Mä olen kerrankin Elcon kanssa edes näennäisesti samaa mieltä siitä, että kirjoitus on vähän pielessä. Sanon näennäisesti, koska epäilemättä sijoitamme kirjoituksen ongelmat eri asioihin.elco kirjoitti:Tää on taas yksi näitä, joista ei tiedä pitäisikö pistää typerimpiin, mielipidekirjoituksiin vai tänne. Menköön tänne kun kerran on mykistävästi päässyt oikein pääkirjoitukseksi.
Artikkelissa on lähtökohtaisesti pielessä kaikki, mutta tuo leppoisa suvaitsevaisuus, jota todistellaan kansanmurhan jäämisellä toistaiseksi väliin on kyllä huippu: Isiksen murhaamia ja raiskaamia jesidejä lohduttaa varmaan aivan vitusti, että leppoisa suvaitsevaisuus vaan vähän yskii. Ainiin, Isiksellä ei tietenkään ole mitään tekemistä islamin kanssa - miten voisikaan olla?
Minua tökkii erityisesti se, että siinä annetaan ymmärtää, että suvaitsevainen sivistyneistö olisi jotenkin automaattisesti sitoutunut syvään moniarvoisuuteen ja monien (keskenään ristiriitaisten?) totuuksien yhtäaikaiseen voimassaoloon. Tämä kuulostaa minusta vieraalta.
Voi olla, että moniarvoisuudella tarkoitetaan huolimattomassa puheessa jotain sellaista, että vieraitakaan tapoja ja arvoja ei tuomita suoralta kädeltä, vaan pyritään ymmärtämään niiden kulttuurista funktiota ja arvioimaan sitä kautta niiden rationaalisuutta. Tämähän on mitä järkevin lähestymistapa, mutta samalla nimenomaan jonkinlaista moniarvoisuuden kieltoa: näennäisesti moniarvoisen asenteen taustalla on pieni joukko tärkeämpiä arvoja, etunenässä jonkinlainen rationaalisen analyysin ja kritiikin vaatimus yhdistettynä jonkinlaiseen utilitaristiseen eettiseen prinsiippiin, jonka valossa erilaisia kulttuuris-historiallisia käytäntöjä arvioidaan. Tällöin ajatuksena on, että suvaitsevainen sivistyneistö on sitoutunut tiettyihin sekulaareihin valistuarvoihin ja kriittiseen dialogiin ja analyysiin, joiden varassa kaikkia tapoja voidaan analysoida, ymmärtää ja kritisoida. Mutta nämä arvot eivät ole, contra breivikistit ja isis-fanaatikot, jonkinlaisia irrationaalisia ja muut poissulkevia oman heimon perinteisiä tapoja joita noudatetaan mutta ei kritisoida ja muokata, vaan universaaleja kehitysprinsiippejä: ne eivät lukitse tapoja vaan avaavat ovet niiden kriittiselle kehittämiselle.
Sama asia näkyy tietysti tässä puheessa monesta totuudesta. Tyypillisesti se on nimenomaan halla-aholaiset breivikistit ja isis-tyypit, jotka ovat sitoutuneet monien totuuksien moniarvoiseen maailmaan. Koko heidän agendansa pohjaa sille, että on erilaisia totuuksia ja arvojärjestelmiä, joille ei yhteistä pohjaa voida löytää, vaan eri heimojärjestelmät pysyvät välttämättä toisilleen vieraina toisina. Dialogia ei voida käydä, vaan edessä on halla-aholainen harmageddon kahden yhteensopimattoman totuus- ja arvojärjestelmän tai kulttuurin välillä. Suvaitsevainen sivistyneistö ajattelee aivan päinvastoin valistuajattelun hengessä, että yleisinhimillinen ja universaali pohja keskustelulle (yhteiset arvot ja jaettu totuus) on löydettävissä, kunhan hylätään irrationaalinen nationalismi ja/tai uskonnollinen fundamentalismi ja uskalletaan ryhytä rationaaliseen keskusteluun. Eli tilanne on tavallaan aivan päinvastoin kuin kirjoitus esittää.
Hyvää kirjoituksessa on taas juuri se, mistä Elco ottaa kierroksia. On aivan hullua, että ihmiset kinaavat siitä, onko islam (kristinoppi, juutalaisuus, tms) jotenkin itsessään ja olemuksellisesti hyvä vai paha, rauhan vai sodan asialla. Ei näitä uskontoja ole edes olemassa irrallaan tulkinnoista, tavoista ja traditioista, ja pienkin empiirinen tarkastelu osoittaa vastaansanomattoman selvästi, että niitä voidaan erilaisissa yhteiskunnallisissa ja historiallisissa tilanteissa tulkita kovin monella tavalla. Ei ole mielekästä hakea jotain vastausta siitä, onko islam (juutalaisuus, kristillisyys, jne.) itsessään näiden ristiriitaisten käytäntöjen takana jotenkin olemuksellisesti jotain. Tämän pointin näkeminen tietysti edellyttää maallistunutta valistusnäkökulmaa, jonka mukaan uskonnot ovat inhimillisiä käytäntöjä eivätkä jotain metafyysisiä olemuksia jotka ovat olemassa käytännöistä ja tarditiosta riippumatta jossain jumalan todellisessa tahdossa tms, ja siksi pointti on kovin vaikea breivikistin/islamistin/herännäiskristillisen/ortodoksijuutalaisen jne. ymmärtää. Hämmentävää vain on, miten iso osa sinänsä ei-uskonnollisestakin porukasta lähtee mukaan tähän kinaan siitä, onko esimerkiksi nyt islam jotenkin itsessään paha vai ei, vaikka - kuten Hesarin kirjoitus eksplisiittisesti sanoo - koko kysymys on ihan pöljä ja väärille premisseille perustuva pseudokysymys (huomaa, että tämä Hesarin oman pointin tekeminen jo edellyttää monien totuuksien ja moniarvoisuuden tiettyä hylkäämistä).
Ja olen samaa mieltä kuin kirjoitus, että kun nykymaailmassa se näyttää olevan nimenomaan islam joka näitä kauheuksia perustelee, niin yksi avainkysymys on nimenomaan se, "kykenevätkö he (muslimit) elämään modernissa maailmassa maallisen vallan alla, demokraattisten sääntöjen mukaan" (eli hylkäämään monien totuuksien olemassaolon ja moniarvoisuuden ja elämään universaalin valistusjattelun mukaisesti)?
