Kitinä

Eilen illalla päivän päätteeksi sängyllä loikoillessa ja unta odottaessa tulin pohtineeksi, että on mennyt jo päivän yli viikko ilman yhtään lepopäivää. Viime viikon tiistaista asti on tullut suoritettua jotakin urheilua joka päivä minimissään 45 minuuttia. Myönnän että tulin jopa miettineeksi, että vähän kolottaa paikkoja. Tänään olisi vielä puolentoista tunnin treenit tiedossa, mutta perjantaina joutuu pakolla jättämään urheilun väliin. Jos työltä ehtisi, tulisi liikuttua ehkä jopa vielä enemmän.

Asiaan; missäköhän kohtaa se raja menee? Yksilöllistähän se toki on, mutta olisi kiva tietää milloin elimistö alkaa piiputtamaan liiallisesta rasituksesta. Huippu-urheilijat, lajista riippuen, vetävät kaksi kertaa päivässä ja siihen joitain lepopäiviä aina silloin tällöin väliin?? Olisi mukava ainakin kerran saavuttaa sellainen tila, jossa voisi itse todeta, että nyt on tullut tehtyä liikaa. Yksittäisiä päiviä olen toki kokenut, nyt tarkoitan pidempää aikaväliä. Sitä legendaarista ’ylikuntoa’. Toisaalta onkos senkään tuntemuksen itse kokemisella mitään merkitystä? Ehkä oppisi itsestään ja ruhostaan taas jotain?

KGrilli kirjoitti:eilinen meni auton ratissa ja on se vaan kumma että yhdenkin vapaapäivän jälkeen mun tuntuu vaikealta saada itseäni liikkeelle. tai ei vaikealta, mutta joutuu kerran tai kaks miettimään että keksiskö jonkun syyn miksi tänään ei voi urheilla... sen verran on mussa vielä vanhaa laiskaa verta, näemmä.

sitten taas jos eilen on urheiltu niin tänään on kahta kovempi poltto päästä radalle. ihme homma! onko muilla kokemuksia?

On vastaavia kokemuksia, paljonkin. Juuri noinhan se homma menee eli urheilu ruokkii itse itseään. Mitä pitempi tauko, sitä korkeammalla rima reenata. Joskus veetuttaa mennä salille vaikkapa viikon sairastelun jälkeeen, kun tietää jo valmiiksi tason tippuneen ja on muutenkin epävarma olo. Selvemmin huomaan asian aerobisessa liikunnassa, jossa kunnon noustessa tekisi mieli esim. juosta joka päivä, vaikka tasan tarkkaan tietää, että pikku hiljaa reeniä koventamalla ja lepopäiviä pitämällä tulee paras tulos pitemmän päälle.

2h salilla, hela kroppen. Hulluutta. Mutta ku tulee niin pitkä tauko taas täsä...

Pyöräily 14 km + salitreeni.
Saan muuten salitreenini, 6 liikettä, 15 toistoa kutakin, 3 sarjaa kiertoharjoitteluna ilman taukoja, lyhyet loppuvenyttelyt vedettyä läpi puolessa tunnissa (lämmittelyjä en yleensä tarvitse, koska treeniä edeltää puolen tunnin fillarointi). Teenkö jotain väärin vai olenko vain niin tehokas?

Aito_Johanna kirjoitti:Pyöräily 14 km + salitreeni.
Saan muuten salitreenini, 6 liikettä, 15 toistoa kutakin, 3 sarjaa kiertoharjoitteluna ilman taukoja, lyhyet loppuvenyttelyt vedettyä läpi puolessa tunnissa (lämmittelyjä en yleensä tarvitse, koska treeniä edeltää puolen tunnin fillarointi). Teenkö jotain väärin vai olenko vain niin tehokas?

et, hyvä ja tehokas harjoitus. kestolla ei ole niinkään merkitystä jos saat puolessakin tunnessa aineenvaihdunnan pelaamaan ja hien kunnolla pintaan. eli muista tehdä niin isoilla painoilla että se todella tuntuu.

