Onslow kirjoitti:Sitterikammo ratkaistu. Juniori rakastu tähän välittömästi. Yksinkertainen toteutus on paras.
Baby-Björn 1-2-3
Tuuliviiri vallaton...Onslow kirjoitti:Juu ei meillä sitäkään. Sitterit ja tutit on vihoviimesiä juttuja mitä tarjota.Rouva Pupu kirjoitti:vastahan opin ettei kaikki vauvat edes tuttia ime
On - vaikka kokemusta ei ole kuin yhdestä ja n. 7 kk ajalta. Kunhan tarjoaa rakkautta, ruokaa, virikkeitä ja unta, tuntuu pikkujäbä olevan ihan tyytyväinen. Ei ole kysellyt minkään erikoisvekottimien perään. Hauskin ja mieleisin leikki on "hapsiainen" jonka mä teen omalla kädelläni. Viime aikoina myös "peek-a-boo" on ruvennut kiinnostamaan - eikä sitäkään tarvinnut ostaa kaupasta. Varmin keino saada jätkä nauramaan on "intialainen päähieronta", jossa juniori nostetaan ilmaan ja isi kutittaa sänkisellä päällään vatsasta. Tämäkään ei maksanut penniäkään.Vesper kirjoitti:Onks tää lastenkasvatus nykysin vähän turhan hifistelyä? Ei saa tehdä sitä eikä tätä, tai lapsesta tulee hullu/traumaattinen/raajarikko.
Luitko tuon: http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product ... -0-30102-7daddykillkill kirjoitti:
Odotusaikana lueskelin kaikenlaista "vauvakuiskaamisesta" alkaen. .
Minä yhdistän kyllä supernannyt näihin isompien kersojen kasvattajiin ja heidän konstinsa ovat kyllä oikeasti tehokkaita.daddykillkill kirjoitti:...saarnaavien supernannyjen self-help -opuksista saa suurimman osan laskea toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Ok.daddykillkill kirjoitti:^ Ehkä sananvalinta oli huono. Sanotaan nyt sitten "supernanny" -> "self-proclaimed-uber-authority-on-child-upbringing"
Sama, muuta ilman turpiinlyöntiä... ehkä.daddykillkill kirjoitti:Nyt painoit oikeaa nappulaa:
K U K A V * T T U on keksinyt, että vanhemman pitäisi olla lapsensa kaveri? Sehän on suunnilleen toiseksi pahinta, mitä lapselleen voi tehdä. IMHO vanhemman on oltava se rakastava mutta tarvittava rajojen asettaja ja auktoriteetti, joka valmentaa skidin maailmaan. Ei "kaveri" voi käyttäytyä kuin "vanhempi". Aina kun vastaan tulee näitä "minä olen murrosikäisen lapseni paras kaveri", tekee mieli vetää avarilla vastapalloon kunnon mouhijärveläinen ja huutaa "HERÄÄ!". Mulkkuiässä skidi tarvitsee kotoa normit ja rajat. Kavereita sillä kyllä piisaa siellä ostoskeskuksen tupakkipaikalla ihan riittävästi.
Kerro jos keksit vastauksen. Siis etummaiseen, jälkimmäisestä pitää huolen vanhemmilta peritty itsepäinen luonne.Riemumieli kirjoitti:Vanhemmuus on joskus vaikeaa. Miten opettaa alle 2-vuotiaalle, että ei saa lyödä iskää ja äiskää, mutta toisaalta itseään voi puolustaa, jos toinen hoitolapsi läppäisee naamaan ja vie lelun kädestä? Meidän lapset ja muiden kakarat, näinhän se menee.
Etummaiseen ei auttane kuin aika ja omassa tapauksessani useimmiten se, että olen selvästi hierarkiassa korkeammalla kuin äiti, jota voi rääkätä mielin määrin ja mennen tullen.exPertti kirjoitti:Kerro jos keksit vastauksen. Siis etummaiseen, jälkimmäisestä pitää huolen vanhemmilta peritty itsepäinen luonne.
Yleisesti sanoisin, että enemmän periytyvät kuin eivät, mutta harvoin täydellisesti.Hehe, oisko vähän myöhästä tossa vaiheessa _alkaa_ kiltiksiRiemumieli kirjoitti:Kaveri kantsii olla siinä vaiheessa, kun lapsi ui rahoissa ja miettii, josko vanhuksille ostaisi palatsin Floridasta vai Siperiasta.
