Kitinä

Muutenkin nuo nukkumaanmenoajankohdat tuntuu olevan kovin tarkkoja. Ei tarvi kuin kymmenen minsaa olla liikaa ylhäällä väsyneenä niin antaa pahaa silmää ja on perseeseen ammuttu karhu. On oppinut aikasta hyvin lukemaan koska neiti pitää sänkyyn käydä heittämässä Mitä kaikkea voikaan kymmenenminuuttinen saada aikaan.

RP kirjoitti:Muutenkin nuo nukkumaanmenoajankohdat tuntuu olevan kovin tarkkoja. Ei tarvi kuin kymmenen minsaa olla liikaa ylhäällä väsyneenä niin antaa pahaa silmää ja on perseeseen ammuttu karhu. On oppinut aikasta hyvin lukemaan koska neiti pitää sänkyyn käydä heittämässä Mitä kaikkea voikaan kymmenenminuuttinen saada aikaan.

Aivan

Nimim. "äiti käy ensin pissalla" - PING, tilanne ohitettu ja +30 min kiukkua ja sänkyyn. Argh!

Meillä oli tapana laulaa tuutulauluja aina nukuttaessa. Jossain vaiheessa kokeiltiin sadun lukemista, siis ei kuvien katselua vaan jotain tylsää ja pitkää monotonisella äänellä. Monilla tosiaan auttaa ihan mikä tahansa rauhallinen juttelu. IMo tuo näytti kuitenkin ihan toiveikkaalta tuo Suvisen homma, siis että vaikka viis kertaa pitää palata huoneeseen, joka kerta on rauhoitteluvaihe lyhyempi.

Muistelen itsekin tuon kaksilta yksille päikkäreille siirtymisen olleen hankala. Sen jälkeen kuitenkin helpotti, erityisesti öiden katkonaisuuden kanssa. Taidettiin tehdä niin, että kutakuinkin ekojen syntsien kohdalla tissin ja pullon jäätyä alkoi nukutus niin, että tyyppi omassa sängyssä, silittelin sieltä kaltereiden välistä, ja odotin kunnes nukahti. Jossain vaiheessa sitten riitti, että istuin lukemassa omiani tai ylipäänsä istuin huoneessa. Vähitellen siitä sitten kävin muka aina "hakemassa" jotain tai vessassa ja usein nukahti sitten sillä aikaa.

Jos lapsi on opetettu nukahtamaan tissille tai pullolle tai ihan mihin tahansa tapaan, se usein on myös opetettava tavasta pois, niin että saa turvallisen uniolon myös ilman sitä, että aikuinen on ihan vieressä. Joillekin auttaa se, ettei olekaan ihan hiljaista, vaan vaikka telkun ääni tai juttelu kuuluu viereisestä huoneesta.

Suoraan sanottuna kyllä ihmetyttää tuo miehesi asenne. Mutta toisaalta, omakin mies hyvin innokkaasti luisti hommista ja vietti iltoja ja viikonloppuja omissa menoissa kun tiesi että minä kannan vastuun kuitenkin. Eron myötä joutui oikeasti kantamaan vastuusta 50%, ja mainiosti on sen tehnytkin. Tämä ei toki ole se mitä teille suosittelen, mutta jos et vaatimalla vaadi häntä osallistumaan, hän tuskin sitä tekee.

Tosin, jotkut miehet ovat vaan kädettömiä vauvojen kanssa, mutta parivuotiaitten kanssa ovat ihan ok. Itseluottamuskysymys, imo. Ja ehkä jotain läheisyys/tarvitsevuusissueitakin

Tsemppiä joka tapauksessa! Joku lasten unikirjakin saattaisi tarjota hyviä vinkkejä, ja ainakin tietoa nukahtamisen psykologiasta ja myös unen fysiologiasta

Ihan vaan pienenä sivuhuomautuksena sanoisin Suviselle, että kandee miettiä tuota miehen "siedättämiseen" pakottamista ajoissa. Sit kun tyttönne on esim. parivuotias, hän osaa jo hyvin käyttää hyväkseen vanhempien heikkouksia. Toisaalta saattaa olla, että nimenomaan tuossa vaiheessa miehen pelot ropisevat.

Siskoni oli neljävuotiaana onnettomuudessa, jonka ansiosta joutui makaamaan paikallaan useita kuukausia. Tuolloin oli tietty luonnollista että häntä palveltiin ja hän sai lähes joka tahtonsa läpi. Seurauksena siitä olikin sitten vuosien duuni uppiniskaisen "pikku-hirviön" kanssa, jonka piti aina saada kaikki heti nyt ja jos ei saanut niin kiukuttelun ja jatkuvan ulinan määrää laskettiin tunneissa.

"Vanhempien tehtävä on tuottaa lapselle pettymyksiä" on musta aika hyvä...

