Terveisiä kotiin vaan.Mida kirjoitti:Ja sit ku lapsluku on täynnä ni se on byebye seksielämälle.
Koska sait viimeksi?
Ja mää nii kovasti koitin liiotella, ettei vaa kukaa luulis et oon tosissani. Loppupäätelmä: vähänkö ootte tyhmiä kaikki!SikaMika kirjoitti:Sä olet yleensä viljellyt melko kitsaasti huumoria tälle palstalle, mutta mun on silti ihan pakko varmistaa: oletko ihan tosissasi?Mida kirjoitti:
Ja sit ku lapsluku on täynnä ni se on byebye seksielämälle.
Itseironia o melkee ainoo "huumorin" laji, mitä "viljelen".
Ihan vakavalla naamalla: kyllä meillä seksiä harrastellaan ihan muulloinkin kuin lisääntymispäivinä. Kiitoksia huolenpidosta.
- RolloTomasi
- Kitisijä
- Viestit: 2349
- Liittynyt: 06.09.2006 7:50
- Paikkakunta: Maa
Kyl mää luulen et kätilöö liikuttais ees vähän jos sen työt loppus. Vai vaan itsestäsikö puhuit?CandyMan kirjoitti:Minun puolestani seksin voisi kyllä unohtaa H-hetkellä. Ei taida kätilökään välttämättä ihan tykätä.Mida kirjoitti:Ihan vakavalla naamalla: kyllä meillä seksiä harrastellaan ihan muulloinkin kuin lisääntymispäivinä.
Osittain samaa mieltä, mutta kyllä mielessä on käynyt sekin, että miten suuri osuus asiaan on ihan pelkillä masennuslääkkeillä. Minähän lihoin masennukseni aikana yli 30 kiloa ja nopeasti, jolloin tietenkin kuvittelin sen johtuvan masennuksen aikaansaamasta saamattomuudesta ja ylensyönnistä, siitäkin huolimatta, että olen koko ikäni diabeetikkona joutunut laskemaan syömisiäni hyvin tarkkaan, eikä esim. insuliiniannostuksiani missään vaiheessa tarvinnut muuttaa, mikä olisi ollut se normaali seuraus lisääntyneestä syömisestä.NuoriDaavid kirjoitti:Kyllä yleisin syy "räjähdysmäiselle" lihoamiselle on varmastikin henkisellä puolella.
Masennus sitten parani ja liikkuminen ainakin lisääntyi sen myötä, mutta paino ei pudonnut. Lääkityksellä olin kuitenkin edelleen. Sitten lopulta uskaltauduin lopettamaan lääkitykseni, minkä seurauksena painoni putosi yli kymmenen kiloa kahdessa viikossa, jonka jälkeen paino on jatkanut tippumistaan tasaiseen tahtiin, vaikka elintavoissani ei tapahtunut mitään muuta muutosta. Kaiken huipuksi painoni on jatkanut putoamistaan nyt raskautenikin aikana, ja siinä ajassa missä ihmiset normaalisti ovat saaneet jo yli kahdeksaa lisäkiloa, olen minä nelisen kiloa miinuksella. Lääkärinikin ehti jo huolestua ja tutkitutti kilpirauhasarvot, mutta niissä ei ole mitään vikaa, joten oma tulkintani on, että masennuslääkkeiden vaikutusten korjautuminen jatkuu edelleen. Painoni putoamisen jatkuminen on kielletty jo viikkoja sitten, joten olen syönyt itseni ähkyyn päivittäin, mutta minkäs teet kun mikään ei riitä.
Tämä on tietenkin totta, mutta sinä jätät huomiotta sen perustotuuden, että eri ihmiset käyttävät syömästään ruoasta energiaa hyväkseen eri tehokkuuksilla, ja samankin ihmisen kapasiteetti käyttää energia hyväkseen voi muuttua. Käytännössä esimerkiksi minun tapauksessani mitä ilmeisimmin masennuslääkkeet jollain mekanismilla paransivat ravinnon hyödyntämisastetta, jolloin sama määrä ruokaa, joka aiemmin oli ollut sopivasti, muuttuikin liian suureksi määräksi. Tuollaisia muutoksia voi olla äärimmäisen vaikeaa sisäistää, kun on koko aiemman elämänsä ajan tottunut johonkin hyvään syömismalliin.Jos et syö enemmän kuin kulutat, niin lihoaminen on mahdotonta. Ihmisellä ei ole mitään fotosyntetisöiviä soluja, joilla muuttaisimme auringonvaloa energiaksi.
Joskus tuntuu, että nämä perustotuudet unohtuvat.
Jos et syö, niin laihdut. Jos syöt liikaa, niin lihoat.
