Kitinä

Taken

Luc Bessonin kynäelmässä Liam Neeson esittää eläköitynyttä agenttia, jonka tyttären kidnappaa Pariisin-matkalla albanialainen lihakauppiasmafia. Dadaa ei paljon jetlag eikä 60 ikävuotta paina, kun kostonhimoinen isikarhu aloittaa albaanien alasajon.

Virkistävän eurooppalainen ja "realistinen" toimintapläjäys. Neeson on oikein uskottava roolissaan, eivätkä tappelukohtauksetkaan ole vaivaannuttavia - kuten jollain Roger Nomoorella samassa iässä. No, Nessullahan onkin historia lahjakkaana amatöörinyrkkeilijänä ennen heittäytymistä teatteritaiteen nyörineliöön.

Suvinen kirjoitti:sen kidnapatun tyttären näyttelijä oli ällöimelä hammastahna-teinikuningatar. Pläääh.

Kai sen oli pakko olla. Jos kyseessä olisi ollut fiksu ja resourceful nuori nainen, se olisi ruiskuttanut pippurikaasut sen houkutuslintu-poitsun silmille sen sijaan että olisi mennyt sen kanssa samaan taksiin..

The Punisher

Tämä olikin niitä leffoja jotka on unohtanut nähneensä puoli vuotta aikaisemmin. En kunnolla edes muistanut juonenkulkua nyt uusintakatsomisella, tuli vaan jatkuvaa deja vu:ta. Saattaa jopa olla että olen jo arvostellut tämän leffan aiemminkin?

Dolph Lundgrenin kasariversio Punisherista oli sata kertaa parempi, vaikka ei sekään mikään mestariteos todellakaan ollut. Siihen en ota kantaa kumpi oli lähempänä alkuperäistä sarjakuvaa, en ole niitä lukenut eikä kiinnosta. Jos uudempi leffa oli lähempänä, ei siitä voi päätellä muuta kuin että alkuperäinen sarjakuva oli täyttä paskaa.

^ mulla on kummatkin vielä vilkasematta, Dolphin versio odottaa dvd:llä katsontaa. Mutta sarjis oli ihan helevetin hyvä.

^ 90-luvulla ilmestynyt Punisher -peli oli muuten konseptitasolla aika vänkä, avoin tehtävärakenne ja roolipelimäisiä elementtejä, sekä "kolmiulotteinen" kaupunki ajettavana Battle Vanilla.

Frederik Krueger kirjoitti:The Punisher

Nähnyt sekä Dolphin kamaluuden että tämän toiseksi uusimman version (Thomas Jane). Molemmat aika hirveää liejua, tosin jälkimmäisessä Tuomari sentään näyttää Tuomarilta. Hahmo on aika yksioikoinen, mutta osaava käsikirjoittaja saisi hahmosta puristettua ehkä jotain muutakin irti kuin yksioikoista "tapantapan" -kaahausta. Tämä uusin, kolmas versio "The Punisher: War Zone" oli kyllä trailerin perusteella ehkä vielä paskempi kuin kaksi edeltäjäänsä yhteensä.

Itsekin diggaillut hahmoa tähän mennessä eniten 1980-luvun Spider-Man -sarjiksissa. Battlevan oli pähee!

bedlam kirjoitti:^ mulla on kummatkin vielä vilkasematta, Dolphin versio odottaa dvd:llä katsontaa.

2004-versio kertoo kuinka Castlesta tulee The Punisher, ja 1989-versio taas kuvaa Punisheria vuosia perheensä kuoleman jälkeen. Joten siinä mielessä kai pitäisi eka katsoa 2004, vaikka liekö tuolla niin väliä.

Quantum of solace

Tuli sellainen olo, että pitää katsoa Casino royale uudestaan. Toiminta, varsinkin käsikähmät, vois olla vähän hitaammin editoitu, enemmän realismia, vähemmän swooshia, mutta tiedän toki ettei kaikki niin paljon kaipaa realismia. Muuten ihan kiva elokuva.

* * *

Clay kirjoitti:Muuten ihan kiva elokuva.

* * *

Tylsä Bond IMO. Tosin Casino R oli niin hyvä, että sitä on vaikea ylittää.

Katsoin tuon perään Takenin. Se pisti QOS-Bondia viihdyttävyydessä pataan 4-0.

The Bank Job oli myös mainio pätkä. Sille tähän astisista korkeimmat pinnat tälle vuodelle.

masa kirjoitti:

Clay kirjoitti:Muuten ihan kiva elokuva.

