Kitinä

NuoriD kirjoitti:Turha tuosta nukkumishommasta on mitään stressiä repiä. Aikoinaan kymmenen hengen perheet asuivat yhdessä huoneessa ja silti lapsista tuli enimmäkseen täysipäisiä ihmisiä ja jos ei tullut, niin tuskin nukkumisjärjestelyistä jäi kiinni.

Tuli vain mieleen, että vanhemmat varmasti yrittävät hyvittää lapsiaan sillä, kun ovat eronneet, että lapset saavat sen takia sitten nukkua heidän vieressään. Mun mielestä tämä ei ole oikein heiltä.
Jokainen taaplaa tyylillään.

martza kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Turha tuosta nukkumishommasta on mitään stressiä repiä. Aikoinaan kymmenen hengen perheet asuivat yhdessä huoneessa ja silti lapsista tuli enimmäkseen täysipäisiä ihmisiä ja jos ei tullut, niin tuskin nukkumisjärjestelyistä jäi kiinni.

Tuli vain mieleen, että vanhemmat varmasti yrittävät hyvittää lapsiaan sillä, kun ovat eronneet, että lapset saavat sen takia sitten nukkua heidän vieressään. Mun mielestä tämä ei ole oikein heiltä.
Jokainen taaplaa tyylillään.

Hyvittää ja hyvittää...tyttö haluaa itsekin nukkua niin, koska hän ikävöi meitä yhtä paljon kuitenkin kun ollaan erossa. Itku kurkussa muuten kysyi kun poika syntyi että joutuuko hän nyt nukkumaan yksin omassa huoneessaan, kun vauva on tärkeämpi...herrnjumala mistä se saa noita aina päähänsä. On aika tolkuttaminen muutenkin että neiti on yhtä tärkeä kuin ennenkin ja ihan yhtä tärkeä kuin vauva, niin pitäskö mun nyt sitten sulkea se omaan huoneeseensa vielä nukkumaan??? Sekös tekis hälle hyvää juu.

ninnithequeen kirjoitti:

martza kirjoitti:

NuoriD kirjoitti:Turha tuosta nukkumishommasta on mitään stressiä repiä. Aikoinaan kymmenen hengen perheet asuivat yhdessä huoneessa ja silti lapsista tuli enimmäkseen täysipäisiä ihmisiä ja jos ei tullut, niin tuskin nukkumisjärjestelyistä jäi kiinni.

Tuli vain mieleen, että vanhemmat varmasti yrittävät hyvittää lapsiaan sillä, kun ovat eronneet, että lapset saavat sen takia sitten nukkua heidän vieressään. Mun mielestä tämä ei ole oikein heiltä.
Jokainen taaplaa tyylillään.

Hyvittää ja hyvittää...tyttö haluaa itsekin nukkua niin, koska hän ikävöi meitä yhtä paljon kuitenkin kun ollaan erossa. Itku kurkussa muuten kysyi kun poika syntyi että joutuuko hän nyt nukkumaan yksin omassa huoneessaan, kun vauva on tärkeämpi...herrnjumala mistä se saa noita aina päähänsä. On aika tolkuttaminen muutenkin että neiti on yhtä tärkeä kuin ennenkin ja ihan yhtä tärkeä kuin vauva, niin pitäskö mun nyt sitten sulkea se omaan huoneeseensa vielä nukkumaan??? Sekös tekis hälle hyvää juu.

Kuitenkin, että nukkuu säännöllisesti teidän vieressä, 7 vuotias tyttö.
Lapsethan osaavat käyttää vanhempiaansa hyväksi mielin määrin, jos heille annetaan se mahdollisuus. Tästä lapsesi oppii, että, kun tulee vastoinkäymisiä niin äidin ja isin viereen vaan nukkumaan niin pahaolo menee sillä pois. Kyllä lastenkin on opittava ottamaa vastaan myös niitä epämieluisa asioita vaikka kuinka pahalta tuntuisi vanhemmilta. Tällä vaan opetat lapsiasi laittamaan ongelmat maton alle ja homma on sillä siisti kuitattu pois.
Kyllä sun ainakin olisi ainakin juteltava tämän 7 vuotiaan kanssa, ihan rehellisesti teidän erosta ja kerrottava, että vika ei lasten vaan aikuisten välinen asia. Nythän annat kuvan siitä, että lapsesi olisivat osallisina teidän eroon.

