Saksikäsi Edward samoin kuin voisin kuvitella lukevani Burtonin kirjasta The Melancholy Death of the Oyster Boy & Other Stories elokuvan Pingviinin kaltaisesta hahmosta. Muista Batleffoista tai niiden henkilöistä tätä olisi vaikea kuvitella. Sinulle tällä ei varmaan ole mitään merkitystä, mutta jollekin sellaiselle, joka tykkää siitä, mitä Burton tekee, saattaa ollakin.

Entä jos innostuksen kohde on itse elokuva, ei mikään tietty elokuva, vaan ehkä jonkinlainen kuvitteellinen elokuva, josta kaikki koskaan tehdyt elokuvat ovat vain eri osia, eri kohtia?

Ja joo, lähti se joskus yli kaksikymmentä vuotta sitten mullakin innostuksesta johonkin tiettyyn tai tiettyihin elokuviin ja sitten niiden tekijöistä enemmän tietoa keräten ja etsien muita töitä, ja aina kun löysi jotakin, mistä tykkäsi, halusi tietää ja nähdä enemmän siitä. Tätä vaihetta jatkui vuosikausia. Tuollaisesta ketjusta käy esimerkiksi tämä: näyttelijä Vincent Pricesta Saksikäsi Edwardiin ja siitä Tim Burtoniin. Jossain vaiheessa sitten elokuvamuoto nousi itse innostuksen kohteeksi. Toki tykkään joistakin elokuvista enemmän kuin toisista, jonkin tyyppisistä elokuvista enemmän kuin toisen tyyppisistä ja joissakin elokuvissa tykkään vain joistain jutuista, mutta eniten tykkään siitä, miten erilaisia elokuvia tehdään ja on tehty.

Pyydän anteeksi.

NuoriDaavid kirjoitti:

bliss kirjoitti:K-PAX
Kolmas kerta kun näin tämän, ja aina tulee yhtä surrealistinen fiilis. Kevin Spacey on aikasta hyvä.

On hyvä joo. Olen sikäli putkiaivoinen, että mua häiritsee leffan juonikuvio. Siis oliko Spacey avaruusolio vai ei?

No kun se siinä nimenomaan jätetään auki. Katsoja saa vaivata omaa päätään kunnon mutkille

Gat kirjoitti:Mutta edelleen oudoksuttaa, että jos ja kun nuo teidän muistamat ja detaljinippailevat B- C- Ö -leffat ei ehkä kuitenkaan ole teille ihan maailmaamullistavia kokemuksia, niin mille ihme persoonallisuustyypille ne niin jää mieleen ja innostuvat vertailemaan vaikka erikoistehosteiden tekijän muita töitä myöten?

Itse asiassa vaikea selittää, että miksi kaikki making of -pätkät ja muu kiinnostaa niin paljon. Ostin juuri Creepshow-leffan kahden levyn version ekstrojen takia, vaikken edes perusta hirveästi koko leffasta. Innolla kuitenkin katsoin puolitoistatuntisen dokumentin leffan teosta ja tykkäsin siitä enemmän kuin itse elokuvasta. Alien Quadrilogy -boksin 30-tuntiset ekstrat katsoin kahdesti läpi ennenkuin aloin ekaa kertaa elämässäni katsomaan ohjaajanversioita suosikeistani...

En minä tiedä miks ne kiinnostaa. Katson mielelläni myös dokumentteja levyjen teosta, vaikka itse musiikki ei nappaiskaan. Luen mielelläni peliarvosteluja ja -uutisia, vaikken pelaile juurikaan. Penskana piti hajottaa hyvätkin lelut, kun piti nähdä että mitä ne pitävät sisällään.

Gat kirjoitti:muistini mukaan tuli ilmi, ettet koskaan lue minkäänlaisia KIRJOJA, et edes paskakirjoja.

Luen silloin tällöin, mutta melkein kaikki lukemani kirjat taas liittyvät musiikin ja elokuvien nippelitietoihin

daddykillkill kirjoitti:En tiedä saako tästä naiskatsoja mitään irti, mutta itseni oli helppo diggailla.

Todellakin sai irti.

Jäi kyllä leffan jälkeen harvinaisen paska fiilis. Annan neljä plussapalloa viidestä.

