Mikä sun mielestä on Ekin linja suhteessa kansainvälisiin konflikteihin? Itse melkein ajattelisin, että kannanotto on aika johdonmukainen jatko Ekin jo lähes 50 vuotta vetämälle linjalle.elco kirjoitti:^ No lähinnä siis siksi yllätyin kun muslimien jäsentenväliset ovat yleensä kuoliaaksi vaiettavia juttuja tyhjäntoimittajavasemmiston piireissä, mutta annas olla kun alkaa pitämään jöötä parranpäristäjille niin huudetaan heti kuin hinaajat. Tämä ei siis sovi ollenskaan Ekin linjaan.
Muistammehan toki hyvin, miten esimerkiksi Prahan keväässä -68 virallinen Suomi, kuten muutkin länsimaat, käytännöllisesti katsoen vaikeni tyystin miehityksestä eikä halunnut arvostella Neuvostoliiton toimia omalla etupiirialueellaan. Rauhanaktivisti Eki, Kekkoskonsensuksen kauhuksi, seisoi kuitenkin tuimasti julkisuudessa tuomitsemassa miehityksen ja vaatimassa länsimailta Neuvostoliiton tiukaa arvostelua. 60-luvulta lähtien Ekin rauhanaktivismi ja suhtautuminen konflikteihin onkin värittynyt Sadankomitean touhujen kautta - ja kuten toki muistamme, Sadankomitea on anglofiili Ekille sopivasti Bertrand Russellin ajattelulle ja aktivismille rakentava pulju Suomessa, ja eroaa näin aatteeltaan läntiselle rationalismille perustuvana muista Suomen rauhanliikkeistä, jotka o(li)vat leimallisetsi joko uskonnollisia tai vasemmistolaisia.
70-luvulla, sitten, koko Sadankomitea meinasi jakautua kahtia suhtautumisessa esimerkiksi Vietnamin sotaan: taistolaisia vähemmistökommunisteja ja opiskelija-aktivisteja lähellä oleva barrikadiporukka halusi lähinnä vastustaa USAta, mutta voiton Sadankomiteassakin vei sitten Ekin ja muiden enemmistöisten tutkijalinja, joka halusi kanavoida aktivismin lähinnä kolonialismin purkamisen aiheuttamien jännitteiden analyysin kautta. Aivan kuten Prahan kevätkin, myös tämä näkemysero kasvatti ylittämätöntä kuilua länsimielisen Ekin ja Neuvostoliittoa ihailevien vähemmistökommunistien välillä.
70-luvun lopulta 80-luvun puoliväliin saakka Ekin asennoitumista rauhantyöhön väritti ennen muuta hänen halunsa vastustaa myös Neuvostoliiton ydinaseita, mikä jälleen kauhistutti Kekkosslovakian ortodoksiaa: virallinen linja kun taas oli, että USAn erityisesti Eurooppaan sijoittamia ydinaseita on vastustettava aseellisen imperialismin esiintymismuotona, kun taas Neuvostoliiton suojautumista tätä länsi-imperialismia vastaan omilla ydinaseillaan piti lähinnä hyväksyen ymmärtää.
Kylmän sodan päättymisen jälkeen Ekin länsirationalismi on tas palannut enemmän ateistista sekulaarisuutta korostaville juurilleen, ja Eki on hyökännyt erityisesti uskonnollista fundamentalismia ja uskonnollisesti motivoitunutta väkivaltaa vastaan.
Minusta tämä tuorein kannanotto asettuu lähes saumattomasti tähän jatkumoon.