naisten ei tarvitse pelätä lihaskasvua, joten anti palaa vaan. tuollainen 1/2 h -45 min treeni on optimaalinen. ei mene aikaa kovin paljon, eikä ainakaan niin paljon että treenaaminen muuttuisi rasitteeksi arkielämässä, mutta silti saat siitä täyden hyödyn. ainakin jos tarkoituksena ei ole massiivinen rasvanpoltto.

go girl!

no nih, nyt se on tehty. mä olen korkannut 2 v sitten ostamani kävelysauvat. päätin että harrastan hyötyliikuntaa ja kävelin reipasta sauvakävelyä kosmetologille ja takaisin. yhteensä siis 1,5 h.

olin yllättynyt miten paljon sauvojen oikeaoppinen ja tehokas käyttö tuntuu ojentajissa. samalla tulee takareidelle ja pakaralle normaalia kävelyä tehokkaampi rutistus askeleen pidetessä ja rytmittyessä eri tavalla kuin yleensä.

tuulipuku oli aivan hiessä sisäpinnalta, mutta se viime viikonloppuna ostamani aluspuku pelasti taas ikävältä fiilikseltä.

tuollainen pitkähkö sauvakävelylenkki tekee varmaan hyvää tällaisen bodaus- ja juoksuharrastuksen ohella. ja sauvat on hyvät ottaa siinäkin mielessä mukaan että ei tule juostua, vaikka kuinka olisi polte.

Sairastelun uuvuttamana kykenin ekaa kertaa kolmeen viikkoon käymään juoksulenkillä. No, 6 kilsaa oli ihan riittävästi. Kyllä oli kunto laskenut, mutta äkkiähän tuo palautuu normaaliin tasoon muutaman lenkin jälkeen. Pitää taas muistaa nuo penikat ja tehdä muutakin kuin juoksulenkkiä. Nyt ymmärsin lämmitellä hyvin, kilsa kävelyä plus venyttely ennen lenkkiä, eikä toistaiseksi oireita.

Kävin reippaalla maastolenkillä herra hevosen kanssa. Tänään sitä oltiin niin kilipäitä että, joka puskassa mörkö ja kotiinpäin tultiin ravia nenä taivaissa pelhameista huolimatta. Minkätakia toi hevonen ei ymmärrä että se on jo vanha eikä enää saa riehua edes joka päivä?

KGrilli kirjoitti:no nih, nyt se on tehty. mä olen korkannut 2 v sitten ostamani kävelysauvat. päätin että harrastan hyötyliikuntaa ja kävelin reipasta sauvakävelyä kosmetologille ja takaisin. yhteensä siis 1,5 h.

olin yllättynyt miten paljon sauvojen oikeaoppinen ja tehokas käyttö tuntuu ojentajissa. samalla tulee takareidelle ja pakaralle normaalia kävelyä tehokkaampi rutistus askeleen pidetessä ja rytmittyessä eri tavalla kuin yleensä.

On muuten melkoisen naurettavaa katseltavaa kun jotkut luulevat kuntoilevansa ja eivät kuitenkaan tee muuta kuin raahaavat sauvoja perässään.

Tänään 7200 metrin lenkki juoksua/hölkkää hiekkatiellä Leevien tahdissa ja venyttelyt päälle.

Ei niin juuri mitään liikuntaa vähään aikaan.

Laiska perse ja lorvikatarri vaivannut, eikä itseään vain ole jostain syystä saanut piiskattua liikkeelle. Tänään heräämisen jälkeen jossain vaiheessa kevyt sunnuntailenkki ja taas takaisin sellaiseen hyvään treenirytmiin. Muuten tässä kuihtuu kokonaan pois, kun nytkin on paino päässyt tippumaan useita kiloja treenaamattomuuden takia.

