Kitinä

exsu kirjoitti:Joten on kätevintä tehdä lisää lapsia, niin on enemmän sitten väännettävää?

En missään nimessä halua jatkaa tätä ikävissä merkeissä, kun ymmärrän mistä suunnasta lähestyt tätä lapsiasiaa. Mutta jotenkin en saa tehtyä itseäni ymmärretyksi, joten jatkan hieman.

Mitä koetin sanoa on, että jos sinulla ei ole lapsia ja ryhdyt uusperheeseen vanhemman puolikkaaksi ja et tee omia lapsia suhteessa voi käydä niinkin, että saat vanhemmuuden hyvine ja etenkin huonoine puolineen. Ja eron sattuessa sinulle ei ehkä olekaan lapsia tai edes yhteyttä kasvattamiisi lapsiin.

Ylläoleva skenaario voisi saada vaikkapa koko hedelmällisen ikänsä lapsipuoliansa hoitaneen naisen (ja miksei miehenkin) kepeästi katkeraksi.

Samalla logiikalla niitä biolapsia kannattaa sitten tehtailla useampi siltä varalta, että yksi sattuu kuolemaan hedelmällisen ajan loputtua. Ei jää sitten täysin ilman.

Kyllä minulle ainakin jo riittää, taisi riittää jo pari viestiä sitten. En aio lähteä tälle tielle enää ikinä tällä palstalla. Hatutti sitten vaikka kuinka paljon muita.

exPertti kirjoitti:En aio lähteä tälle tielle enää ikinä tällä palstalla.

Olik toi lupaus?

Mulle on tosi vieras ajatus, että perusteet lapsen tekemiselle olisivat uusperhekuviossa jotenkin erilaiset kuin muuten. Jos lapsia halutaan lisää ja niitä on mahdollista saada, niin ei siinä ole mitään ihmeellistä. Mutta että yhteisen lapsen olisi tarkoitus olla jonkinlainen sitoutuin tai jatkuvuuden varmistaja, "lapsitakuu" toiselle osapuolelle.. se tuntuu ajatuksena kummalliselta.

exsu kirjoitti:Mulle on tosi vieras ajatus, että perusteet lapsen tekemiselle olisivat uusperhekuviossa jotenkin erilaiset kuin muuten.

Eiväthän ne juuri olleet mitenkään erilaiset.

Uusperheessä sitä vaan ikäänkuin saa ne lapset kaupan päälle, niin kannattaa vauhtisokeudessa pohtia että et sinä niitä omaksi saanut. Vaikkakin lainaahan ne vaan aina ovat, kuten laulussa sanotaan...

Ja sulla on sellainen ajatus, että tuo ei ole käynyt ehkä lainkaan mielessä?

exsu kirjoitti:Ja sulla on sellainen ajatus, että tuo ei ole käynyt ehkä lainkaan mielessä?

Lähinnä ihan yleisesti uusperhettä harkitsevalle neuvona tuota pohdin.

Jotenkin me vain ajauduimme tästä enemmän höpöttelemään.

Ex-puolison kanssa kommunikointi on yhtä riemua. Alkupuheena kerrottakoon, että olen erilaisten uhkailujen, solvausten ja häirinnän vuoksi estänyt exän viestit kaikissa muissa viestimissä paitsi puhelimessa. Eilinen viestinvaihto kuvaa aika hyvin myös kokonaistilannetta:
Ex klo 17.45: Saat muuten pitää koirat, mieluusti en pidä suhun enää mitään yhteyttä.
Minä klo 17.44: Sopii, että pidän koirat. Palauta niiden tavarat samalla kun tuot.
Ex klo 17.49: Tai itse asiassa pidän koirat.

