Mammailu

[exPertti]

Meillä muuten ryömitään. Onpa kivaa, kun selän kääntää, niin tyypillä on välittömästi sähköjohto tai koiran tassu suussa.

Olen nyt oppinut ymmärtämään blissin iloisuutta kun kerroin joskus juniorin ensimmäistä kertaa kadonneen kaupassa sekunniksi. Voi kumpa juniori vaan ryömisikin.

30 sekuntia kun katsoo muualle on puoleksi tunniksi siivottavaa.

[ninnithequeen]

Mä oon kans ihan ylivarovainen. UK sanoi aina niin, ja tän toisen kans ny sama. Mä en päästä mun ekaluokkalaista tien yli ilman et pidetään äitiä kädestä

Poika oli kuukauden eikä taatusti ois lähteny mihinkään ni vuorasin parisängyn ettei se vaan putoo...

[ninnithequeen]

Miskuliini tänään täydet 4 kk

[par-sky]

Kävin sitten siellä äitiyspolilla viime viikon lopussa. Kaikki on kiinni ja kiinteää, eli siltä osalta kaikki kunnossa. Pipa-Taunokin siinä sitten ultrattiin ja todettiin, että pituus vastaa viikkoja, mutta paino onkin sitten pari viikkoa jäljessä.

Mietin vaan että voiko sitä mitenkään lihottaa?

Äkkiseltään veikkaisin että nuo ennenaikaiset supistelut ja kersan pieni paino VOISI johtua stressistä. Tässä kun on semmosta pientä ollut...
ensin yhdet apinat esittää noin puolet mun tekemästä esityksestä, joka piti esittää sitten paria päivää myöhemmin...
miehen työnantaja jättää palkat maksamatta, onhan se kiva kun on 2,5kk palkat sitten panttivankina ilman että tietää millon ne tulee, tuleeko siinä lomarahoja sitten ollenkaan ja näistä kaikista sitten menee veroja 30%, eihän me rahaa olisi tarvittukaan...
mummo joutui sairaalaan (Hb 46)...
Opettaja muuttanut koneenosien harjoitustehtävät vapaaehtoisista pakollisiksi kertomatta siitä etukäteen kenellekään, se vituttaa niin paljon etten oo saanu vielä edes katottua mitä kaikkia mulla on niistä tekemättä...

Tän lisäksi yritän olla näyttämättä miehelle miten paha mieli mulla on tästä kaikesta. Kun mikään ei ole näistä sen vika, mitään näistä se ei oisi voinut estää ja millekään näistä se ei voi tehdä mitään. Sille vaan tulee paha mieli kun ei ole saanut pidettyä mun mielipahaa poissa ja syyllistää itseään siitä ettei ole tienannut niin paljon rahaa ettei mun tarttisi murehtia meidän taloutta. Sitten kun tiedän että se jo valmiiksi ei saa nukuttua kunnolla öisin, vaan heräilee jatkuvasti. Kuinka sen sydän särkyy joka kerta kun se joutuu kieltämään jotain (ehkä sen leffan ehtii katsoa sitten joskus myöhemmin, kyllä se varmaan pitkään pyörii... kai ne sukat ehtii Pipertonille hankkia myöhemminkin... Jos ei nyt kumminkaan osteta kangasta Pipiksen vaatteisiin, ehkä syn äidillä on jotain sopivaa varastojen kätköissä), joten olen aikalailla yrittänyt lopettaa minkään pyytämisen tai ehdottamisen, mikä ei ole ihan välttämätöntä.

Ja nyt vois taas lopettaa avautumisen.

[annepa]

ensin yhdet apinat esittää noin puolet mun tekemästä esityksestä, joka piti esittää sitten paria päivää myöhemmin...
miehen työnantaja jättää palkat maksamatta, onhan se kiva kun on 2,5kk palkat sitten panttivankina ilman että tietää millon ne tulee, tuleeko siinä lomarahoja sitten ollenkaan ja näistä kaikista sitten menee veroja 30%, eihän me rahaa olisi tarvittukaan...
mummo joutui sairaalaan (Hb 46)...
Opettaja muuttanut koneenosien harjoitustehtävät vapaaehtoisista pakollisiksi kertomatta siitä etukäteen kenellekään, se vituttaa niin paljon etten oo saanu vielä edes katottua mitä kaikkia mulla on niistä tekemättä...

