Lasten ihmissuhteet ja muita havaintoja

[Riemumieli]

No naiseksi olisit paremmin sopinutkin. Penetraatiota saisi silloin kun haluaisi ja ikineitsyyskin olisi ihan jees. Nainen saa olla mitä vaan, mies ei mitään.

[prosessi]

Mielleyhtymät ovat kyllä muutenkin kummallisia. Mukeloa olen aina välillä syliin kaapatessani kutsunut "äidin pikku nöpöksi",

Mitä sitten merkitsee Gattacan mainitsemat nöpötisut?

Tisuja, joiden nännit ovat pienet ja terhakat? Juontuu vissiin käsitteestä nöpönenä. Mukelokin on pieni ja terhakka!

[prosessi]

Nimikysymykseen:
Kun äitini oli raskaana, siihen aikaan ei tiedetty etukäteen tuleeko tyttö vai poika. Pojasta tuli tylsä Jukka. Mutta jos lapsi olisi ollut tyttö, sen nimeksi oli päätetty "Varpu-Maaria". Aika erikoinen kaksoisnimi, ja olisi saanut kyrpöö. Varmasti hoikka ja pikkupystytisuinen.

Ongelmallista onkin, että tytöille löytyy paljon helpommin nimiä kuin pojille, kun pojilla kiusatuksi joutuminen juuri tuollaisista syistä taitaa olla paljon yleisempää kuin tytöillä. Eli pitäisi kehitellä tavallisen kuuloinen ja pikkupoikien korvia ärsyttämätön nimi, jota kukaan tuntemani/tietämäni mies ei olisi jo ehtinyt pilata vääränlaisilla assosiaatioilla. Mukelon kohdalla onnistui, vielä ei ole hyvää vaihtoehtoa pikkuveljelleen löytynyt.

En tiedä. Mulla oli norjalainen sukunimi, jota luultiin aina ruotsalaiseksi sukunimeksi. Vaihdoin sen mieluusti mieheni tusinanimeen. Paitsi, aina saa kuulla olenko sukua sille tai tälle.

Traumaattista.

Minä puolestani olen lopultakin alkanut sietää omaa sukunimeäni, kaksi vaihtoa "-nen" -päätteisiin lähes tusinanimiin riitti, omastani en enää luovu. Päätökseni oli miehenkin mielestä hyvä, ilmeisesti tavoitteena taktikoida lapselleen fiini nimi. Vähän kyllä hämää, että hän nimikeskusteluiden yhteydessä on vilkuillut ruotsinkielistä nimipäiväkalenteria... Jotain rajaa sentään suomenruotsalaisuudessakin.

Mukelon pikkuveljeen liittyvät hahmottelut ovat saaneet mielenkiintoisia lisäpiirteitä. Jo alunperin mukelo olisi kovasti halunnut auttaa veljeään mm. seisomaan käsistä vetämällä, peittelemällä kokonaan peiton alle yms., mutta kun moiset toimet oli pakko kieltää, mukelo siirtyi toisintamaan niitä leluilla. Punainen maasturi on leikeissä mukelo itse, puolta pienempi punainen paloauto puolestaan on kuulemma pikkuveli, jonka kanssa maasturi tekee vaikka mitä.

[prosessi]

Pitkään minä odotin, että mukelo alkaisi puhua. Nyt sitten pitäisi enää puheitten perusteella yrittää ymmärtää, miten mukelo oikein ajattelee.

Isäni kyydissä matkalla heille kylään isäni puhui mukelolle ruotsia. Mukelon kommentti oli: "Ohhoh, se puhuu ruotsia."

Vanhempieni luona oli kaktus, jota mukelo kävi vähän väliä hipelöimässä, päätyen lopulta jostain käsittämättömästä syystä puraisemaan sitä. Lopputuloksena tietenkin kaktuksenpisto huuleen. Äitini väitti kaktuksen purreen takaisin, koska se ei halunnut että sitä kiusataan. Mukelo siihen: "Anteeksi, kukka. Ei mitään hätää. 'Mukelo' paijaa."

Rikottuaan leikkiautonsa niin, että sen pohja renkaineen irtosi, mukelo asetti korin pöydälle ja ujutti yhden renkaan paikalle ison muovisen pultin, joka oli peräisin toisesta lelusta. Katseltuaan autoa hetken hän totesi: "se on hammaspyörä", ja vaati minua irrottamaan lisää pultteja siitä toisesta lelusta, jotta auton alle olisi saatu neljä hammaspyörää.

