Kitinä

Vaola kirjoitti:Mä voisin ottaa vinkkejä vastaan siitä, että miten saa jonkun huomaamattaan stalkkaamaan mua.

Jotenkin outo ajatus, että stalkkereissa olisi mitään kivaa, poislukien Rouva Pupun.

prosessi kirjoitti:

Vaola kirjoitti:Mä voisin ottaa vinkkejä vastaan siitä, että miten saa jonkun huomaamattaan stalkkaamaan mua.

Jotenkin outo ajatus, että stalkkereissa olisi mitään kivaa, poislukien Rouva Pupun.

Ei niissä kai olekaan. Rouva Pupusta mulla ei ole kokemusta, kun se ei ole koskaan stalkannut mua.

Vaola kirjoitti:

prosessi kirjoitti:

Vaola kirjoitti:Mä voisin ottaa vinkkejä vastaan siitä, että miten saa jonkun huomaamattaan stalkkaamaan mua.

Jotenkin outo ajatus, että stalkkereissa olisi mitään kivaa, poislukien Rouva Pupun.

Ei niissä kai olekaan. Rouva Pupusta mulla ei ole kokemusta, kun se ei ole koskaan stalkannut mua.

Olisi varmaan stalkannut, jos nimimerkkisi olisi vaikka Aola. Taisi mennä aakkosjärjestyksessä kitinäläisiä läpi ja sormet väsyivät jo Vadimin kohdalla.

Mutta minä voin stalkata vaikka heti, otan mallia Rouva Pupun viestistä.

Mäkin haluan (kivan) stalkkerin!

Xiberia kirjoitti:Mäkin haluan (kivan) stalkkerin!

Maailmankirjat ovat sekaisin.

"Haluan miehen, kaksi lasta, kultaisen noutajan, tila-auton, rivitalon pätkän ja oman (kivan) stalkkerin!"

Päädyin stalkkaamaan Xibeäkin, kun likanpentele kerran on minun holhottiserkkuni ja kaikki.

Uuh, yllättäen mulla on stalkkeri

SaintJohnPerse kirjoitti:En tiedä oliko se Suomen ensimmäisä Speed Dating palveluita, mutta yksi vanha tuttuni perusti sellaisen. Ainakin aluksi sinne oli vaikeuksia saada tarpeeksi miespuolisia osaanottajia joten hän "palkkasi" minut olutpalkalla osallistumaan näille deiteille.

Melko uhrautuvaista. Minä taisin olla paikalla itsekkäästi ihan vaan naisten perässä. Niin ja muille ps., en tarkoittanut tätä (aarne)ankkaa.

Aika monet naiset kysyivät olenko koskaan aikaisemmin käynyt pikadeiteillä. Vastasin heille kaikille että olen kyllä yrittänyt ehtiä jokaiseen mutta valitettavasti missannut pari.

Luin juuri jutun sinkkuäitien speed dating - tapahtumasta. Ei se kyllä kovin houkuttelevalta tavalta kuulostanut. Seitsemän minuuttia per henkilö. Jotenkin tuntuu ettei siinä ajassa saa mitään järkevää keskustelua aikaan kun tässä ainakin tuntui kaikilla olevan kysymyslista: lapset, harrastukset jne.

Rouva Pupu kirjoitti:otenkin tuntuu ettei siinä ajassa saa mitään järkevää keskustelua aikaan

Voin Googlebotin tukemalla kokemuksen syvällä rintaäänellä todeta, ettei saakaan. Pikadeitit ovat tehokkaita(?), mutta hyvin uuvuttavia. Kun on käynyt läpi hätäiset lässynläät 20 vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa, alkaa jo nimet ja naamat mennä sekaisin. Lomakkeesta huolimatta.

Joillakin tärppää kyllä niissäkin. Jotkut kai vaan osaa.

Duckzilla kirjoitti: Joillakin tärppää kyllä niissäkin. Jotkut kai vaan osaa.

