Kitinä

Diddley Bow kirjoitti:
Eikös hän nyt kuitenkin joudu juoksemaan kusella yhä useammin. Parempi kai tietää syy siihen heti nyt, kuin alkaa itse korjaamaan kusen jatkuvaa juoksemista?

Eturauhassyövän mahd oireet ovat paljolti samat kuin eturauhasen hyvänlaatuisen liikakasvunkin. Toki levinnyt syöpä on sitten oma lukunsa. Mutta tässä vaiheessa diagnoosista ei ole oikein mitään hyötyä. Toki nyt seurataan 3kk:n välein ja jos tauti osoittautuu agressiiviseksi, sitten aloitetaan hoidot.

Tosiaan aina joku hyötyy siitä diagnoosista, mutta suurimmalle osalle siitä on haittaa. Juttu olisi eri, jos tauti olisi agressiivisempi tai hoidot parempia.

Mielenkiintoinen fakta on, että jos riittävän tarkasti tutkitaan kuolleita, niin eturauhassyöpää löytyy 30 %:lla yli 50-vuotiaista ja 70–80 %:lla yli 80-vuotiaista.

Mutta en mä koskaan kieltäydy psa:n määrityksestä jos potilas sitä pyytää. Mutta en tyrkytäkään.

Kottarainen kirjoitti:Ei pieni paikallinen eturauhassyöpä tee välttämättä mitään oiretta. Ja jos onkin pissaoireita, niin sekin voi johtua samassa eturauhasessa majailevasta hyvänlaatuisesta liikakasvusta. En lukenut kunnolla, mutta ymmärsin, että Daven apelta oli otettu PSA vaikka oli oireeton, eli tämä käsittänee myös kusioireettomuuden.

Kyllä sillä noita epäspesifisiä oireita on ollut 15 vuotta mutta uskoakseni enemmän prostatiittia ja/tai hyperplasiaa. Ainakin omien sanojensa mukaan meni lääkäriin resp. infektion takia ja samalla tuli puhetta psa:sta, joka sitten otettiin ja oli koholla.

Onko tää nyt pakko tulkita niin, että lääkäreiltä ei saa tietoa omasta terveydentilasta ellei osaa erikseen kysyä että missä mennään.

Diddley Bow kirjoitti:Onko tää nyt pakko tulkita niin, että lääkäreiltä ei saa tietoa omasta terveydentilasta ellei osaa erikseen kysyä että missä mennään.

Jaa? Mistä kohtaa tätä keskustelua tämä tuli ilmi (toki voi pitää paikkansa)?

Nooh, ei sitten ollut puhdas seulontatyyppinen tilanne, joten kai se PSA oli otettava. Oliko eka kerta kun otettiin biopsiat? Minkä ikäinen appi muuten on?

Kottarainen kirjoitti:Nooh, ei sitten ollut puhdas seulontatyyppinen tilanne, joten kai se PSA oli otettava. Oliko eka kerta kun otettiin biopsiat? Minkä ikäinen appi muuten on?

Ekat biopsiat. Oli tarjottu ennenkin, mutta oli fiksusti kieltäytynyt aiemmin. Jkv päälle 70. Erittäin hyvässä kunnossa. Eli periaatteessa voisi kait radikaalileikatakin. En kyllä tiedä, haluaisinko itse radiaaliaoperaatiota vastaavassa tilanteessa. Nyt on käytännössä oireeton. Sen jälkeen ei varmasti olisi.

NuoriDaavid kirjoitti:

Diddley Bow kirjoitti:Onko tää nyt pakko tulkita niin, että lääkäreiltä ei saa tietoa omasta terveydentilasta ellei osaa erikseen kysyä että missä mennään.

Jaa? Mistä kohtaa tätä keskustelua tämä tuli ilmi (toki voi pitää paikkansa)?

Just nyt ehdi kelaamaan koko keskustelua läpi, mutta tohtori itse olisi halunnut piilottaa tietoa ja joku ehkä komppasi. Kauppisen Jari varmaan.

Diddley Bow kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

Diddley Bow kirjoitti:Onko tää nyt pakko tulkita niin, että lääkäreiltä ei saa tietoa omasta terveydentilasta ellei osaa erikseen kysyä että missä mennään.

Jaa? Mistä kohtaa tätä keskustelua tämä tuli ilmi (toki voi pitää paikkansa)?

Just nyt ehdi kelaamaan koko keskustelua läpi, mutta tohtori itse olisi halunnut piilottaa tietoa ja joku ehkä komppasi. Kauppisen Jari varmaan.

En aivan ymmärrä tätä viestiäsi

Mutta mun appeni on hyvin kartalla tilanteen suhteen ja tuntuu suhtautuvan aivan rauhallisesti, kuten tapansa on. Oli ollut urologin vastaanotolla ja yhteisymmärryksessä oli päädytty seurantaan tässä vaiheessa.

