Kitinä

:voi rähmä:

exPertti kirjoitti:
Mutta olen kyllä itsekin kaikesta näennäisestä rauhallisuudestani huolimatta joutunut opettajien mielivallan uhriksi kun tosiaan on monta koulua takana. Ja totta tosiaan vanhan kannan opettajat olivat kyllä enemmän henkiseen kidutukseen suuntautuneita.

Missä ihmeen kimjongun-landiassa sä olet koulusi käynyt?

Voisitko kertoa muutaman esimerkin?

Musta on jotenkin outoa ja huvittavaakin, että mun ikätoverit, joista osa on kasvanut samoissa ympyröissä kuin minä pitää kovaa kuria lapsilleen. Vanhimmat lapsista taitaa olla seittemän. En pysty kuvittelen että nämä kakarat pääsis yhtään mistään kuin koira veräjästä. Mikä siis on hyvä asia. Se huvittaa siksi, että sanotaan, että vanhemmat ei pidä kuria ja minä en ympärilläni näe semmoista.
Sen sijan vanhemmat, nyt teini-ikäiset (joita siis mun kavereilla ei ole yhtään) tuntuu ihan hirveiltä räkänokilta suunpieksäjiltä. Toisaalta sehän on se äänekkäin massa mikä näkyy ja kuuluu, vaikka se massa ei olisikaan kovin iso.

masa kirjoitti:

exPertti kirjoitti:
Mutta olen kyllä itsekin kaikesta näennäisestä rauhallisuudestani huolimatta joutunut opettajien mielivallan uhriksi kun tosiaan on monta koulua takana. Ja totta tosiaan vanhan kannan opettajat olivat kyllä enemmän henkiseen kidutukseen suuntautuneita.

Missä ihmeen kimjongun-landiassa sä olet koulusi käynyt?

Voisitko kertoa muutaman esimerkin?

- No, minulla mm. oli todella masentava "lempinimi" yhdessä koulussa ja jopa opettajani käytti sitä pari kertaa minuun. Kun tympäännyin lopulta siihen ja kutsuin häntä hänen masentavalla lempinimellään sain siitä rangaistuksen
- Toisessa koulussa oli järjettömän pahaa ruokaa jouluna ja koetin syödä sitä viivytellen ja lopulta kun koetin viedä loput pois paikalle tuli joku opettaja joka pakotti minua syömään sitä ruokaa kunnes oksensin lautaselle. Opettaja siinä kohtaa liukeni paikalta (sanoen silti lähtiessä, että tuo pitää syödä) ja keittäjä tuli sanomaan, että ei tuota enää tarvitse syödä.
- Kaikki tekemättä jättämiset epäonnistumiset ja muut käytiin aina läpi kaikkien kuullen "humoristiseen sävyyn"
- Opettaja ei pitänyt naamastani ja antoi minulle kaksi numeroa kuuluvaa huonomman perustellen sitä neekeriorjuudella. Kyseessä eniten minua kiinnostava aine.

En jaksa nyt enempää. On tässäkin jo muisteltavaa.

Koulukiusaamisesta vielä sen verran, että tosiaan kun mun aikanani mopojen päät laitettiin vessanpönttöön ja se takuulla oli opettajien tiedossa, niin asiaan ei puututtu mitenkään. Samaten en muista, että opettajat muutenkaan olisivat puuttuneet muuhunkaan kiusaamiseen mitenkään.

Eli en kyllä usko, että koulukiusaaminen on lisääntynyt. Aiemmin siitä ei puhuttu, siitä ei välitetty, eikä sitä tilastoitu.

Edit: nyt muistankin, että kun yhden opettajan lasta kiusattiin niin, että oli kaikki välitunnit piilossa wc:ssä, niin siihen muistan puututun. Mikä tietenkin oli hyvä asia. Mutta yleisesti ottaen kiusaamisesta ei muistaakseni puhuttu koskaan. Tai sitten en muista.

Ok. Ymmärtäähän tuon sitten että luottosi opettajiin on heikohko.

exPertti kirjoitti:Sanon kyllä sen nyt ettei jää epäselväksi, että en kyllä halua että kukaan fyysisesti ohjailee omia lapsiani.