Ainahan joillakin tärppää, oli mikä tapa tahansa. Tämä vaan on jotenkin niin out vaihtoehto jos olisin sinkku. Vaikka kaikkeahan pitää kokeilla.

Rouva Pupu kirjoitti:Luin juuri jutun sinkkuäitien speed dating - tapahtumasta. Ei se kyllä kovin houkuttelevalta tavalta kuulostanut. Seitsemän minuuttia per henkilö. Jotenkin tuntuu ettei siinä ajassa saa mitään järkevää keskustelua aikaan kun tässä ainakin tuntui kaikilla olevan kysymyslista: lapset, harrastukset jne.

Voisin kuvitella että tuollainen tapahtuma keräisi ne kaikkein epätoivoisimmat "parasta ennen"-päiväyksen ohittaneet peräkammarin poijjaat äkkiä paikalle. Ne joilla on järisyttävä tarve pieraista se perhe, rivitalonpätkä ja oma (kiva) stalkkeri, vaan äkkiä jostain.

Tai sitten en vaan ymmärrä meidän sinkkuäitien arvoa. Olen kuitenkin siinä käsityksessä, että jos semmoinen perusjamppa saisi valita ikäiseni naisen lapsettomana tai lapsilla, niin hän kyllä ruksittaisi ekaksi sen ykkösvaihtoehdon. Toki sitten kun on tutustunut kivaan ihmiseen ja hänen (kivoihin) lapsiinsa, saattaa tilanteesta alkaa löytymään lisää plussapisteitä.

Onhan sitten vielä ryhmä: Eronneet miehet, joilla on jo lapsia. Mutta tuosta kuormasta en kyllä osaa sanoa yhtään, että mikä heille olisi se yleisin ideaali tilanne.

Ja joo joo, tiedän kyllä että ihmiset ovat yksilöitä, joilla on yksilölliset ajatukset ja toiveet ihanteellisesta kumppanista ja parisuhteesta. Kunhan mutisen.

Tämän artikkelin mukaan siellä oli eronneita miehiä ja naisia, lapsellisia sellaisia. Mutta ymmärrän tuon pointin jämäpaloista siis ihan yleisesti ei siis pelkästään sinkkuäiti speed datingiin kohdennettuna.

Mun vessareissu loppui kovaan huudahdukseen. Tämä vei voiton: "Tulin mukaan lähinnä siksi, että täällä voi olla varma, että joka naisella on lapsia. En jaksa kuunnella 30 - 40 vuotiaitten sinkku - uranaisten juttuja. He ovat pahasti hukassa itsensä kanssa. Ja plää plää". Oikea lottovoitto mies, pullantuoksuista sanoisinko.

Rouva Pupu kirjoitti:Luin juuri jutun sinkkuäitien speed dating - tapahtumasta. Ei se kyllä kovin houkuttelevalta tavalta kuulostanut. Seitsemän minuuttia per henkilö. Jotenkin tuntuu ettei siinä ajassa saa mitään järkevää keskustelua aikaan kun tässä ainakin tuntui kaikilla olevan kysymyslista: lapset, harrastukset jne.

Homma onkin siinä ettei ole niin tärkeää mitä sen muutaman minuutin aikana jutellaan, vaan millaisen kuvan toisen olemuksesta saa. Eikös monet väitä että ensimmäinen merkittävä vaikutelma tehdään ensimmäisen puoliminuuttisen aikana, ja jo silloin monet ovat tietävinään voisiko missään tapauksessa olla kiinnostunut vastapuolesta?

Pikadeitithän ovat vain tuo alkukarsinta joista valitaan ne joihin haluaa mahdollisesti tutustua hieman syvemmin toisten treffien kautta. Ei pikadeittien lopulla vielä kihloihin mennä. Vältetään myös deittisivustojen kautta tapahtuvat "kirjoitellaan pari kuukautta mutta huomataan vasta ekoilla treffeillä ettei ennakko-odotuksista huolimatta homma sittenkään toimi"-syndrooma, johon vuosittain sairastuu useita tuhansia suomalaissinkkuja.