Tsemppiä Suvinen. Koettakaa saada vaikka sovituksi joku tietty rutiini, jonka miehesi aina kyetessään hoitaa. Puhukaa etukäteen ongelmakohdista ja osoita hänelle tukea niiden kohtaamisessa. Toivottavasti pääsette yhteisymmärrykseen.

Vietin hetki sitten 20 minuuttia katsellen nukkuvaa lasta.

^ Päivän paras hetki...

Masentaa kyvyttömyys helpottaa toisen oloa. Jatkuvat mahavaivat pitävät tyttöä hereillä ja itkuisena, hyvin usein myös estävät syömästä. On sydäntä riipovaa katsoa kun toinen nälissään rimpuilee tissillä puhjetakseen surkeaan itkuun vatsakivun vuoksi. Pulloruokinnalla sama juttu, kun koskee niin olemassa on vain kipu, eikä silloin syöminen onnistu. Kasvaa kyllä hyvin joten ravintoa saa riittävästi. Tuntuu vain niin pahalle sylitellä nälkää ja väsymystä itkevää, kivuliasta lasta.

Vauvan lisäksi sitä säälii tilanteeseen pettyneenä itseään. Itketti IKEA:ssa katsoa pieniä, iloisia vauvoja vanhempiensa kanssa. Ei ole mahdollista meille lähteä käymään kahvilassa, kaupungilla tai edes yli kolmen vartin vaunulenkillä. Järjellä tietää ettei tilanteessa ole mitään vakavaa ja sen pitäisi ajan myötä väistyä mutta tunteilleen ei mitään mahda. Tietysti asiat voisivat olla hyvin paljon huonommin, monilla vauvaperheillä on oikeita tragedioita eikä vain koliikkivaivoja mutta tuntuu tylsälle hakea hyvää mieltä toisten onnettomuudesta. Parempia päiviä odotellessa.

Melnais - tiedän täysin mistä puhut. Muiden latelemat "se menee iän myötä ohi"- repliikit eivät paljon auta, kun olo on totaalisen voimaton, varsinkin kun näkee toisen ähkivän ja vääntelehtivän vaivoissaan Jaksuja teille!! Mustiksella oli samantyylistä vaivaa toisen lapsensa kanssa? Hän tais käydä siellä vyöhyketerapiassa, joka tasoitti sitä ilman kertymistä vatsaan ja vatsavaivoja yleensäkin? Vai muistankohan väärin.

Kiitos Elppis. Taidan olla kohta kypsä kokeilemaan jopa vyöhyketerapiaa, tähän saakka en oikein ole innostunut ajatuksesta. Välillä on hyviä hetkiä, jopa useita tunteja joskus, ne aina hetkeksi hämää toivomaan että tilanne olisi jo helpottanut. Liityn kyllä täysin sydämin nukkuvaa lasta ihasteleviin, ei ole mitään kauniimpaa.

Olipas muuten loistava viime yö. Tappi yltää jo oman oven (muutenkin korkeampi kuin muut) ovenkahvaan.. Arvata saattaa mitä yöllä on alkanut tapahtumaan

Viime yönä jätkä heräsi joskus 01.30, kiljaisi huoneestaan että "hereillä!", ei mitään itkua tms, vaan heräsi keskellä yötä, selkeästi pitämään hauskaa ja leikkimään. Poika tuli hetkeksi meidän väliin, että nukahtais. Pashkat, aina MUN kimpussa repimässä silmiä auki (mies saa olla rauhassa) "äitii.. kuukkkuuu, äitiiii?!". Hyöri ehkä 20 min kunnes loikkas pois sängystä ja rupes kutittamaan isänsä jalkapohjia ja nauroi. Teeskenneltiin nukkuvaa, että poikakin tajuais että nyt on yö. Loppupeleissä mies otti pojan, vei omaan sänkyyn, peitteli ja laittoi oven kiinni. 15 min myöhemmin sama juttu toistui. Oliko 3h aikana ehkä 8 kertaa tullut huoneestaan/sängystään pois, mutta ei suostu edes meidän sängyssä nukkumaan. Yritetty pitää tiukka linja siinä, ettei mennä pojan leikkeihin, ei keskustella tai muutenkaan puhuta mitään, ettei aktivoituisi.

Argh Äiti on vähän väsy. Tulin ratsastamasta 21.30, söin ruokaa ja kävin suihkussa, 22.30 olin rättiväsyneenä sängyssä. Jätin miehen aamulla, pojan herättyä klo 5.45 meidän välistä poikittain, nukkumaan ja vein pojan hoitoon vaikka miehen piti viedä ennen iltavuoroa. Hyvä että edes 1/2 saa unta palloon, jaksaa mies sit ensi yönä

Melnais kirjoitti:Jatkuvat mahavaivat pitävät tyttöä hereillä ja itkuisena, hyvin usein myös estävät syömästä. On sydäntä riipovaa katsoa kun toinen nälissään rimpuilee tissillä puhjetakseen surkeaan itkuun vatsakivun vuoksi.