Itsellä on kokemusta avioerosta ja siitä, kun 9 vuotiaaat lapset jäivät huostaani. Mulla ei käynyt mielessänikään, että olisi nukkunut heidän kanssaan yhdessä. Juteltiin asiat halki, itkettiin yhdessä ja päätettiin, että me selvitään tästä asiasta yhteisvoimin. Homma meni loistavasti, lapset nukkuivat omissa huoneissaan ja aika piankin alkoi naurun röhähdykset olla arkipäiväistä asiaa kotonamme ja arkiruutinit pyörivät ihan itsestään.

Martza, voisitko ajatella, että asioista voi tehdä eri tavoin ja silti oikein? Sinä olet tehnyt, niin kuin olet tehnyt ,ja hyvin on mennyt. Ei se silti tarkoita, että jos joku toinen tekee eri tavoin, niin se on automaagisesti väärin.

"Nythän annat kuvan siitä, että lapsesi olisivat osallisina teidän eroon. "

Anteeksi nyt, mutta millähän tavalla?

Nyt on asiat menneet siihen pisteeseen, että 4,5-vuotias ei enää millään keinolla halua lähteä isän luo vaikka olisi mahdollisuus.
Poikanen itki hysteerisesti ja kieltäytyi lähtemästä isän kanssa edes päiväksi mihinkään. Enkä mä nyt voi toista pakottaa

bliss kirjoitti:Nyt on asiat menneet siihen pisteeseen, että 4,5-vuotias ei enää millään keinolla halua lähteä isän luo vaikka olisi mahdollisuus.
Poikanen itki hysteerisesti ja kieltäytyi lähtemästä isän kanssa edes päiväksi mihinkään. Enkä mä nyt voi toista pakottaa

Tuota, hehän eivät ole kauheasti nähneet ihan isän haluttomuuden vuoksi vai ymmärsinkö oikein? Ei mikään ihme ettei huvita lähteä "vieraan" luo

ninnithequeen kirjoitti:

bliss kirjoitti:Nyt on asiat menneet siihen pisteeseen, että 4,5-vuotias ei enää millään keinolla halua lähteä isän luo vaikka olisi mahdollisuus.
Poikanen itki hysteerisesti ja kieltäytyi lähtemästä isän kanssa edes päiväksi mihinkään. Enkä mä nyt voi toista pakottaa

Tuota, hehän eivät ole kauheasti nähneet ihan isän haluttomuuden vuoksi vai ymmärsinkö oikein? Ei mikään ihme ettei huvita lähteä "vieraan" luo

No nimenomaan. Sitä niittää mitä kylvää.

ninnithequeen kirjoitti:"Nythän annat kuvan siitä, että lapsesi olisivat osallisina teidän eroon. "

Anteeksi nyt, mutta millähän tavalla?

Kyllä mä saan kuvan, kun annat luvan nukkua 7 vuotiaan vieressäsi, että hän on ollut osa avioeron syytä.
Et anna lasten surra tapahtumaa. Oletko jutellut lastesi kanssa erostasi?
Mun mielestä toi ei ole oikea ratkaisu, että 7 vuotias saa nukkua tämän takia vieressäsi, että olette eronneet.
En tuomitse sua ja totta kai teet niin kuin sinusta oikealta tuntuu. Nuku vaan lastesi kanssa yhdessä siihen saakka, kun ovat aikuisia tai kun muuttavat joskus pois kotoaan.

martza kirjoitti:Mun mielestä toi ei ole oikea ratkaisu, että 7 vuotias saa nukkua tämän takia vieressäsi, että olette eronneet.

Nyt pitää pitää vähän Ninnin puolia; missä vaiheessa hän on näin väittänyt?