Toissapäivänä taas puhuin puhelimessa, samalla imettäen rääpälettä. Mukelo tuli paikalle kilpa-autolelun ja kengännauhan kanssa, ja halusi minun laittavan kengännauhan päät etuikkunoista sisälle ja veivaavan sitten auton ikkunat kiinni, jotta päät juuttuisivat ikkunan ja puitteen väliin. Ei siinä muuten mitään, mutta kun kyseisessä autossa ei ole niitä ikkunoita, joten eipä niitä pysty myöskään veivaamaan kiinni... Siitä mukelo harmistui ja alkoi itkeä, ja kun ojensin käteni ottaakseni auton ja nauhan, katsoakseni voisiko ne yhdistää jollain muulla tavalla, tissini tietenkin irtosi rääpäleen suusta ja rääpäle vähän inahti. Puhelinkeskustelu jatkui siinä sivussa, vaikka toisesta päästä kuuluikin kysymys, että pitäisikö lopettaa kun minulla on tilanne päällä. Minä ihmettelin, että mikä tilanne, samalla kun solmin kengännauhan toisen pään kilpa-auton konepellin saranaan. Kun rääpäleen inahdus kuului, puhelinkeskustelun toinen osapuoli heti väitti, ettei rääpäle olekaan niin rauhallinen kuin olen antanut ymmärtää. Minä siihen, että kai nyt kuka tahansa inahtaisi, jos tissi irtoaisi suusta kesken kaiken. Siinä vaiheessa jostain taustalta jo kuuluikin taas mukelon harmistunut ääni: "Päästä irti, auto! Päästä irti!" Katala auto oli konepellillään haukannut kengännauhan otteeseensa, eikä suostunut millään päästämään irti... Niin, mitä minun pitikään sanoa? Ehkä ettei tuossa ollut mikään tilanne päällä, ellei sitten koko elämä ole yksi valtava tilanne, joten puhelun keskeyttäminen ei olisi ollut mitenkään tarkoituksenmukaista.

[Elppis]

Nauratti eilen ystävän kaksikielinen tyttö (äitin suomesta, isä Känädästä), ikää viikon päälle 2 vuotta.

Silmälasit ovat eyepää Eli eye on helpompi sanoa kuin silmä, ja kun lasit ovat päässä, loogisesti yhdistää sanat: EYEPÄÄ.

Alex rakastaa elukoita; harakat on kova sana tällä hetkellä, kun päästävät ihme ääniä ja huiskivat edestakaisin pitkin pihaa. Pojan mielestä harakka on "krakkakraa". Mitäköhän kaikkea tuolta suusta vielä tulee.

[prosessi]

Mukelon jutut ovat kyllä niin levottomia, että välillä ei tiedä miten päin pitäisi olla. Niissä on oma kieroutunut johdonmukaisuutensa, joka kuitenkin on täysin pielessä.

Yksi mysteeri on se, miksi mukelo sanoo kuplavolkkareita ja vanhoja amerikanrautoja banaaniautoiksi. Mitään järkevää selitystä en toistaiseksi ole löytänyt.

Eilen kävimme vanhempieni luona kylässä. He tarjoutuvat aina kiltisti hakemaan meidät autottomat, mutta olemme jo niin tottuneet autottomuuteen, että aika usein kieltäydymme kyydistä ja menemme bussilla. Niin eilenkin. Bussissa mukelo päätyi testailemaan rajojaan, sillä yleisö on tietenkin tarpeen kun vanhempien pinna yritetään polttaa. Tällä kertaa testivälineeksi päätyi bussin seinässä ollut eläkeläispaikkatarra, jota mukelo kielloista huolimatta yritti rapsuttaa irti seinästä, ilmeisesti kostoksi siitä, että olimme väittäneet tarran miehellä olevan kävelykepin, kun taas mukelon mielestä kyseessä oli sateenvarjo. Lopulta mies kielsi nyppimisen jo vähän äkäisesti, mitä mukelo oli jo aikansa odottanut. "Älä huuda Jussi!" oli mukelon kommentti, minkä jälkeen hän yritti purra miestä sormesta. Mies kielsi, mutta mukelo yritti purra uudestaan, kerta toisensa jälkeen.