Meillä olen huomannut, että sylissä imettäminen toimii huonommin kuin makuultaan. Eli sylissä vauva kiemurtelee ja syö liian nopeasti jos ollenkaan, kun taas makuultaan ottaa rennosti ja syö paremmin itselleen sopivaan tahtiin, välillä taukoja pidellen. Sylissä imettäminen aiheuttaa sekä runsaampaa puklailua että jonkin verran vatsavaivojakin, joten pyrin mahdollisimman paljon imettämään juuri makuultaan.

Ei ole mahdollista meille lähteä käymään kahvilassa, kaupungilla tai edes yli kolmen vartin vaunulenkillä.

Miten hyvin teillä toimii se kantoliina? Pystyasento yleensä kuitenkin auttaa kummasti vatsavaivoissa, ja kantoliinan kanssa on muutenkin helpompaa liikkua kuin vaunujen.

Taidan olla kohta kypsä kokeilemaan jopa vyöhyketerapiaa, tähän saakka en oikein ole innostunut ajatuksesta.

Synnytyssairaalassa siellä kanslian hoitohuoneessa, missä vauvat punnittiin yms. oli hoitopöydän yläpuolella infrapunalämmitin. Oli hämmästyttävää, miten vauva rentoutui siinä nakuksi riisuttuna lämpösäteilyn vaikutuksesta, se meni ihan levälleen ja veltoksi jonkinlaiseen auringonottoasentoon. Päätin silloin, että jos tämä vauva päätyy mukeloa itkuisemmaksi, hankin sen sängyn yläpuolelle tuollaisen lämmittimen ja nukutan sitä aina vaippasiltaan. Ei tullut itkuista lasta, joten kokeilu jäi toteuttamatta, mutta edelleen olisi mielenkiintoista tietää miten hyvin tuo toimisi jatkuvassa käytössä. Sairaalassa hoitajat totesivat kysyttyäni sen tehoavan kaikkiin vauvoihin yllättävän hyvin siinä hoitopöydän yhteydessä.

Melnais minäkin ei-omakohtaisesta kokemuksesta suosittelisin sitä vyöhyketerapiaa, vaikka muuten olen huuhaajuttujen kanssa sun kans samoilla linjoilla Niin moni sanoo tilanteen helpottuneen hoitojen myötä, oli syy sitten lopulta mikä hyvänsä. Ehkä ainakin se auttaa vanhempia, että kokee tekevänsä jotain pienen hyväksi. Toivokaamme parhautta. Minkäs ikäinen teidän vauva nyt on?

Melnais kirjoitti:Masentaa kyvyttömyys helpottaa toisen oloa. Jatkuvat mahavaivat pitävät tyttöä hereillä ja itkuisena, hyvin usein myös estävät syömästä. On sydäntä riipovaa katsoa kun toinen nälissään rimpuilee tissillä puhjetakseen surkeaan itkuun vatsakivun vuoksi. Pulloruokinnalla sama juttu, kun koskee niin olemassa on vain kipu, eikä silloin syöminen onnistu. Kasvaa kyllä hyvin joten ravintoa saa riittävästi. Tuntuu vain niin pahalle sylitellä nälkää ja väsymystä itkevää, kivuliasta lasta.

Vauvan lisäksi sitä säälii tilanteeseen pettyneenä itseään. Itketti IKEA:ssa katsoa pieniä, iloisia vauvoja vanhempiensa kanssa. Ei ole mahdollista meille lähteä käymään kahvilassa, kaupungilla tai edes yli kolmen vartin vaunulenkillä. Järjellä tietää ettei tilanteessa ole mitään vakavaa ja sen pitäisi ajan myötä väistyä mutta tunteilleen ei mitään mahda. Tietysti asiat voisivat olla hyvin paljon huonommin, monilla vauvaperheillä on oikeita tragedioita eikä vain koliikkivaivoja mutta tuntuu tylsälle hakea hyvää mieltä toisten onnettomuudesta. Parempia päiviä odotellessa.

Typerä kysymys, olet varmaan cuplaton:a kokeillut? Meillä junioria piti kantaa käsivarren päällä mahallaan jotta ilma tuli pihalle.

Melnais: Kurja kuulla että vatsavaivat jatkuu teillä. Mä edelleenkin kauppaan sitä allergiamahdollisuutta, mutta se toki johtuu varmaan siitä että meillä samoilla oireilla kyse oli allergiasta. Millainen teillä iho nykyään on?

