Kitinä

Hihi, masa on naimisissa mun miehen kanssa. Mä oon tosi laiska myymään mitään, minkä rahallinen arvo on pienehkö. Tyrkytän vaan pois, aina joku tarvii. Mies keräilee "kirppis" ja "huuto.net"-kasoja ihan loputtomiin.

Georgina kirjoitti: sitä tehdään tasan oman jääräpäisyyden ja masokismin takia.

Niin, jotkut vaan on sellasia/tällasia.

Mutta eikös masan vaimo yritä juuri de-hamstrata eli päästä eroo hamstraamastaan ts. myymättä jääneistä? Samaa teen minäkin, vauvatavarat on aikoinaan myyty useille tahoille, vaatteita ja leluja ei. Onhan siinä saatanasti hommaa, ja helpompi vaihtoehto ois vaan antaa ne pois.

Voiko rouvalle vihjata, että opettelee ite kuvien lataamiset ja osien kasaamiset, jos sen kokee välttämättömäksi? Vai onko teillä niin, että se on "isännän hommia", joten sinä et voi siitä kieltäytyä.

Musta tuntuu, että masa on vaan aika draamallinen valittaja näissä parisuhdeasioissa, joten en ota kovin tosissani tuota hulluksi tulemista

exsu kirjoitti:Mä oon tosi laiska myymään mitään, minkä rahallinen arvo on pienehkö.

Halvan kaman myynnissä on liikaa vaivaa saavutettuun taloudelliseen hyötyyn nähden. En harrasta.

Vagabondo kirjoitti:
Halvan kaman myynnissä on liikaa vaivaa saavutettuun taloudelliseen hyötyyn nähden. En harrasta.

Joo, tää just. Ja sitäpaits tuntuis ihan supertyperältä ottaa joltain kaverilta/tutulta rahaa itselle arvottomasta rojusta.

Georgina kirjoitti:
I feel you!!! Voi jessus, kaikki pitää tehä niinkö sitä kuuluisaa iisakin kirkkoa rakentais! Mitään ei voi tehä vaan riittävän hyvin. Jos meillä aidasta irtoaa joku lankku niin sinne pitää suurinpiirtein käydä poraamassa reikä, upottaa proppu, laittaa ruuvilla kiinni jossa on oikeanlainen kanta yms. En enää kerro jos aion korjata jotain, käyn vaan itekseen paukoon sen sillä parilla naulalla kiinni ja menee 2 minuuttia ja se on siinä aivan riittävän hyvä ja TEHTY.

Meillä niin että rouva asuisi uudessa talossaan vaikka siellä ei olisi ensimmäistäkään smyygilistaa tai jalkalistaa paikoillaan ja viimeistely olisi täysin retuperällä. Mutta kun vanhaa kämppä myytiin ja luovutettiin, se pesi sen komeroita, laatikostoja ja joka helvetin asiaa niin kauan ette sanoin jo sille että; yritätkö sä hermostuttaa mut tahallas?

Jos taas minä yritän tehdä rakennusasioita hyvin, niin ne on kuulemma ihan tarpeettomia ja se ei välitä vaikka talo oiskin tehty vähän sinne päin.


Kulissit, ne on prioriteetti nro 1.

nowaysis kirjoitti: Musta tuntuu, että masa on vaan aika draamallinen valittaja näissä parisuhdeasioissa, joten en ota kovin tosissani tuota hulluksi tulemista

Näytä mulle yksikin aviomies joka on vetänyt itsensä samanlaiseen hirteen kuin minä luvatessani että vaimon sisko saa muuttaa meille muksuineen vuodeksi!


Ps. Eilen tuli 550 euron vesilasku. En maksa.

nowaysis kirjoitti:Mutta eikös masan vaimo yritä juuri de-hamstrata eli päästä eroo hamstraamastaan ts. myymättä jääneistä? Samaa teen minäkin, vauvatavarat on aikoinaan myyty useille tahoille, vaatteita ja leluja ei. Onhan siinä saatanasti hommaa, ja helpompi vaihtoehto ois vaan antaa ne pois.

Eikös se ongelma kuitenkin ollut se, että AIKOO myydä, mutta toteutus ontuu?

Vagabondo kirjoitti:

exsu kirjoitti:Mä oon tosi laiska myymään mitään, minkä rahallinen arvo on pienehkö.

Halvan kaman myynnissä on liikaa vaivaa saavutettuun taloudelliseen hyötyyn nähden.

No nimenomaan. Annan mielummin asioita ilmaiseksi kierrätyskeskukseen pois, tai vaikka poltan takassa vanhan sängyn mielummin kuin kuvaan sitä tunnin nettiin ja järjestelen kauppa-aikoja jonkun kanssa.

