Kitinä

Kreitsu kirjoitti:

Zeb kirjoitti:Minua mietityttää yhdistelmä pamit ja pieni lapsi. Mahtaako sitä pamipäissään herätä jos vauvalla on hätä?

Entäs maidon laatu? Tai ehkä ei anneta tissiä enää.

Olkaa hiljaa, nyt tarvitaan tukea ja ymmärrystä eikä tuollaista vittuilua!

^Oho, anteeks. VOIMAHALI!!!!

Kreitsu kirjoitti:^Oho, anteeks. VOIMAHALI!!!!

Noni! Enää ei masenna ja ihkuupihvii nams ja sotilasmiliisikin laittoi pesukoneen pyllyyn

Pretty gross...

ninnithequeen kirjoitti:Ihan vaan Manikselle tulin kertomaan, että lekurissa käyty, diagnoosina vaikea masennus. Siihen lääkkeet plus diapamit unta varten päälle (taas).

Eli meni pojalla vähän diagnoosit väärin. Sorry herra kaikkitietävä.

Hellanlettas. Kävit kerran lääkärissä ja siellä yhden kertakäynnin perusteella joku arvauskeskuspaviaani diagnosoi sulle sen kaikista yleisimmän virhediagnoosin epävakaasta persoonallisuushäiriöstä. Tämäpä kovin erikoisen vääräksitodistavaa.

Se on niin kauheen rumaa ja väärin sanoa tälleen inttternetissä toisesta, mutta kun sun touhujas on tässä seurannut useamman vuoden vierestä, niin kyllä mä väitän vaan entistä vahvemmin että sä olet oppikirjamainen esimerkki. Se on toki vain minun amatöörimäinen mielipiteeni, mutta pistän vaikka pääni pantiksi että se on paljon lähempänä koko totuutta kuin pelkkä masennus.

Ihan seinähullu ihminenhän sä olet juurias myöten, ei se nyt voi olla enää kellekään epäselvää.

No ei ihan hetkessä diagnosoitu, oonhan mä siellä ennenkin juossut "vinkumassa". Ja pamit on niitä miedoimpia, tietysti.

Naurattaa toi Manala kyl.

Mun mielestä sun kannattais nauramisen sijaan miettiä että voisitkohan sä kenties parantaa elämänlaatuasi pohtimalla voisiko muiden mielipiteissä olla joskus jotain perää ja tutkituttamisen arvoista.

Turhaa ja typerää esittää väkisin terveempää ja kontrollissaolevampaa kuin mitä todellisuudessa on.

Mulle ei ole koskaan kuuden vuoden aikana kerrottu kuinka vakava mun masennus on.

Mutta Ninnille jaksamista ja... ja jaksamista. En tiiä miten lohduttaisin, mutta yritä jaksaa pieni pala kerrallaan koota elämääsi kasaan ja tasaisempaa arkea kohti. Ihan pienin askelin ja pienillä välitavoitteilla.

Pakko kyllä sanoa asiaan, joka minulle ei kuulu, mutta pohjautuen kokemukseeni vaikeasti masentuneista ihmisistä, että tuollaisen diagnoosin saaneeksi Ninni kyllä osaa todellakin iloita niistä elämän pienistä asioista, joista erityisesti vaikeasti masentunut ei saa yleensä irti minkäänlaista mielihyvää.

Kiinnostaisi kovasti tietää, minkälainen lääkäri ja millä perusteella tällaisen diagnoosin on antanut. Kysyitkö, olisiko mahdollisuus keskusteluapuun tai kiinnostaako sellainen? Toki voi olla niinkin, että olet vetänyt täällä toisinaan melko hilpeää roolia, mutta hieman yllätti kyllä. Lievän masennuksen olisin ymmärtänyt jo ihan elämäntilanteesi perusteella, vaikka minusta olet pärjännyt ihan hienosti( ts. säilynyt toimintakykyisenä) siitä huolimatta. Sori pitkät lauseet.

^ Mua kans ihmetytti, miten diagnosoidaan yhtään mitään tilanteessa, jossa äiti on juuri kuollut ja pieni lapsi verottaa yöunia. Lääkitys varmasti ihan OK arjessa selviytymisen tueksi, mutta muuten kuulostaa kyllä erikoiselta.

Käypähoito-suosituksissa sanotaan seuraavaa:
"Lähiomaisen kuolema voi aiheuttaa surureaktion, jossa on samankaltaisia oireita kuin masennuksessa. Mikäli surureaktion oireet kuitenkin pitkittyvät ja jatkuvat yli kaksi kuukautta, voidaan todeta depressio."

