En ole lääkäri, mutta vastaan silti.sivustahuutaja kirjoitti:Lisäksi joku lekuri voisi kertoa mitä ohutsuolessa sulamaton kama aiheuttaa paksusuoleen joutuessaan, jos sitä on esim. parin-kolmen normaali-ihmisen päivän ruuat, kuten Phelpsin kohdalla jos uskomme tuon 12 Mcal, emmekä usko hänen kuluttavan kaikkea.
Miksi se mitään sen kummempaa siellä aiheuttaisi? Eihän paksusuolessa enää kovin paljoa tapahdu, sehän on lähinnä säiliö, jossa nesteitä otetaan talteen ja tehdään K-vitamiinia sekä vähän sulatellaan pidempiä hiilihydraatteja bakteerien avulla. Tuollainen ruokavalio voi tietenkin altistaa suolitulehduksille, koska sulamattomasta ravinnosta riittää enemmän syötävää bakteereille.
Yksilötasolla noita eroja imeytymisessä tietenkin syntyy siitä, että ohutsuolen peristalttisen liikkeen nopeus vaihtelee paljonkin, jopa syödyn ravinnon koostumus vaikuttaa tuon liikkeen nopeuteen, ja esim. makeat asiat hidastavat sitä huomattavasti, jolloin imeytyminen tietenkin on tehokkaampaa. Siksi esim. karhut pystyvät lihottautumaan pelkkiä marjoja syömällä, vaikka niillä onkin lihansyöjän lyhyt suolisto.
Veikkaisin Phelpsin ongelmaksi sitä, että hän syö niin älyttömän paljon, että tuo peristalttinen liike on jatkuvasti ylikierroksilla. Niinpä hän voisi halutessaan vähentää syömistään merkittävästi, ilman että imeytyneen energian määrä tippuisi. Valitettavasti sama pätee monen laihduttajankin kohdalla.
Pitääpä vielä palata itseeni, koska minua kuitenkin on tutkittu melko tarkkaan silloin masennuslääkkeitten aiheuttaman lihomiseni yhteydessä. Lihominen vaikuttaa hyvinkin paljon elimistön aineenvaihduntaan, eli mm. insuliinintarve lisääntyy huikeasti rasvan tuottamien insuliinivasta-aineiden muodossa. Kun elimistön insuliinitasot ovat pysyvästi koholla, kerää insuliini ruoansulatuksesta kaiken liikenevän sokerin, kun taas normaalipainoisella insuliinituotanto toimii viiveellä. Elimistön täytyy ensin huomata, että ruoansulatusjärjestelmästä löytyy hiilihydraatteja, ennen kuin tuotanto käynnistyy. Näin insuliinia on koko ajan käytettävissä hieman "liian vähän" suhteessa syötyyn, jolloin ylimäärä pakostakin menee läpi tulematta hyödynnetyksi. Niinpä käytännössä lihominen itsessään lihottaa, eli mitä lihavammaksi tulee, sitä tehokkaammin alkaa syödyn energian hyödyntämään. Juuri tämä mahdollistaa jenkkilän monisataakiloiset ihmiset, normaalilla aineenvaihdunnalla ei kukaan onnistuisi tuollaisessa lihomisessa.
Onnekseni oma painonlisäykseni kuitenkin koostui hyvin suurelta osin nesteen kertymisestä elimistöön ja sen aiheuttamasta turvotuksesta, joten lääkkeitten lopettamisen jälkeen laihduin automaattisesti ja hyvinkin nopeasti. Sen sijaan henkisesti en laihtunut, lihavia paheksuvat ihmiset koen edelleenkin automaattisesti hyvinkin vastenmielisinä, sillä ei kukaan kuitenkaan huvikseen liho. Se syyllistäminen, jota itsekin jouduin kokemaan, on jotain niin kamalaa, etten soisi sitä edes pahimmalle vihamiehelleni.