Kitinä

Kompromissi (So Hardin ja par-sky:n ehotusten välillä siis): hankkii kämpän ja muutot valmiiksi ja kertoo sitten, että on semmoinen fiilis, että haluaa erota.

annepa kirjoitti:Kompromissi (So Hardin ja par-sky:n ehotusten välillä siis): hankkii kämpän ja muutot valmiiksi ja kertoo sitten, että on semmoinen fiilis, että haluaa erota.

Mä en kerta kaikkiaan ymmärrä ihmisiä, jos ne ei saa puhuttua edes sen vertaa keskenään että kertoo että tää olis tässä. Minkä vitun takia ovat edes päätyneet yhteen?

Sekä par-skyn miettimä tapa että mun ehdottama tapa sisältää sen kertomisen että tää on tässä. Missä ongelma?

annepa kirjoitti:Sekä par-skyn miettimä tapa että mun ehdottama tapa sisältää sen kertomisen että tää on tässä. Missä ongelma?

Ehkä siinä, että antaa toisen ymmärtää että eletään yhteiseloa samalla kun petaa omaa petiään jo toisaalle. Minusta se on selkärangatonta.

Ymmärrän tuonkin. On se silti jännnnä, että jos on jo yli vuoden yrittänyt yksin korjata tilannetta, niin lähtö tulisi yllätyksenä sille toiselle. Tuo on myös turvallinen tapa; jos äijä saa paskaraivarin ja kattilaa alkaa lennellä, on jo paikka minne mennä.

Minusta on myös selkarangatonta se, että toinen on selkeästi ilmoittanut tyytymättömyytensä ja esim. ehdottanut pariterapiaa ja tälle viitataan kintaalla ja kieltäydytään huomioimasta koko hommaa. Koska eihän se nyt omaa persettä kutita jos toinen on onneton, eihän sitä tarvitse huomioida. Sehän riittää että itse on tyytyväinen.

Ja pitäähän se ottaa huomioon seki, että emme tiedä kuin toisen osapuolen näkemyksen tilanteesta, mutta koska emme voikaan tietää, sen perusteella kommentoidaan.

par-sky kirjoitti:Jos yli vuoden verran puhuminen ei ole mennyt perille, niin siitä voi sitten syyttää ihan vaan omaa itseään. Tätä ennen pitkään yrittämistä, kunnes mun hankat tippui: kyllästyin olemaan ainoa joka yrittää tämän suhteen eteen.
Olen myös pariterapiat ynnä muut ehdottanut ja niihin saanut saanut selkeän vastauksen: EI.

Nyt kaivataan jo tekoja.

Jos vuodessa ei saa sanottua sitä, että se on joko muutos tai ero tammikuun loppuun mennessa, niin sitten siinä omassa kommunikaatiossa voi olla vikaa. Jotenkin tuo suoran puheen välttely viittaa siihen, että vuosi on yritetty puhua, mutta silleen vähän niinku vihjailevasti tai jotain.

sivustahuutaja kirjoitti:Jos vuodessa ei saa sanottua sitä, että se on joko muutos tai ero tammikuun loppuun mennessa, niin sitten siinä omassa kommunikaatiossa voi olla vikaa. Jotenkin tuo suoran puheen välttely viittaa siihen, että vuosi on yritetty puhua, mutta silleen vähän niinku vihjailevasti tai jotain.

Hyvä jatkumo sille on toki että muuttaa mitään kertomatta yllärinä pois ja laittaa eron vireille. Jos mies on tyypillinen insinööri, niin sille tulee ihan puun takaa. Takuuvarma katkeruus ja riita lapse(i)sta tilauksessa.

Edelleen, jos meininkin on niin munatonta ettei saa sanotuksi että kohti eroa mennään, kantsii kattoa peiliin. Ja miettiä, että jos toinen tekisi noin, mikä olisi oma fiilis. Yleisesti ottaen parisuhteessa ihmisiä kannatta kohdella niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan, jos suinkin pystyy.

Naiset ovat maailmanmestareita "kertomaan" asioista vihjailemalla jotain epämääräistä ja sanomatta oikeastaan yhtään mitään. Suoria sanoja suoraan päin naamaa, sitä mies ymmärtää. Toisen kanssa paneminen on myös riittävän suora lähestymistapa, kiihkeät suudelmat ehkä 50-60.

^Ja miehet on mestareita sulkemaan korvansa suoraltakin puheelta. Ei auttanut kahdenkaan vuoden suorat sanomiset siitä, että suhde on perseestä (tositilanteessa muotoiltu neutraalimmin), ja mun täytyy lähteä jo tyttärenkin takia pois ettei tämän lapsuus mene tappelun kuuntelemisessa. Silti lähtö oli täysi yllätys. Ja vastaavaa nähty myös joissain edellisissänikin suhteissa. (Edellinen sisältää yleistystä toista sukupuolta kohtaan vastauksena edeltävään kommenttiin.)