Nämä tahvot pitäisi eristää normaalipopulaatiosta.

Minä haluan myös että tarvittaessa myös omaa lastani ohjataan myös fyysisesti. Kriteerit tähän toimintaan toki saavat olla tiukat.

Kyllä minäkin tuntisin epäonnistuneeni suuresti jos lapseni käyttäytyisi noin kuin Alppilan poika. Mutta se ei poista sitä faktaa, että minun kersani on kuitenkin riittävän hyvistä oloista, että häneltä voi ja saa edellyttää parempaa käytöstä kuin avointa pilkkaa opettajan ulkomuodosta ja suoran viisinkertaisen poistumiskäskyn noudattamattomuutta. Voin ymmärtää, että rikkinäisen perheen pahoinpidelty lapsi käyttäytyy noin mutta pahaa pelkään, että iso osa näistä sikailijoista on vaan ihan vanhempien rajattomuuden tuloksia, ja sitä asiaa pahentaa se jos opettajien pitää vaan sietää kaikkea paskaa heihin kohdistuvien rangaistusten pelossa.

Just tän takia ottaisin pahempana tarkkispojan fyysisen ojentamisen, koska (ehkä väärä) oletukseni on että he ovat juuri niitä jotka ovat perheessään saaneet osaksi laiminlyöntiä ja väkivaltaa.

Juu, Pertti, olen mäkin joitakin epäoikeudenmukaisuuksia koulussa kohdannut. Yksi tulee mieleen 2. luokalta. Ennen liikuntatuntia protestoin sitä että oli taas jotain kuviojumppaa pelien tai kunnon urheilun sijaan. Sanoin jotain että miksi taas tällaista, eikö voitais pelata. Varmaan mankuvaan sävyyn kyllä, mutta en mitään sen pahempaa. Tästä hyvästä ilman varoitusta tms kyseinen naisopettaja passitti mut liikuntatunnin ajaksi käytävälle seinää vasten seisomaan. Tuntui todella epäoikeudenmukaiselta ja ylireagoinnilta ja siinä tippa linssissä seistessäni mietin, että opettaja teki väärin, enkä tule tätä antamaan anteeksi enkä unohtamaan. Ehkä sitten olen kaunainen ihminen, mutta en ole unohtanut, ja olen edelleen sitä mieltä että opettaja purki pieneen lapseen omia patoutumiaan ja minä olin hyvä kohde, koska perheeni maine oli mikä oli, eikä heistä ollut minua puolustamaan.

Edit: virheellinen puhelinnäpyttelyn tulos

NuoriDaavid kirjoitti:Tai sitten en muista.

Luultavasti muistaisit jos olisit itse ollut kiusattu.

Kottarainen kirjoitti:Ehkä sitten olen kaunainen ihminen, mutta en ole unohtanut...

On edelleenkin suunnitelmissa ottaa valokopio inssitodistuksesta ja käydä ohikulkiessa niittaamassa se tuon tahallaan huonon numeron antaneen opettajan otsaan. "Onnistuin sinusta huolimatta"

Semmoinen tulee mieleen 7. luokalta, missä naispuolinen ruotsinope naureskeli mukana kiusaajien tölväyksille. Esim. luokkatoveri oli ollut auto-onnettomuudessa ja naama ja käsi olivat paskana. Häntä alettiin kutsua imukärsämöksi. Joku muu oli pizzanaama. Mä taisin olla 60-luku hippilookkeineni. Kaikilla jotka eivät kuuluneet pieneen ydinjoukkoon oli joku haukkumanmi. Pääjehu oli hyvinpuettu sliipattu poika, josta kuulemma tuli isona poliisi. Pääseepä oikein luvan kanssa kiusaamaan sitten.

Jostain syystä mun kaikki huonot kokemukset on naisopettajista. Miesopet olivat jostain syystä järjestäen minusta hyviä. Pitivät järjestystä ja pitivät minusta

masa kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Tai sitten en muista.

Luultavasti muistaisit jos olisit itse ollut kiusattu.

Olin kiusattu pari vuotta. Kukaan ei puuttunut asiaan. Entosin tietenkään kertonutkaan opettajalle ja en tiedä, tiesikö opettaja. Kiusaaminen ei ollut fyysistä. En osaa sanoa, jäikö pysyviä traumoja.

exPertti kirjoitti:

Kottarainen kirjoitti:Ehkä sitten olen kaunainen ihminen, mutta en ole unohtanut...