NuoriDaavid kirjoitti: Ekat biopsiat. Oli tarjottu ennenkin, mutta oli fiksusti kieltäytynyt aiemmin. Jkv päälle 70. Erittäin hyvässä kunnossa. Eli periaatteessa voisi kait radikaalileikatakin. En kyllä tiedä, haluaisinko itse radiaaliaoperaatiota vastaavassa tilanteessa. Nyt on käytännössä oireeton. Sen jälkeen ei varmasti olisi.

Juu, kaikki strategiat varmasti tuossa kohtaa käypiä vaihtoehtoja. Ehkä tosiaan seuranta alkuun paras. Kristallipallo olisi kyllä hyvä apuväline.

Meidän perheessä kärjistyvät usein sekä koirien että ihmisten terveysongelmia koskevat keskustelut Daven perheen esimerkin kaltaisesti. Mulle tulee sellainen olo, että puoliso vähättelee mun läheisen hätää piiloutumalla ammattiroolin taakse. Puoliso kokee tuovansa realistisen näkökulman usein tarpeettoman suuren maallikkohuolen käsittelyyn.

Niinno, sitä nyt ajattelee varmaan helpottavansa toisen hätää parhaiten kertomalla, että tosiasioiden valossa tilanne ei ole niin paha kuin miltä näyttää. Edellyttäen tietysti että asia on näin.

Ongelma on varmaan siinä, että se tunnereaktio tai tunnetila ei muutu sillä sekunnilla, kun faktat lyödään pöytään. jos on jo ehtinyt huolestumaan ja hätääntymään, niin se pelkkä järkeistäminen ei toimi. Ensisijaisesti kaipaisi lohduttamista ja tukea, vasta toissijaisesti sitä faktatietoa.

Juu, varmaan molemmat tarvitaan, ainakin puolisolta.

Mä oon kyllä omalla kohdallanikin sellainen, että jos tulee joku isompi kriisi, niin ensin mietin mitä sille voisi tehdä, ja myös teen mikäli mahdollista. Sitten vasta alkaa asian käsittely tunnetasolla. Näin ollen aika luontaisesti tulee sama moodi päälle muidenkin ongelmissa.

exsu kirjoitti:Ensisijaisesti kaipaisi lohduttamista ja tukea, vasta toissijaisesti sitä faktatietoa.

Tää on hankala paikka miehelle, koska kun miehen saa vakuutettua siitä, että asiat on kunnossa, tämä suhtautuu asioihin kuin ne olisivat kunnossa. Mies vakuuttuu helpoiten juurikin faktatiedosta. Kun naisen saa vakuutettua siitä, että asiat ovat kunnossa, pitää naista silti lohduttaa kuin asiat eivät olisikaan kunnossa. Olisi tietenkin helppoa miehenä lohduttaa vain siksi, että arvaa toisen sitä kaipaavan, mutta eihän se koskaan miehiseen ajatteluun sen syvemmälle iskostu ja siksei tulekaan koskaan selkärangasta. Kyseessä on sama kuin itkevän pikkulapsen ottaminen syliin: hyssytellään toinen rauhalliseksi ja toivotaan, että se pian kehittyisi tasolle, jolla ei tarvitsisi parkua ihan jokaiselle (miehen mielestä) järjettömyydelle. Noiden kahden mismatchin saaminen kohdilleen on mahdotonta, joten mies pääsee helpoimmalla opettelemalla hyssyttämään tai pitämällä peukut pystyssä sen skenaarion puolesta, että jokainen hälytys on oikea.

annepa kirjoitti:

MrM kirjoitti: niin on vastapuolellekin vähän helpompaa tulkita sun tekstejäs haluamallasi tavalla.

Ei kellään muulla tunnu olevan ongelmia ymmärtämisessä.

Tais tossa ainakin bliss ihmetellä saman suuntaista.

annepa kirjoitti:Meinasin kirjottaa että "jos esim muistaisit mitä kirjoittelin viime vuonna, niin et ois tulkinnut noin ollenkaan", mut sitte tajusin, että oisit kuitenki.

Meinasin muistuttaa että "kaikkien ihmisten kirjanpidot takavuosilta eivät keskity sinuun", mut sitte tajusin, että pitäis kuitenki.

Hans Jörgen kirjoitti:Kun naisen saa vakuutettua siitä, että asiat ovat kunnossa, pitää naista silti lohduttaa kuin asiat eivät olisikaan kunnossa.

Draamakuningattarilla on pakko olla draamaa aina, vaikkei asioissa draamaa olisikaan.

Naiset.