Yhyy, miksi eri Batman-leffoissa pitää olla suuria keskinäisiä epäloogisuuksia? Burtonin 1989 Batmanissa muistaakseni Batmanin vanhempien murhaajaksi paljastui nuori Joukeri, mutta Batman Beginsissä ei tällaisesta ollut tietoakaan, vai? Vanhempien tappaja oli joku geneerinen katuryöstäjä?

Katselen Dark Knightin vaikka sitten kun tulee telkkarista. Onkohan siinäkin keksitty Batmanin tarina kokonaan uusiksi?

RolloTomasi kirjoitti: Pyydän anteeksi.

No tän kerran.
Kunhan tuli liikaa känniavauduttuani yllä.

Kun juttuasi katson, niin huomaan itsekin tietäväni melkein kaiken mitä sanot, ja lisääkin ainakin McTiernanista ja Tim Burtonista.

Huomaan itsekin bongaavani juttuja, vaikka että Amadeuksen ja Larry Flyntin ohjasi Milos Forman, ja se näkyy.

Taikka jotenkin muistan tykkääväni enemmän Hawksin kuin Fordin länkkäreistä.

Ero kai sitten siinä, että tuollaisten kertominen ei olisi minulle ensisijaista.

Ensinnäkin en juurikaan halua selostaa omia digastelujani. Kunnon kulttuuripieru kun en ole, niin suurin osa fanittamastani on ns. virallisesti arvioiden Paskaa. Kiksini ovat HENKILÖKOHTAISIA, joten ei kannata kaikille selostaa, ellei sitten maailmanparannuksena, jota en paljoa jaksa.

Ja jos selostaisin, keihäänkärkeni olisi siinä, mikä on mielestäni sen tekeleen juju, siltä kantilta mitä siitä itse saan. Ja kenties joku samanmielinen Saa (höhhhöh) myös.

Mutta silloin olisi todella merkityksetöntä minulle selostaa detaljeja, ainakaan siihen asti missä muissa leffoissa kolmannen Boom Boyn siskon koira on esiintynyt.

Elikkä joku mentaliteettiero silti, joka (no joo, ei ihan noin tarkkaan, mutta melkein).. kokee asiakseen leffoista arvostella.

Ihan umpirakastumistani jutskista noita tiedän, mutta en kaikista satunnaisnäkemistäni. Kun taas Kitinäläiset ei ihan varmaan niiin RRrrrrakasta jokaista arvioimaansa, mutta silti tietää kaikki detaljit ja kytkennät. Toistan, että jos kuitenkaan ette kaikkia noita niinn RRAkasta, niin mistä into detaljeihin?

Minä taas jostakin pidän, jostakin en niin.
Ja jos tykkäämäni tekijä on tehnyt jotain muutakin, mistä pidän.. saatan huomata. Mutta en palvo ohjaajia saati muita tekijöitä, vaan kutakin tekelettä itsenäisenä tuotoksena.

Esimerkki:
Suosikkileffani on tiiän John Hustonin ohjaama paskaksi yleisesti arvioitu The Life and Times of Judge Roy Bean. Silti en nyt tiiä Hustonin muista kuin African Queenin ja Maltan Haukan, joista en niin pidä. Eikä minulle ole tärkeetä vertailla Paul Newmanin muita näyttelijäntöitä "Tuomariin". Tai sanoa, että siinä on Dallasin Victoria Principal ja sitten Stacy Keach. Jopa Anthony Perkins ja Ava Gardner vilahtaa. Se ei ole digasteluni kohde, vaan se paska leffa!! Tuomari Karhunsa ampujasta: "Ripustakaa se kaktukseen mätänemään. En halua sitä samaan maahan kuin Karhuni. Minä en halua" *niiissk*

No, myönnän, että onhan sillä informaatiolla hyödyllisyytensä.

Mutta asenteena silti oudoksuttaa.
Osaksi alemmuudentunnosta, koska minä en sellaiseen skarppiuteen pysty, paitsi ihan joo itselleni kovissa jutuissa. Vähäinen mieleni on (vähätehoinen) lasersäde eikä yleisvalaisin.

Ja oudoksuttaa myös, että mulle olis tärkeintä joo kuvata mitä se leffa mulle (joo itsekkäästi) Antaa.. eikä joka vitun yhdentekevästäkin selostaa joka vitun detaljia ja kytkentää.

Siis minä en usko, että ne jotka oikeasti tekee niitä kovia juttuja vaikka leffoissa.. että heillä on läheskään niin hyvä detaljitietämys kaikesta kuin Kitinäläisillä.