On edelleenkin suunnitelmissa ottaa valokopio inssitodistuksesta ja käydä ohikulkiessa niittaamassa se tuon tahallaan huonon numeron antaneen opettajan otsaan. "Onnistuin sinusta huolimatta"

Hyvä idea! Kyllä mäkin jos tämän naisopen kohtaisin kysyisin siltä miksi toimi niin epäoikeudenmukaisesti. Ja tekisi mieli kysyä miksi monta lukukautta minun piti saada 10 kokeesta että saan 8 todistukseen. Ehkä mun koulumenestys on osittain tuolta pohjalta, että halusin todistaa jollekin jotain. Siitä olisi pikku hiljaa hyvä päästä eroon.

Kottarainen kirjoitti: Ehkä mun koulumenestys on osittain tuolta pohjalta, että halusin todistaa jollekin jotain. Siitä olisi pikku hiljaa hyvä päästä eroon.

Olen itsekin miettinyt, olisinko yläasteella ja lukiossa intoutunut niin opiskelemaan, jos ei olisi ala-asteella kiusattu. Ja mulla ei ollut oikein muita pätemiskeinoja, kun en ole hyvä liikunnassa, musiikissa tai piirtämisessä.

Kottarainen kirjoitti:Ja tekisi mieli kysyä miksi monta lukukautta minun piti saada 10 kokeesta että saan 8 todistukseen. Ehkä mun koulumenestys on osittain tuolta pohjalta, että halusin todistaa jollekin jotain. Siitä olisi pikku hiljaa hyvä päästä eroon.

Mä oon aina inhonnut pärstäkertoimen mukaan jaettavia numeroita. Mä lopetin yhden aineen opiskelun kokonaan, kun huomasin ettei mun koenumeroilla ollut vaikutusta todistuksen numeroon. Mitä sitä turhaa työtä tekemään. Vielä kun opettaja järjesti mut aina eturiviin istumaan, niin kostoksi häiriköin tunteja sitten siinä eturivissä. Sen opettajan kanssa sen aineen koenumerot tippui nopeasti kasista vitoseen.

Toi opettajan juttu olis niin selkeä, jos tuo kuvattu olis sen tavanomaista käytöstä tai jos se ei itse näkisi ylittäneensä mitään rajaa. Mutta jos toi on ollut vain kertatapaus ja opettaja itsekin näkee, että provosoitui tarpeettomasti, niin on kyllä mielenkiintoista nähdä jatkokäsittelystä, missä määrin opettajalle sallitaan virheitä. Useimmissa töissä pieniä virheitä on pakko sallia. Onko tuollainen lievähkö käsiksi käyminen sitten tarpeeksi suuri virhe erottamiseen? Miten esim. lääkärille käy, jos leikkauksessa unohtaa instrumentin potilaan sisälle? Muistaakseni joskus kaheskytluvulla oli Karpon ohjelmassa tai jossain muussa esillä jokin pihti-Virtasen tai muun tapaus. Mä en usko, että missään tilanteessa ikinä tönisin oppilasta, mutta pystyn kyllä kuvittelemaan tilanteen, jota en usko tapahtuvan, mutta jonka kuitenkin pystyn kuvittelemaan, että sanoisin jotain opettajalta selkeästi sopimatonta, jos tarpeeksi ärsytettäisiin.

Ja sit nää piposäännöt. Tietty koulun tulee tukea oppilaan tapakasvatusta, ja vakiintuneisiin hyviin tapoihin kuuluu, ettei esim. ruokalassa pidetä pipoa. Ja jos koulussa on säännöt, että pipoista huomautetaan, niin on järkevää, että kaikki opettajat noudattavat samoja sääntöjä. Omilta kouluajoilta kuitenkin muistan, että opettaja lähes poikkeuksetta hävisi pipohuomautustaistelut, ja tuo häviäminen sitten taas heikentää opettajan arvovaltaa. Mun tekis mieli olla sellainen opettaja, joka ei huomauta pipoista, koska kyseesä on kuitenkin aika pieni ja täysin vaaraton asia, mutta sitten taas kuitenkin opettajakunnan tulisi olla yhtenäisesti sääntöjen takana ja on sinänsä järkevää, että koulussa on tapakasvatuksellisia sääntöjä. Voi, kunpa pääsis töihin pelkkään aikuisopetukseen...