Onhan se outoa, jos eron sattuessa sanot isänä yhtäkkiä että "kaikki tänne nukkumaan, isin viereen". Jos Nita on tottunut siihen, että äidin luona saa nukkua isossa sängyssä, mä en näe siinä mitään korrelaatiota siihen, että Ninni antaisi näin tapahtua koska on eronnut tämän isästä. Täh? Logiikka hoi. Mitä jos Ninni ja tyttö ovat tottuneet tähän järjestelmään? Tytön isähän teki usein yövuoroa, jolloin tyttö sai nukkua isänsä paikalla yöllä jne. Enemmän muutostahan se toisi tytön elämään, jos yhtäkkiä sanottaisiin ettei saisikaan nukkua äidin kanssa, hop omaan huoneeseen. Torjuntahan tossa tulee heti mieleen.

Mä en nyt oikein tajua, tajuaako kukaan mua?

martza kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:"Nythän annat kuvan siitä, että lapsesi olisivat osallisina teidän eroon. "

Anteeksi nyt, mutta millähän tavalla?

Kyllä mä saan kuvan, kun annat luvan nukkua 7 vuotiaan vieressäsi, että hän on ollut osa avioeron syytä.
Et anna lasten surra tapahtumaa. Oletko jutellut lastesi kanssa erostasi?
Mun mielestä toi ei ole oikea ratkaisu, että 7 vuotias saa nukkua tämän takia vieressäsi, että olette eronneet.
En tuomitse sua ja totta kai teet niin kuin sinusta oikealta tuntuu. Nuku vaan lastesi kanssa yhdessä siihen saakka, kun ovat aikuisia tai kun muuttavat joskus pois kotoaan.

Kyllä Nitan kanssa on puitu nämä asiat yhdessä jo ajat sitten. Ja tyttö näkee että isi ja äiti on ihan kavereita, olihan isi joulun äitin luona, käyhän isi äitin luona kahvilla, ollaan käyty ulkona syömässä yhdessä ja on pikkuveljeäkin käynyt katsomassa (vaikkakin pitkin hampain) niin neiti on vallan tyytyväinen. Ei taatusti kuvittele eron olevan hänen syytään.

Mä en ymmärrä mistä sä saat päähäsi että hän kokisi eron olevan syy siksi että saa nukkua meidän vieressä? En nyt vaan tajua.

Ja juu, en nuku ehkä ihan aikuisikään asti tytsän vieressä. Rupee olemaan niin iso tyttö jo että ite tahtoo kohta jo omaan huoneeseen, enkä mä sitä kiellä.

Ja varsinkin nyt vauvan tultua tyttö tahtoo olla kans vähän vauva ja tarvii muutenkin ihan reilusti extrahuomiota.

Elppis kirjoitti:
Mä en nyt oikein tajua, tajuaako kukaan mua?

ninnithequeen kirjoitti:

bliss kirjoitti:Nyt on asiat menneet siihen pisteeseen, että 4,5-vuotias ei enää millään keinolla halua lähteä isän luo vaikka olisi mahdollisuus.
Poikanen itki hysteerisesti ja kieltäytyi lähtemästä isän kanssa edes päiväksi mihinkään. Enkä mä nyt voi toista pakottaa

Tuota, hehän eivät ole kauheasti nähneet ihan isän haluttomuuden vuoksi vai ymmärsinkö oikein? Ei mikään ihme ettei huvita lähteä "vieraan" luo

Mulla oli pojan suhteen vähän sama asia. Kun asuimme erillämme niin poika ei halunnut mennä aluksi tapamaan äitiään pariin kuukauteen eikä myös oikeastaan halunnut jutella puhelimellakaan hänen kanssaan. Osoitti tällä tapaa mieltään äitiään kohtaan. Sovimme ex:n kansa, että antaa ajan tehdä tehtävänsä ja itse menee sitten viikonloppuisin äitinsä luokse, kun sitä itse haluaa. Pari kuukauden päästä homma alkoi aukemaan ja alkoi viettämmään myös äitinsä luona silloin tällöin viikopnloppuja.
Tytär taas oli ihan päinvastoin. Halusi joka viikonloppu äitinsä luokse ja sinne hän pääsikin niin usein kun halusi. Ajan mittaa tavaksi tuli n. joka toinen viikonloppu äitinsä luona, kun erostamme oli kulunut vähän pidemmän aikaa.
Meillä ei tehty minkäänlaista tapaamispaperia lasten suhteen vaan lapset saivat päättää, koska halusivat olla äitinsä luona ja koska taas luonani.
Homma toimi todella hyvin.

