Olen pressamme kanssa sitä mieltä, että taustalla on yhteisöllisyyden puute ja nyky-yhteiskunnan suoritusvaatimukset ja kurittomuus!111 Monet vanhemmat ovat todella yksin ja väsyneitä muksujensa kanssa, perheen tukiverkot toisella puolella Suomea. Ainakin siis pk-seudulla. Lisäksi raja vanhemman ja lapsen roolien välillä on heikentynyt. Luulisin, että landella nämä ongelmat ovat vähäisempiä, koska yhteisön rakenne on erilainen, ihmiset "vanhakantaisempia"
ja elämän stressin aiheet erilaisia.
Opekoulutus on osittain aika persiillään, siellä painotetaan vääriä asioita. Ehkä muistatte Pisa-tutkimuksista, tiedollisesti Suomen koululaiset ovat huipputasoa, mutta kouluviihtyvyys ja -motivaatio ovat alhaisia. Opekoulutusta koitettiin tuossa joku aika sitten uudistaa kovastikin, mutta persiilleen meni. Edelleen kuuden ällän tytöt ovat enemmistönä, ja usein heiltä puuttuu taito ja ymmärrys niitä kohtaan, joilla menee heikommin nykyisen kaltaisia opetusmenetelmiä käyttämällä. Koulu on edelleen helpointa kilteille tytöille, koska opet ovat kilttejä tyttöjä. Jos Kalle ei ole kiltti tyttö, Kalle ei sopeudu. Kalle voisi kuitenkin sopeutua mainiosti kouluun, jossa hän pystyy hyödyntämään omia vahvuuksiaan, mitä ikinä ne sitten ovatkaan, jotta Kalle saisi onnistumisen kokemuksia, eikä rettelöisi tunneilla. Luokan toimivuuteen ryhmänä ja oppilaiden keskinäisiin ja ope+opp vuorovaikutukseen kiinnitetään enemmän huomiota monissa muissa maissa, ja niissä koulumotivaatio ja -viihtyvyys on korkeampi. Suomalainen koulu on hyvin suorituskeskeinen. Opekoulutus valmistaa heikosti huomioimaan erilaiset oppijat, joten käytännön tasolla se riippuu melko pitkälti opettajan omista kyvyistä.
Yhteiskunta on muuttunut, mutta edelleen ihmisillä on kova tarve kuulua johonkin, olla osa jotain, josta saa tukea vaikeina aikoina ja jonka kanssa voi jakaa myös ilot. Parhaimmillaan koulu(luokka) voi olla sellainen, opettajille ja oppilaille. Ihmisten on hirveän helppo eristäytyä, netin avulla voi olla näennäissosiaalinen, mutta netin kautta tapahtuva vuorovaikutus ei vaikuta aivoissa samoihin alueisiin, kuin irl tapaaminen, sillä on vähemmän positiivisia vaikutuksia, se tuottaa siis vähemmän mielihyvähormoneja. Minusta tässä on taustalla yleisen arvomaailman muuttuminen. "Kaikki" mitataan rahassa, viikko Thaikuissa nähdään arvokkaampana kuin vuosien yhteiset hiihtolenkit, näin kärjistäen. Hieman sekavaa sepostusta, mutta so not
Prepare for the worstest.