musta muumio kirjoitti:Toi opettajan juttu olis niin selkeä, jos tuo kuvattu olis sen tavanomaista käytöstä tai jos se ei itse näkisi ylittäneensä mitään rajaa. Mutta jos toi on ollut vain kertatapaus ja opettaja itsekin näkee, että provosoitui tarpeettomasti, niin on kyllä mielenkiintoista nähdä jatkokäsittelystä, missä määrin opettajalle sallitaan virheitä. Useimmissa töissä pieni virheitä on pakko sallia. Onko tuollainen lievähkö käsiksi käyminen sitten tarpeeksi suuri virhe erottamiseen? Miten esim. lääkärille käy, jos leikkauksessa unohtaa instrumentin potilaan sisälle?

Kuten jo edellä kirjoitin, hyvin harvoin Suomessa annetaan kenkää yhden mokan perusteella. Yleensä pitää kyllä töpätä tahallaan oikein raskaimman jälkeen, että kenkää yhdestä mokasta tulee.

Edellä linkitin sen lentoemäntäkeissin. Vaikka ilmailussa on ehdoton nollatoleranssi, niin 0.2 promillea käräoikeuden mukaan ei riittänyt potkuihin. Hovin mukaan sitten riitti.

Vagabondo: Jep. Eikä ne vanhempienkaan pärstäkertoimen perusteella jaetut ole yhtään mukavampia. Kyllä yksi osa (ehkä tärkein osa) opettajan auktoriteettia on ehdoton oikeudenmukaisuus. Ei tarvi ihmetellä jos kersat kapinoi vääryyttä vastaan. Ehkä tämäkin on yksi pala totuutta. Mä en (tyttönä?) tosin koskaan meuhkannut, vaan nielin suhteellisen kiltisti kohtaloni, vaikka mielessä kyti kapina.

Itsetuntemushan lisääntyy huimasti täällä repostellessa Ehkä tää kyökkipsykologian mukaan on syy perfektionismiin jota vieläkin valitettavan paljon toteutan.

Kottarainen kirjoitti:

Itsetuntemushan lisääntyy huimasti täällä repostellessa

Aivan oikeasti musta tuntuu, että kitinöinti on lisännyt mun itsetuntemustani.

Lääkäreistä: lääkäri ei julkiselta sektorilta saa kyllä potkuja, ellei ole kroonisesti alkoholisti. Pelkkä nuppivikaisuus ei potkuihin riitä millään. Tietysti kunnolla hullu voidaan kirjoittaa sairaseläkkeelle.

Poliisi mun mielestäni saa aika monta keraa hakata vaimoaan, ennenkuin kenkää tulee. Ratista käryistä annetaan kenkää helpommin kait? Ylermi voi kertoa, kun tietänee tarkemmin.

Ennen kaikkea kitinöinti on opettanut minulle miten nuppivikaisia Te kaikki muut olette.

Minusta vielä pelottavampia kuin nuppivikaset ovat ihmiset, joissa ei ole pienintäkään säröä. Tai tunnu olevan(?)

Kyllä mä oikeesti vähän ihmettelen miksi niin suuri määrä huippuosaavia ja pikkusormeaan myöden poikkeuksellisen tasapainoisia ihmisiä käyttää niin paljon aikaa johonkin intternetin keskustelupalstalle kirjoittamiseen, osa myös pätemiseen. Luulisi että ne eläisi sitä elämäänsä jossain muualla. Mutta totuus on tietty tarua ihmeellisempää.

^ Siis huippuosaajathan tietty kokevat roolinsa odotuksiin kuuluvan kanssaihmisten ohjaamisen oikealle polulle.

Näin meillä: Itku pelottaa yhä useampia vanhempia – lapselle ei osata sanoa ei.

^ No ei meillä. Vaikka pikkuinen onkin aika ihQ

^No ei meilläkään kirjaimellisesti, mut asun Pirkkalassa...