Ketkut sotkitte mun ketjun. *pyllyhymiö*

[EveryWoman]

Täytyy myöntää, että ovat ne kuvitelmat sinullakin pelkän asiatekstin kirjoittajana melkoisen lailla vasemmalle vinossa. Vaatii nimittäin suoraan sanottuna melkoista typeryyttä - pidättelen itseäni sanomasta suoraan idiotismia tai kusipäisyyttä - tulla randomilla valittuun keskusteluketjuun sättimään muita keskustelijoita soosoo-sanojensa käytöstä yhden tai kahden viestin perusteella, samalla tunnustaen, ettei itsellä ole paskaakaan käsitystä koko keskustelusta. Tunnetko olevasi ihan täysissä sielun ja järjen voimissa?

No höh. Tarkoitukseni oli kritisoida sinun kielenkäyttöäsi ja sen suhdetta markkinoimaasi mielipiteeseen (= älkää ilkeilkö), enkä usko että mielipiteeni siitä olisi eri vaikka ketjussa olisi muiden osalta käyty minkälaista keskustelua tahansa. Tätä yritin selittää.

Ilkeilyä voi kritisoida uskottavasti vain henkilö, joka ei tee sitä ilkeämielisesti.

Voisitko perustella tätä absurdia lausettasi jollain tavalla? Etkö vieläkään ymmärrä mitä kohtaa KGrillin teksteissä olen kritisoinut? En todellakaan haluaisi joutua jankkaamaan asiasta ihmisen kanssa, joka on ilmoittanut keskustelumotiiveikseen "Petyin sinuun, täältä pesee". En usko että pystyisin puhumaan sinulle millään tavalla järkeä, saati raottamaan sinulle mitään muita perspektiivejä kuin oman staattisesi.

Perustelu on rakenteellinen. Jos X pitää ilkeilyä huonona juttuna, mutta kuitenkin ilkeilee itse, miten uskottava hänen mielipiteensä voi olla?

Ei meidän minustakaan ole tarpeen jankata niistä syistä, joiden vuoksi ilkeilit. En minä niihin ole ottamassa mitään kantaa.

Pointtini on siinä, että ollakseen varaa kritisoida ilkeyttä sekä henkilökohtaisuuksiin menoa, ihmisellä olisi oltava kykyä hahmottaa objektiivisesti myös se raja, jolloin itse astuu henkilökohtaisuuksien puolelle.

Ja sinä hahmotat tämän rajan, onhan sinulla varaa - vai?

Kyllä uskon hahmottavani poikkeuksellisen hyvin. Joka tapauksessa nähdyn mukaan reilusti paremmin kuin sinä. Eromme nimittäin tulee siinä kohdassa, missä sinä väität puhuvasi vielä ei-henkilökohtaisuuksia, minä sanon sinua takaisin idiootiksi, ja tunnustan sentään rehellisesti meneväni henkilökohtaisuuksiin. Minun ei tarvitse verhota lausuntojani tekopyhiin vaatteisiin.

No niin. Eli sinä kirjoitat ilkeämielisesti ja myönnät sen. Ok. Minä en tietenkään myönnä kirjoittaneeni ilkeämielisesti, koska tarkoitukseni oli kritisoida, ei pahoittaa sinun mieltäsi tai olla ilkeä. Jos kuitenkin onnistuin niin tekemään, olen kirjoittanut loukkaavasti tahtomattani (mitä tietysti pidän aivan mahdollisena, se kun riippuu viime kädessä siitä miten postaukseni vaikutti sinuun).

Ja missä kohtaa se kaksinaamaisuus nyt sitten tuli esille? Siinä kohtaa että olin ilkeä, mutta sentään myönsin sen, toisin kuin sinä tai KGrill? Mitä vittua? Jos joku täällä on kaksinaamainen niin sinä. Ihan yhtä kaksinaamainen kuin olet tekopyhäkin.

Siinä kohtaa, kun kritisoit ilkeilyä ja samalla ilkeilit itse. Se on kaksinaamaisuutta riippumatta siitä kiellätkö vai myönnätkö sinä ilkeileväsi.

Jos minä olen kaksinaamainen, en ole vielä huomannut sitä. Voitko kertoa vielä uudelleen lyhyesti, millä tavalla kaksinaamaisuuteni ilmenee? Ai niin, ja tekopyhyyden suhteen sama pyyntö.

Mutta jos ei pysähdy miettimään kielenkäyttöään siinä vaiheessa kun sivustakatsojien mielestä loukkaavuuden raja on ylitetty, eikä pyydä anteeksi kun keskustelukumppani osoittaa pahoittaneensa mielensä, ilkeämielisyyden raja on minusta ylitetty.

Tervetuloa tummalle puolelle. Täällä asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, ja todelliset tarkoitusperät näkyvät pinnallisten anteeksipyyntöjen ja palstapuznuzzailun taakse.

Asioista nimenomaan ei puhuta niiden oikeilla nimillä silloin, kun tarkoituksena on ilkeillä. Ilkeilyyn kuuluu asioiden ja ihmisten esittäminen todellista kielteisemmässä valossa. Pinnallisia anteeksipyyntöjä en toivo kenenkään suorittavan. Rehellisiä kyllä.

Eiköhän se sivustakatsojien mielestä suoritettu loukkaavuuden raja ylitetty tässä ketjussa jo jossain kauan ennen kuin minä kirjoitin tänne viestiäkään, joten miksi jaksat nyt pitää sitä ongelmana? Ai niin, ethän sinä tiennyt koko ketjusta mitään. Sinuahan ei edes kiinnostanut se, minkälaisessa ympäristössä ja minkälaisen palautteen kanssa kirjoitan soosoo-sanani. Koska sinä olet minuun pettynyt. Niin kovin pettynyt. *tarjoaa nenäliinan*

Se, että joku on loukannut jotakuta tässä ketjussa, ei oikeuta muita vajoamaan samalle tasolle. Puutuin siihen ainoastaan sinun kohdallasi, koska uskoin sinun ajattelevan samoin. Ehkä olin väärässä. Muu ketju ei kiinnosta, koska en voi kuvitella mitään ympäristöä, jossa pitäisin täällä viljelemääsi ilkeilyä kannatettavana.

Pettymystäni on turha ylidramatisoida, ainakin jos väittää puhuvansa asioista niiden oikeilla nimillä. Olen pettynyt, mutta en kyyneliin asti.

Vertasin sinun tekstiäsi sekä omaa tekstiäni. Tekstit todella sekä eroavat toisistaan, että myös sisältävät samankaltaisuuksia. Tässä havaintoja:
- Molemmat tekstit sisältävät henkilökohtaisuuksia
- Sinun tekstisi ei sisälläkään henkilökohtaisuuksia sinulta kysyttäessä
- Minun tapani kirjoittaa on aiheesta ja vastineesta riippumatta väärä ja ilkeämielinen
- Sinun tapasi tulla kirjoittamaan henkilökohtaisuuksia on oikea, vaikket tiedä aiheesta etkä keskusteluhistoriasta mitään
- Minä myönnän olevani ilkeä
- Sinä unohdit myöntää olevasi tekopyhä

Vihreistä olen kanssasi samaa mieltä, punaisista en. Tuosta tekopyhyysjutusta en voi olla vielä mitään mieltä, koska en ole ymmärtänyt mitä sillä tarkoitat.

