Kitinä

Vesper kirjoitti:Hämiksen tyttöystävä?

http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusja ... 1_se.shtml

Nope, 8 vuotta liian vähän ikää Mutta aika samanmoinen meininki vaikuttaisi olevan, samoja haasteitakin mainitaan. Ajankäyttö lienee se eniten keskustelua ja setvimisitä aiheuttava asia, siitä tosin ollaan hyvin selvitty puhumalla. Joo, onhan se harmi, ettei nyt just sillon aina kun neidin seuraa haluaa sitä välttämättä sitten saa.

Tosin tässä on se, että 2 meistä asuu hyvin lähellä (minä naapurissa, toinen hänen kanssaan samassa asunnossa), ja 1 on erakko-luontaisena hiukan kauempana, joten me jotka sitä aikaa eniten halutaan, olla sitten helpoiten tavoitettavissa.

Jos nainen vaihtaa mielipidettä kuin hattua niin pitää tuollaisia vältellä, Pia kuuluu luokkaan oman elämänsä herra ? Mitenhän huomisessa lehdessä? Entä ensi viikolla? Asuin itse lähes kymmenen suotta naisen kanssa jonka mielialat muuttui useasti päivän kuluessa, sellainen on rasittavaa, eirtyisen rasittavaa, mutta jos on joku perkeleen rakkaus sotkemassa asioita niin ei voi mitään, Suomessa pitäisi ottaa ranskalainen kevyt malli käyttöön? Minulle lähetteli vasta viestejä 36v YH ikää on sopivasti vähemmän? Enkö taas tee mitään? Kaikki ulkomaan elävät ainakin torppaan, tämä on paikallinen ilmestys, tärkeintä on että ei tee vuorotyötä, ehkä jotain ehkä ei vapaita naisia riittä, mutta pelkkä tila ei vaikuta pelkästään....
Ilmeisesti pääsi tsekkaamaan olemukseni eilen teatterissakäynnin yhteydessä, jos oikein vilkaisin niin ei mikään ruusu vaikka kukka kumminkin..

http://www.seiska.fi/Viihdeuutiset/Pia- ... eo/1008893

Onnea ja osanotto...

Onnea Suviselle rohkeudesta ja paljon voimia uuteen alkuun!

Kymmenen vuotta on pitkä aika. Voimia jatkoon, Suvinen.

Yhdyn edellisiin, aika pitkälti onnitellen, kuten Suvinen varmasti tiedätkin.

Tää soinu päässä siitä asti kun eilen luin ton viestin.

No mutta, nyt voit ihan luvalla vongata niitä nuoria kesäpoikia! Ja näin talven tullessa sitten niitä vähemmän kesäisiäkin. Go girl!

Mä oon ens viikon viikonloppuna Jyväskylässä, voidaan vongata yhdessä!

Vesper kirjoitti:vongata niitä nuoria kesäpoikia! Ja näin talven tullessa sitten niitä vähemmän kesäisiäkin.

No tämä! Se on kuule eron jälkeen vaan "So many (young) men, so little time..!" =D

Mä huomasin eilen että alkanut näkemään exän neutraalissa, ellei jopa positiivisessa valossa. Kai sitä kun antaa anteeksi itselleen, voi sitten antaa myös anteeksi muille.

Suviselle voimia tuleviin muutoksiin.

Suurempi osa tulevaisuuden visioista on miellyttäviä kuin pelottavia. Aika hyvä fiilis.

No Money, No Honey, No Fun..

Viikset kasvaa vapaasti.

Vahvasti ihastunut.

Vanhapiika

^

Avasin eilen suuni ja tuloksena oli, että kumpikaan ei keksinyt (muita kuin taloudellisia ym mukavuus)syitä jatkaa. Niinpä pätettiin lopettaa yhteiselo. Vähän kyllä nyt tuulee tällä perällä....

Annepalla on nyt isojen muutosten kausi. Ennustaisin, että alkujäristysten jälkeen suunta on parempaan. Tsemppiä!

Ehkä se sit kuitenkin on pitkän päälle parempi jos on pitkään ollu nihkeempää tuon tunnepuolen kanssa. Löytää sit myöhemmin sen joka on muutakin kuin kämppis.

^^ minkähänlaisella aikataululla? Toivottavasti löydät jostakin suunnasta tukea, jota oletan tarvittavan jo sen toisen elämänmuutoksen hallinnassa.

Kottarainen kirjoitti: Ehkä se sit kuitenkin on pitkän päälle parempi jos on pitkään ollu nihkeempää tuon tunnepuolen kanssa. Löytää sit myöhemmin sen joka on muutakin kuin kämppis.