Tai okei, kiltteys ja kaveruus on eri asiat. Itse olen myös "kaverivanhemmuutta" vastaan, vaikka nykyisin oman äidin kanssa keskustelut onkin usein myös ns. kaverikeskusteluja eikä pelkästään äiti-lapsi -keskusteluja. Tämä meinaa sitä, että äitikin saa höpöttää omia, toisinaan tylsiä juttuja ja kuuntelen niitä kohteliaisuudesta. Toisessa mallissa en kuuntele, vaan sanon et eiku nyt näitä mun asioista kun mä oon lapsi ja haluun tukee!1Ostin miehelle pari vuotta sitten: http://www.atenakustannus.fi/index.php? ... rja_id=122 . Tosin mä taisin lukea sen miehen puolesta... Ihan suurempaa muksua ajatellen siis.Onslow kirjoitti:Luitko tuon: http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product ... -0-30102-7daddykillkill kirjoitti:
Odotusaikana lueskelin kaikenlaista "vauvakuiskaamisesta" alkaen. .
Sain sen joululahjaksi mummolta, mutta en ole edes avannut kirjaa vielä, kuten en mitään muutakaan kirjaa aiheesta
Oih. Tosiaan, aika menee nopeasti, vieläkin miellän sut just isäks tulleeks :) Kuin pitkä hän on? Haluun hiukka jotain osviittaa miten nopsaan nuo yleensä kasvaa. Mut joo, tajusin tänään et viimestä 10vkoa viedään, justhan mä vasta plussasin. Paniikki iskee, ois viel niin pal tekemist kämpän suhteen.daddykillkill kirjoitti:Kah, poika täyttää tänään 7 kk. Parhautta! Jumalialauta, miten nopeasti aika menee. Vastahan minä sen eilen laitokselta kotia ajelin..
Siis ihanko tosissaan te opetatte lapsianne puolustamaan itseään ja lelujaan väkivalloin?Riemumieli kirjoitti: Vanhemmuus on joskus vaikeaa. Miten opettaa alle 2-vuotiaalle, että ei saa lyödä iskää ja äiskää, mutta toisaalta itseään voi puolustaa, jos toinen hoitolapsi läppäisee naamaan ja vie lelun kädestä? Meidän lapset ja muiden kakarat, näinhän se menee.
No sehän nyt on selvä.Riemumieli kirjoitti:Ei tietysti tuon ikäiselle voi sellaista opettaa, mutta oikeus itsensä puolustamiseen on asia, joka jotenkin jossain vaiheessa on hyvä opettaa vaikka kenelle.MGandhi kirjoitti:Siis ihanko tosissaan te opetatte lapsianne puolustamaan itseään ja lelujaan väkivalloin?
Onhan se, mutta toteuttaminen ei ole niin yksinkertaista. On oltava kiltti ja hyväkäytöksinen, mutta miten toimitaan silloin, kun toinen toimii toisella tavalla. Esimerkiksi metroissa tapahtuva häiriköinti yhden putsarin elämöidessä. Kukaan ei tee mitään, vaikka kaikkia vituttaa ja mieli tekisi vetää turpaan.MGandhi kirjoitti:No sehän nyt on selvä.
No lähdetään ihan vaikka siitä, ettei vitutus vaan yksinkertaisesti ole riittävä peruste turpaan mättämiseen (väkivalta ehkä lopettaa vittuilun, mutta pitää olla aika pieni munainen siihen sortuakseen). Sitä ei ole edes vaikeata selittää lapselle. Ja kun ikää on riittävästi 'itsepuolustus' käsitteen ymmärtämiseen, voidaan piltti laittaa vaikka Judoon, jossa kurinalainen itsepuolustus opetetaan ja selitetään perinpohjin.Riemumieli kirjoitti:Onhan se, mutta toteuttaminen ei ole niin yksinkertaista. On oltava kiltti ja hyväkäytöksinen, mutta miten toimitaan silloin, kun toinen toimii toisella tavalla. Esimerkiksi metroissa tapahtuva häiriköinti yhden putsarin elämöidessä. Kukaan ei tee mitään, vaikka kaikkia vituttaa ja mieli tekisi vetää turpaan.MGandhi kirjoitti:No sehän nyt on selvä.