En ole väittänyt ettei minun tekstini sisältäisi henkilökohtaisuuksia, enkä että tapani kirjoittaa olisi ollut absoluuttisen oikea (sanoinhan jo aiemmissa viesteissäni pitäväni mahdollisena, että olen mennyt rajasi yli, ja esitin pahoittelut siltä varalta että niin olisi käynyt). Virheellisenä pidän luonnehdintaasi, jonka mukaan postauksieni henkilökohtaisuus- ja ilkeysaste ei eroa esimerkiksi sinun viesteistäsi KGrillille. Arvioin voivani aivan huoletta kohdistaa sinuun provokaatiota (jota en siis myönnä tahalliseksi ilkeilyksi), kunhan se olisi selvästi lievempää omaasi verrattuna. Myönnän kuitenkin arvioini olleen väärä, jos kerran sanot että kuitenkin loukkaannuit.

Myöskään en ole halunnut sanoa, että sinun tapasi kirjoittaa olisi aina väärä ja ilkeämielinen. Vaan että tässä ketjussa kirjoitit niin ilkeämielisesti, että varmasti vastapuoli loukkaantui (= minun näkemykseni, siis). Ja että sellainen ilkeämielisyys ei ole kannatettavaa (jälleen minun mielipiteeni). Oikeastaan minun on aika vaikea uskoa, että olisit näistä kovinkaan paljon eri mieltä.

Jos ainoastaan halusit kertoa minulle, että olet pettynyt minun käytökseeni - itse aiheesta täysin riippumatta - eikö se olisi kannattanut tehdä yksityisviestillä?

Foorumeilla on paljon kahdenvälisiä keskusteluja, jotka periaatteessa voitaisiin käydä myös yksityisviestein. Itse kirjoittelen foorumeille juuri siksi, että saisin toimistani useamman kuin yhden henkilön palautteen kerrallaan (siis milloin muut kokevat tarpeelliseksi antaa palautetta). Tämä myös lisää haastetta mielipiteiden esittämiseen, mikä on minusta virkistävää. Katson, että jos joku saattaa persoonallisuuttaan julkisen tarkastelun alaiseksi, sitä voi myös kommentoida julkisesti - niin kauan kuin pyrkimyksenä ei ole loukata toista. Teen toki tästä oletuksesta poikkeuksen heti, jos joku ilmaisee ettei halua jotakin itseään koskevaa aihetta käsiteltävän julkisesti.

Voit saada toisen ymmärtämään, että ilkeästi sanominen ei ole kannatettavaa vain jos et itse esitä asiaasi ilkeämielisesti. Eri asia onkin sitten, jos et edes halunnut saada ketään ymmärtämään mitään, vaan ainoastaan olla ilkeä. Silloin vain korjaan käsitystäni sinusta sellaiseen suuntaan, että en enää tulevaisuudessa joudu pettymään.

Miten helvetissä voit odottaa, että minä kirjoittaisin täällä sinun ajatuksiasi? Olen pahoillani, mutta käytän mieluummin omiani.

En ymmärrä. Eivätkö sinun omat ajatuksesi ole koskaan rakentavassa muodossa, vai sanotko että tässä keskustelussa sinun ei olisi ollut mahdollista saattaa omia ajatuksiasi rakentavaan muotoon, vai mitä tarkoitat?

Olen mieluummin ihan reilusti suora ja ilkeä, kuin kiero ja tekopyhä.

Nämäkö ovat sinusta ainoat vaihtoehdot?

Eli ei best intentions -asennetta. Asia selvä.

Ei. Sehän on perskärpästen hommia. Ainoastaan straight intentions -asennetta.

Best intentions tarkoittaa minulle parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pyrkimistä. Perskärpästely taas tarkoittaa pyrkimystä noudattaa sosiaalista ryhmäpainetta, mikä yleensä estää parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pääsemisen. Siis se, mistä minä puhun, ei ole perskärpästen hommia.

[So Easy]

...

...

Voi sentään. Minä en komppaa kumpaakaan, vaan selkeytän lähinnä omia (keuhkokuumeisia) ajatuksiani.

En itsekään ihan ymmärrä, miksi EW lähti tähän ketjuun mukaan niin kuin lähti, mutta mielestäni väistelet tässä nyt kuitenkin erästä aivan fundamentaalia kritiikkiä yrittämällä harhauttaa huomiota johonkin muuhun.

Ilkeämielisyys ja ilkeily ovat aina osoitus heikkoudesta. On aivan sama mikä on motiivi. Aivan sama. Varmasti sinulla motiivisi oli mutta ilkeily on heikkoutta ja piste. Tiedät sen itsekin.

Jos nyt joku sanoo, että on pettynyt, koska on nähnyt heikkoutta taholta, jolta sitä ei olisi odottanut, niin OK. Kurtistelin tosin kyllä kulmiani itsekin muutaman EW:n käyttämän sanan kohdalla, joten oma (korkeasta CRP:stä sekavahko) näkemykseni per nyt on, että voisi varmaan EW:kin vähän miettiä tuota tapaansa puuttua aiheeseen. Viilailen hieman, koska hänen kohdallaan -- jos nyt odotuksista puhe oli -- omilla subjektiivisilla skaaloillani rima on täältä ehkä korkeimmalla, ja olen nyt tosiaan aika sekava ja väärinymmärryksen todennäköisyys on nyt varmasti merkitsevästi normaalia korkeampi. Olen käsittänyt hänen vannoutuneen pyrkimään kohti hyvää, ja jos joku osoittaa jonkin heikkouden, niin hän ymmärtääkseni aikoo tehdä kaikkensa kasvaakseen siitä eroon. Noh, faktisesti voimatta tätä tietää (kukaan ei voi), niin se on mielestäni kuitenkin nöyrä päämäärä. (sanon tämän käsitykseni EW:stä tässä lähinnä saadakseni jonkin vertailukohdan käsitykselle, jonka nyt olin saavinani sinun tekstistäsi)

Noh, olipa EW:n tai kenen tahansa muun motiivi/tavoite/elämänfilosifia/whatever sitten mitä tahansa, silläkään ei ole vähäisintäkään puolustusarvoa oman ilkeytesi kohdalla. Ei sitten mitään. Myös sinulla ja KGrillillä on varmasti tässä ketjussa ja muutenkin oma historianne -- joo, niin varmasti, ei sitä kukaan epäile, mutta tämä ei oikeuta ilkeyttä sinun kohdallasi sen enempää kuin kenenkään muunkaan. OK, olet tainnut myöntääkin tämän. Se sen sijaan sävähdyttää, että sinä -- nytkin varaan disclaimer noten että olen tietysti voinut lukea/ymmärtää jotain väärin -- ikään kuin olisit esittänyt, että on tavoitteesikin olla ilkeä. Tämä ei ole perinjuurin rehellisen, peilin ääressä täysin tyynenä ja omana itsenään olevan ihmisen puhetta. En tiedä miten hyvä olet huijaamaan itseäsi (enkä lähde arvailemaan), mutta olen aivan satavarma, että tuollaisessa tilassa ja tilanteessa et sanoisi itse itsellesi tavoitteesi olevan olla ilkeä.