Isäni tapaa sanoa, että ero amatöörin ja ammattilaisen välillä on siinä, että ammattilainen menee itse asiaan, tekee duunin hyvin.. ja paskat nakkaa epäoleellisesta. Kun taas amatööri briljeeraa epäoleellisella nippelitiedolla.

No.. totta vitussa täytyy olla sivistystä detaljeistakin ja nyanseista.. mutta ne ovat VÄLINEITÄ päämäärään, ei päämäärä itse.

Joten sittenkin varsinkin innostuneiden amatöörien, jotka ei itse mitään luo.. luulisi hehkuttavan enemmän mitä ite siitä teoksesta saavat, eikä nippelinappelia. Ellei tarkoitus ole vain elvistellä tiedoillaan.

Gat kirjoitti: No.. totta vitussa täytyy olla sivistystä detaljeistakin ja nyanseista.. mutta ne ovat VÄLINEITÄ päämäärään, ei päämäärä itse.

Samaa mieltä tuosta.

Minulla ainakin Kitinän leffajutut jäävät merkityksettömän paskanjauhannan tasolle, ja jostain syystä jauhan mieluummin paskaa jostakin hassusta elokuvaan liittyvästä yksityiskohdasta kuin häpykummuista tai tiramisu-leivoksien nussimisesta.

Varmasti meillä on mentaliteettiero. En tiedä, onko sinulla ihmisiä, joista pidät, mutta minulle jonkin tietyn näyttelijän näkeminen leffassa on vähän samanlainen juttu kuin jonkun pidetyn kaverin tai jopa ystävän tapaaminen (vaikka en näyttelijää tai tekijää henkilökohtaisesti tuntisikaan). Ja joku tekijä puolestaan merkitsee minulle paljon enemmän kuin sitä yhtä työtä, vaikka se olisikin hänen ainoansa tai ainoa, josta pidän.

Jonkin persoonallisen tekijän nimen mainitsemisesta vielä, että se usein kertoo työstä tai sen osasta tiiviimmin kuin tuhat riviä tekstiä - olettaen tietenkin, että kuulija tai lukija tietää, kenestä on kyse. (Esimerkiksi Hitchcock on myös oikeastaan adjektiivi, ja niin on myös Hawks.) Ei minulle edes ole tullut sellainen ajatus mieleen, että jollekin persoonallisen tai taitavan (tai huonon) nimen mainitseminen on nippelitietoa eikä kuvailua, mutta kiitos vastakkaisen näkökulman antamisesta.

Ja sitten vielä tuo roolisuoritusten vertaaminen. Kyllä, ihailen hyviä näyttelijöitä - olivatpa he sitten laajoja tai vetävät suppeammalla alueella hyvin. Analysointi, vertailu, arvostelu - kaikki on osa tätä ihailua, kunnioitusta tai väline, jolla joku voi kunnioituksen ja ihailun ansaita, ja jos joku on olennaisena osana sitä, mistä tykkään, hänen nimensä ansaitsee tulla mainituksi - paljon muutakin pitäisi kirjoittaa, jos haluaa arvostelun tai analyysin tehdä - koska ilman häntä työ olisi varmasti hyvin erilainen, eikä välttämättä niin hyvä tai en tykkäisi siitä niin paljon. Tai voi olla että joku nimeltä mainittu teki ainoan asian koko leffassa, mistä tykkään - silloin kai olisi hassua muistaa leffan ja unohtaa tuon yhden osan nimi. (Tämä erotukseksi merkityksettömästä paskanjauhannasta.) Ihailen ja kunnioitan myös muita tekijöitä, joilta olen saanut niin paljon. Helvetti, rakastan elokuvaa - en vain jotain tiettyä elokuvaa, vaan koko taidemuotoa. Ne ovat muovanneet lähes koko tähän astisen elämäni. Helvetti, jos nyt oikein pitää nyrkillä pöytään lyödä, niin elokuvat ovat elämäni. Koko juttu. Eikä silti kritiikittömästi palvoen.

