Kitinä

Kottarainen kirjoitti:Mullakin on äiti joka maalaa piruja seinille. Paljon helpompaa kun pitää pimennossa kaikki asiat ennen kuin ne on olleet selvät esim viimeisen vuoden.

Toisaalta se on myös ihminen joka vihaa muutoksia. Kai se pelkää sitten niitä. Mä en loppujen lopuksi taida pelätä.

Mun äiti ois tulossa tänne parin viikon päästä viikonlopuksi. Tosi jees.... Mutta ehkä se onnistuu, kun ei puhuta asiasta, vaan ollaan niin kuin tähänkin mennessä on oltu.

Minä pelkään kans muutoksia, mutta eihän se nyt ole syy jäädä tarpomaan suossa, että pelkää suon ulkopuolista elämää. Mulla pelottaa nytkin ihan vitusti. Esim se, että eilinen lopputulos oli virhe. Samoin pelotti viime viikolla irtisanoutumisen yhteydessä, että mitäs helevettiä minä olenkaan menossa tekemään.

annepa kirjoitti:Mulla pelottaa nytkin ihan vitusti. Esim se, että eilinen lopputulos oli virhe. Samoin pelotti viime viikolla irtisanoutumisen yhteydessä, että mitäs helevettiä minä olenkaan menossa tekemään.

Vastuullisen ihmisen kuuluukin jonkin verran pelätä tai paljonkin. Mielestäni se liittyy oleellisena asiana isoon muutokseen. Se ei vaan saisi sumentaa järkeä. Tulipas lattea...

annepa kirjoitti:Mulla pelottaa nytkin ihan vitusti. Esim se, että eilinen lopputulos oli virhe. Samoin pelotti viime viikolla irtisanoutumisen yhteydessä, että mitäs helevettiä minä olenkaan menossa tekemään.

Vastuullisen ihmisen kuuluukin jonkin verran pelätä tai paljonkin. Mielestäni se liittyy oleellisena asiana isoon muutokseen. Se ei vaan saisi sumentaa järkeä. Tulipas lattea... Tsemiä!

Tuo Annepan äitikuvaus kuulosti tutulta, vaikka mulla eri syistä. Mä kans kaipaan sellaista, että voisi tukeutua ja kertoa kun on vaikeaa. Nyt joutuu toimimaan toisin, eli yrittää mahdollisimman pitkään vaikuttaa siltä, että on kaikki hyvin, että ehtii elvyttämään itsensä siihen kuntoon että jaksaa sen äidin lohduttelun.

Enmä Annepa usko että se on virhe. Sä oot vielä nuori, edessä ei ole uusperhesotkuja ja jotain uutta parempaa tulee (yleensä) aina vanhan kalutun tilalle.

Rohkeutta vaan nyt. Tää on mun intuitio asiasta sen perusteella mitä oot tänne kaikkiaan kirjoittanut. Ei toki faktaa enkä sun/teidän elämää ole hetkeäkään elänyt.

^ Minä en kyllä ole enää nuori (vaan keski-ikäinen), mutta jos tarkoitat sitä, että kaikkien tilastojen mukaan elämää pitäisi olla kymmeniä vuosia jäljellä, niin olen samaa mieltä. Niin pitäisi.

Kottarainen kirjoitti:Löytää sit myöhemmin sen joka on muutakin kuin kämppis.

Tää jäi ehkä vähän piippaamaan korviin. Tarviiko sellaista löytää? Rippuu varmasti vahvasti koko elämänkaareesta, tahtotasosta ja kemioista, mutta tuon mielikuvan luoman perustuksen päälle en hirsitaloa rakentais.

Kottarainen kirjoitti:edessä ei ole uusperhesotkuja

Taitaa olla aika haastavaa pariutua näissä meidän ijissä löytämättä kaupan päälle uusperhesotkuja.

exPertti kirjoitti:
Taitaa olla aika haastavaa pariutua näissä meidän ijissä löytämättä kaupan päälle uusperhesotkuja.