OK, voi olla että tiedostat tämän ja vain ihmettelet että mitä joku soosoo-täti tulee sinulle siitä viisastelemaan palstalla. Minusta olisi kuitenkin aika hienoa, jos uskaltaisit olla täysin rehellinen ja arvioida, mikä on ollut tässä toimintasi kokonaiskuva. Siis myöntää heikkouden. Yrittämättä vääntää tai kääntää huomiota siihen, mitä joku muu mahdollisesti on tehnyt.

--------

Sanon seuraavan silläkin uhalla, että se voi olla ärsyttävää. Jos kuitenkin luet kaiken mitä tässä sanon -- ja yrität tehdä sen tyynesti, impulssien samentamatta näköäsi -- niin uskon että huomaat, että tarkoitukseni ei ole halventaa sinua millään tavoin.

Oma kokemukseni sinusta (syystä tai toisesta, menemättä niihin) on että olet hyvin lähellä sitä vaihetta, kun voit jättää paskanheittomaailman taaksesi. Oikeasti. Pysyvästi. Sen vuoksi itsekin tietysti toivoisin sinun ylittävän sen rajapyykin elämässä pikemmin kuin myöhemmin. Siis oma toiveeni; ei minkäänlainen pyytävä ele, millaisina toisistaan riippuvaiset ihmiset toiveet yleensä ymmärtävät. NB: Oma elämänfilosofiani on, että kenenkään toisen sanomisen, kirjoituksen tai muun ilmaistun näkemyksen -- olipa se uhkaus, perseennuolentaa, vinoilua, leikittelyä, mitä tahansa -- ei tulisi vaikuttaa kenenkään omaan elämään pätkääkään sen takia, että se on toisen ihmisen mielipide. Joo, melkein kuka tahansa toki tuhaisisi tähän juuri mitään aivotoimintaa tai todellista itsereflektiota suorittamatta että no ei tietenkään vaikutakaan, öhö-öhö-öhö vähänx tyhjää keittö-niinku-sitä-filosofiaa! Se vaan ei pidä paikkaansa kuin niiden (ikävä kyllä) aniharvojen kohdalla, jotka ovat ns. jättäneet paskamaailman taakseen. Esimerkiksi jokaikinen loukkaantuminen on todistus tästä. Noh, aukenee tuo tai ei, pointtini on, että en oleta millään omallakaan sanomisellani olevan vaikutusta kehenkääm kuin täsmälleen siinä määrin missä ne resonoivat vastaanottajan oman sisimmän kanssa. Ja sisimmällä en tarkoita niitä saatanan impulsseja enkä muuta höyryämistä.

Minä vain sanon mitä ajattelen (tässä tapauksessa mm. ihmettelen ja toivon). Jos jokin resonoi, se on hienoa, mutta jos ei, ei voi mitään. En millään tavoin tarkoita esittää, että sinun pitäisi ylittää se raja mahdollisimman pian tai mitään tällaista. Toivon että ainakin parhaasi mukaan yrität ymmärtää tämän.

[Hebuli]

Niillähän on jo. Etkö näe kuinka EW, KGrilli ja So Easy tappelevat kilpaa Manalan huomiosta?

Ai niin mut onko noi varattuja? Varsinainen perheenrikkoja toi Manala.

[Tiikeriankka]

jos tiikeriankka tai rusthlessboy saapuvat paikalle, taitaa olla kityn sinkkutytöillä catfight aika nopeasti pystyssä....

DrDick

Suksi Sudaniin. Tai Toijalaan. Minusta ei kukaan tappele. Olen sosiaalisesti täysin kyvytön ja live-olemukseni on seinästä repäisty. Paikalle tulisin ihan vittuillakseni.

[Herra Manala]

No höh. Tarkoitukseni oli kritisoida sinun kielenkäyttöäsi ja sen suhdetta markkinoimaasi mielipiteeseen (= älkää ilkeilkö), enkä usko että mielipiteeni siitä olisi eri vaikka ketjussa olisi muiden osalta käyty minkälaista keskustelua tahansa. Tätä yritin selittää.

Yritän enää vastata lyhyesti, koska keskustelumme ei ole lainkaan hedelmällistä parista fundamentaalisesta näkemyserosta johtuen. En ole missään vaiheessa markkinoinut mitään kaksinaamaista "älkää ilkeilkö samalla kun minä ilkeilen" -mielipidettä. Väittäessäsi muuta puhut täyttä potaskaa.

Perustelu on rakenteellinen. Jos X pitää ilkeilyä huonona juttuna, mutta kuitenkin ilkeilee itse, miten uskottava hänen mielipiteensä voi olla?

Jos alkoholisti pitää juomista huonona juttuna, mutta kuitenkin tarttuu pulloon itse, miten uskottava hänen mielipiteensä voi olla?

Ei meidän minustakaan ole tarpeen jankata niistä syistä, joiden vuoksi ilkeilit. En minä niihin ole ottamassa mitään kantaa.

Sinun mielestäsi on parempi stripata asiasta pois motiivit ja vuorovaikutus, ja sen jälkeen keksiä omat kuvitteelliset tilalle, joita sitten ryhdyt arvostelemaan? Tokihan sinä otat samalla kantaa myös syihin: ilkeyteni.

Siinä kohtaa, kun kritisoit ilkeilyä ja samalla ilkeilit itse. Se on kaksinaamaisuutta riippumatta siitä kiellätkö vai myönnätkö sinä ilkeileväsi. Jos minä olen kaksinaamainen, en ole vielä huomannut sitä. Voitko kertoa vielä uudelleen lyhyesti, millä tavalla kaksinaamaisuuteni ilmenee? Ai niin, ja tekopyhyyden suhteen sama pyyntö.

Niin missä kohtaa minä tulinkaan tänne kritisoimaan itse ilkeilyä, jättäen asiayhteydet ja keskustelun historian huomioimatta? Eikös tämä kuulosta lähinnä sinun touhuiltasi?

Asioista nimenomaan ei puhuta niiden oikeilla nimillä silloin, kun tarkoituksena on ilkeillä. Ilkeilyyn kuuluu asioiden ja ihmisten esittäminen todellista kielteisemmässä valossa.

Miksi minusta tuntuu siltä, että toistat syyllistäen ja jatkuvasti kahta erilaista, samanlaista mantra-lausetta, jotka koristelet vain erilaisin sanamuodoin, samalla kun unohdat kuuntelemisen täysin? Keskustelenko nyt ihmisen kanssa, joka on valmis vaikuttamaan mielipiteisiinsä perusteltujen vasta-argumenttien vuoksi, vai uskonsatuputtajan kanssa? Sitä on näemmä liikkeellä.

Olen pettynyt, mutta en kyyneliin asti.

No se oli sentään helpotus.