Tän lisäksi yritän olla näyttämättä miehelle miten paha mieli mulla on tästä kaikesta. Kun mikään ei ole näistä sen vika, mitään näistä se ei oisi voinut estää ja millekään näistä se ei voi tehdä mitään. Sille vaan tulee paha mieli kun ei ole saanut pidettyä mun mielipahaa poissa ja syyllistää itseään siitä ettei ole tienannut niin paljon rahaa ettei mun tarttisi murehtia meidän taloutta.

Ja nyt vois taas lopettaa avautumisen.

Jätä tuo raha-asia itkemättä mutta itke sille kaikki muu. Eikös puolison yksi tehtävä ole lohduttaa ja olla tukena? Minä paraski sanoja, yksin olen itkeny syystä jos toisestaki. No eiköhän sitä opi tässä....

[par-sky]

^ultran aikaan oli viikot 29+1, eli onhan tässä aikaa.

Kyllä mä uskon että me selvitään ja pärjätään, mä vaan vihaan tätä tunnetta kuin me oltas eletty yli varojen, kun niin ei kumminkaan ole tilanne. Mua ahistaa se että mies kieltää iteltään täysin asioita mitä se haluis, että rahat riittäs paremmin muuhun. Sen huomaa kun se kaupassa ollessaan vilkaisee sivu silmällä juustohyllyä, sitten leuka tiukkenee aavistuksen ja katse ohjataan määrätietoisesti toiseen suuntaan. Hitto, jos voittasin lotossa ensimmäinen asia minkä ostaisin ois miehelle iso oltermanni.

Mutta yli kaiken mua ottaa päähän Timo "Saatanan" Salo, joka käytännössä varasti miehen kesäloman, jota se on odottanut monta vuotta. Tämä kuva mikä mulle on syntynyt ko. ihmisestä erilaisista lähteistä tulleista tiedoista ei ole mitenkään erityisen mairitteleva. Vittu pyttyä moiselle paskalle ja henkilökohtaisella omaisuudella vastuuseen. Voihan olla että se on olosuhteiden uhri, mutta jokseenkin vaikea uskoa. Ja olosuhteetkaan ei selitä rehellisyyden ja suoraselkäsyyden puutetta.

[McJanne]

edit: huups, olikin shrinkki, pyyhekumitin.

[par-sky]

Timo "Saatanan" Salo, joka käytännössä varasti miehen kesäloman, jota se on odottanut monta vuotta.

Kyllä KalPalla on alkanut kesälomat monena vuonna jo kauan ennen finaalisarjaa.

Oiskin töissä tolla kalpan veikolla.

[ninnithequeen]

Par-Sky, mulle sanottiin et poika on jo 3,5 kg, mä olin kauhuissani, ja se oli 2,5 kg. Älä luota noihin.

[par-sky]

Mietin vaan että yleensä nuo näyttäs olevan enempi arvioitu yläkanttiin. Noh, sittenhän tuon näkee. Keräis nyt vaan massaa itteensä. On mulla sen verran vielä vararavintoa kropassa että ei luulis tolta ruoan loppuvan, vaikka paino nyt raskauden aikana ei olekaan noussut. Kessi vaan kasvanu.

[RP]

Tytsän painoarvio heitti 50g. Ultria oli toki useampi, koska raskausdiabetes todettiin alkuvaiheessa. Kyllä niitä pienikokoisia vauveleita syntyy ja terveitä semmosia. Meitin tytsä oli sen 2660g ennenaikaisena syntyessään ja semmosia saman painosia täysviikoilla syntyneitä oli toisella osastolla muutama. Ei mitään hätää heillä, pieniä vain.

[ninnithequeen]

Tuli käräjäoikeudesta lappu jostain tiedonannosta. Minähän hermostuin et mikä vattu tää on ja soitin. No se on vaan se että poitsulla ei ole isää virallisesti. Mutku se pitää allekirjoittaa henk. koht. Äh. Ttu tätä ravaamista joka paikassa.

[Mida]