Nykyyään en tiedä kuinka usein tyttäreni käy äitinsä luona ja eihän tää mulle kuulukkaan. Tytär asuu jo omillaan ja on itsenäinen aikuinen nainen.

Poika on intissä ja viikonloppuvapaat on luonani. Silloin tällöin käy äitinsä luona myöskin.
Kummallakin lapsellani on hyvät suhteet minuun ja äitiinsä.

Mä oon tänään kaikkitietävä

Blissin pojun ajatukset ja reaktion ymmärrän vallan hyvin. Ei se "isä" sana tarkoita automaattista rakkautta, kyllä sitä pitää paikalla olla, hoitaa velvollisuutensa edes lasta kohtaan, jos äiti-keissi on jo kaluttu halki. En mäkkään kyllä A:n kohdalla lähtis "isän" luo, se vois olla kuka vaan vastaantuleva äijä. Tylsää *Hali A:lle*

^^No eihän se ole ollenkaan sama asia.
Poikasen isä ei ole halunnut olla pojan kanssa, enkä jaksa laskea kertoja jolloin on luvannut tulla poikaa tapaamaan mutta tehnyt oharit.
Isä on siis pojalle oikeastaan täysin vieras ihminen kun ei ole poikasen elämässä ollut mukana oikeastaan mitenkään sen jälkeen kun tuo täytti vuoden.

Elppis kirjoitti:

martza kirjoitti:Mun mielestä toi ei ole oikea ratkaisu, että 7 vuotias saa nukkua tämän takia vieressäsi, että olette eronneet.

Nyt pitää pitää vähän Ninnin puolia; missä vaiheessa hän on näin väittänyt?

Onhan se outoa, jos eron sattuessa sanot isänä yhtäkkiä että "kaikki tänne nukkumaan, isin viereen". Jos Nita on tottunut siihen, että äidin luona saa nukkua isossa sängyssä, mä en näe siinä mitään korrelaatiota siihen, että Ninni antaisi näin tapahtua koska on eronnut tämän isästä. Täh? Logiikka hoi. Mitä jos Ninni ja tyttö ovat tottuneet tähän järjestelmään? Tytön isähän teki usein yövuoroa, jolloin tyttö sai nukkua isänsä paikalla yöllä jne. Enemmän muutostahan se toisi tytön elämään, jos yhtäkkiä sanottaisiin ettei saisikaan nukkua äidin kanssa, hop omaan huoneeseen. Torjuntahan tossa tulee heti mieleen.

Mä en nyt oikein tajua, tajuaako kukaan mua?

Miksi ylipäätänsä on antanut nukkua noin vanhaksi äitinsä vieressä, kun olivat vielä naimisisssa. Eihän toi ole mikään syy, että, kun isä on ollut yövuorossa niin lapset saivat nukkua äidin vieressä.
Kun mun kaksoset oli vajaa neljä vuotiaita ja itse tein myös tuohon aikaan kolmivuorotyötä niin ei meillä lapset silloinkaan nukkuneet äitinsä vieressä. Se oli meillä ihan normaalia, että jokainen nukkui omissa sängyissään, riippumatta siitä oliko joku poissa kotoa yötä vai ei.

Tämä oli mun tapa ja se toimi, jos Ninni toimii toisella tapaa ja näkee, että se on hyväksi hänen lapsilleen niin siitä vaan. En moiti Ninniä siitä. Kerroin vain oman mileipiteeni.

Mä en ole koskaan ollut naimisissa enkä mene. Tytön isän kanssa yhdessä kuitenkin sen 10 v.


Mein pikku-ukko on keksinyt nyt ihan hiljan vasta että käsiä on kiva tunkea suuhun. Jatkuvasti on tumppu turvassa ja sit irvistetään kun hiha maistuukin pahalle. Lystikäs mies. Hitto kun Nitan vauvakirja on Ukkokullalla, ois voinu kattella vähän mitä neiti missäkin iässä teki, enhän mä nyt enää muista! No kai mä sen saan siltä ku pyydän.