Pikadeitteihin osallistujien epätoivoisuuteen en ota kantaa kun kerran olen itsekin osallistunut.

Googlebot kirjoitti:"kirjoitellaan pari kuukautta mutta huomataan vasta ekoilla treffeillä ettei ennakko-odotuksista huolimatta homma sittenkään toimi"-syndrooma, johon vuosittain sairastuu useita tuhansia suomalaissinkkuja.

Pikadeitteihin osallistujien epätoivoisuuteen en ota kantaa kun kerran olen itsekin osallistunut.

Siis juuri tuon syndrooman takiahan mielestäni pikadeittaus toimii paremmin kuin nettideittaus. Livenä näkee toisesta niin paljon enemmän kuin kirjoitusten perusteella.

Niin, ja siinä myös oikeasti pääsee tapaamaan ihmisen, sen sijaan että jäisi viikkokausiksi ihmettelemään kun vastauksia ei vaan tule.

Niin tuota jalostustahan voitaisiin sitten jatkaa pidemmällekin: Lapsettomat/lapselliset, brunetit/blondit, läskit/laihat, älykkäät/tyhmät, rikkaat/rakkaat, kauniit/rohkeat...

Minkälaisille pikadeiteille te haluaisitte?

Okei, myönnän että lapsellisuus on enemmän konkreettista kuin esim. ruumiinrakenne. Sitä joko on lapsia tai ei ole. Ruumiinrakenne tai muut ulkonäköön liittyvät ovat taas jokseenkin suhteellisia.

EDIT: Mutta tekisi kyllä melkein mieli mennä sinkkuäitien pikadeiteille, ihan vaan mielenkiinnosta. Tolosta tuskin haittaisi, koska siinähän tulisi tsekattua vaan "tavaran markkina-arvoa", minkä nyt luulisi kiinnostavan häntäkin.

Googlebot kirjoitti: Pikadeitithän ovat vain tuo alkukarsinta joista valitaan ne joihin haluaa mahdollisesti tutustua hieman syvemmin toisten treffien kautta. Ei pikadeittien lopulla vielä kihloihin mennä. Vältetään myös deittisivustojen kautta tapahtuvat "kirjoitellaan pari kuukautta mutta huomataan vasta ekoilla treffeillä ettei ennakko-odotuksista huolimatta homma sittenkään toimi"-syndrooma, johon vuosittain sairastuu useita tuhansia suomalaissinkkuja.

Kyllä mä tuon speed datingin idean tiedän ja ymmärränkin, ei siinä mitään. Se ei vaan houkuttele, koska en osaa deitata noin.

Vaola kirjoitti:Minkälaisille pikadeiteille te haluaisitte?

Nörttisellaisille.

Tosin nörttinaarakset ovat lähes sataprosenttisesti varattuja, ja vapauduttaan pariutuvat muutamassa nanosekunnissa uudelleen. Ainakin ne ihkupihkut sellaiset.

Mua ei taitaisi saada pikadeiteille. Siinä tulee testattua vain se sex appeal -puoli. Nettitreffeissä taas tulee testattua enemmän henkistä yhteensopivuutta, mutta se sex appeal jää testaamatta, eli persiilleen menee silloinkin. Molemmissa on ongelmana lisäksi liiallinen tarkoitushakuisuus. IRL-kohtaamiset mielellään hiukan pidemmän tuttavuuden kautta ovat osoittautuneet omalla kohdalla toimiviksi. Tosin viimeiseen en olisi koskaan tutustunut ilman nettideittejä, sattuu nimittäin olemaan mun taannoisen nettideitin kautta syntyneen tuttavuuden kaveri.