Kyllahan stressilla on todettu olevan yhteytta sikion pieneen painoon, mutta ei se stressikaan sita takaa. On tassa tullut asiaa mietittya, kun on tuo esikoisen pahasti uusinut syopa tassa raskauden ohessa menossa. Olen suurinpiirtein puoli kiloa kerannyt painoa lahtopainoon ja raskausviikkoja on jo 22+. Ekassa tuli 21kg ja tokassa arviolta 16kg, joten jos tassa nyt ei ala paisua about kilo per viikko, niin vahemmaksi jaa (ei haittaisi, kun lahtopaino tahan raskauteen oli 3kg vahemman kuin mita ekassa raskaudessa synnyttamaan lahtiessa). Mut siis tuo pieni painon nousuni kertoo lahinna sen, etta sita stressia on ollut ja takuulla tulee olemaan jatkossakin. Tassa just lapsi toipuu keuhkokuumeesta ja ollaan menossa leikkuriin vaihtamaan keskuslaskimokatetri, joka on irronnut paikoiltaan. Varasin just laakariajan vasymyksen takia, joka alkaa menna kohtuuttomaksi. Oikeesti jos nukkuu 9-10h yossa keskeytyksetonta unta ja silti meinaa 2h ajomatkalla sairaalaan nukahtaa rattiin, niin on aika alkaa selvittaa missa viiraa. Todennakoisesti psyykkista, mutta katsotaan nyt veret eka, kun mielestani vasymysta on ollut jo useampi vuosi.

Edellinen vauvakin oli 4270g, joten ei mua haittaisi sekaan, jos tama jais pienemmaks.

Missaan nimessa en huoli minkaanlaista kokoarviota vauvasta loppuraskaudessa. Ultran tulokset kun voivat heittaa tosi paljon. Luotan paljon enemman omaan "perstuntumaan", mut mulla onkin 2 taysiaikaista raskautta takana. Enka ma aio huolehtia patkaakaan, ellei ala tulla niin tuskaisen ahdas olo kuin mita oli viimeiset paivat ennen keskimmaisen syntymaa. Luotan vakaasti, etta tamakin poikanen on vahintaan sen keskiarvo 3,5kg

tutuille syntyi juuri toinen lapsi. Eka oli alle 3 kiloa ja meni yli lasketusta ajasta. Toinen syntyi ennen laskettua aikaa ja just sen 3 kiloa. Pienet on heilla vanhempansakin ja siina mielessa ihan suhteessa asianmukaisen kokoisia vauvoja.

Aina toki kannattaa raskausaikana ja muulloinkin pohtia, miten parjais mahdollisimman vahalla stressilla kulloisessakin elamantilanteessaan. Ei mikaan ihan yksinkertainen juttu kylla.

[ninnithequeen]

Tyttö synty 2 vko yliajassa ja oli 2850. Poika kuukauden etukäteen ja 2650. Mikähän rötkäle se ois ollu jos ois tullu normiaikaan, huh.

[Manaaja]

Tyttö synty 2 vko yliajassa ja oli 2850.

Ömm, miten toi on mahdollista?

[ninnithequeen]

Tyttö synty 2 vko yliajassa ja oli 2850.

Ömm, miten toi on mahdollista?

Satutko muistaa kuin pieni MÄ olen? Eivät siis olleet huolissaan.

PS. painoin itse vajaa kaks kiloa ku synnyin.

[par-sky]

Tämän takia nuo Ninnin lasten koot ei oo tähän oikeen vertailukelposia, mä kun olen Ninniä about puoli metriä pitempi ja parikyt kiloa painavampi. Joten ei mun ihan niin pikkaraista pitäs periaatteessa ulos puristaa.

[Elppis]

Jeesustelen: poika syntyi yli 2 vko yliajassa ja painoi 3700g. Eli jos olisi syntynyt laskettuna aikana, paino olisi ollut sen 3500g. Kjäh, keskivertoa!!

[Jenny Daa-aah! ling]

Tyttö meni vähän yli ja synty yli 4-kilosena. Näen vieläkin joskus painajaisia, joissa pusken maailmaan 8-kiloista tukehtunutta lasta. Aamulla saattaa olla kakkahätä.

[Utale]

Tyttö synty 2 vko yliajassa ja oli 2850.

Ömm, miten toi on mahdollista?

Raskauden aikainen tupakointi laskee lapsen syntymäpainoa keskimäärin yli 10 %.

[Bhven]

Tuli tässä mieleen, että kehitysmaissa vauvat opetetaan kakkimaan komennuksesta, eli rievut pois päältä ja sitten joku ihme mänööveri ja vauva tajuaa, että nyt on oikea hetki tyhjentää suoli. Mitään vaippoja siellä tarvita. Miksi ei länsimaissa samalla tavalla?

[milli]

^^Elppiksellä oli muistaakseni samanlainen lapsosen kanssa, että kahdestaan lapsen kanssa mukelu oli ihan eri vauva kuin kun sitten isä kotiutui. ei varmasti ole helppoa, jaksamisia.