Virheellisenä pidän luonnehdintaasi, jonka mukaan postauksieni henkilökohtaisuus- ja ilkeysaste ei eroa esimerkiksi sinun viesteistäsi KGrillille. Arvioin voivani aivan huoletta kohdistaa sinuun provokaatiota (jota en siis myönnä tahalliseksi ilkeilyksi), kunhan se olisi selvästi lievempää omaasi verrattuna. Myönnän kuitenkin arvioini olleen väärä, jos kerran sanot että kuitenkin loukkaannuit.

Eli subjektiivisella katsontakannalla on sittenkin merkitystä, ja asioiden henkilökohtaisuuksissa päästään samalle viivalle kun muistetaan sanoa että "tekstisi loukkasi minua"? Ehkä ei... Hassua, että kompastut tässä juuri aika selvästi omaan nokkeluuteesi; oletko koskaan huomannut, että keskustelupalstoilla on tendenssinä kirjoittaa aivan huoletta toiseen kohdistuvaa provokaatiota ja arvostelua, ja nähdä omien kirjoituksien henkilökohtaisuusarvo kuitenkin selvästi lievempänä muiden teksteihin verrattuna?

Kannattaa myös muistaa, että pelkkä tekstisisältö ei vielä ole 100% yhdestäkään viestistä eikä sen henkilökohtaisuusasteesta. Kanssakeskustelijan (ali)arvostus, ironia, kuunteleminen, motiivit ja ketjuhistoria tekevät vain muutamia mainitakseni oman osansa. Onkin mielestäni varsin kummallista, miten kykenet omasta mielestäsi niin selkeästi ja geneerisesti arvottamaan, mikä on vähemmän provokatiivisempaa ja vähemmän henkilökohtaisempaa kuin toisen kirjoittama teksti. Kun kerran olet astunut sen henkilökohtaisuusviivan yli, ja vieläpä hyvin selkeästi, sinulla ei minun mielestäni ole varaa alkaa enää arvottamaan henkilökohtaisuuksia yhtään mihinkään lievyysjärjestykseen.

Foorumeilla on paljon kahdenvälisiä keskusteluja, jotka periaatteessa voitaisiin käydä myös yksityisviestein. Itse kirjoittelen foorumeille juuri siksi, että saisin toimistani useamman kuin yhden henkilön palautteen kerrallaan (siis milloin muut kokevat tarpeelliseksi antaa palautetta).

Hmm, minä luulin että se olet sinä, joka on ehdotonta palautetta antamassa, ja minä sitä kritisoidessani olen "joku, joka pyrkii siirtämään keskustelun fokuksen pois heikkouksistaan".

Voit saada toisen ymmärtämään, että ilkeästi sanominen ei ole kannatettavaa vain jos et itse esitä asiaasi ilkeämielisesti. Eri asia onkin sitten, jos et edes halunnut saada ketään ymmärtämään mitään, vaan ainoastaan olla ilkeä. Silloin vain korjaan käsitystäni sinusta sellaiseen suuntaan, että en enää tulevaisuudessa joudu pettymään.

Miten helvetissä voit odottaa, että minä kirjoittaisin täällä sinun ajatuksiasi? Olen pahoillani, mutta käytän mieluummin omiani.

En ymmärrä. Eivätkö sinun omat ajatuksesi ole koskaan rakentavassa muodossa, vai sanotko että tässä keskustelussa sinun ei olisi ollut mahdollista saattaa omia ajatuksiasi rakentavaan muotoon, vai mitä tarkoitat?

Tarkoitan, että oletat minun automaattisesti kirjoittavan omien oppiesi mukaisesti. Jos en, kirjoitukseni ovat automaattisesti kannattamattomia ja ainoastaan ja täysin tahallaan ilkeitä. Ei niinkuin sinun mielestäsi, vaan niinkuin yleisesti. Sorrutkin mielestäni vähän turhan usein fuusioimaan nämä kaksi täysin eri asiaa yhdeksi yleiseksi totuudeksi.

Best intentions tarkoittaa minulle parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pyrkimistä.

Minulle se taas tarkoittaa tilannetta, jossa oma tarkoitus pyhittää (keskustelu)keinot.

Se siitä lyhyestä vastauksesta.

[Herra Manala]

Ilkeämielisyys ja ilkeily ovat aina osoitus heikkoudesta. On aivan sama mikä on motiivi. Aivan sama. Varmasti sinulla motiivisi oli mutta ilkeily on heikkoutta ja piste. Tiedät sen itsekin.

Onko? Tiedänkö? Valitettavasti joudun myöntämään: en tiedä. Vai onko tämä nyt sitten maailman ensimmäinen faktuaaliseen muotoon kirjoitettu, subjektista ja kontekstista riippumaton syväanalyysi jonkun tietyn luonteenpiirteen ja tietyn tunnetilan välisestä korrelaatiosta? En siis ikävä kyllä kykene allekirjoittamaan kappalettasi, ellet onnistu perustellusti osoittamaan, että puheenvuoroissani esiintyvä tahallinen ilkeys on osoitus heikkoudesta. "piste" tai "tiedät sen itsekin", eivät ole perusteluja, vaan omaan uskoosi liittyviä oletettuja ehdottomuuksia. Millä perusteella ilkeämieliset puheenvuoroni on heikkoutta ja piste? Perusteiden lisäksi olisin kiinnostunut myös referensseistä; opitko tämän asian pyhäkoulussa vai vasta myöhemmällä iällä jostain Awareness-teoksesta?

Oma kokemukseni sinusta (syystä tai toisesta, menemättä niihin) on että olet hyvin lähellä sitä vaihetta, kun voit jättää paskanheittomaailman taaksesi. Oikeasti. Pysyvästi. Sen vuoksi itsekin tietysti toivoisin sinun ylittävän sen rajapyykin elämässä pikemmin kuin myöhemmin.

Ennenkuin kirjoitan nimen paperiin, minkälaisiin (epä)jumalanpalveluksiin minun tulee sitoutua? Paljonko vuotuinen jäsenvero on? Vai voinko todella valaistua, ja tulla kaltaiseksesi itsereflektoivaksi sekä paskamaailmavapaaksi ihmiseksi vain...ööh...olemalla kiusaamatta muita ilkeästi? Oikeasti? Pysyvästi?

Muuta onttoa, uskonnollista paatosta

Annatko ihmisten kulkea kohti omaa oikeustajuaan, vai ainoastaan kohti sinun oikeustajuasi? Älä vastaa, taidan arvata.

[slam]

Nyt mennään jo nerouden puolelle. Pojat ja tyttöset tuolla ulkona olisi realiteettien valossa pyörivä elämä menossa

[Herra Manala]

Pojat ja tyttöset tuolla ulkona olisi realiteettien valossa pyörivä elämä menossa

Hiljaa siellä nurkassa tai heitän goatse-maailman niskaasi.

[1108]

Hiljaa siellä nurkassa tai heitän goatse-maailman niskaasi.

Päivän paras.

[Enthu]

Hiljaa siellä nurkassa tai heitän goatse-maailman niskaasi.

Päivän paras.

