Lähetetty: 09.08.2007 1:47
Euroopankiertueretostelua, päivät 13:
Reissun finaalipäivä alkoi tylyllä herätyksellä ennen seitsemää aamulla. Oli aika lähteä Bratislavaan, mut tultiin noutamaan hotellilta jollain pakettiautonromulla ja nakattiin bussiasemalle. Olo oli hieman krapulainen ja ehdottoman univelkainen, joten tylsä tunnin ja vartin bussimatka Slovakiaan meni nukkuessa.
Perillä parin tunnin opastettu kävelykierros kaupungin ympäri osoitti hotellini respavirkailijan olleen oikeassa: kaupungissa ei ole paskankaan vertaa nähtävää. Keskityinkin lähinnä kolmen meksikaanimimmin vokotteluun, mutta koska hekään eivät lämmenneet, poistuin heidän seurastaan mitään kissaa sanomatta ja aloin ryystämään kaljaa.
Paluumatka Itävaltaan sujui mukavasti lujaa kulkevalla jokipaatilla Tonavaa pitkin. Käytin reilun tunnin kruisailun saksalaisen pariskunnan kanssa paskanjauhamiseen, kaljan juomiseen ja itseni auringossa polttamiseen. Takaisin saavuttuani painelin hotellille ja suihkun jälkeen silmään tuli uni.
Herättyäni kello oli päälle kymmenen illalla. Lähdin kuitenkin sporailemaan kaupungille aikeenani pistäytyä edellisenä iltana bongaamassani rantabilemestassa. Matkan varrella näin kuitenkin samantyyppisen kojujen ja ihmisten täyttämän hässäkän, joka sijaitsi kaiken lisäksi lähellä hotelliani, joten päätinkin jäädä sinne. Kyseessä oli jonkin elokuvafestivaalien ajajaiset, taustalla pyöri jättimäisellä skriinillä jokin operetti mutta ihmiset tuntuivat keskittyvän olennaiseen, eli viinan imailuun ja bilettämiseen. Tilasin tähänastisen elämäni eksoottisimman drinkin, jonka oli tarkoitus olla 0.5 litran Long island ice tea. Sen väsännyt mimmi ei ollut kovinkaan kitsaalla tuulella viinaksien suhteen, vaan lorotteli niitä lasiin silmämääräisellä n. litran mitalla. Lopputulos oli n. 4.5dl tiukkaa viinaa, jäitä, sitruunamehua ja kokista sen verran ettei drinksun väri edes muuttunut kirkkaasta mihinkään. Heitin huiviin pari desiä sivuostoksena tekemäni kokiksen avulla, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Tämäkin mesta meni paikalliseen, ärsyttävään tapaan jo puolilta öin, ja täydellisen bilehaluttomuuden tunteen johdosta päätin vain hypätä vikaan sporaan ja painella hotellille lusimaan viimeisen yön ennen kotiinpaluuta.
Kyllästyneenä huoneeni kuumuuteen jatin avoimien ikkunoiden lisäksi yöksi myös oven auki, jotta sain läpivedon aikaiseksi. Lisäksi roudasin sängyn suurimman ilmavirtauksen kohdalle, ja katso: sain todellakin nukuttua yöni kunnolla ekan kerran yli viikkoon! Eikä kukaan ollut edes rullannut kamojani yön aikana, kiitos siitä kaikille maailman varkaille ja muillekin paskahousuille.
Turha päivä, kännin vahvuus 2/10.
Reissu oli ohi, kotiinpaluuseen ei liittynyt mitään erityistä dramatiikkaa. Haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia siitä, että saniteettibägiään ei kannata jättä käsimatkatavaroidensa joukkoon. Enhän mä muistanut noita jenkkien keksimiä natsisäädöksiä, sinne meni lähtolentokentän roskikseen iso ja kallis kasa erinäistä kosmetiikkaa. Juuri ostamani ja avaamaton Fanta-pullokin oli kiskaistava siinä huiviin, tullivirkailija tosin reilusti lupasi että saisin viedä tyhjän pullon koneeseen. Jouduin kysymään, että mitä vittua se luulee mun tekevän tyhjällä Fantapullolla! Ei vastannut kysymykseen...
Kotiinpalattuani oli selviö, että seuraava päivä otetaan jetlagin takia töistä vapaaksi. Joku voisi luulla, että keski-Euroopan ja Suomen välinen aikaero on vain yksi tunti. Kyllä se tuolloin oli pikemminkin kaksi viikkoa...