Sitten on sekin, että tällä palstalla jos kirjoittaa elokuvista järkevästi, haukutaan kriitikoksi, ja kriitikko puolestaan tarkoittaa täällä suurinpiirtein samaa kuin mistään tajuamaton paska, ja sekin tulisi muistaa, ettei tällä palstalla saa kirjoittaa henkilökohtaisesti, ainakaan liian henkilökohtaisesti, koska silloin ihmiset joko pilkkaavat tai hyökkäävät päälle. (Niistä henkilökohtaisista asioista, joista olen kirjoittanut enemmän kuin elokuvista, muillakin palstalaisilla on ollut enemmän tai vähemmän kokemusta, ja olen odottanut saavani heiltä jotakin. Henkilökohtaisuudesta, sen eri asteista ja tavoista kirjoittaa henkilökohtaisista asioista varmaan voisi aloittaa oman ketjunsa, jos Kitinä olisi toisenlainen keskustelupalsta.)

En muista, olisinko itse kirjoittanut tälle palstalle koskaan yhtään arvostelua. Minulle kuitenkin arvostelut ja analysoinnit ovat jälleen väline, ei päämäärä.

Mitä puolestaan isäsi sanomaan ja joidenkin lukemieni tekijöiden, erityisesti elokuvan aikana kasvaneiden, haastatteluiden väliseen ristiriitaan tulee, niin se ristiriita puhukoon puolestaan.

Jos sinulla on minun kirjoittamanani jokin yksityiskohta, jonka mainitsemista et viestissä ymmärrä, voitko lainata tekstinpätkää ja osoittaa sen?

Vesper kirjoitti:Jäi kyllä leffan jälkeen harvinaisen paska fiilis. Annan neljä plussapalloa viidestä.

Taas muistan, miksi en ymmärrä naisia. Minulle nuo kaksi olisivat toisensa poissulkevia tekijöitä..

daddykillkill kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Jäi kyllä leffan jälkeen harvinaisen paska fiilis. Annan neljä plussapalloa viidestä.

Taas muistan, miksi en ymmärrä naisia. Minulle nuo kaksi olisivat toisensa poissulkevia tekijöitä..

Miksi hyvän leffan pitäisi aina jättää hyvät fiilingit? Mun lemppareissa on ainakin monta sellaista, joiden katsomisen jälkeen on paska olo.

The Curious Case of Benjamin Button

http://www.imdb.com/title/tt0421715/

Aika ristiiitaiset fiilikset jäi. Vajaa kolme tuntia meni kuin siivellä ja tippa kirahti lopussa silmäkulmaan. Hämmentävä, eikä lähelläkään Crowbarin suolet ja sonta lentää-leffojen tasoa. Ei tietenkään.

bliss kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

bliss kirjoitti:K-PAX
Kolmas kerta kun näin tämän, ja aina tulee yhtä surrealistinen fiilis. Kevin Spacey on aikasta hyvä.

On hyvä joo. Olen sikäli putkiaivoinen, että mua häiritsee leffan juonikuvio. Siis oliko Spacey avaruusolio vai ei?

No kun se siinä nimenomaan jätetään auki. Katsoja saa vaivata omaa päätään kunnon mutkille

En hyväksy tuollaisia ratkaisuja, joita ei voi selittää.

Siis joko oli tai ei ollut, mutta kun loppu ei sovi kumpaankaan lopputulokseen.

(No oikeasti ehkä leffan muistaa juuri sen takia, että loppu on niin ristiriitainen, jos juoni olisi lopussa kääräisty siistiiin pakettiin, ne se veisi osan leffan tenhosta pois).

bedlam kirjoitti:Taas muistan, miksi en ymmärrä naisia. Minulle nuo kaksi olisivat toisensa poissulkevia tekijöitä..

Miksi hyvän leffan pitäisi aina jättää hyvät fiilingit? Mun lemppareissa on ainakin monta sellaista, joiden katsomisen jälkeen on paska olo.[/quote]
No aivan. Myös omissa suosikeissa on sellaisia, joista on se ns. onnellinen loppu kaukana. Ehkä KK on katsonut liikaa Disneyn leffoja...

Jäikö sulle muka ton leffan jälkeen jotenkin hyvä fiilis?

NuoriDaavid kirjoitti: En hyväksy tuollaisia ratkaisuja, joita ei voi selittää.

Sellaset leffathan just on parhautta, missä jätetään osa jutusta mielikuvituksen varaan.

bedlam kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti: En hyväksy tuollaisia ratkaisuja, joita ei voi selittää.

Sellaset leffathan just on parhautta, missä jätetään osa jutusta mielikuvituksen varaan.

Joo. Mutta oletko katsonut tuon K-Paxin, sen "ongelma" on se, että sitä on hyvin vaikea selittää, oli Spacey alien tai ei. Mutta se saattaa olla osa leffan tenhoa.