Mut joo, yleisesti ottaen olen So Hardin kannalla, suora puhe on paras. Tosin lieventävänä tosiaan on se, että tässä tapauksessa ei ole tilanteesta sen laajempaa kuvaa kuin keskustelussa esille tuotu.

Meh, tuskin voi sanoa että kovin isona yllätyksenä tulee. Tai ei pitäisi tulla. Enempikin miehen kanta tuntuu olevan "se nyt vaan puhuu, ei se mitään kumminkaan tee"

Mutta ymmärrän kyllä SH:n pointin, sen että olisi vain vihjailtu eikä suoraan sanottu "tahdon eron".

Enkä usko kattiloittenkaan lentävän. Toinen on vaan ollut kovin stressaantunut töistä, mikä on yksi syy miksi olen tässä roikkunut. Koittanut olla toisen tukena. Enää ei vaan jaksa. Se etten ole järin innoissani jatkamassa yhteistä elämää ei tarkoita etteikö tuo toinen olisi minulle läheinen ja tärkeä. En mä mitenkään ehdoin tahdoin tahdo toisen mieltä pahoittaa.

Mutta jos esimerkiksi kysymykseen "miltä tuntuisi jos kuulisit että toinen on pettänyt sua?" mun ensi reaktio on "helpottuneelta" niin ei tässä ihan kaikki ole kohdillaan.

Ja ei, en ole käynyt panemassa ketään. Auttasko se?

Millä lailla kämpän hankkiminen ja "tahdon eron" eroaa pelkästä "tahdon erosta"? Jos eron tahtoo niin eikse oo hyvä jos on käytännön asioitakin vähän fiksattu? Siis jos sen eron joka tapauksessa tahtoo.

"Jos asiat ei muutu, tahdon eron" taas on kuulemma alhaista erolla uhkailua, näin olen ymmärtänyt.

Jos ei vuoden puhuminen/keskustelu/natkutus/mikälie saa aikaan yhtään mitään ja pariterapiasta kieltäydytään niin mitä ihmeen optioita siinä sitten jää?

Jos tarpeeksi pitkään vituttaa eikä mikään muutu niin turha siinä kenenkään alkaa moralisoida, elämä on liian lyhyt elettäväksi huonossa suhteessa. Niin se vaan joskus menee, tai siis 50%:ssa avioliitoista.

Kottarainen kirjoitti:Millä lailla kämpän hankkiminen ja "tahdon eron" eroaa pelkästä "tahdon erosta"? Jos eron tahtoo niin eikse oo hyvä jos on käytännön asioitakin vähän fiksattu? Siis jos sen eron joka tapauksessa tahtoo.

"Jos asiat ei muutu, tahdon eron" taas on kuulemma alhaista erolla uhkailua, näin olen ymmärtänyt.

Jos kämppä on hankittu, niin silloinhan se päätös on käytännössä jo tehty. Tuolloin on ihan kohteliasta kertoa toiselle. Oletan nyt siis, että suhteessa ollaan sellaisen ihmisen kanssa, josta nyt jollain tasolla välittää. Jos päätös on siinä hilkulla, niin sekin on ihan kohteliasta kertoa, jotta toinen voi miettiä haluako tehdä jotain suhteen eteen.

Ekonomistin mielestä homma menee näin:
- A arvostaa suhteen nollaa suuremmaksi, oletetaan vaikka 68 arvoiseksi
- B mielestä suhde alkaa olla taputeltu ja suhteen hyöty näyttää painuvan pitkäksi aikaa tai pysyvästi pakkaselle, sanotaan sinne -20 kieppeille
- Jos B tekee ratkaisunsa puhumatta, niin muutos on -68 A:lle, +20 B:lle ja yhteensä -48
- Jos B puhuu ja A tulee vastaan 44 arvoisilla myönnytyksillä, niin muutos on -44 A:lle, mutta silti A jää plussalle, vaikka paskaisia kalsareita ei enää äiti pesekään. B:lle muutos on +44 ja tuo nostaa suhteen plussalle tasolle +24, joka on siis sama kuin B:lle koitunut lopputulos. Eroa ei tule, molemmat ovat yhtä tyytyväisiä suhteeseen ja ehkä suhteeseen syntyy paremman tasapainon vuoksi mahdollisuus petrata molempien hyvinvointia. Everybody wins!