Reissun finaalipäivä alkoi tylyllä herätyksellä ennen seitsemää aamulla. Oli aika lähteä Bratislavaan, mut tultiin noutamaan hotellilta jollain pakettiautonromulla ja nakattiin bussiasemalle. Olo oli hieman krapulainen ja ehdottoman univelkainen, joten tylsä tunnin ja vartin bussimatka Slovakiaan meni nukkuessa.
Perillä parin tunnin opastettu kävelykierros kaupungin ympäri osoitti hotellini respavirkailijan olleen oikeassa: kaupungissa ei ole paskankaan vertaa nähtävää. Keskityinkin lähinnä kolmen meksikaanimimmin vokotteluun, mutta koska hekään eivät lämmenneet, poistuin heidän seurastaan mitään kissaa sanomatta ja aloin ryystämään kaljaa.
Paluumatka Itävaltaan sujui mukavasti lujaa kulkevalla jokipaatilla Tonavaa pitkin. Käytin reilun tunnin kruisailun saksalaisen pariskunnan kanssa paskanjauhamiseen, kaljan juomiseen ja itseni auringossa polttamiseen. Takaisin saavuttuani painelin hotellille ja suihkun jälkeen silmään tuli uni.
Herättyäni kello oli päälle kymmenen illalla. Lähdin kuitenkin sporailemaan kaupungille aikeenani pistäytyä edellisenä iltana bongaamassani rantabilemestassa. Matkan varrella näin kuitenkin samantyyppisen kojujen ja ihmisten täyttämän hässäkän, joka sijaitsi kaiken lisäksi lähellä hotelliani, joten päätinkin jäädä sinne. Kyseessä oli jonkin elokuvafestivaalien ajajaiset, taustalla pyöri jättimäisellä skriinillä jokin operetti mutta ihmiset tuntuivat keskittyvän olennaiseen, eli viinan imailuun ja bilettämiseen. Tilasin tähänastisen elämäni eksoottisimman drinkin, jonka oli tarkoitus olla 0.5 litran Long island ice tea. Sen väsännyt mimmi ei ollut kovinkaan kitsaalla tuulella viinaksien suhteen, vaan lorotteli niitä lasiin silmämääräisellä n. litran mitalla. Lopputulos oli n. 4.5dl tiukkaa viinaa, jäitä, sitruunamehua ja kokista sen verran ettei drinksun väri edes muuttunut kirkkaasta mihinkään. Heitin huiviin pari desiä sivuostoksena tekemäni kokiksen avulla, mutta sitten oli pakko luovuttaa. Tämäkin mesta meni paikalliseen, ärsyttävään tapaan jo puolilta öin, ja täydellisen bilehaluttomuuden tunteen johdosta päätin vain hypätä vikaan sporaan ja painella hotellille lusimaan viimeisen yön ennen kotiinpaluuta.
Kyllästyneenä huoneeni kuumuuteen jatin avoimien ikkunoiden lisäksi yöksi myös oven auki, jotta sain läpivedon aikaiseksi. Lisäksi roudasin sängyn suurimman ilmavirtauksen kohdalle, ja katso: sain todellakin nukuttua yöni kunnolla ekan kerran yli viikkoon! Eikä kukaan ollut edes rullannut kamojani yön aikana, kiitos siitä kaikille maailman varkaille ja muillekin paskahousuille.
Turha päivä, kännin vahvuus 2/10.
Reissu oli ohi, kotiinpaluuseen ei liittynyt mitään erityistä dramatiikkaa. Haluan kuitenkin muistuttaa kaikkia siitä, että saniteettibägiään ei kannata jättä käsimatkatavaroidensa joukkoon. Enhän mä muistanut noita jenkkien keksimiä natsisäädöksiä, sinne meni lähtolentokentän roskikseen iso ja kallis kasa erinäistä kosmetiikkaa. Juuri ostamani ja avaamaton Fanta-pullokin oli kiskaistava siinä huiviin, tullivirkailija tosin reilusti lupasi että saisin viedä tyhjän pullon koneeseen. Jouduin kysymään, että mitä vittua se luulee mun tekevän tyhjällä Fantapullolla! Ei vastannut kysymykseen...
Kotiinpalattuani oli selviö, että seuraava päivä otetaan jetlagin takia töistä vapaaksi. Joku voisi luulla, että keski-Euroopan ja Suomen välinen aikaero on vain yksi tunti. Kyllä se tuolloin oli pikemminkin kaksi viikkoa...