Samaa mieltä

[Hebuli]

Päivän paras.

Samaa mieltä

Läps, läps, perskärpäset.

[Enthu]

Päivän paras.

Samaa mieltä

Läps, läps, perskärpäset.

Ai onks Manis palkannu susta henkivartijan

[Herra Manala]

Ai onks Manis palkannu susta henkivartijan

Eikö olisi rationaalisempaa pohtia, onko manis palkannut PersKärpäsiä? Ja jos, niin miksi?

[Enthu]

Ai onks Manis palkannu susta henkivartijan

Eikö olisi rationaalisempaa pohtia, onko manis palkannut PersKärpäsiä? Ja jos, niin miksi?

tarkemmin ajateltuna kyllä olisi järkevämpää

[Hebuli]

Päivän paras.

Samaa mieltä

Läps, läps, perskärpäset.

Ai onks Manis palkannu susta henkivartijan

Se oli kylläkin jouden-zap joka läpsytteli teidät kuoliaiksi Manalan pakaroita vasten. Mitäs pörräätte siellä.

[So Easy]

Manala-roolinsa tomeraa ylläpitoa

Siis.. olitko sinä nyt ihan tosissasi? Tämä ei ole retorinen kysymys. Siis että aivan totaalisen rehellisenä viimeistä solua myöten väität, että et sisimmässäsi tavoittanut mitään siitä mitä esitin? Sellaisenakaan hetkenä kun olet yksin, henkisesti täysin tyynenä ja tunnet olevasi harmoniassa elämän kanssa -- ei siis vain tässä ja nyt, Sinun Tunkiollasi, missä että et välttämättä kehtaisi myöntää sitä, kun pelkäisit (minkä tietysti tietoisella tasollasi yrittäisit kaikin tavoin kieltää) että (netti-)imagosi voisi saada kolhun.

Vaikutat nimittäin kuin olisit taas psyykannut itsesi sellaiseen uhoon, että millään mitä kukaan sanoo, ei ole paskankaan väliä -- kunhan vain sinä saat olla se alfa, Kityn pollea alfa. Jotenkin tulee fiilis kuin ennemmin saattaisit itsesi lopulta naurunalaiseksi, vaikkakin tietysti saatananmoisen taistelun jälkeen, ja sitten vain katoaisit häveten, kuin ikinä myöntäisit olevasi missään väärässä tai heikko. Pistää miettimään, kuinka suurelta osin todella olet määritellyt itsesi juurikin tuollaisten ideoiden kautta.

Luuletko todella, että minä en ole lukenut mitään muuta kuin Awarenessin? Miksi kysyit koko asiaa? Minkä verran itse olet lukenut tai muuten perehtynyt aiheeseen? Ja mikä tämä pyhäkoululäppä oli*? Oliko se omasta mielestäsi jotenkin nokkelasti sanottu? Jos kyllä, saatko siitä sitten jotain tyydytystä? Miksi? Jos et, miksi sanoit sen? Tiedätkö itsekään? Kuinka hyvin sittenkään ihan oikeasti tunnet, kuka sinä -- ei mikään naurettava Kity-Manala-roolihahmo -- olet?

(*For your information: Olen ollut raivo-ateisti, järjen pasuuna, oppiyhteisöissä vähä-älyisempien pelko ja tuska, Tunteen dissaaja. Olen alkanut perehtyä näihin asioihin todenteolla vasta muutaman viimeisimmän vuoden aikana, omasta vimmastani. Koin tulleeni sen tien päähän. Oli pakko todeta, että pelkkä järki ei riitä ihmiselämän kokonaiskuvan ymmärtämiseen. En ollut varma, olinko koskaan todella rakastanut. En osannut edes määritellä, mitä rakkaus minulle todella merkitsee. Aloin perehtyä teemoihin, joiden pelkät nimet olivat minulle aiemmin olleet kirosanoja (helppona esimerkkinä Jumala). En ole karsinut prosessissa kriittisyyttäni pätkääkään. Olen vain todennut, että en perkele sittenkään ymmärrä kaikkea, ja itse asiassa taitaa todellakin olla niin, että tietyt asiat voi nähdä vain sydämellä. Mutta sanat ovat sanoja, ja niitä voi kukin käännellä niin päin kuin omaa etua sattuu sopivasti edistämään. Ei tästä siis enempää. Mutta siis jos siis luulet minun olevan joku herätyskerhon broileri, et voisi todellakaan juuri vääremmässä olla. Jos olet niin sokea, sinulla on vielä aika paljon sumua nostettavissa silmiesi edestä, ennen kuin lopulta näet kirkkaasti -- kuten näemmä jotkut lähipiirissäsi, ainakin omien sanojensa mukaan. )

Mitä tulee siihen, että ilkeyden takana on aina heikkous, sivistymättömämpi voisi toki sanoa, että tämä on vain uskonasia. Sitä se toki väistämättä viime kädessä on koska käsitteet eivät ole eksaktin (nyky)tieteen kautta kokonaisvaltaisesti kuvattavissa, mutta jos olisit ihmismielen ammattilainen (sanotaan vaikka pitkän linjan psykoanalyytikko), niin kyllä tämä olisi aika peruskauraa. Tai jos psykologiaa ylipäätään jonkin verran ymmärtää, niin luulisi jonkinlaisilla älynlahjoilla varustetun ihmisen nämä asiat tajuavan. Minkä verran itse asiassa olet näitä asioita syvältä ruotien miettinyt? Ensinkään? Mitä itse asiassa teet kaiket päiväsi? Hengailet Kityssä? Onko tämä ihan tietoinen valinta, vai täytätkö lähinnä tyhjyyttä? Mikä sinun elämässäsi oikein on tärkeää? Vai etkö aivan täysin tiedä sitäkään?

Ja oikeustajusta: jokaisella on oma. Myös Hitlerillä oli. Sinäkö siis olet niin jalo että et tikkua ristiin panisi, jos niin sokea ja tyhjä ihminen todella lähtisi purkamaan omaa pahaa oloaan muiden elämiä tuhoavin seurauksin, vain koska onhan tälläkin "oikeustaju"? Ei, älä viitsi. Avain on se, toimiiko ihminen niin kuin hänen sydämensä mukaan on oikein (ja tiedät sen itsekin, sori vaan). Ihmiskunnan tilan ja kollektiivisen kehittymättömyyden tilan ollessa mikä on -- suurin osa ei ole kosketuksissa sisimpäänsä juuri lainkaan -- on mielestäni täysin naurettavaa todeta että kenenkään toimintaan ei kukaan ulkopuolinen saa millään tavoin puuttua. Ratkaisu ei kuitenkaan ole antaa määräyksiä sallittavista toiminnan ulkokohtaisista muodoista, vaan yrittää saada ihmiset pääsemään kosketuksiin itsensä kanssa, irti tästä joukkohypnoosipaskasta.

Vai voinko todella valaistua, ja tulla kaltaiseksesi itsereflektoivaksi sekä paskamaailmavapaaksi ihmiseksi vain...ööh...olemalla kiusaamatta muita ilkeästi? Oikeasti? Pysyvästi?