Suvinen kirjoitti:Lähinnä käytännön kikkoja, miten pääsen luistamaan paikalta edes kohtuullisen tahdikkaasti, ja välttämään jatkotapaamispyynnöt, joita varmasti tulee.

Palkkaa joku komistus tulemaan paikalle ja kysymään sinulta, "kermavaahtoa vai suklaakastiketta, haniseni?" ja poistu paikalta helikopterilla köysitikkailta roikkuen ennen kuin paikka räjähtää.

Suvinen kirjoitti:Tämä nyt ei ole varsinainen deittipaniikki, mutta kaipaisin vähän henkistä tukea illan usko-nyt-jo-että-se-on-ohi- treffeille. Lähinnä käytännön kikkoja, miten pääsen luistamaan paikalta edes kohtuullisen tahdikkaasti, ja välttämään jatkotapaamispyynnöt, joita varmasti tulee.

Äh, sä lähdit siis taas vielä yksille treffeille

Täti ohjeistaa taas: Joko perut koko treffit tai sitten möläytät suht nopeaan, että olet nyt miettinyt asiaa, ja olet tullut siihen tulokseen, ettet millään osaa nähdä teitä parina, koska ei vain tunnu siltä. Ja missään nimessä et sitten sovi niitä seuraavia treffejä! Ei saa olla tuolla lailla ylikiltti, ettei osaa sanoa EI. Se EI loppujen lopuksi kirpaisee vain kerran, vetkutus tuskaisampaa kaikille.

Suvinen kirjoitti:Lähinnä käytännön kikkoja, miten pääsen luistamaan paikalta edes kohtuullisen tahdikkaasti, ja välttämään jatkotapaamispyynnöt, joita varmasti tulee.

Menetkö paikalle siis tarkoituksena vaan sanomaan kasvotusten, että se on ohi?

Ei siinä varmaan auta muu, kuin ottaa härkää sarvista vaan heti kiinni. Tyyliin: "Tulin koska halusin sanoa tämän kasvotusten. Olen pahoillani, minusta ei tunnu oikealta/en ole valmis/et tuoksu oikealta (mikä sitten onkaan syy)." Eiköhän tuo avaa keskustelun oikeaan suuntaan. Jos pelkäät että joudut jäämään roikkumaan, niin älä osta itsellesi mitään juotavaa jne, jonka takia pitäisi sitten jäädä istumaan.

Voit myös, ja useimmiten tämä varmaan kannattaakin, sanoa että tilanne tuntuu sinusta hankalalta, joten on parempi että lähdet nyt kun asia on saatu selvitettyä.

No mä harjoittelin lenkillä lauseita "ei tästä tule enää mitään" "se on loppu" jne jne. Oikeasti höpisin ääneen. No sit kun sen aika tuli, niin ei se kuulostanut varmaan yhtä vakuuttavalta ku silloin metsässä. Mutta siihen päättyi teini-iästä asti kestänyt suhde... Juu ja näillä reissuilla alkoi muuten mun hölkkävimmakin


Tuon jälkeen oon oppinut sanomaan oikeesti "ei". Vaikka se toiseen sattuukin ja itteensä myös. Mutta ah miten helppo olo on sen jälkeen kun saa sanottua sanottavansa. Tai sit ei jos tuntee syyllisyyttä.

Eli ei tainnu olla apua sulle tästä, mut pitipähän tulla sanomaan
Ei muuta kuin tsemppiä ja kerrohan menikö sanoma perille .

^ Hyvä että kaikki meni luNkisti, nyt on yksi murhe vähemmän.

On taas ilo lukea kitinää kun on ollut koko viikonlopun muuttohommissa:
Speedating ei toimi
Nettideittaaminen ei toimi
IRL kahvittelu ei toimi
Baarista pokaaminen ei toimi
Tuttavapiiristä pokaaminen ei toimi

Ainoa, joka toimii on sitten se, jonka jo moni täällä on hokannut: stalkkaaminen. Hyvä, hyvä.

Nyt saunaan.