Viimein mukelo sitten saikin hampaillaan otteen miehen kämmenensyrjästä. Mies ei tässä vaiheessa kuitenkaan kieltänyt, vaan aivan selvästi oli utelias näkemään miten kovaa mukelo oli aikeissa purra. Mukelo sen sijaan purressaan tarkkaili koko ajan miehen kasvoja, reaktiota hakien. Mies ei kuitenkaan reagoinut mitenkään, ja puruote tiukkeni koko ajan. Lopulta mukelo päästi irti, ja lopputuloksena oli pyöreä hammasrivistö syvälle ihoon painuneena. Mukelokin oli vähän hämmentyneen näköinen, totesi "se on ympyrä" ja "Jussilla pipi, 'Mukelo' paijaa".

Totesin miehelle, että tuosta hän sai syyttää täysin itseään, ei ole järin fiksua testailla lapsen aikeita olemalla reagoimatta, kun lapsi kuitenkin yleensä tekee asioita paikantaakseen reaktiokynnyksiä, jolloin aie väkisinkin muuttuu jos vastakappale ei reagoi. Jos mies olisi kieltänyt tai ilmaissut kipua jo varhaisemmassa vaiheessa, tilanne ei olisi koskaan kehittynyt noin pitkälle. Puhumattakaan siitä, että johdonmukaisuus kiellettyjen asioiden osalta on välttämätöntä, jos haluaa karsia niiden toistumisen nollaan.

Mukelo on välillä laulanut päiväkodissa opittua laulua, sanoilla:

Var är tummen,
var är tummen?
Här är jag,
här är jag.

Taitaa olla olemassa suomeksikin, 'missä on peukalo'.

Mies onkin huvitellut kyselemällä mukelolta sanojen mukaisesti eri asioista, kuten "var är lillebror" tai "var är 'mukelo'". Eilen hän sitten erehtyi kysymään minunkin paikalla ollessani "var är mamma". Mukelo vastasi siihen "ei mitään mammaa täällä nyt". Mies jatkoi kysymyksellä "var är pappa", johon mukelo vastasi "ei koskaan mitään pappaa täällä". Pienen mietintätauon jälkeen mukelo vielä täsmensi: "'Mukelo är hemma nu!" Toisen tauon jälkeen mukelo teki tarkoituksensa vielä selvemmäksi, laulamalla: "Var är äiti, var är äiti?" ja hihkaisemalla minua osoittaen "tuolla!" Kotona ei siis puhuta mistään mammoista ja papoista, vaan äiti on äiti on äiti!

H-kirjaimella alkavat sanat tuottavat vielä ääntämisvaikeuksia, ja erityisesti hissi ja hylly ovat ongelmallisia. No, mukelo on korvannut hankalat h-kirjaimet paremmin toimivilla. Tietenkin t:llä ja p:llä... Metroasemalla sivustakuulijat saattavat tyrskähdellä, kun mukelo kirkkaalla äänellä haluaa mennä alas tissillä. Mutta ehkä hillittömin dialogi käytiin sentään kotona, ulkopuolisten korvien kuulumattomissa. Mukelolla kun on pieni pääsiäismunasta tullut kilpa-auto, joka luonnollisestikin kulkee nimellä muna-auto.

"Missä muna-auto on?" mies kysyi mukelolta.
"Se on pyllyssä", mukelo tietenkin vastasi.
Tässä vaiheessa minä purskahdin hillittömään nauruun.
"Älä ajattele!" mies kielsi minua välittömästi...

[prosessi]

Meillä on käytäntönä se, että jos mukelo tekee tavaroillaan epätoivottuja asioita, eivätkä kiellot perusteluineen tehoa, kyseiset tavarat päätyvät vähäksi aikaa arestiin jonnekin riittävän korkealle mutta silti näkyviin, jotta niiden tavoittamattomissa oleminen harmittaisi edes vähän. Takaisin ne saa, kun lupaa olla toistamatta niitä epätoivottuja asioita. Yleensä tuo toimii ihan hyvin, vaikka mukelo välillä kääntääkin homman leikiksi ja vaatii laittamaan esim. kaikki lelunsa arestiin. No, yhtenä päivänä mukelo taas kerran yritti purra miestä peukaloon (puremishomma on peräisin päiväkodista, missä yksi puolitoistavuotias poika jatkuvasti yrittää purra mukeloa...) Muutaman yrityksen jälkeen mies kätki peukalonsa kämmenensä sisään ja ihmetteli sitten mukelolle minne peukalo oikein oli kadonnut. "Se on arestissa" oli mukelon päätelmä.