(mietin hetken, mikä mahtoi taas olla sarkasmisi motiivi, mutta sivuutan sen, koska mitäänhän se ei tähän kontribuoi)

Ei, kuten sanoin: mikään toisen antama ulkokohtainen sääntö toiminnasta (esim. "älä kiusaa") ei johda ratkaisuun. Tie on jokaisen kuljettava itse, otettava tietoisesti ja tahdolla jokainen askel. Vastuu on jokaisen yksin, eikä kukaan muu oikeasti voi matkassa auttaa. Vinkkejä voi antaa ("tämä auttoi minua"), mutta konkreettisemmin kenenkään itsetuntemusta ei voi parantaa kukaan muu kuin henkilö itse.

Ei pidä sotkeutua luulemaan, että tämä on jotain ihmeellistä mystiikkaa tai kummallisia rituaaleja vaativaa hommaa. Kyse on itse asiassa hyvin yksinkertaisista asioista -- ne vain ovat sellaisia, joihin kukaan itse tätä tietä valitsematon ei ikipäivänä kannusta, sillä jos onnistut, jos pääset perille, juuri mikään mikä sinulle (ja näille 'ystävillesi') on ollut elämässä muka kaikkein tärkeintä, ei enää merkitsekään mitään. Ja tämä pelottaa ihmisiä. Niin saatanasti. "Mitä jos muut tajuavatkin, miten tyhjää elämäni on?!" Mutta yhtä kaikki, näin sanoilla ilmaistuna keinot, joiden avulla voi alkaa itse silmiensä avautumista edistää, ovat hyvinkin yksinkertaisia. Esimerkiksi yksi tärkeimmistä: tarkkaile itseäsi -- siis vaikuttamatta toimintaan tai arvostelematta sitä mitenkään, kuin tutkija! -- mitä oikeastaan missäkin tilanteessa koet, mihin kiinnität huomiosi, mitä teet, jne. Se, mitä itse prosessissa sitten tapahtuu, miten mahdollisesti ehkä näetkin joitain asioita uudella tavalla, mitä sitten tapahtuu -- tämän kuvaamiseen eivät riitä sanat. Se pitää jokaisen kokea itse.

Juuri näistä asioista de Mello on kirjoittanut tähän mennessä kohtaamistani elämänfilosofeista omasta mielestäni ansioikkaimmin, ja siksi suosittelin ensilukemiseksi Awarenessia (josta olisi hyvä jatkaa hänen The Way to Lovellaan, mutta on toki muitakin).

--------

Ja jos nyt on niin, että minun kirjoitukseni osuu sinun ennakkoluuloissasi kategoriaan "uskonnollista paatosta" (vaikka en edes ole uskonnollinen lainkaan!), niin olennainen kysymys on, miten sitten toimit. Lyötkö kaiken -- asian johon et ole itse ilmeisesti nähnyt juuri vähisintäkään vaivaa perehtyäksesi -- päälle tämän leiman, ja toteat että johhohoo selvä tapaushan tämä on? Missä on älyllinen rehellisyytesi? Eikö sinulla olekaan analyyttista uteliaisuutta ja itsekritiikkiä käydä läpi kysymyksiä ja todella pohtia, mitä niiden takana itse asiassa saattaa olla. Vai oletko vain ennakkoluulojesi vanki? Jos nykytieteellä ei ole levittää tyhjentävää todistusta asioista X tai Y yksinvaltias Manalan jalkojen juureen, se ei tarkoita ettei niissä silti voisi olla pointtia -- ja etteikö ne ehkä joku päivä tieteenkin kautta ymmärrettäisi.

Olisitko sinäkin äänestänyt Sokrateelle kuolemantuomiota?

[Herra Manala]

[quote="So Easy"][/quote]
Mukava kuulla, että olet vihdoin löytänyt sivistyneen itsesi pitkän ja raskaan itsetutkiskelun sekä viiltävän psykoanalyysin jälkeen. Oletko koskaan ajatellut lääkitystä sen tueksi?

[EveryWoman]

Yritän enää vastata lyhyesti, koska keskustelumme ei ole lainkaan hedelmällistä parista fundamentaalisesta näkemyserosta johtuen. En ole missään vaiheessa markkinoinut mitään kaksinaamaista "älkää ilkeilkö samalla kun minä ilkeilen" -mielipidettä. Väittäessäsi muuta puhut täyttä potaskaa.

Ah, no nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Halusit siis aivan puhtaasti pelkästään ilkeillä - et saada KGrilliä käyttäytymään paremmin tai mitään muutakaan muutosta tilanteeseen? Pahoittelen, että minulla on mennyt näin kauan asian ymmärtämisessä. Minulla on sellainen käsitys, että harvan motiivina missään teossa on puhdas ilkeilynhalu, mutta uskottavahan se on, jos itse niin sanot.

Ei meidän minustakaan ole tarpeen jankata niistä syistä, joiden vuoksi ilkeilit. En minä niihin ole ottamassa mitään kantaa.

Sinun mielestäsi on parempi stripata asiasta pois motiivit ja vuorovaikutus, ja sen jälkeen keksiä omat kuvitteelliset tilalle, joita sitten ryhdyt arvostelemaan? Tokihan sinä otat samalla kantaa myös syihin: ilkeyteni.

En halua keksiä mitään kuvitteellista, jota sitten ryhtyisin arvostelemaan. Haluan ymmärtää ja kommentoida - ja kommentoidakin haluan vain tiettyyn rajaan asti. Jos olisin heti alussa tiennyt, että sinulla on tarkoitus pelkästään ilkeillä (ei siis saada mitään hyvää aikaiseksi), en olisi vaivautunut kommentoimaan.

Miksi minusta tuntuu siltä, että toistat syyllistäen ja jatkuvasti kahta erilaista, samanlaista mantra-lausetta, jotka koristelet vain erilaisin sanamuodoin, samalla kun unohdat kuuntelemisen täysin?

Varmaan siksi, että minulle ei ole mennyt pääajatuksesi jakeluun ennen kuin nyt (ehkä?).

Virheellisenä pidän luonnehdintaasi, jonka mukaan postauksieni henkilökohtaisuus- ja ilkeysaste ei eroa esimerkiksi sinun viesteistäsi KGrillille. Arvioin voivani aivan huoletta kohdistaa sinuun provokaatiota (jota en siis myönnä tahalliseksi ilkeilyksi), kunhan se olisi selvästi lievempää omaasi verrattuna. Myönnän kuitenkin arvioini olleen väärä, jos kerran sanot että kuitenkin loukkaannuit.

Eli subjektiivisella katsontakannalla on sittenkin merkitystä, ja asioiden henkilökohtaisuuksissa päästään samalle viivalle kun muistetaan sanoa että "tekstisi loukkasi minua"? Ehkä ei... Hassua, että kompastut tässä juuri aika selvästi omaan nokkeluuteesi; oletko koskaan huomannut, että keskustelupalstoilla on tendenssinä kirjoittaa aivan huoletta toiseen kohdistuvaa provokaatiota ja arvostelua, ja nähdä omien kirjoituksien henkilökohtaisuusarvo kuitenkin selvästi lievempänä muiden teksteihin verrattuna?