MrM kirjoitti:

annepa kirjoitti:Meinasin kirjottaa että "jos esim muistaisit mitä kirjoittelin viime vuonna, niin et ois tulkinnut noin ollenkaan", mut sitte tajusin, että oisit kuitenki.

Meinasin muistuttaa että "kaikkien ihmisten kirjanpidot takavuosilta eivät keskity sinuun", mut sitte tajusin, että pitäis kuitenki.

Sun tuntuu olevan todella vaikea myöntää omaa virhettäsi. Miksi? Tulkitsit väärin. Kuten sanottu, älä tulkitse, vaan kysy selvennystä. Jos meinaat kommentoida jotain, niin kommentoi koko kuvaa, älä yhtä kontekstista irrotettua lausetta.

Mun virhe oli se että kirjotin et mua on haukuttu läskiksi. Ei ole, on hienovaraisesti sanottu asiasta, kaksi kertaa.

Olet kuitenkin tietyistä featureistasi huolimatta nainen. Jos naiselle on sanottu jotain vaikka kuinka hienovaraisesti, sitä voi täysin hyväksyttävästi kuvailla sadistiseksi haukkumiseksi, ainakin jos on se aika kuusta. Ja mielipidettä on oikeus vaihtaa, vapaavalintaiseen tahtiin.

annepa kirjoitti:Sun tuntuu olevan todella vaikea myöntää omaa virhettäsi. Miksi? Tulkitsit väärin.

En oikein taas ymmärrä ongelmaa. Luulin että tässä on koko ajan ollut konsensus siitä että olen tulkinnut viestisi väärin. Pahoittelinkin jo kertaalleen. Sen jälkeen olen ainoastaan perustellut mistä syystä olen tulkinnut sitä väärin, kun olet sitä minulta kysynyt ympäten mukaan aika alatyylistä sormella osoitteluakin.

Sä kuulostat siltä että tämä väärintulkinta on ollut jonkin sorttinen henkilökohtainen loukkaus, josta kuuluisi oikeuden ja kohtuuden nimissä langettaa jonkin sorttinen rangaistus. Vaikka tää asia olisi sun mielestäsi vuoden tärkein juttu vääntää, niin se ei nyt kuitenkaan välttämättä muille päin vaikuta ihan yhtä hedelmälliseltä. Nostan kyllä hattua miehellesi kun vastaan kävelee, jos se kerran saa sun kanssa rakentavaa keskustelua aikaiseksi. Minä en totta vieköön siihen pysty.

En ole aivan tarkasti Manalan ja Annen viestittelyä seurannut, mutta eihän se estä mua kommentoimasta. Mulle on syntynyt mielikuva, että Manala aivan vilpittömästi pyrki auttamaan Annea, mutta oli siis tulkinnut viestin väärin. Ajatus siis oli hyvä.

Pus ja and lööv!

NuoriDaavid kirjoitti:En ole aivan tarkasti Manalan ja Annen viestittelyä seurannut, mutta eihän se estä mua kommentoimasta. Mulle on syntynyt mielikuva, että Manala aivan vilpittömästi pyrki auttamaan Annea, mutta oli siis tulkinnut viestin väärin. Ajatus siis oli hyvä.

Pus ja and lööv!

Minäkään en ole kovin kummalla tarkkuudella mainittua debattia seurannut. Hädin tuskin luin edes tämän lainaamani viestin. Joten olen toki hyvässä asemassa jatkamassa kommentointia:

Mua ei sinänsä yllätä, että lääkärinä ikäänkuin puolustat Manalan kontribuutiota Annen torjuntaa vastaan. Manalan vilpitön pyrkiminen auttamaan vaikuttaa nimittäin taas kerran aika suoraviivaiselta esimerkiltä jonkinlaisesta foucault'laisesta medikaalisesta katseesta. Manala voi olla vilpitön ja auttamishaluinen, mutta hänen kontribuutionsa ei ole sellainen, joka ottaisi Annen lähtökohdat auttamisintervention lähtökohdiksi, vaan hän haluaa aloittaa auktoriteettiaseman etabloinnista määrittelemällä tilanteen toisin kuin miten Anne sen itse määritteli. Manala haluaa nähdä asian jotenkin laajemmassa tai paremmin analysoivassa käsitteellisessä kehikossa, jossa Annen ongelmat ikäänkuin jäsentyvät toisella tavalla kuin Anne itse huomasikaan. Tämä on kiinnostavaa siksi, että tämä voi olla esimerkki vilpittömästä auttamishalusta, mutta on se kyllä kuitenkin samaan aikaan varsin totaalista vallankäyttöä: Annen oma analyysi elämänsä tilanteesta, merkityksistä, vuorovaiktuksista on jotenkin väärä, ja asiantuntija (toki vilpitön ja auttamishaluinen) haluaa korvata tämän analyysin *paremmalla* tai jopa *oikealla* käsitteellisellä kehikolla, joka osoittaa, mistä Annen elämässä ja ongelmissa *todella* on kyse. Kyllä tämä näyttää siltä, että vaikka asiantuntija olisi vilpitön ja auttamishaluinen, niin silti medikaalisen katseen kohteella on ymmärrettävä keissi vastustaa tätä oman elämänsä merkityksellisten asioiden uudelleenmäärittelyä. Kimpaantuessaan asiantuntijan kontribuutiosta medikaalisen katseen kohde ei väärinymmärrä asiantuntijan vilpittömyyttä ja auttamishalua, vaan taistelee oman autonomiansa ja auktoriteettisemansa (oman elämänsä merkitysten suhteen), viime kädessä vapautensa, puolesta.