Eilen taas kävimme illalla kävelyllä. Minä satuin nauramaan jotain, jolloin mukelo sanoi: "äiti ei saa nauraa!" Minä ihmettelin miksi en, ja jatkoin sitten juttelua miehen kanssa. Mukelo siihen: "ei, ei, ei! Äiti älä puhu nyt!" Minä tietenkin kysyin mukelolta, että jos en kerran saa nauraa enkä puhua, mitä minä sitten yleensäkään saan tehdä. "Katsoa autoja" mukelo totesi. Mites se sananlasku menikään, äidit saavat näkyä mutteivät kuulua?

[prosessi]

Lintubongausta:

Mukelo: "Katso, tuolla on lintu! Se on varis. Kraa-kraa (äännettynä varismaisen pehmeällä r:llä)."
Minä: "Katso, tuossa on mustarastas. Musta lintu jolla on keltainen nokka."
Mukelo: "Keltainen lintu."
Minä: "Ei vaan musta. Se on mustarastas."
Mukelo: "Ei mikään makkara. Se on vaan lintu."

[prosessi]

Eilen aloitimme päivän vapputorilla moottoripyöräilmapallon avulla ja menimme Manalaan vappulounaalle. Rääpäleellä on kuulemma nyt ikäennätys paikan suhteen, edellinen nuorin asiakas oli ollut yli kolmen kuukauden ikäinen. Rääpäle nukkui nyt yhtä sikeästi kuin silloin viikko sitten Cantina Westissä, ilmeisesti puheensorina on kaikkien aikojen tehokkain unilääke.

Illalla kävimme bileissä kaikki neljä, kun kerran aattopippalot jäivät väliin. Miehen kavereita olivat, ja paikalla oli muitakin lapsia. Porukka oli kyllä ehkä vähän turhan iso, jotta siellä olisi saanut aikaiseksi mitään isomman porukan keskusteluja, joten ihmiset ryhmittyivät sitten pienempiin kokoonpanoihin, joihin osallistumisen välissä ehti sivusilmällä tarkkailla mukelon puuhia. (Tosin sen verran huonosti, että tuo kerkesi jossain välissä juoksennella pihalla sukkasiltaan...)

Leikkiseurakseen mukelo löysi nelivuotiaan tytön, joka oli pukeutunut prinsessaksi. Jossain välissä prinsessa mm. telkesi pienen prinssinsä moottoripyörineen leikkimökkiin, eli prinsessalla näytti olevan hyvin selvillä miten satujen "ja niin he elivät onnellisina elämänsä loppuun asti" -osio oikeassa elämässä suoritetaan... Välillä prinsessa kuitenkin tuli pihalta sisälle juttelemaan merirosvo-isosiskonsa tai vanhempiensa kanssa, jolloin mukelo vähän aikaa pihalla odoteltuaan tuli ovelle huhuilemaan "tule, prinsessa". Jossain vaiheessa minä noita huhuiluja kuunnellessani sitten tajusin, että mukelohan tietenkin kuvitteli kyseessä olevan ihkaoikean prinsessan suoraan satukirjoista. Mistäpä alle kolmevuotias voisi tietää, ettei tavallisissa kotibileissä juurikaan käy mitään prinsessoja, varsinkaan röyhelömekoissa ja kruunuissa? Hetken aikaa ymmärsin, miltä maailma tuonikäisen silmin ihan lasten oikeesti näyttää.

[prosessi]

Eteiskäytävässä tänään:
Mukelo: - Missä Jussi on?
Ensin aukesi vierashuoneen ovi.
- Ei täällä mitään Jussia.
Sitten aukesivat työhuoneen ja vessan ovet.
- Ei täälläkään.
Seuraavaksi aukesi kylpyhuoneen ovi.
- Täällä Jussi on!
- Mitä 'Mukelo' tarvitsee?
- 'Mukelo' tarvitsee ovi auki!