Etenkin tämä minun tapaukseni oli hämmentävä, kun muutos mitä ilmeisimmin ei koskenut mitenkään hiilihydraatti-insuliini-osiota, eli muutoksen täytyi perustua yksinomaan tehostuneeseen rasvan talteenottoon ja hyödyntämiseen. Lisäksi minulla lisääntyi huomattavasti maksan harrastama proteiinien hiilihydraateiksi muuntaminen, mikä sitten näkyi verensokerien heittelehtimisenä säännöllisestä ruokailusta huolimatta. Maksani harrastikin sitä ihan omia aikojaan, välillä verensokerini seilailivat päälle kahdessakymmenessä, vaikka en ollut syönyt mitään hiilihydraattipitoista eivätkä verensokerinikaan olleet käyneet niin matalissa arvoissa, että se olisi selittänyt maksan reaktiivisten sokerien vapauttamisen. Diabeteslääkärini oli erityisen ällistynyt, kun noita maksan temppuiluja oli tallentunut jopa sensoriin, joka mittasi verensokereitani jatkuvasti useita vuorokausia putkeen, jolloin kävi ilmi että muutos sokerin määrässä 7 mmol/l -> 28 mmol/l saattoi tapahtua puolessa tunnissa, varsinkin kun maksani saattoi lykätä veren täyteen sokeria täysin riippumatta mistään verensokeriarvoista tai edes syömisistä.
Ei voi näin jälkeenpäin muuta sanoa, kuin että toivottavasti ei enää ikinä tarvitse koskea mihinkään masennuslääkkeisiin, sillä on yllättävän vaikea sanoa, että olivatko lääkkeitten sivuvaikutukset vai se alkuperäinen sairaus pahempi asia... (Masennuslääkeyhdistelmäni muuten oli Efexor ja Triptyl, jos sattuu kiinnostamaan. Niistä Triptyl taitaa kuulua niihin pahamaineisiin trisyklisiin masennuslääkkeisiin.)
Suosittelen lohivoilevän syöntiä. Sen jälkeen voit nuuhkia sormiasi. Olen huomannut, että sormiin jäävä tuoksu on aivan sama.Clay kirjoitti:Tai sitten voit lähettää mulle käytetyt pikkarit.syttiK kirjoitti:Ei muuta ku aamulla kipin kapin lähiSiwaan ja kalahyllylle. Namskis ja maiskis!Clay kirjoitti:Siitä on niin pitkä aika, etten enää edes muista miltä pimperoinen haisee.
oikeestimäentiedätästämitään.
Jaa jaa. Kyllä se pimpsloora aina joltakin tuoksuu. Oletko itse törmännyt aivan hajuttomaan malliin?Son House kirjoitti:Tässä kohtaa olisi tietenkin kohteliasta huomauttaa rouvaa pesemään rasiansa aina välillä. Vähintään yhtä usein kuin hiuksensa.NuoriDaavid kirjoitti:Suosittelen lohivoilevän syöntiä. Sen jälkeen voit nuuhkia sormiasi. Olen huomannut, että sormiin jäävä tuoksu on aivan sama.
Taitaa vaimo kostaa ND:n kusisen mulkun. Eihän sitä kiimoissa välillä pesemään mennä, keli kun keli.Son House kirjoitti:Tässä kohtaa olisi tietenkin kohteliasta huomauttaa rouvaa pesemään rasiansa aina välillä. Vähintään yhtä usein kuin hiuksensa.NuoriDaavid kirjoitti:Suosittelen lohivoilevän syöntiä. Sen jälkeen voit nuuhkia sormiasi. Olen huomannut, että sormiin jäävä tuoksu on aivan sama.
En. Mutta en kyllä kykene assosioimaan haistamiani tuoksuja lohileipäänkään. En kyllä maistamianikaan. Hyvin hoidettunahan se lemmen tyyssija tuoksuu vähintäänkin ruusun terälehdiltä ja maistuu hunajalta, nams. Ja hei! Mikäs sen mukavampaa, kuin omatoimisesti keksiä kaikkia kivoja tapoja maustaa hehkeys ennen maistamista ja haistamista. Melko eroottista!NuoriDaavid kirjoitti:Jaa jaa. Kyllä se pimpsloora aina joltakin tuoksuu. Oletko itse törmännyt aivan hajuttomaan malliin?
Kyllä muuten vaihtoivat ruumiinnesteitä nurmikolla maatessaan kun suorittivat samalla salakuuntelua niin tilanteen piti näyttää kiihkeältä ettei salakuuntelulaite paljastuisi. Kauan siitä on kun se jakso tuli mutta muistanpa sen kuitenkin.NuoriDaavid kirjoitti: Depmsey&Makepeace eivät kait koskaan vaihtaneet ruumiinnesteitä?
Olettepa te vanhoja ja väsyneitä.Mulli75 kirjoitti:Kyllä muuten vaihtoivat ruumiinnesteitä nurmikolla maatessaan kun suorittivat samalla salakuuntelua niin tilanteen piti näyttää kiihkeältä ettei salakuuntelulaite paljastuisi. Kauan siitä on kun se jakso tuli mutta muistanpa sen kuitenkin.NuoriDaavid kirjoitti: Depmsey&Makepeace eivät kait koskaan vaihtaneet ruumiinnesteitä?
Mutta alkuperäiseen aiheeseen palatakseni, niin ei minusta sellaisia voi laskea.
On kyse laadusta, eikä määrästä. Määrä voi olla jopa haitta. Ja voi sitä olla fanatasioidensa kanssakin, yksin.
Hirveän vaikea kysymys minusta. En osaa vastata.