Tästä nyt tosi hauskaa Just toi priorisointihan näissä parisuhteissa kalahtalee yhteen. Kai se auto ja rakennushommat on miehelle semmosia että se ne osaa, niin sitä jotenkin sattuu kattoa että ne on tehty huonosti tai sinnepäin. (Tosin tässä muistettakoon että se on MUN auto, mulla on siitä ylin päätäntävalta!) Varmaan muakin kävis hermoon (ja käykin) jos joku mun osaama hevoshomma on tehty päin persettä tai sinnepäin vaikka se sinnepäin riittäskin.

Nyt en osaa enää olla yhtään ärsyyntynyt aiheesta... Se alkuperäinen ärsytyskin tulee siis siitä että sitä koko hiihtoloman tuhrausta siihen auton elvyttämiseen kiukutellaan ja murjotetaan kotona mulle, vaikka mä en ole edes ollu sitä mieltä että sitä kannattais korjata! Miksi siis tehdä jotain sellaista joka on vittumaista, josta ei itse hyödy, eikä asiasta hyötyvä henkilö arvosta nähtyä vaivaa?

Ja ne kamat mäki antasin ilmatteeks paskasena pois!

Vesper kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:Mutta eikös masan vaimo yritä juuri de-hamstrata eli päästä eroo hamstraamastaan ts. myymättä jääneistä? Samaa teen minäkin, vauvatavarat on aikoinaan myyty useille tahoille, vaatteita ja leluja ei. Onhan siinä saatanasti hommaa, ja helpompi vaihtoehto ois vaan antaa ne pois.

Eikös se ongelma kuitenkin ollut se, että AIKOO myydä, mutta toteutus ontuu?

Se toteutushan on prosessi, ja siinä samalla ehkä tekee semmoista muistelutyötä että oi kun pipa-petteri onkin ollut pieni kun tämmöiseen on mahtunut.

Vaimon mielestähän toteutus toimii, jos masa hoitaa osansa. Joko masa hoitaa, tai vaimo hoitaa itse. Ehkä se yrittää antaa oman panoksensa, varsinkin jos tietää että rahanreikiä löytyy niin talossa kuin autossa.


Masalle: jos ylimääräisten asukkien suhteen ei voi tehdä mitään, mikä helpottaisi sinun osuuttasi, niin sitten olet ainakin oppinut isosti omista rajoistasi, ja siitä on todennäköisesti hyötyä tulevaisuudessa. Usein tilanteen ollessa päällä laiha lohtu, mutta joku päivä tekee jotain toisin, koskapa on nyt viisaampi. Näin kerron itsellenikin

Georgina kirjoitti:Se alkuperäinen ärsytyskin tulee siis siitä että sitä koko hiihtoloman tuhrausta siihen auton elvyttämiseen kiukutellaan ja murjotetaan kotona mulle, vaikka mä en ole edes ollu sitä mieltä että sitä kannattais korjata!

Mä en keksi muuta hyvää syytä kuin taloudellinen välttämättömyys (josta ei siis ilmeisesti ollut kyse), mutta ei sekään oikein oikeuta kotosalla kiukuttelua.

masa kirjoitti: Näytä mulle yksikin aviomies joka on vetänyt itsensä samanlaiseen hirteen kuin minä luvatessani että vaimon sisko saa muuttaa meille muksuineen vuodeksi!

Onko anoppilassa asuminen mitenkään vertailukelpoinen ratkaisu?

nowaysis kirjoitti:
Masalle: jos ylimääräisten asukkien suhteen ei voi tehdä mitään, mikä helpottaisi sinun osuuttasi, niin sitten olet ainakin oppinut isosti omista rajoistasi, ja siitä on todennäköisesti hyötyä tulevaisuudessa. Usein tilanteen ollessa päällä laiha lohtu, mutta joku päivä tekee jotain toisin, koskapa on nyt viisaampi. Näin kerron itsellenikin

Itse asiassa ylimääräiset asukit ei ole ongelma. Ongelma on vaimo ja se millaiseksi se muuttuu kun sen sisko on maisemissa.
Tiedäthän, isosisko, turvaan sinuun kaikessa

Jos aiemmin oli fiilis että mies putoaa perhehierarkiassa lasten ja koiran taaksen, niin nyt siinä hierarkiassa on vielä sisko ja siskon lapset koirien edellä. Mies toki edelleen koirien takana.

Kyl mun miälest Georginan mies ois ihan terapian tarpeessa!11 Tai ainakin voisit konfronttaa sitä tuosta, että turha kiukutella jos toinen yrittää väkisin antaa jotain sellaista, mitä toinen ei ole halunnut, ja on "epäkiitollinen siitä". Mitä se vastaa/vastas siihen?