Onko teille muille käynyt niin, että aluks raapustetaan vauvakirja ihan täyteen päivittäin ja sitten se vaan jossain vaiheessa jää kokonaan? Poitsulla ei edes ole vauvakirjaa

Mun siskon 13- ja 14-vuotiaat lapset nukkuu aina välillä edelleen vanhempiensa välissä. Nuorimmaista ei moinen kiinnosta.

martza kirjoitti: Miksi ylipäätänsä on antanut nukkua noin vanhaksi äitinsä vieressä, kun olivat vielä naimisisssa. Eihän toi ole mikään syy, että, kun isä on ollut yövuorossa niin lapset saivat nukkua äidin vieressä.
Kun mun kaksoset oli vajaa neljä vuotiaita ja itse tein myös tuohon aikaan kolmivuorotyötä niin ei meillä lapset silloinkaan nukkuneet äitinsä vieressä. Se oli meillä ihan normaalia, että jokainen nukkui omissa sängyissään, riippumatta siitä oliko joku poissa kotoa yötä vai ei.

Luulisi noin ammattimaisen lastenkasvattajan tietävän että lapset ja kasvatusmetodit ovat erilaisia.

Manaaja kirjoitti:Urpiainen on So Easy. Se on fakta.

NuoriD kirjoitti:Ei ole. Tämäkin on fakta.

Pelkään, että en tunne itseäni tarpeeksi hyvin osatakseni ottaa kantaa.

ninnithequeen kirjoitti: Onko teille muille käynyt niin, että aluks raapustetaan vauvakirja ihan täyteen päivittäin ja sitten se vaan jossain vaiheessa jää kokonaan? Poitsulla ei edes ole vauvakirjaa

Ekan hampaan ja kävelyyn opettelun olen muistanut kirjoittaa Sen jälkeen on ns. kuvamateriaali ottanut voiton. Ainahan mä voin täältä sit lukea omia kirjoituksiani ja täytellä... (jei).

Elppis kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti: Onko teille muille käynyt niin, että aluks raapustetaan vauvakirja ihan täyteen päivittäin ja sitten se vaan jossain vaiheessa jää kokonaan? Poitsulla ei edes ole vauvakirjaa

Ekan hampaan ja kävelyyn opettelun olen muistanut kirjoittaa Sen jälkeen on ns. kuvamateriaali ottanut voiton. Ainahan mä voin täältä sit lukea omia kirjoituksiani ja täytellä... (jei).

Mulla ei ole ainuttakaan paperivalokuvaa pojasta vielä edes...kaikki koneella. Nitasta on parit kansiolliset...

urpiainen kirjoitti:

elco kirjoitti:

Manaaja kirjoitti: Se kun tavallisesti vaatii jonkinsorttista aivovammaa osallistua erikantaiseen keskusteluun kanssasi. Ongelmahan on siinä, että kuvittelet asioihin olevan vain yksikantaisen yksiselitteisiä vastauksia, joita itse edustat, ja olet täysin kyvytön näkemään mitään muita katsontakantoja asiaan samalle viivalle asetettuna. Legendaarista psykopatologista kyvyttömyyttä, miten tahattoman oikeassa oletkaan!

Pelkäänpä, ettei tämä ole itseironiaa.

No kyllä minä tämän itseni kohdalla ihan auliisti myönnän: esimerkiksi tässä keskustelussa en tosiaan millään osaa asettaa vaikkapa Manalan katsontakantaa samalle viivalle paikkansapitäviin faktoihin perustuvien katsantokantojen kanssa.

Ongelmana tässä nahistelussa on kuitenkin enemmänkin tainnut olla se, että faktoilla on yritetty todistaa omien arvojen olevan oikeassa. Sehän ei valitettavasti ole koskaan mahdollista.