Pahoitteluni Ninni äitisi johdosta, en tiennyt =(

Vakavaa masennusta hoidetaan yleensä muin keinoin, kuin pelkällä lääkityksellä. Tukena on osastohoito, erittäin tiivis terapia ja vahva lääkitys. Toivotaan tosiaan Ninnille parempia vointeja, niin henkisestikin kuin noin yleisesti.

Olenko kuolemassa vakavaan silmäsairauteen, kun toinen silmäluomi on nykinyt lähes taukoamatta jo toukokuusta lähtien? Se nykäisee melkein joka kerta, kun räpäytän silmää.

Onko teillä ollut pitkäaikaista köhää ja kurkkukipua ja limantuloa, meinaan tosi pitkäaikaista, 3-5 viikkoa? Miten olette hoitaneet?

Kysyy ARSKA

Stadinarska kirjoitti:Onko teillä ollut pitkäaikaista köhää ja kurkkukipua ja limantuloa, meinaan tosi pitkäaikaista, 3-5 viikkoa? Miten olette hoitaneet?

Kysyy ARSKA

Käypäs lekurissa, ettei ole poskiontelontulehdus!

swirl kirjoitti:Olenko kuolemassa vakavaan silmäsairauteen, kun toinen silmäluomi on nykinyt lähes taukoamatta jo toukokuusta lähtien? Se nykäisee melkein joka kerta, kun räpäytän silmää.

http://www.poliklinikka.fi/?page=5331684&id=7415790#

Pakkailin taas hajamielisenä astioita sanomalehtiin. Nyt halkee otsa, posket ja nenä tippuu päästä, ehkä silmätkin. Otin kourallisen allergialääkkeitä ja totesin jotta duactit on loppu. En saanut puhelinaikaa reseptille kuin ensi viikon puoliväliin.

Kuolen ennen sitä. Helvetti, Hakemaanko yksärille yhtä vaivaista reseptiä. Viisi minsaa ja 80€. Räjähdän just nyt.

RP kirjoitti:Kuolen ennen sitä. Helvetti, Hakemaanko yksärille yhtä vaivaista reseptiä. Viisi minsaa ja 80€. Räjähdän just nyt.

Mulla on täys paketti Duactia kotona, laitanko postiin?

Vesper kirjoitti:

RP kirjoitti:Kuolen ennen sitä. Helvetti, Hakemaanko yksärille yhtä vaivaista reseptiä. Viisi minsaa ja 80€. Räjähdän just nyt.

Mulla on täys paketti Duactia kotona, laitanko postiin?

Kiitos ihanainen, mutta ehdin tietysti hoitamaan tämän jo vaikeimman kautta. Ehkä nyt vihdoin ja viimein opin/muistan ettei noita juttuja parane tehdä.

Voihan culli, oon kait venäyttänyt vasemman isovarpaan ku se on jo yli viikon ollut taivutusarka isosti

Dumis kirjoitti:Voihan culli, oon kait venäyttänyt vasemman isovarpaan ku se on jo yli viikon ollut taivutusarka isosti

Eikö toi nyt kuulostaisi pikemminkin murtumalta kuin venäytykseltä, jos viikkokausia on isosti remontissa?

Manaaja kirjoitti:

Dumis kirjoitti:Voihan culli, oon kait venäyttänyt vasemman isovarpaan ku se on jo yli viikon ollut taivutusarka isosti

Eikö toi nyt kuulostaisi pikemminkin murtumalta kuin venäytykseltä, jos viikkokausia on isosti remontissa?

Tarkennetaan vähän että ei se niin paha ollut toissa viikonlopun jälkeen, mutta nyt pitkin viime viikkoa on alkanut sattumaan enemmän ja enemmän. Nyt aamulla oli tosi kipeä, otin tulehduskipunapin.

Sattuu just päkiän kohdalla olevan nivelen kulmille.

Vatsa on rikki. Ilmeisesti joku stressiluontoinen juttu, kun ilmenee ajoittain, ei muutu lääkkeillä miksikään ja häviää itsekseen, vaikka ruokavalio pysyy samana. Ilmenee turvotuksena, kaasun keräätymisenä ja kramppeina. Bonarina limakakka.

Tänä aamuna varvas oli taas ihan melkein ok, taivuttaminen onnistuu, mutta kevyttä arkuutta on vielä. Kyl tää mun roppa prakaa ihan itekseen

Vatsa kovalla jo viidettä päivää: sattuu ja tuntuu että paino on noussut 40 kg ja ahdistaa.