Jos tekstit ja ilmaisutavat jaetaan binäärisesti loukkaaviin ja ei-loukkaaviin (siis ilman mitään aste-eroja), ei-loukkaavien joukko jää epäkäytännöllisen pieneksi - eli ylivoimaisesti suurin osa kaikesta foorumeilla kirjoitetusta on loukkaavien tekstien kategoriassa, vaikka eivät juuri ketään juuri koskaan loukkaisikaan. Jos en kirjoita tekstiäni loukkaamistarkoituksessa, ja pyydän anteeksi heti jos käy ilmi että joku loukkaantui, se ei täytä ainakaan sitä ilkeilyn määritelmää joka itselläni on käytössä. Siis motiivi ratkaisee.

Mutta älä nyt enää ajattele, että yrittäisin saada sinua toimimaan näin. Jos kerran haluat ilkeillä, sinun pitää toimia juuri päin vastoin - eli jatkaa siitä pisteestä kun käy ilmi että toinen on loukkaantunut. Niin kuin sinä teitkin.

Kannattaa myös muistaa, että pelkkä tekstisisältö ei vielä ole 100% yhdestäkään viestistä eikä sen henkilökohtaisuusasteesta. Kanssakeskustelijan (ali)arvostus, ironia, kuunteleminen, motiivit ja ketjuhistoria tekevät vain muutamia mainitakseni oman osansa.

Totta puhut.

Onkin mielestäni varsin kummallista, miten kykenet omasta mielestäsi niin selkeästi ja geneerisesti arvottamaan, mikä on vähemmän provokatiivisempaa ja vähemmän henkilökohtaisempaa kuin toisen kirjoittama teksti. Kun kerran olet astunut sen henkilökohtaisuusviivan yli, ja vieläpä hyvin selkeästi, sinulla ei minun mielestäni ole varaa alkaa enää arvottamaan henkilökohtaisuuksia yhtään mihinkään lievyysjärjestykseen.

En esittänyt kykeneväni arvioimaan tekstien loukkaavuusastetta objektiivisesti (sen sijaan sinä sanoit kykeneväsi arvioimaan sitä poikkeuksellisen hyvin). Esitin, että kirjoitin sinulle mitä kirjoitin, koska se oli omasta näkökulmastani niin paljon vähemmän loukkaavaa että olisin luullut sinun sietävän sen. Samanlaista arviointia tekevät kaikki kirjoittajat jatkuvasti. Meillä ei ole mitään muuta käytännöllistä tapaa päättää, mitä ja miten kirjoitamme, kuin oma subjektiivinen käsityksemme sanojen ja ilmaisutapojen vaikutuksista keskustelukumppaniin. Virheitä sattuu tämän seurauksena jatkuvasti. Olennaista onkin se, miten huonosti toiminut osapuoli hoitaa tilanteen siitä eteenpäin.

Hmm, minä luulin että se olet sinä, joka on ehdotonta palautetta antamassa, ja minä sitä kritisoidessani olen "joku, joka pyrkii siirtämään keskustelun fokuksen pois heikkouksistaan".

Minä kerron mielipiteitäni silloin kun minun tekee mieli tehdä niin (en suinkaan aina silloin kun minulla on mielipide). Sen jälkeen ihmisillä on mahdollisuus kertoa mitä ajatuksia mielipiteeni herätti. Tästä voi syntyä keskustelua. Keskustelu on hedelmällisintä silloin, kun molemmat osapuolet sekä antavat että saavat.

En ymmärrä. Eivätkö sinun omat ajatuksesi ole koskaan rakentavassa muodossa, vai sanotko että tässä keskustelussa sinun ei olisi ollut mahdollista saattaa omia ajatuksiasi rakentavaan muotoon, vai mitä tarkoitat?

Tarkoitan, että oletat minun automaattisesti kirjoittavan omien oppiesi mukaisesti.

No, olen aiemmin joistakin kirjoituksistasi saanut sellaisen kuvan, että olet fiksu ja oikeamielinen mies, joka on poikkeuksellisen hyvin ymmärtänyt Hyvän ja Huonon välisen eron, ja kykenee myös käyttämään ymmärrystään hyväksi keskusteluissa. Kyse ei ole mistään minun ajatuksieni ja oppieni sisäistämisestä (en kai minä nyt herraisä sellaista haluaisi sinulta tai keneltäkään!), vaan universaalien totuuksien tiedostamisesta. Tällainen alitajuinen odotus minulla on aina kun luen jotakin sinun kirjoittamaasi (vaikka olet aiemminkin satunnaisesti poikennut kaavasta) - tai siis oli. Vaikka nyt korjaankin odotuksiani, toivon että saan jatkossa yllättyä myönteisesti (kukapa hedonistinen nettisurffari sellaista ei toivoisi). Siis toivon, ilman mitään sinuun kohdistuvaa pyyntöä. Katsotaan, mitä tapahtuu!

Jos en, kirjoitukseni ovat automaattisesti kannattamattomia ja ainoastaan ja täysin tahallaan ilkeitä. Ei niinkuin sinun mielestäsi, vaan niinkuin yleisesti. Sorrutkin mielestäni vähän turhan usein fuusioimaan nämä kaksi täysin eri asiaa yhdeksi yleiseksi totuudeksi.

Kumpi meistä oikeastaan pitää minun mielipidettäni universaalina totuutena? Minä olen esittänyt näkemykseni siitä, mikä minun mielestäni on ilkeämielisyyttä - ja siitä että ilkeämielisyys on huono homma olosuhteista riippumatta. Jos sinä olet näistä eri mieltä, mikä estää sinua kertomasta oman, omasta mielestäsi paremman määritelmäsi, ja perustelusi sille että ilkeämielisyys on joissakin olosuhteissa hyvä homma?

Jos tosiaan sekoitan omia mielipiteitäni objektiivisiin totuuksiin, olisi mukava jos joku huomauttaisi siitä. Mutta ei siis näin jälkikäteen yleistävästi, vaan aina heti kun sitä tapahtuu, oikeassa asiayhteydessä. Miten muuten voisin oppia olemaan tekemättä niin? Tässäkin on se ongelma, että aina ei voi eikä jaksa käyttää sanaparia minun mielestäni, joten väärinkäsityksiäkin voi syntyä. Jos asiasta huomauttava henkilö kuitenkin ymmärtää tällaisen mahdollisuuden olemassaolon, ja suostuu kirjaamaan sen minun mielestäni pöytäkirjaan myös jälkikäteen, huomauttaminen on minusta enemmän kuin toivottavaa.

Best intentions tarkoittaa minulle parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen pyrkimistä.

Minulle se taas tarkoittaa tilannetta, jossa oma tarkoitus pyhittää (keskustelu)keinot.

Meidän ei varmaan kannata käyttää tuota käsitettä tässä keskustelussa (tai muissakaan), kun tarkoitamme sillä noin eri asioita.