Viikonlopun aikana ratsastettu kokonaiset kuus tuntia. Lisäksi löydetty aivan ihana hevonen, siis semmoinen jonka voisi hyvin joulun jälkeen ostaa ihan omaksikin. Koulukisat meni ihan kohtuullisesti. Tänään oli kaksi hyppytuntia ja kenttälaukka sai kyllä pohkeet huutamaan hoosiannaa.

14 km pyöräilyä pirteässä syyssäässä. Aika gutaa.

kesseli kirjoitti:ratsastin vajaan tunnin. eka kerta noin vuoden tauon jälkeen. kyllä huomaa kuinka kunto on romahtanut. tosin hevonen on oikein saksalaisittain ratsastettu kouluhevonen, eli ei sieltä kevyimmästä päästä. mut ihan hieno ja omistaja pyysi mua alkamaan ratsastamaan sitä viikottain. kyllä mä ihan mielelläni sillä ryskin menemään, pyhää yrjöä ja interiä sillä on aikanaan startattu. nykyinen omistaja vain vaativaa.
mutta ravi oli sellainen tehosekoitin, että huhhuh.... ei oikein kiinnostanut alkaa sillä mitään temppuja tekemään kun joutui vain siihen istumiseen keskittymään. noh, kyllähän siihen tottuu. nivuset on niin saatanan kipeet ja voin kuvitella kuinka kipeet ne on huomisaamuna

DrDick

jk. mutta siis kivaa oli, meitsi on ihan fiiliksissä

Huippua hantsu! Mahtavaa!
Siitä se taas lähtee. Mä täällä edelleen odottelen uteliaana että sä tulet käymään ja hyppäät ton muksun selkään. Hitto että se on pelannut hienosti. Mun hevosella on NIIIIIN hieno laukka!
Uudella tallilla on aivan upeet maastot, siellä on aivan mahtava treenata tasaista muotoa ja totutella maastoesteisiin.

Onpa kammottavan vaikeaa saada itsensä uudelleen liikuntavireeseen, kun koulunalku verotti harrastusta siten, että irtisanoin salin jäsenyyden ja ostin kymmenen kerran jumppakortteja (tulee nääs halvemmaksi)

Ennen oli pakko käydä, koska omatunto kolkutti, kun tiedän, että salimaksu menee tililta joka tapauksessa. Nyt mielellään kitsastelee käyttämästä kertakorttia. Lenkkipolulle lähtö taas vaatii niin paljon psyykkaamista, koska inhoan juoksemista.

...Nooh, ehkä huomenna...

kesseli kirjoitti: iik! maastossa? laukkaa?

JOO!!! Musta tulee isona kenttäratsastaja. *haaveilee*

kesseli kirjoitti:nyt kun mä oon päässyt miettimään tota hevosta, musta tuntuu että se ongelma oli siinä lähinnä se ettei se odota mua. se vaan mennä ryskyttää siinä tismalleen oikeassa muodossa, jonka osaa hyvin, välittämättä yhtään mitään siitä mitä siltä pyytää. se ei siis odota. se lisää vauhtia jos siltä pyytää jotain. ens viikolla me perehdymme hieman venäläiseen koulukuntaan ja puolipidätteisiin. eli että se voi jäädä edestä ilman tukea vaikka mä myötään, sen ei tarvitse pidentyä kuin joku mato samaa vauhtia kun sille tarjoaa vapautta.

Joo, mehän on puhuttu tästä. Toi odottaminen on tosi tärkeää. Ja vaikka hepo ei menis lujaa niin kyllä se vaan aika hankalaksi asian tekee jossa se itse kanna itseään ja päätään.

kesseli kirjoitti:jaloilla ratsastin tietysti liian vähän (vrt. saksalainen kouluhevonen), mutta kun tuntuu vaikealta käyttää jalkaa kun tuntuu että poni muutenkin juoksee eikä odota mun apujani.

Tell me about it. (vrt. suomalainen kaahaava raviremontti)

Mä olen kateellinen niille ketkä käy salilla..
Mulla 3kk tauko ja ny pitäs saada perse ylös penkistä ja jatkaa urheilua.
Jotenki on vaan niin suuri kynnys taas alottaa. vihanen ittelleni

Ojasta alikoon!