No näinpä. Mutta ei se oloa yhtään helpota kummallakaan nyt, että tietää tuon.

exPertti kirjoitti: ^^ minkähänlaisella aikataululla? Toivottavasti löydät jostakin suunnasta tukea, jota oletan tarvittavan jo sen toisen elämänmuutoksen hallinnassa.

En ymmärrä. Mitä tukea ja minkä muutoksen kanssa? Jos puhut työhommista ja rahallisesta tuesta, niin sen kanssa ei tarvi huolehtia pitkään aikaan.

Kiitos exsu
Vielä kolmas muutos on tulossa, mutta se on seurausta näistä kahdesta ja vaan teknistä suorittamista.

annepa kirjoitti:En ymmärrä. Mitä tukea ja minkä muutoksen kanssa? Jos puhut työhommista ja rahallisesta tuesta, niin sen kanssa ei tarvi huolehtia pitkään aikaan.

...

Vielä kolmas muutos on tulossa, mutta se on seurausta näistä kahdesta ja vaan teknistä suorittamista.

Jos olet tottunut elämään elämääsi pitemmän aikaa jollakin tavalla ja jossakin paikassa ja joittenkin ihmisten kanssa voi vaatia ulkopuolista tukea pystyä muuttamaan kaikki/iso osa siitä kerralla.

Hienoa jos talous on turvattu. Mutta ainakin itse kaipasin muutosten tapahtuessa jotakin entisten tuttujen asioitten rakenteita, heräämistä samaan aikaan aamulla, pidin urheiluharrastukseni harrastusvälit samoina yms. Lapset itsellä olivat iso osa tavallaan elämässä kiinni pitäviä voimia.

Yksilöllisiähän nämä tietty. Ei mul muuta.

exPertti kirjoitti: Jos olet tottunut elämään elämääsi pitemmän aikaa jollakin tavalla ja jossakin paikassa ja joittenkin ihmisten kanssa voi vaatia ulkopuolista tukea pystyä muuttamaan kaikki/iso osa siitä kerralla.

*****
Lapset itsellä olivat iso osa tavallaan elämässä kiinni pitäviä voimia.

Joo, totta. Mulla tuo työhomma on ollu jo koko syksyn tosi epämääränen, ei mulla oo mitään säännöllisiä mitään. Koira pitää huolehtia tietysti, mutta ei muuta. Mulla on ystäviä joiden kanssa voi puhua ja jotka auttaa tarvittaessa, sisko etunenässä (ihanaa, että me on lähennytty).

Ongelmallisen tästä tilantesta tekee äiti TADAA. Just puhuttiin siskon kanssa viime viikolla, että on kurjaa, että äidiltä ei voi saada tukea tämmösissä tilanteissa - kyse siis mun irtisanoutumisesta - vaan häntä pitää päinvastoin suojella. Mullahan oli se masennus tuossa 10v sitten ja sen jälkeen äiti on joka ikisen muutoksen yhteydessä, joka ei sovi hänen elämänkatsomukseensa, vetänyt hirveän kierteen siitä, että masennun taas ja tapan tällä kertaa itteni. En saa erota, koska ihmisen ei ole hyvä olla yksin ja sitte masennun ja vedän itseni jojoon. En saa irtisanoutua, koska sitten masennun ja vedän itseni jojoon. Ymmärrän tämän ajatusmallin hänen taustaansa ajatellen. Hänellähän itsellään ei ole mikään idylli se parisuhde, mutta aina parempi yhdessä onnettomana kuin yksin. Hän oli 40 vuotta samassa työpaikassa. Sen takia hän on hermoillut esim. siitä, että jos vaihdan työpaikkaa, niin TULEE KOEAIKA! Tämä tilanne on johtanut siihen, että en kerro hänelle juurikaan mitään (ennen kuin tilanteet on suht ohi). Isä ei reagoi, mutta auttaa jos tarvii (siis esim. remontoi tms). Serkulta pyysin apua käytännön asioissa ja se järjestyi heti. Se tuntui hyvältä, koska me ei olla oltu juurikaan tekemisissä.

Mullakin on äiti joka maalaa piruja seinille. Paljon helpompaa kun pitää pimennossa kaikki asiat ennen kuin ne on olleet selvät esim viimeisen vuoden.

Toisaalta se on myös ihminen joka vihaa muutoksia. Kai se pelkää sitten niitä. Mä en loppujen lopuksi taida pelätä.