Manala on oikeassa siinä, ettei pientenkään alkoholimäärien haitattomuutta ole mahdollista todistaa. Se, että FAS:n esiintyminen liittyy vain suuriin alkoholimääriin, ei vielä tarkoita sitä, etteikö pienilläkin alkoholimäärillä voisi olla muita, toistaiseksi tunnistamattomia, haittavaikutuksia. Tätä riskiä ei voi sulkea pois, ja viitteitä tällaisen todellisen riskin olemassaoloon antaa tietenkin se, että suuret määrät alkoholia todistetusti voivat aiheuttaa haittaa.

Toisaalta sinä ja Tix olette oikeassa siinä, ettei merkittäviä haittoja pienten alkoholimäärien osalta ole ainakaan toistaiseksi ollut mahdollista osoittaa. Niinpä on myös täysin perusteltua väittää, että nollatoleranssi on hätävarjelun liioittelua.

Niinpä kyse onkin arvoasetelmasta: riskien mahdollisimman laaja vältteleminen vastaan rento ja mukava raskausaika. Ensimmäisen kannattaja miettii enemmän syntymättömän lapsen etua, jälkimmäisen kannattaja puolestaan miettii myös tulevan äidin hyvää oloa. Eikä kumpikaan osapuoli ole mitenkään absoluuttisesti oikeassa.

Itse olen päätynyt miettimään enemmän sitä omaa hyvää oloani, ihan jo senkin takia, että on helpompaa olla hyvä äiti, jos ei stressaa liikaa. Olen raskausaikanani pari kertaa juonut yhden ravintola-annoksen alkoholia ilman pienintäkään huonoa omaatuntoa, ja olisin voinut juoda vähän useamminkin, ellei alkoholi olisi pääosan ajasta yksinkertaisesti maistunut niin pahalle kaikissa muodoissaan, ettei sitä kertakaikkiaan tehnyt ollenkaan mieli. Raskaus olikin lähinnä hyvä tekosyy kieltäytyä. Sen sijaan olen melko useinkin syönyt noita listeriariskin takia pannassa olevia elintarvikkeita, koska olen mieltänyt sen riskin niin olemattomaksi suomalaisessa hygieniafriikkien yhteiskunnassa, ja lisäksi kun edellisen raskauteni aikana altistuin listeriaa sairastaneen lampaan kautta kyseiselle sairaudelle, lääkäreiden suhtautuminen kyseisen tapauksen jälkeen tuon sairauden aiheuttamiin todellisiin riskeihin oli niin vähättelevä, että se laittoi neuvolavauhkoilut aikalailla uuteen perspektiiviin. Ei tullut listeriaa kummallakaan kerralla.

^Joskus vouhotettiin ettei raskaana saa tyhjentää kissanhiekkalaatikoita. Okei.

Kai Nalo kirjoitti:

martza kirjoitti: Miksi ylipäätänsä on antanut nukkua noin vanhaksi äitinsä vieressä, kun olivat vielä naimisisssa. Eihän toi ole mikään syy, että, kun isä on ollut yövuorossa niin lapset saivat nukkua äidin vieressä.
Kun mun kaksoset oli vajaa neljä vuotiaita ja itse tein myös tuohon aikaan kolmivuorotyötä niin ei meillä lapset silloinkaan nukkuneet äitinsä vieressä. Se oli meillä ihan normaalia, että jokainen nukkui omissa sängyissään, riippumatta siitä oliko joku poissa kotoa yötä vai ei.

Luulisi noin ammattimaisen lastenkasvattajan tietävän että lapset ja kasvatusmetodit ovat erilaisia.

Kasvatusmetodeja on erillaisia ja jokainen kasvattaa omalla tavallaan lapsensa. On ollut vai erinnäisiä keskusteluja ja väittelyjä näin maallikon silmin katsottuna, nykyisen vaimoni kanssa, näistä kasvatuasioista. Todellakin metodeja löytyy ja näistä on kinasteltu aamuöihin saakka joskus. Vaimoni on ns. kasvatuksen ammattilainen. Hän on opiskelut kasvatutustieteitä ja on toiminut lasten kanssa kymmeniä ja kymmeniä vuosia. Nykyään on hallinnollinen päiväkotijohtaja, alaisuudessaan kolme isoa päiväkotia, satoja lapsia ja kymmeniä alaisia.