Johdonmukainen vastaus kysymykseen, mutta silti vastaus kysymykseen jota ei varsinaisesti esitetty. Mutta mistäpä mukelo olisi tiennyt, että Jussi osasi päätellä sekä oven avaamisen että Jussin löytämisen tarpeet, kun taas syy Jussin löytämisen tarpeelle oli mysteeri.

[Riemumieli]

Luultavasti lapsella oli tarve varmistaa, että läheiset ihmiset ovat lähellä. Omakin "mukelo" käy aina vessassa tsekkaamassa, että isi on paikalla.

[NuoriD]

Luultavasti lapsella oli tarve varmistaa, että läheiset ihmiset ovat lähellä. Omakin "mukelo" käy aina vessassa tsekkaamassa, että isi on paikalla.

Kun tulin kotiin ja meniin heti vessaan, niin perheen pienempi räksyttävä hamsteri (chihuahua) jäi oven taakse itkemään.

[Riemumieli]

Pieniä ärsyttäviä koiria tulisi välttää, ettei saa sitä kuvaa, että myös omistaja on pieni ja ärsyttävä.

[NuoriD]

Pieniä ärsyttäviä koiria tulisi välttää, ettei saa sitä kuvaa, että myös omistaja on pieni ja ärsyttävä.

No mutta jos omistaja on pieni ja ärsyttävä?

[exPertti]

Pieniä ärsyttäviä koiria tulisi välttää, ettei saa sitä kuvaa, että myös omistaja on pieni ja ärsyttävä.

No mutta jos omistaja on pieni ja ärsyttävä?

Tarvitseeko sitä kaikille kertoa?

[NuoriD]

Mutta ehkä hillittömin dialogi käytiin sentään kotona, ulkopuolisten korvien kuulumattomissa. Mukelolla kun on pieni pääsiäismunasta tullut kilpa-auto, joka luonnollisestikin kulkee nimellä muna-auto.

"Missä muna-auto on?" mies kysyi mukelolta.
"Se on pyllyssä", mukelo tietenkin vastasi.
Tässä vaiheessa minä purskahdin hillittömään nauruun.
"Älä ajattele!" mies kielsi minua välittömästi...

Saatte varmastikin tavata lastanne kerran kuukaudessa.

[NuoriD]

Pieniä ärsyttäviä koiria tulisi välttää, ettei saa sitä kuvaa, että myös omistaja on pieni ja ärsyttävä.

No mutta jos omistaja on pieni ja ärsyttävä?

Tarvitseeko sitä kaikille kertoa?

Ei ole peilin vika, jos nenä on vinossa.

[exPertti]

Ei ole peilin vika, jos nenä on vinossa.

Ilman koiraa ja sitä kaiken sotkevaa suun avaamista olisit vain "pieni".

[NuoriD]

Ei ole peilin vika, jos nenä on vinossa.

Ilman koiraa ja sitä kaiken sotkevaa suun avaamista olisit vain "pieni".

Tyhmäkin voi vaikuttaa fiksulta, jos on vain oikeassa paikassa hiljaa. Yritän panostaa siihen jatkossa.

[exPertti]

Tyhmäkin voi vaikuttaa fiksulta, jos on vain oikeassa paikassa hiljaa. Yritän panostaa siihen jatkossa.

Niinhän sanotaan, että on parempi antaa ihmisten epäillä sinun olevan typerä kuin avata suu ja poistaa kaikki epäilykset.

Asia, joka tällä palstalla on useasti unohtunut.

[McJanne]

Tyhmäkin voi vaikuttaa fiksulta, jos on vain oikeassa paikassa hiljaa. Yritän panostaa siihen jatkossa.

Suus ki kääpiö.

[NuoriD]

Tyhmäkin voi vaikuttaa fiksulta, jos on vain oikeassa paikassa hiljaa. Yritän panostaa siihen jatkossa.

Suus ki kääpiö.

Kuka sieltä alhaalta huutelee?

[McJanne]

Kuka sieltä alhaalta huutelee?

Tuonen herra.

[NuoriD]

Kuka sieltä alhaalta huutelee?

Tuonen herra.

Olette jonossa, ni är ännu i kö.

[exPertti]

ännu

No kyllä kestää.