Päätin lopettaa vasemman polven vittuilujen kuuntelemisen, ja meninkin tänään suoraan töistä kyykkäämään. Normaalit, huolelliset venyttelyt heti alkuun ja sitten lämmittelemään pienillä painoilla. Innostuin kuitenkin rutiinieni vastaisesti vetelemään lämmittelykyykyt niin syvinä kuin vain kykenin, eli perse oli lähes maassa kiinni ala-asennossa. Eikös perkele muutaman toiston jälkeen tuntunut oikeassa nivusessa pieni, vihlaiseva kipu! Vedin vielä sarjan loppuun ja kokeilin varmuuden vuoksi uudestaan hetken päästä, ja eikun homma seis; nivusessa oli selvästi revähdys. Erittäin pieni sellainen, koska kipu oli varsin pientä, mutta revähtymä kuitenkin. Ei auta kuin laittaa pillit jalkojen osalta pussiin vielä ainakin pariksi viikoksi, perin vittumaista...

Teinkin sitten rinta-hauis -treenin, joka kulki aivan loistavalla sykkeellä. Rautaa nousi molemmilla lihasryhmillä enemmän kuin koskaan ennen, joten täytyy olla kaikesta ikävästä paskasta huolimatta tyytyväinen. Pelkän yläkropan treenaaminen jatkukoon...

mä olen kipeänä enkä ole päässy harrastamaan mitään liikuntaa sitten viime torstain. tulen hulluksi.

Pikku hölkkä raittiissa syysilmassa yllättäen tässä kesken bailu- ja löhölomaa, ihan kivalta tuntui. En tiennytkään että pystyn hölköttelemään noin kauan hengästymättä ja hyvissä voimissa.

Kannoin parin kuukauden lehdet roskikseen, siivosin eteisen ja partioin sohva-jääkaappi välillä. Alkuvenyttelynä vaihdoin palaneet lamput.

Bluntly kirjoitti:Kannoin parin kuukauden lehdet roskikseen, siivosin eteisen ja partioin sohva-jääkaappi välillä. Alkuvenyttelynä vaihdoin palaneet lamput.

Katselinkin jo että mitä-helvettiä, onko jäbä mennyt oikeasti urheilemaan?
Sitten olisi joutunut jo kumauttamaan kongia ja tarjoamaan koko baarille!

Dumari kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:Kannoin parin kuukauden lehdet roskikseen, siivosin eteisen ja partioin sohva-jääkaappi välillä. Alkuvenyttelynä vaihdoin palaneet lamput.

Katselinkin jo että mitä-helvettiä, onko jäbä mennyt oikeasti urheilemaan?
Sitten olisi joutunut jo kumauttamaan kongia ja tarjoamaan koko baarille!

1.1.2006 se alkaa. Tänään tippui postista kutsu uuden kuntokeskuksen esittelytilaisuuteen.

Bluntly kirjoitti:

Dumari kirjoitti:

Bluntly kirjoitti:Kannoin parin kuukauden lehdet roskikseen, siivosin eteisen ja partioin sohva-jääkaappi välillä. Alkuvenyttelynä vaihdoin palaneet lamput.

Katselinkin jo että mitä-helvettiä, onko jäbä mennyt oikeasti urheilemaan?
Sitten olisi joutunut jo kumauttamaan kongia ja tarjoamaan koko baarille!

1.1.2006 se alkaa. Tänään tippui postista kutsu uuden kuntokeskuksen esittelytilaisuuteen.

Sanoin irti tänään oman punttiskorttini, kuukausi aikaa löytää uusi sali. Apa-pa-papua!

20:28:53 [KnkyGirl] no nih
20:28:54 [KnkyGirl] ihanaa
20:29:02 [KnkyGirl] eka lenkki viikkoon mä elän taas!


eli 1 h 10 min sauvakävelyä akselilla kallio-alppila-vallila-kallio

jee jee jee