* * *

Tylsä Bond IMO. Tosin Casino R oli niin hyvä, että sitä on vaikea ylittää.

Katsoin tuon perään Takenin. Se pisti QOS-Bondia viihdyttävyydessä pataan 4-0.

The Bank Job oli myös mainio pätkä. Sille tähän astisista korkeimmat pinnat tälle vuodelle.

Kai tuossa oli yhden tähden Bond-lisä, maybe koska lueskelin kaikkea Bondiin liittyvää ennen leffaa. Taken tekis mieli nähdä aikasempien suvisen ja daddyn rupattelujen perusteella. Karvas pettymys ehkä odottaa, ei pitäs olla ennakko-odotuksia _koskaan_.

Mutta tuo Bank job kierrätti kyllä kliseitä aika rankasti, vaikka olikin ihan viihdyttävä pläjäys. En ota kantaa QoS:een ja kliseisiin.

Viimeaikoina on tullut katsottua useampi leffa puoleenväliin asti jonkun muun tekemisen vietyä kiinnostuksen loppuajaksi.

Puolikas Disturbia
Täyskopio Hitchcockin Takaikkunasta. Häh. Loppuratkaisu jäi kokonaan näkemättä, pitää katsastaa joskus pikakelaten.

Puolikas Ratatouille
Ei iskeny yhtään, tuskin tulee katsottua koskaan loppuun.

Puolikas Descent ja Bubba Ho-Tep
Descent kärsii toistosta, muuttuu huonommaksi joka katselulla. Bubba on hyvä, mutta tällä kertaa nukahdus iski enste.

bedlam kirjoitti: Puolikas Ratatouille
Ei iskeny yhtään, tuskin tulee katsottua koskaan loppuun.

Sama. Myös Wall-E oli sen sortin sontaa ettei paskemmasta väliä.

masa kirjoitti:Myös Wall-E oli sen sortin sontaa ettei paskemmasta väliä.

No mutta mulle Wall-E taas oli parhaita animaatioita ikinä. Ensimmäinen "mykkä" puolituntinen oli varsinkin mitä mahtavinta, en niin kovasti tykännyt siitä osiosta missä oli ihmisiä. Mutta ehkä se oli kuitenkin pakollista tarinan kannalta.

bedlam kirjoitti: No mutta mulle Wall-E taas oli parhaita animaatioita ikinä.

Ja mulle taas ei ole noista animaatioista iskenyt kuin Toy Storyt, Ants ja eka Shrek. Muut on sit olleet lähinnä hohhoijaa-linjaa. Ehkä olen menettämässä lapsellisuuteni..

Kummisetä-trilogia tuli pitkästä aikaa väijyttyä. Joka kerta yllättyn miten paljon paljon parempia ne ovat kuin muistinkaan. Coppolan linja jatkuu, Ilmestyskirja Nyt odottaa kovalevyllä sopivaa kolmen tunnin hetkeä. ...I love the smell of napalm in the morning...

Kummisetää katsoessa selvisi Masan avatarinkin alkuperä.

^ Luca Brasihan se, kun Sollozzon kätyri pääsi yllättämään pianolangan kanssa. Mietin "Ilmestyskirjasta" joskus, että kolisisikohan Redux-versio vielä paremmin jos sen katsoisi pilvessä?

Jännä miten oma suosikki Kummisetä-trilogiassa vaihtelee vuosien myötä. Ensiksi oli ykkönen, sitten kolmonen ja nyt toisella katsomiskerralla kakkonen alkaa puolustaa paikkaansa trilogiassa. Kolmosen tehoja on kyllä edelleen vaikea ylittää.

Yritän saada loppuviikon aikana katseltua "Street Kingsin", "Eagle Eyen", "Burn After Readingin" (ansainnee toisen mahdollisuuden) ja jos vaimo vaatii, "The Duchessin"

Triumph des Willens

Mitä tykkäätte tästä leffasta?

daddykillkill kirjoitti: Jännä miten oma suosikki Kummisetä-trilogiassa vaihtelee vuosien myötä. Ensiksi oli ykkönen, sitten kolmonen ja nyt toisella katsomiskerralla kakkonen alkaa puolustaa paikkaansa trilogiassa. Kolmosen tehoja on kyllä edelleen vaikea ylittää.

Aika vaikeaa on nimetä ehdotonta suosikkia, kaikissa on puolensa. Ehkä kuitenkin kakkonen on tällä erää ykkönen.