[Herra Manala]

Ah, no nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Halusit siis aivan puhtaasti pelkästään ilkeillä - et saada KGrilliä käyttäytymään paremmin tai mitään muutakaan muutosta tilanteeseen? Pahoittelen, että minulla on mennyt näin kauan asian ymmärtämisessä. Minulla on sellainen käsitys, että harvan motiivina missään teossa on puhdas ilkeilynhalu, mutta uskottavahan se on, jos itse niin sanot.

Minä luovutan. Kun ei, niin ei.

Jos haluat lisäinformaatiota siitä kuka halusi mitäkin, referenssinä suosittelen koko viestiketjun lukemista. Se käynee suurin piirtein yhtä nopeasti kuin asian kysyminen 3xA4 pituisessa viestissä.

[EveryWoman]

Ah, no nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Halusit siis aivan puhtaasti pelkästään ilkeillä - et saada KGrilliä käyttäytymään paremmin tai mitään muutakaan muutosta tilanteeseen? Pahoittelen, että minulla on mennyt näin kauan asian ymmärtämisessä. Minulla on sellainen käsitys, että harvan motiivina missään teossa on puhdas ilkeilynhalu, mutta uskottavahan se on, jos itse niin sanot.

Minä luovutan. Kun ei, niin ei.

*repeää*

Äh? Olen edelleen ymmärtänyt väärin? Kerro nyt ihmeessä vielä lyhyesti, mikä sinulla oli motiivina - siis niin selvästi että tällainen herneaivokin tajuaa. En usko, että viestiketjun lukeminen lisäisi mahdollisuuksiani ymmärtää, kun kerran käsitän väärin jo suorassa interaktiossakin.

(P.S. Olen edelleen tosissani, jos epäilyttää.)

[KGrilli]

Ah, no nyt alkaa näkyä valoa tunnelin päässä. Halusit siis aivan puhtaasti pelkästään ilkeillä - et saada KGrilliä käyttäytymään paremmin tai mitään muutakaan muutosta tilanteeseen? Pahoittelen, että minulla on mennyt näin kauan asian ymmärtämisessä. Minulla on sellainen käsitys, että harvan motiivina missään teossa on puhdas ilkeilynhalu, mutta uskottavahan se on, jos itse niin sanot.

Minä luovutan. Kun ei, niin ei.

*repeää*

Äh? Olen edelleen ymmärtänyt väärin? Kerro nyt ihmeessä vielä lyhyesti, mikä sinulla oli motiivina - siis niin selvästi että tällainen herneaivokin tajuaa. En usko, että viestiketjun lukeminen lisäisi mahdollisuuksiani ymmärtää, kun kerran käsitän väärin jo suorassa interaktiossakin.

(P.S. Olen edelleen tosissani, jos epäilyttää.)

every:

kinastelussaan kanssasi manala on käyttänyt oikeutuksinaan ja selityksenä käytökseensä juuri niitä samat asiat mistä hän on aiemmin kritisoinut ja haukkunut minua. hän jopa on omaksunut omia aikaisemmin tuomitsemiaan perusteluitani mielipiteideni muodostumiselle. juuri niitä samoja jotka minun käyttämänäni nostattivat "KGrilli-hirteen-tsunamin".

mutta jatkakaa vaan. onhan tätä manalan kastematomaista kiemurtelua ongenkoukussa kiva katsoa.

[EveryWoman]

...

Sanotaan nyt vielä sen verran, että minulle ei ole hyötyä muiden esittämistä Manalaa koskevista luonnehdinnoista, vaan haluaisin tietää mikä hänen henkilökohtainen motiivinsa on ollut - tai yksinkertaistettuna: yrittikö hän loukata vai ei.

Jos hän yritti loukata, minulla ei ole hänelle mitään sanottavaa. Jos hän ei yrittänyt loukata, minua kiinnostaa keskustella miksi hän eteni asiassa niin kuin eteni. Mutta kukaan muu ei voi tätä hänen puolestaan kertoa.

(Ilmeisesti olit sitä mieltä, että Manala on laittanut sanoja sinun suuhusi ja pitänyt omia tulkintojaan motiiveistasi faktoina. Jos tällainen ei ole mielestäsi suotavaa toimintaa, sinun varmaan kannattaisi olla tekemättä samaa itse?)

[KGrilli]

...

Sanotaan nyt vielä sen verran, että minulle ei ole hyötyä muiden esittämistä Manalaa koskevista luonnehdinnoista, vaan haluaisin tietää mikä hänen henkilökohtainen motiivinsa on ollut - tai yksinkertaistettuna: yrittikö hän loukata vai ei.

Jos hän yritti loukata, minulla ei ole hänelle mitään sanottavaa. Jos hän ei yrittänyt loukata, minua kiinnostaa keskustella miksi hän eteni asiassa niin kuin eteni. Mutta kukaan muu ei voi tätä hänen puolestaan kertoa.

(Ilmeisesti olit sitä mieltä, että Manala on laittanut sanoja sinun suuhusi ja pitänyt omia tulkintojaan motiiveistasi faktoina. Jos tällainen ei ole mielestäsi suotavaa toimintaa, sinun varmaan kannattaisi olla tekemättä samaa itse?)

noh, kaikki on suotavaa ja sallittua keskustelupalstalla joka ei ole edes keskustelupalsta vaan aikuisten hiekkalaatikko. ehkä ainoa mitä en hyväksy on henkilökohtaisiin, yleensä ulkoisiin ominaisuuksiin menevä ilkeily, eikä sitä täällä viime aikoina edes ole joitain hajanaisia poikkeuksia lukuunottamatta enää edes esiintynyt.

aina välillä joku saa hiekkaa suuhun ja lapiosta päähän, joskus joitakuita sorsitaan ja ens viikolla ollaan taas ihkui pestiksii. mutta sehän on vaan hauskaa, eikä lainkaan niin vakavaa. loppupeleissä täällä myös varmaan tappelupukaritkin olisivat samassa veneessä toinen toistaan ulkopuolisten hyökkäyksiltä puolustamassa. joten mä olen ihan tyytyväinen ja iloinen ollessani osa tällaista kohtuullisen dysfunktionaalista yhteisöä. täähän on vähän kuin joku ihmiskoe.

mutta koska mä en osaa noin hienoja sanoja enkä ymmärrä noin pitkiä lauseita niin en voi paremmin kommentoida. jätän areenan teille ja seuraan vaan sivusta.

[So Easy]

Mukava kuulla, että olet vihdoin löytänyt sivistyneen itsesi pitkän ja raskaan itsetutkiskelun sekä viiltävän psykoanalyysin jälkeen. Oletko koskaan ajatellut lääkitystä sen tueksi?

Väistele sinä vaan, kun et muuta uskalla. Ehkä joskus.

Ai niin, tyhjän sarkasmisi taas skipaten, kun nyt kysyit niin itsetutkiskelu on omalla kohdallani ollut päinvastoin lähinnä erittäin palkitsevaa. Psykoanalyysissa en ole ollut. Tunnen kentän kuitenkin verrattaen läheisesti. Etkö todellakaan näe tuon tarkemmin? Etkö haluaisi?

[So Easy]

[EDIT: turha lisäys]