Itse elelen tällä hetkellä ilman maitotuotteita, kananmunaa, nautaa ja possua. Vähän oon onnistunut palauttamaan kalaa, kanaa, riisiä, sitruksia, soijaa, perunaa. Ja kotimaiset viljat oon saanu takaisin, onneksi ne käy. Ihan täysin oireeton ei vauva ole edelleenkään tällä dieetillä, mutta parempaakaan en ole keksinyt. Mikään korvike ei toistaiseksi ole käynyt, Almiron sopii aina kolme päivää, sitten ei enää. Uusia kokeiluja on suunnitteilla.

Kun vauva on kunnossa, niin aina välillä tulee ajatelleeksi josko olisi kuvitellut koko jutun. No, viikonloppuna tuli sitten kokeiltua kananmunaa ja nakkeja, ja tuloksena jatkuva käninä ja huutoa, pulauttelua ja pieruja. Ja tämä on nyt jo 5 kk eli ei enää koliikki-iässä. Joten pakko kai tämä on vaan uskoa.

Käypä katsomassa sellaista keskustelupalstaa kuin histamiini.com. Jos alat kallistua allergiaepäilyksien puolelle, niin kannattaa käydä ihan lasten allergologin vastaanotolla, muualla usein tietämys varsinkin suolioireisista allergioista on aika lailla nolla.

Meillä pikkutyyppi tutkii kiinnostuneen oloisena lelujensa niitä pieniä kankaisia valkoisia tuoteselostelappuja. Olisi kaikkea värikästä ja vauvoille suunnattua tarjolla, miksi tätä kiinnostaa enemmän ne pikku lappuset?!?

Zeb kirjoitti:Meillä pikkutyyppi tutkii kiinnostuneen oloisena lelujensa niitä pieniä kankaisia valkoisia tuoteselostelappuja. Olisi kaikkea värikästä ja vauvoille suunnattua tarjolla, miksi tätä kiinnostaa enemmän ne pikku lappuset?!?

Briteissä oli joku "vuoden lastenlelu" -palkinnon voittaja neliskanttinen rätti, jossa oli pesulappuja sivuilla kiinni parin sentin välein. Notta ei se sun mukulas ainut ole joka niitä diggaa

Zeb kirjoitti:Meillä pikkutyyppi tutkii kiinnostuneen oloisena lelujensa niitä pieniä kankaisia valkoisia tuoteselostelappuja. Olisi kaikkea värikästä ja vauvoille suunnattua tarjolla, miksi tätä kiinnostaa enemmän ne pikku lappuset?!?

Sama oli meilläkin. Pienet saa isot ilot pienistä jutuista. Kaikenlaista värkkiä ja vempelettä olemme ostaneet, mutta suosikkeina toimii purkit ja purnukat, lehdet ym. mitä joka taloudesta löytynee.

Zeb kirjoitti:Meillä pikkutyyppi tutkii kiinnostuneen oloisena lelujensa niitä pieniä kankaisia valkoisia tuoteselostelappuja. Olisi kaikkea värikästä ja vauvoille suunnattua tarjolla, miksi tätä kiinnostaa enemmän ne pikku lappuset?!?

Meidän poika oli samanlainen.
Nypräs yleensä niskaani, jos vaikka paitaan oli jäänyt lappu... Leluista otin ne aina heti pois (tapa koira-ajoilta).

Zeb kirjoitti:Meillä pikkutyyppi tutkii kiinnostuneen oloisena lelujensa niitä pieniä kankaisia valkoisia tuoteselostelappuja. Olisi kaikkea värikästä ja vauvoille suunnattua tarjolla, miksi tätä kiinnostaa enemmän ne pikku lappuset?!?

Muistan lukeneeni joskus jonkun tutkimuksen, jossa todettiin lasten lelujen värikkyyden johtuvan siitä, että ne myyvät paremmin (ovat maksavien vanhempien makuun) eikä siitä, että lapset itse tykkäisivät niistä erityisesti. Kun sekä vanhempia että lapsia oli toistensa valinnoista tietämättä kehotettu valitsemaan leluröykkiöstä suosikkeja, lapset olivat suosineet keskimäärin neutraalimpia värejä ja harvempien värien yhdistelmiä kuin aikuiset.

Meillä oli myös kaikki lappuset parasta ikinä

No hyvä, se on normaali!

Mä en kirjoita tänne enää mitään mistään hyvin menevästä asiasta. AINA homma qc samantien

- sängystä pois pomppiva, oven avaava ja takaisin talutettava kiukutteleva nuori mies.

^Meillä tollanen kesti pari kuukautta. Itse asiassa juuri saman ikäisenä kuin teidän nuori mies nyt on.

masa kirjoitti:Briteissä oli joku "vuoden lastenlelu" -palkinnon voittaja neliskanttinen rätti, jossa oli pesulappuja sivuilla kiinni parin sentin välein.

Haa, lahjaidea!