Pikkuisen kolmosen alkupuolella hämäsi Andy Garcian suoritus, se oli rahtusen ylinäytelty mikä poikkeaa aika selvästi elokuvien yleisestä linjasta. James Caan onnistui ykkösessä suoriutumaan huomattavasti paremmin kuumakallen roolista. Loppua kohden Andynkin rooli tasaantui eikä enää lyönyt yli.

Telkkarista tullutta Van Helsingiä katsoessa tuli mieleen kuinka typerillä keinoilla Hollywood-leffat pyrkivät edelleen luomaan "jännitystä". Tekeekö johonkin muka edelleen vaikutuksen tietokoneanimoitu epäuskottava kohtaus jossa sankari(tar) esim. leiskauttaa itsensä kilometrin pituiselta liaanilta toiselle ja nappaa siinä samalla ilmasta hänelle heitetyn elintärkeän lääkeruiskun? Niinku duh, ikäänkuin katsoja ei tietäisi jo ennalta että millintarkka 0.00001% todennäköisyydellä onnistuva uhkayritys onnistuu sittenkin? Ihan samanlaista paskaa kuin jo joskus 80-luvulla Paluu Tulevaisuuteen 2-3 leffoissa.

Ei ihmekään että thaimaalaiset jalanheilutteluleffat (Tom Yum Goong, Chocolate jne.) kiinnostavat nykyisin niin paljon, kun näyttäviä läheltä-piti stuntteja vaikuttaa olevan tekemässä oikeat, eivät tietokoneanimoidut, ihmiset. Vaikka seassa sitten olisikin joitakin vaijerilentelykohtauksiakin. Hyvä että edes joku jaksaa vielä yrittää.

[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=M__9ZmCFNeU[/youtube]
[youtube]http://www.youtube.com/watch?v=Axf_EXzF_qM[/youtube]

masa kirjoitti: Myös Wall-E oli sen sortin sontaa ettei paskemmasta väliä.

Omituista. Mulla on vielä paljon tän vuoden leffoista näkemättä, mutta musta WALL-E on toistaiseksi näkemistäni parhaiden joukossa, elokuvien Låt den rätte komma in, Der Baader Meinhof Komplex ja The Fall (vaikka taitaakin oikeasti olla vuoden 2006) ohella. Ehkä en vain tajunnut, mitä siinä on noin pahasti vialla.

Näin vihdoin tuon paljon puhutun There Will Be Bloodin.

Aika ravisuttavaa tavaraa, pureksittavaa jäänee pidemmäksikin aikaa. Kahden ja puolen tunnin kestosta huolimatta jotenkin liian lyhyt; päähenkilön muutos yksinäiseksi misantroopiksi tulee jotenkin liian nopeasti ollakseen täysin uskottava tai perusteltu. Minun mielestäni tämä ei kyllä ole ahneuden muotokuva, vaan jonkinlainen tutkielma siitä, miten saman elämänkohtalon saa edustamaan erilaisia asioita riippuen siitä, miten sen (itselleen) kertoo. Esimerkkinä vaikka se, miten leffan alkupuolella orvoksi jäänyttä pikkupoikaa huoltavaa päähenkilöä syytetään siitä, että hän vain käyttää pojan söpöyttä hyväkseen liikeasioissa. Loppufilmin ihmisraunio sitten uskoo itsekin tämän narratiivin, jolloin itse historia muuttuu historiasta kerrotun kertomuksen muuttuessa. Sama teema toistuu Elin ja Danielin valtataistelussa, jossa uuden tulkinnan ääneenjulistaminen on keskeisessä osassa. Tai vaikkapa siinä, miten Danielin ja Henryn suhde muuttu dramaattisestikin suhteesa kerrotun narratiivin muuttuessa. Kiinnostavaa, ja aika paljon enemmän, kuin keskiverto Hollywood-roskassa.

Musiikkitausta oli kyllä aika hämmentävä, mutta hieno leffa kaiken kaikkiaan. Ja realistisesti kuvattu öljynporauskulttuuri on myös kovin kiinnostavaa.

Blood Diamond tuli katsottua eilen. Ihan asiallinen toimintaseikkailu keskellä sotaisaa Afrikkaa. Sopii hyvin välipalaksi Far Cry 2 -pelailun lomassa.