Tähän nyt en viitsinyt enää lähteä juuri vääntämään, kun ei tuntunut enää kovin mielekkäältä tämän tyyppinen eipäs- juupas- ajatustenvaihto. Luojan kiitos ei ole lapsia tässä yhteishuoltajuudessa, koirille on sentään aika yhdentekevää, mitä niille toisesta omistajasta jutellaan.

exsu kirjoitti:Ex klo 17.45: Saat muuten pitää koirat, mieluusti en pidä suhun enää mitään yhteyttä.
Minä klo 17.44: Sopii, että pidän koirat. Palauta niiden tavarat samalla kun tuot.

Tässä viestinvaihdossa syntyi juridisesti pätevä sitoumus!

Kellonajat eivät oie SMS-ketjussa loogisessa järjestyksessä. Toivottavasti asiat ovat!

Joo kellonajat meni väärin päin. Onko tuo kirjallinen sopimus voimassa, vaikka ex perui sen heti seuraavassa viestissä?

exsu kirjoitti:Joo kellonajat meni väärin päin. Onko tuo kirjallinen sopimus voimassa, vaikka ex perui sen heti seuraavassa viestissä?

On. Sopimuksen solmimisesta säädetään yleisesti oikeustoimilaissa (laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista). Sopimus syntyy, kun on annettu tarjous ja siihen on saatu hyväksyvä ja olennaisilta osiltaan tarjousta vastaava vastaus. Sen jälkeen tarjouksen tekijä ei voi sitä enää peruuttaa.

Voi jösses miten monta juridisesti pätevää sopparia onkaan mennyt ohi tässä vuosien varrella. Alan kantaa nauhuria mukana.

Juu, exsu, hyvä ettei teillä oo lapsia. Seuraan just aika läheltä samanlaista tilannetta, with children. Varsin pöyristyttävää touhua.

Ottaahan se lujille, exsusta luopuminen. Eikös tuo toipuminen voi kestää jopa 6-7 vuotta joiltakin sankareilta. Onni ettei ole lapsia, harmi että on jotakin eläviä olentoja joista vängätä.

Suositukseni on, että annat vaan kaverin lillua omissa liemissään ja koetat pysyä coolina. Tietty säästät kaiken kommunikaation jos hulluus joskus käy ylitsepääsemättömäksi.

Hän yrittää kiusaamalla ja välillä vaihtamalla mukavaksi hallita edelleen sinua. Ehkä pitäisin turvalukon varuilta kiinni.

Aika pitkälti mä oonkin pysynyt rauhallisena, kyllähän tuosta jo sokeakin näkee että tyyppi on vaan sekaisin. Sitäpaitsi kokemuksesta tiedän, että samalle tasolle vajoaminen vain palkitsee tuollaisia. Koirien vaihdot kulkee pääasiassa hänen siskonsa kautta, koska muutaman naamallesylkemisen, tönimisen ja väkivallalla uhkailun jälkeen en ole häntä enää kaksin suostunut tapaamaan. Kotiin sisälle ei ole ollut tervetullut aikoihin.

exsu kirjoitti:Sitäpaitsi kokemuksesta tiedän, että samalle tasolle vajoaminen vain palkitsee tuollaisia. Koirien vaihdot kulkee pääasiassa hänen siskonsa kautta, koska muutaman naamallesylkemisen, tönimisen ja väkivallalla uhkailun jälkeen en ole häntä enää kaksin suostunut tapaamaan. Kotiin sisälle ei ole ollut tervetullut aikoihin.

Kokemuksesi on oikea. Reaktioita tässä haetaan.

Toivotaan, että hommat pysyvät puheitten tasolla ja kohta vähän rauhoittuisi. Jouduin nykykuviossa seuraamaan sivusta kerrassaan sekopäistä eksäilyä ensimmäiset pari vuotta, joten jotenkin pystyn asettumaan asemaasi ja toivomaan asioitten rauhoittumista.

Jopas. Mä olisin jo tehny rikosilmoituksen. Yhtään ei kannata ottaa fyysistä väkivaltaa vastaan tuollaiselta. Houkutteleva vaihtoehto toki itse vetää kuonoon (jos se on pieni) tai pistää joku muu kertomaan sille miten käy jos kerran vielä tulee metrin säteelle. Mitään kontaktia en enää pitäisi, lakimiehet voi hoitaa asiat jos tarvii.