(tää on mun uus suokkarihymiö)

Vagabondo kirjoitti:Onko anoppilassa asuminen mitenkään vertailukelpoinen ratkaisu?

Köysirasvamerkki myönnetty.

masa kirjoitti:

nowaysis kirjoitti:
Masalle: jos ylimääräisten asukkien suhteen ei voi tehdä mitään, mikä helpottaisi sinun osuuttasi, niin sitten olet ainakin oppinut isosti omista rajoistasi, ja siitä on todennäköisesti hyötyä tulevaisuudessa. Usein tilanteen ollessa päällä laiha lohtu, mutta joku päivä tekee jotain toisin, koskapa on nyt viisaampi. Näin kerron itsellenikin

Itse asiassa ylimääräiset asukit ei ole ongelma. Ongelma on vaimo ja se millaiseksi se muuttuu kun sen sisko on maisemissa.
Tiedäthän, isosisko, turvaan sinuun kaikessa

Jos aiemmin oli fiilis että mies putoaa perhehierarkiassa lasten ja koiran taaksen, niin nyt siinä hierarkiassa on vielä sisko ja siskon lapset koirien edellä. Mies toki edelleen koirien takana.

Ja olet puhunut tästä vaimolle? Ihan suoraan, näillä sanoilla? Aika ikävä tilanne, jos tuntuu että vaimo ei kunnioita. Luuletko, että tilanne helpottaa kun sisko perheineen lähtee?

nowaysis kirjoitti: Ja olet puhunut tästä vaimolle? Ihan suoraan, näillä sanoilla? Aika ikävä tilanne, jos tuntuu että vaimo ei kunnioita. Luuletko, että tilanne helpottaa kun sisko perheineen lähtee?

Monta kertaa ja olisi parempi helpottaa.

masa kirjoitti:Jos aiemmin oli fiilis että mies putoaa perhehierarkiassa lasten ja koiran taaksen, niin nyt siinä hierarkiassa on vielä sisko ja siskon lapset koirien edellä. Mies toki edelleen koirien takana.

Sen verran kauniisti muotoiltu, että pakko nauraa, vaikka ei sais näin vakavalle aiheelle.

Mä tuun vasta kissan jälkeen, joten naurakaa vaan!

masa kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:Onko anoppilassa asuminen mitenkään vertailukelpoinen ratkaisu?

Köysirasvamerkki myönnetty.

Mä oon vielä sortunut tuohon ratkaisuun useamman kerran taloudellisten syiden ohjaamana.

Muuten mennyt ihan hyvin, mutta vaimo ei oikein kehtaa nussia vanhempiensa luona.

Dumiz kirjoitti:Mä tuun vasta kissan jälkeen, joten naurakaa vaan!

Sellaista naista ei olekaan, joka ei arvottaisi lemmikkejään kumppaninsa edelle.

No mä kyllä arvotan ihmiset eläinten edelle. Silloinkin, kun oli koiria. Koirasta lähtee enemmän karvoja, eikä se kontribuuttaa talouteen, ellei nyt sitten olisi joku supersiitoskoira.

No mä kyllä arvotan ihmiset eläinten edelle. Silloinkin, kun oli koiria. Koirasta lähtee enemmän karvoja, eikä se kontribuuttaa talouteen, ellei nyt sitten olisi joku supersiitoskoira tai joku vainuchampion.

nowaysis kirjoitti:Kyl mun miälest Georginan mies ois ihan terapian tarpeessa!11 Tai ainakin voisit konfronttaa sitä tuosta, että turha kiukutella jos toinen yrittää väkisin antaa jotain sellaista, mitä toinen ei ole halunnut, ja on "epäkiitollinen siitä". Mitä se vastaa/vastas siihen?

(tää on mun uus suokkarihymiö)

Tää on mustaki parhaita hymiöitä!

Joo, mä hiillyin sille aamulla. Se vaatii aina sen hiiltymisen. Se vitun viemärikin jätettiin rauhaan vasta kun hiillyin vaikka olin viikkotolkulla jo sanonut että anna olla sen! Siihen se sanoi että "ai, en hokannu että oot tuota mieltä"

Tämänpäiväseen hiiltymiseen se meni ihan hiljaseksi eikä puhunut mitään myöskään viedessään mua töihin. (koska se saamarin romu on osina hallissa.) Mä toivon että se nyt päivän funtsii siellä sitä asiaa.

Vagabondo, se syyhän siihen auton korjaamiseen on siis se ensiksi mainittu jääräpäisyys, ei mikään muu.