Sanomattakin lienee selvää, että kaikki, mitä sanon Manalan medikaalisesta katseesta Annen suhteen sopii tietysti myös Urpiaiseen Manalan, Annen ja Daven suhteen. Mutta muistakaa, että se ei ole ristiriidassa vilpittömyyden ja auttamishalun suhteen!

urpiainen kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:En ole aivan tarkasti Manalan ja Annen viestittelyä seurannut, mutta eihän se estä mua kommentoimasta. Mulle on syntynyt mielikuva, että Manala aivan vilpittömästi pyrki auttamaan Annea, mutta oli siis tulkinnut viestin väärin. Ajatus siis oli hyvä.

Pus ja and lööv!

Minäkään en ole kovin kummalla tarkkuudella mainittua debattia seurannut. Hädin tuskin luin edes tämän lainaamani viestin. Joten olen toki hyvässä asemassa jatkamassa kommentointia:

Mua ei sinänsä yllätä, että lääkärinä ikäänkuin puolustat Manalan kontribuutiota Annen torjuntaa vastaan. Manalan vilpitön pyrkiminen auttamaan vaikuttaa nimittäin taas kerran aika suoraviivaiselta esimerkiltä jonkinlaisesta foucault'laisesta medikaalisesta katseesta. Manala voi olla vilpitön ja auttamishaluinen, mutta hänen kontribuutionsa ei ole sellainen, joka ottaisi Annen lähtökohdat auttamisintervention lähtökohdiksi, vaan hän haluaa aloittaa auktoriteettiaseman etabloinnista määrittelemällä tilanteen toisin kuin miten Anne sen itse määritteli. Manala haluaa nähdä asian jotenkin laajemmassa tai paremmin analysoivassa käsitteellisessä kehikossa, jossa Annen ongelmat ikäänkuin jäsentyvät toisella tavalla kuin Anne itse huomasikaan. Tämä on kiinnostavaa siksi, että tämä voi olla esimerkki vilpittömästä auttamishalusta, mutta on se kyllä kuitenkin samaan aikaan varsin totaalista vallankäyttöä: Annen oma analyysi elämänsä tilanteesta, merkityksistä, vuorovaiktuksista on jotenkin väärä, ja asiantuntija (toki vilpitön ja auttamishaluinen) haluaa korvata tämän analyysin *paremmalla* tai jopa *oikealla* käsitteellisellä kehikolla, joka osoittaa, mistä Annen elämässä ja ongelmissa *todella* on kyse. Kyllä tämä näyttää siltä, että vaikka asiantuntija olisi vilpitön ja auttamishaluinen, niin silti medikaalisen katseen kohteella on ymmärrettävä keissi vastustaa tätä oman elämänsä merkityksellisten asioiden uudelleenmäärittelyä. Kimpaantuessaan asiantuntijan kontribuutiosta medikaalisen katseen kohde ei väärinymmärrä asiantuntijan vilpittömyyttä ja auttamishalua, vaan taistelee oman autonomiansa ja auktoriteettisemansa (oman elämänsä merkitysten suhteen), viime kädessä vapautensa, puolesta.

Sanomattakin lienee selvää, että kaikki, mitä sanon Manalan medikaalisesta katseesta Annen suhteen sopii tietysti myös Urpiaiseen Manalan, Annen ja Daven suhteen. Mutta muistakaa, että se ei ole ristiriidassa vilpittömyyden ja auttamishalun suhteen!

Noinhan se menee.

NuoriDaavid kirjoitti:

Mulla on kyllä joo itsellänikin nyt aika sellainen omahyväisen itsetyytyväinen olo.

urpiainen kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

Mulla on kyllä joo itsellänikin nyt aika sellainen omahyväisen itsetyytyväinen olo.

Unohdit vakiodiagnoosista ylimielisen.

urpiainen kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:

Mulla on kyllä joo itsellänikin nyt aika sellainen omahyväisen itsetyytyväinen olo.

Kyse ei ole sinuan ansiostasi, vaan olet pelkkä välikappale!