Mä oon ehkä muutaman vuoden nuorempi, mutta kyllä tuolla vaikutti lapsetontakin vipeltäjää olevan aika paljon liikkeelllä. Ja mitä nyt oon ympäristö tarkkaillut, niin uusperhehommat on ehkä n. 250% helpompia, jos lapsia tulee vain yhdeltä suunnalta.

exsu kirjoitti:Mä oon ehkä muutaman vuoden nuorempi, mutta kyllä tuolla vaikutti lapsetontakin vipeltäjää olevan aika paljon liikkeelllä. Ja mitä nyt oon ympäristö tarkkaillut, niin uusperhehommat on ehkä n. 250% helpompia, jos lapsia tulee vain yhdeltä suunnalta.

Ovat varmasti helpompia. Uusperheissä on vaan yksi pieni pulma. Jos sinulla ei ole omia lapsia (tai että tee yhteisiä) voit antaa kaikkesi toisten lasten eteen ja siihen ei tarvita kuin yksi eropäätös ja et näe näitä lapsia enää koskaan. Siksi keskiverrosti suosittelen (olosuhteet ja erityiset seikat huomioonottaen tietty) omien tekoa myös.

Uusperseitten erot ovat kuormittavampia, kun voit menettää yhden ihmisen sijaan vaikka kuinka monta.

Diddley Bow kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:Löytää sit myöhemmin sen joka on muutakin kuin kämppis.

Tää jäi ehkä vähän piippaamaan korviin. Tarviiko sellaista löytää? Rippuu varmasti vahvasti koko elämänkaareesta, tahtotasosta ja kemioista, mutta tuon mielikuvan luoman perustuksen päälle en hirsitaloa rakentais.

Mitä helevettiä?

annepa kirjoitti:

Diddley Bow kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:Löytää sit myöhemmin sen joka on muutakin kuin kämppis.

Tää jäi ehkä vähän piippaamaan korviin. Tarviiko sellaista löytää? Rippuu varmasti vahvasti koko elämänkaareesta, tahtotasosta ja kemioista, mutta tuon mielikuvan luoman perustuksen päälle en hirsitaloa rakentais.

Mitä helevettiä?

Suomennos = valkoisesta neekeristä on mukavaa elellä seksittömässä ja tylsässä kalakaverisuhteessa, ja kukaan muukaan ei saa haluta mitään enempää.

^Siltä se vähän kuulostaa. Onneksi en ollut ainoa joka ymmärsi noin. Hetken jo mietin, että käynkö NOIN hitaalla.

Mie tulukkasin wanna-be-isokikkelin messua niin, että mitä sitä suotta ettimään päänsärkyä parisuhteista kun irtolehtipainokset ovat edullisempia tai muuten parempia.

Jotain tuollaista ajatusta olin hakemassa, mutta onneksi Tix ryntäsi paikalle kertomaan mitä "oikeasti" tarkoitan.

exPertti kirjoitti:Uusperheissä on vaan yksi pieni pulma. Jos sinulla ei ole omia lapsia (tai että tee yhteisiä) voit antaa kaikkesi toisten lasten eteen ja siihen ei tarvita kuin yksi eropäätös ja et näe näitä lapsia enää koskaan.

Mä en suhteissa muihinkaan läheisiini näe yhteistä aikaa sijoituksena tulevaisuuteen vaan tähän hetkeen. Kyllä kaikkiin ihmissuhteisiin liittyy luopumisen riski, jos asiat takkuaa tarpeeksi pahasti. Toisaalta tiedän myös monia tapauksia, joissa uusperheen sisälle kehittyneet kiintymyssuhteet ja kontakti on saatu hienosti säilytettyä parisuhteen loppumisen jälkeenkin.

Enemmän mua hämmästyttää miten moni luopuu eron kohdalla omista lapsistaan vapaaehtoisesti lähes kokonaan, kuten tämänkin palstan lapsiperhe-erojen kohdalla olemme saaneet lukea.

Musta kirja kadoksissa, kuka täällä lapsistaan on luopunut?