Elokuva toisaalta toimi hyvin, sisälsi näyttäviä kohtauksia hienoissa maisemissa ja siinä oli sanomaakin, mutta toisaalta se sortui vähän liikaan Hollywood-juustokuorrutukseen (varsinkin musiikin osalta), ja Jennifer Connelly hoiti rooliaan jotenkin epämukavasti. Antoi samanlaisia "en ihan istu tähän rooliin" -viboja kuin Kirsten Dunst Spider-Man -leffoissa. Ja ehkä Leonardo DiCaprio näytti liikaa Mikko Franckilta ollakseen vakuuttava palkkasoturi-salakuljettaja. Näin näyttävät kaikki muutkin täällä Leosta tässä leffassa sanoneen.

Tsaari kirjoitti:Ehkä kuitenkin kakkonen on tällä erää ykkönen.

Pervå!

Eagle-Eye

Kovasti rymistelevä "War Games"-meets-Kafka-&-George Orwell -tyylinen ison rahan Haliwuud-melskaus. Mr. Average (Shia LaBeouf) löytää kämppänsä täynnä terroristikamaa ja joutuu puhelimessa komentelevän naisäänen juoksuttamaksi. Käy ilmi, että langan päässä on Puolustusministeriön pillastunut Skynet-kopio, joka on päättänyt perustuslain nimissä teloittaa pressan ja 11 sitä seuraavaa käskynhaltijaa. Vähän romantiikkaakin yritetään siinä sivussa.

Muutama kohtuu asiallinen toimintakohtaus, mutta juoni vähän turhan päätön mun makuuni.



Burn After Reading

Coenin veljesten puolihuolimaton välityö "Menetetyn Maan" jälkeen. Kovia näyttelijöitä (Malkovich, Clooney, Swinton, Pitt..), mutta tarina ei koskettanut mun simpukkaa. Lisäksi vitutti se, että jokaisen näyttelijän annettiin revitellä vakiomaneereillaan sydämensä pohjasta (Clooney rypistelee otsaansa, Pitt esittää höynää, Malkovich ilmeilee oudosti ja karjahtelee)

Hieman huvitti kohtaus, jossa Pittiä lyötiin kevyesti nenään ja vähän vertakin tuli. Saman kaverin Tyler Durden esiintyi Fight Clubissa veren ja visvan peitossa ja naureskeli vaan vaikka toinen rusikoi puoli päätä paskaksi...

The Mutant Chronicles (2008)
Väkivaltaa, scifiä, synkkyyttä, B-luokan tähtiä sekä vissiinkin ei-hollywood tekijäporukka. Kivaa vaihtelua, joskaan kuvaus tai tarina nyt mitään mestariluokkaa ollut. Budjettikaan tuskin taivaita hipoi. Bonukset kinkkimuijja Devon Aoki:sta, toivottavasti hän ei ikinä tekis yhtään leffaa äksön-genren ulkopuolella

Laitetaan nyt vaikka 3,5/5.

The Day The Earth Stood Still 2008

Joltisenmoistakin kylmän-sodan-scifi-klassikko-statusta nauttiva Robert Wise -raina vuodelta 1951 on joutunut lihamyllyyn. Sekaan on heitetty up-to-date -tehosteet ja hirveä läjä deflaatio-taaloja. Autuaasti on unohdettu se seikka, että tarina on se pohja, jolle elokuvat rakennetaan. Jos perusta on liejua tai juoksuhiekkaa, sinne uppoaa koreinkin palatsi. Tässä haluamme-myydä-blockeittain-popcornia -busterissa vajoaminen alkaa koko lailla puolen tunnin kohdalla ja 60 minsan rajapyykillä tapahtuva "merkittävä käänne" upottaa loputkin.

Manhattanin keskuspuistoon (miksi vitussa alienit hyökkäävät aina ensiksi Nyrock Cityyn???) laskeutuu helvetillisen iso alien-kuula-valoshow. Ensimmäinen kohtaaminen meinaa mennä paukutteluksi, mutta kuulaa kipparoinut öttiäinen saadaan kuitenkin ajoissa lasarettiin. Teholla tehostelimasta kuoriutuu Klaatu-alien (Keanu), joka alkaa tiputella tiukkaa tekstiä human racelle. Tämähän kyrpiinnyttää tietysti commander-in-cheafina töpöttävän pualustusministeriskän (Kathy Bates) joka määrää outouden karsseriin. Se siellä tietenkään kauaa kestä ja seuraa mittava manhunt.

Osissa rooli roolilta pökkelömmäksi (enää en usko, että se on näyteltyä vaan tämä jätkä muuttuu kohta oikeasti kiveksi) Keanu Reeves, nais-skientistinä poikavuosien märkien unieni kohde Jennifer Connelly ei hänkään pääse loistamaan. Ainoa pieni valopilkku on Kathy Batesin topakka puolustusministeri.