Tsemppiä Exsu, pidä puolesi.

Jos olis jotain todistusaineistoa noista ylilyönneistä niin varmasti tekisikin ilmoituksen. Sana sanaa- vasten ei tilanteena kiehdo.

So Hard kirjoitti:

exsu kirjoitti:Joo kellonajat meni väärin päin. Onko tuo kirjallinen sopimus voimassa, vaikka ex perui sen heti seuraavassa viestissä?

On. Sopimuksen solmimisesta säädetään yleisesti oikeustoimilaissa (laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista). Sopimus syntyy, kun on annettu tarjous ja siihen on saatu hyväksyvä ja olennaisilta osiltaan tarjousta vastaava vastaus. Sen jälkeen tarjouksen tekijä ei voi sitä enää peruuttaa.

Kottarainen kirjoitti:Voi jösses miten monta juridisesti pätevää sopparia onkaan mennyt ohi tässä vuosien varrella. Alan kantaa nauhuria mukana.

Puhumattakaan potentiaalisista yhdynnöistä historian varrella. o.O

exsu kirjoitti:Ex-puolison kanssa kommunikointi on yhtä riemua. Alkupuheena kerrottakoon, että olen erilaisten uhkailujen, solvausten ja häirinnän vuoksi estänyt exän viestit kaikissa muissa viestimissä paitsi puhelimessa. Eilinen viestinvaihto kuvaa aika hyvin myös kokonaistilannetta:
Ex klo 17.45: Saat muuten pitää koirat, mieluusti en pidä suhun enää mitään yhteyttä.
Minä klo 17.44: Sopii, että pidän koirat. Palauta niiden tavarat samalla kun tuot.
Ex klo 17.49: Tai itse asiassa pidän koirat.

Tähän nyt en viitsinyt enää lähteä juuri vääntämään, kun ei tuntunut enää kovin mielekkäältä tämän tyyppinen eipäs- juupas- ajatustenvaihto. Luojan kiitos ei ole lapsia tässä yhteishuoltajuudessa, koirille on sentään aika yhdentekevää, mitä niille toisesta omistajasta jutellaan.

Mutta ihan vakavasti, vaikka oonkin omasta mielestäni mielikuvitukseltani avarakatseinen niin en jotenkin osaa kuvitella sellaista tapahtumasarjaa joka johtaisi tuollaiseen sananvaihtoon ihmisten välillä jotka ovat olleet yhdessä pidemmän aikaa.

Myönnän laiskuuteni enkä selannut koko ketjua löytääkseni alkuperäistä langan päätä mikäli sellainen oli esillä.

Koirat on viimeinen pelinappula, kun muut kiristyskeinot on käytetty.

exsu kirjoitti:Koirat on viimeinen pelinappula, kun muut kiristyskeinot on käytetty.

No sehän on selkiö, mutta millaisia tapahtumia ja kuinka pitkä yhteisymmärtämättömyys siihen vaaditaan että sitä ruvetaan käyttämään?

No eihän siihen tarvita muuta kuin ero ja katkeruuteen taipuvainen jätetty osapuoli.

Mä oon tätä vähän pohtinut, että voisinko itse tai voisiko mies missään olosuhteissa käyttää lasta pelinappulana. Uskon että ei. Vaikea tietty 130 % sanoa kun ei ole ollut siinä tilanteessa, mutta näen siinä kyllä alhaisuuden huipentuman.

Kottarainen kirjoitti:No eihän siihen tarvita muuta kuin ero ja katkeruuteen taipuvainen jätetty osapuoli.

Mä oon tätä vähän pohtinut, että voisinko itse tai voisiko mies missään olosuhteissa käyttää lasta pelinappulana. Uskon että ei. Vaikea tietty 130 % sanoa kun ei ole ollut siinä tilanteessa, mutta näen siinä kyllä alhaisuuden huipentuman.

Katkeruuteen tai dominointiin.