Kalakaverisuhde tai irtopainokset - rupeaisin mieluummin erakoksi, kunhan se erämaja ei oo Lapissa.

^Ei kai täällä kukaan, mutta joku on kertonut huolehtivansa mukulasta kuin omastaan. Eli mukulan vanhemmat on luopuneet. Käsittääkseni.

Mun lapseni "isä"yksilö ainakin on luopunut lapsestaan ilmeisesti riemusta kiljahdellen ja välttelee tapaamisia kaikin voimin edelleen.

Niinjoo, ehkä ne uusperhesotkut alkaa helposti pukkaamaan jostain suunnasta näin 38 vuoden kypsässä iässä. Ehkä ajattelin ennemmin niitä helevetin eroriitoja joita vittumaisuuksissaan saa yhteisten lasten kautta huomattavasti muhevammiksi kuin ilman niitä. My bad. Seurannu just liian läheltä yhtä ja meen kohta sanoo että get a grip, sinä aikuinen. Vaikka tiedän että se tässä tapauksessa saattaa vaan pahentaa asioita. Mutta niin pahaa tekee.

Kiitän myös onneani/järkeäni etten siitä ekasta avoliitosta erehtynyt lisääntymään.

Sorry, Kiukkis. Dementian ensioireet.

A2: Ero-ilta osoitti taas sen miten tarkasti muut mediat seuraavat Kitinän keskusteluja ja poimivat täältä jutun juuret. No mutta siis mulle jäi päälimäisenä ajatuksena mieleen, että kun meitä on syntyperän, sukupuolen, varallisuuden, pituuden, iän... mukaan moneen junaan, niin meitä on moneen junaan myös parisuhteiluissa. Ei ole mitään yhtä toimivaa mallia saada suhdetta toimimaan, eikä mitään yhtä oikeaa tapaa selvitä erosta.

Nyt mä vaan odotan, että koska A2 järjestää sinkku-illan.

exsu kirjoitti:Mä en suhteissa muihinkaan läheisiini näe yhteistä aikaa sijoituksena tulevaisuuteen vaan tähän hetkeen. Kyllä kaikkiin ihmissuhteisiin liittyy luopumisen riski, jos asiat takkuaa tarpeeksi pahasti. Toisaalta tiedän myös monia tapauksia, joissa uusperheen sisälle kehittyneet kiintymyssuhteet ja kontakti on saatu hienosti säilytettyä parisuhteen loppumisen jälkeenkin.

Enemmän mua hämmästyttää miten moni luopuu eron kohdalla omista lapsistaan vapaaehtoisesti lähes kokonaan, kuten tämänkin palstan lapsiperhe-erojen kohdalla olemme saaneet lukea.

Koetin vaan sanoa, että uusperheissä mahdolliset ihmissuhteitten katkeamiset voivat olla moninkertaisia perinteisiin suhteisiin nähden. Ei muuta.

Se nyt ei ikinä lopeta hämmästyttämästä. Olen kuullut vielä ikävämmistäkin erojutuista, että eron kohdalla lapset eivät kelpaa kummallekaan vanhemmalle. Hiljaiseksi vetää.

A2 Eroiltaan toi tahatonta huumoria kaverin lapsen isä, joka oli siellä puhumassa lapsen oikeuksista tavata lastaan. Unohti mainita ne kaksi nuorempaa tenavaansa, joista ainakin toista saisi kyllä tavata niin paljon kun haluaa, mutta on valinnut olla tapaamatta.

exPertti kirjoitti:Koetin vaan sanoa, että uusperheissä mahdolliset ihmissuhteitten katkeamiset voivat olla moninkertaisia perinteisiin suhteisiin nähden. Ei muuta.

Joten on kätevintä tehdä lisää lapsia, niin on enemmän sitten väännettävää? Kyllä mä näen, että se "lapsellinen" osapuoli ottaa uusperhekuvioissa suuremman riskin, kun altistaa sekä itsensä että lapsensa mahdolliselle luopumiselle. Mun tarvitsee ottaa riskejä vain itseni suhteen.