[ninnithequeen]

Toi on ihan normaalia Suviskaiseni. Jokainen vanhempi on käynyt tuon läpi ja eräät käy vieläkin. Se oma aika olis niin tärkeetä. Arvatkaa paljon mul on sitä? Uni ei tuu öisin vaik poika nukkuukin hyvin, tyttö pitää huomioida ja jaksaa, poika kitisee hampaitaan, kissat tuhoo kaiken, kämppä on kuin hävityksen kauhistus, sit viel muut huolet sukulaisista...you name it.

Mä istun täs koneella poika sylissä tai vieressä, koska jos hän ei nää äitiä ni WÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ!

[exPertti]

Hei. Ajattelin etten tänne tästä kirjoita mutta en oikein keksi mitään/ketään muutakaan jonne avautua.

Huolehdi omasta jaksamisesta. Anna lapsi välillä miehellesi tai vastaavalle hoitajalle edes vaikka siksi aikaa, että ehdit käydä lähikaupassa/kävelyllä ja muutenkin vaali näitä vapaahetkiäsi jolloin lapsi nukkuu. Esim. kitinöintihän on tunnetusti fiksua ja filmaattista vapaa-ajan viettoa (tähän ei oikeastaan edes sisälly pahemmin kettuilua, sosiaaliset kontaktit kodin ulkopuolelle ovat tärkeitä jos olet muuten isolti tekemisissä jälkikasvun kanssa).

Lapsi on nyt vain ihan erilainen kuin aiemmin. Kuherruskuukaudet ovat ohi. Uhmaikä on ainakin näin ensimmäisellä kerralla kokemus (itselleni ainakin), että sitä jaksaakseen piti muuttaa lähestymistapaa lapsen kanssa ja osata nauraa sillekin kun toinen yritti määrätietoista sitkeyttä osoittaen ärsyttää sinut huutamaan. Kun pohtii asioita kanteilta, kuten on omilla vanhemmillani varmasti ollut hauskaa ja toisaalta, että siinä ne Pertin loistogeenit ovat täydessä tehossa alkaa väkisinkin naurattaa vakavinkin mullan siivous kukkien viereiseltä lattialta.

Mutta ilman taukoa ei kukaan jaksa. Ei siitä syyllisyyttä tarvitse tuntea, kunhan tietää rajansa. Ymmärtääkseni jos tule kohta, jossa ei oikeasti tunne jaksavansa tai kestävänsä ko. toimenpidettä loppuun pitää koettaa saada sitä ko. asiaa tekemään joku muu jos mahdollista.

Tähänastisen kokemukseni perusteella (uhmaikä helpottaa jo) kärsivällisyys tullaan palkitsemaan paljolti, kun kommunikaatio paranee ja lapselta alkaa tulla ihan helmiä ajatuksia sekä tekoja ynnä muuta vanhemman mieltä piristävää.

[nowaysis]

Mua huolestuttaa tässä eniten se, ettet koe voivasi puhua miehellesi.

Vanhemmuus vaatii välillä aika saatanallisen zeniläistä asennetta, kuten olet huomannut. Lapsi vaan yleensä aistii sen, jos olet pinnan alla kireä vaikka hymyilisitkin. Mene juttelemaan jonnekin, jos miehelle et pysty avautumaan. Silloin kyllä näin röyhkeästi veikkaisin, että ehkä eniten hiertää sun ja miehen välit, koska olette tässä vanhemmuusjutussa kuitenkin yhdessä. Mieti, onko mies se joka ärsyttää enempi kuin lapsi? En siis väitä että näin on, mutta tuli vaan mieleen..

Mutta ei, et ole hullu etkä tarvi varmaankaan sen erikoisempaa hoitoa(nettidiagnoosi) Vanhemmuus on rankkaa! Perheneuvola voisi olla yksi paikka, jos sinne eivät anna aikaa niin on useampikin puhelinlinja muistaakseni ainakin väestöliitolla, jonne voi soittaa vaan purkaakseen mieltä.

Päivähoitokin on yksi mahdollisuus. Tärkeintä olisi, että sun oma pää säilyy ehjänä, koska muksun hyvinvointi todellakin on paljolti sun varassa.

Lapsi on kuitenkin se, joka reagoi: vanhempien mielentilaan ja omiin oloihinsa, oli syy mikä hyvänsä. Tosi monipuolisesti osasitkin tossa avata juttua itsellesi, ja toivottavasti saat omaan hermoiluun ratkaisun joko miehesi tai perheneuvolan kautta. Myös imetyksen loputtua hormonitasot saattaa laskea aika rajusti, joka saattaa aiheuttaa skitsoilua. Ja menkat.