Keskustelu voi myös avata omia silmiä sen suhteen, mitä nyt voi toivoa toisen muuttavan aikuisten oikeasti. Voihan sitä vaikka kokeeksi listata tollaset toisen myönnytykset paperille ja miettiä onko omat toiveet kohtuullisia ja uskooko toisen ylipäätään kykenevän toivottuun muutokseen. Käytännössä molempien kannattanee muuttaa asioita, mutta sillä lähtöä tekevällä on aina parhaat lähtökohdat avata keskustelu pielessä olevista jutuista.

Jos nainen nalkuttaa ja narisee suhteessa, niin tyypillinen mies kehittää tuolle immuniteetin hyvin nopeasti. Jos 10 vuotta on huudettu sutta kerran tunnissa, niin mistä hitosta sen oikean hälytyksen tunnistaa, jos kissaa ei nosta pöydälle? Kissa saa olla täytetty metrin korkuinen ilves, johon on neon-tussilla kirjoitettu 'Jätkä, nämä muutokset tai kävelen ulos 1.3.2014 klo 10'.

EDIT: Erolla uhkailu on tietysti alhaista vain silloin, jos oikeasti ei ole nostamassa kytkintä. Toisaalta aika isot kivet pitää olla, jos tuollaista lähtee bluffaamaan. Se on riittävän noloa saada pomolta pakit 'lisää liksaa tai mä lähen!'-vedätyksen jälkeen ja jäädä sitten vuosiksi nurkkiin lojumaan. Omien lasten vanhemmalle tuollaisen heittäminen ja 'OK, nosta sitten kytkintä?'-vastauksen saaminen olisi jo toisen tason juttuja.

^ "Ekonomistin mielestä". Naurahdin.

Täällä taitaa koko palsta olla eron partaalla. Aikamoista turbulenssia se on meilläkin, se on sanottava.

exPertti kirjoitti:Täällä taitaa koko palsta olla eron partaalla. Aikamoista turbulenssia se on meilläkin, se on sanottava.

Puhu vaan omasta puolestasi.

So Hard kirjoitti:

exPertti kirjoitti:Täällä taitaa koko palsta olla eron partaalla. Aikamoista turbulenssia se on meilläkin, se on sanottava.

Puhu vaan omasta puolestasi.

Kyllä, puhu vaan omasta puolestasi. Meillä rullaa oikein hyvin kiitos kysymästä.

Neiti on Balilla pari viikkoa, joten tässä on vähän sinkkumies meininkiä ilmassa, kun oikein käskettiinkin. Lauantaina oli tämä toinen neito josta mietin harrastusta itselleni viettämässä päivää ja katsomassa parit dokkarit. Mikös siinä, sai hyvää seuraa ja hellyyttä sekä lämpöä <3

Life is good!

Lähinnä huomaan, että ihmissuhdepaskanjauhannan määrä aika usealla on lisääntymään päin.

Hyvä jos on esimerkkejä muustakin.

Ei mitään pelkoa turbulenssista.

Mä kuljen silmät kohdistettuina kengän kärkiin ja välttelen astumasta ansaan. Sen kun maustaa puhumattomuudella, niin saa olla ihan rauhassa.

exPertti kirjoitti:Hyvä jos on esimerkkejä muustakin.

Ei vakiintuneesta parisuhteesta ole hirveesti raportoitavaa. Uusi suhde tai parisuhteen ongelmat aiheuttanevat enemmän tarvetta avautumisiin.

Just tuli 20 vuotta yhdessä täyteen. Kovasti ollaan edelleen ja parisuhteessa rullaa hyvin. Aivan ihana lapsi, tietääkseni ei mitään kitkaa missään asiassa, ja seksiä on enemmän ja se on parempaa kuin koskaan tai ainakin siltä tuntuu, kun vaimo on löytänyt itsestään uusia puolia

Lapsen syntymän jälkeen seksielämän normalisoitumiseen meni lopulta nelisen vuotta, joka aikanaan aiheutti pientä tyytymättömyyttä, mutta eroamista en ole koskaan harkinnut.

Mä kehittelen suhdetta. Huom! kehittelen. Ehkä.
Joskus sanoin, että harkitsen vakavasti jos joku tulee himasta hakemaan. No. Joudun nyt kai seisomaan sanojeni takana.

^
<3

Hohtavaa!

exPertti kirjoitti:Lähinnä huomaan, että ihmissuhdepaskanjauhannan määrä aika usealla on lisääntymään päin.

Hyvä jos on esimerkkejä muustakin.

On toki esimerkkejä muustakin; mulla se vähenty niin radikaalisti, että käytännössä loppu kokonaan.

Tässä pari vinkkiä sinne parisuhteisiin!

No woman no cry..

^ No hemmetti, kai nyt kuka tahansa mies koettaisi kaikki narut vetää pitääkseen sinut vierellään.