Kitinä

Vagabondo kirjoitti:Toisaalta edellä olevaan liittyen en koe, että toista voisi omistaa, joten jos tarjonta kotona ei vastaa tarpeita, on mielestäni aika luonnollista, että jossain vaiheessa tarpeita puretaan sitten jossain muualla. Parisuhteen muusta tilanteesta ja kunkin yksilön moraalikäsityksistä riippuen joko suhteen aikana tai sitten erotaan tarpeiden purkamista varten.

Eli jos ei saa, pitää lähteä. Mutta sitten ainakin mies on sika, mikä ei voine olla moraalisesti helposti nieltävä asia. Entäs jos ei lähde, vaan toivoo, että sopimuskumppani täyttää velvoitteensa, onko sitten idiootti vai mikä kumma? Sopimuksen purkaminen on äärimmäinen toimenpide, jos tilanteen korjaaminen ei vaatisi muuta kuin sopimuksen noudattamista. Vuokraa nostetaan joka vuosi, mutta persettä ei tarvitse alun jälkeen antaa ollenkaan? Saako pankista lainaa ehdoilla, että aluksi maksan ja sitten jos jaksan eli en?

Sä oot nyt liian juristi. Ei parisuhde ole mikään sopimus. Toki olisi suotavaa, että puolisot pitäisivät toistensa tarpeista huolta, mutta pääsääntöisesti seksin pitäisi olla molemmille kivaa, ei vain toisen tyydyttämistä velvollisuudentunnosta. Usein se on vähän itsestäkin kiinni, että onko puolisolla sellainen fiilis, että huvittaa.

Riemumieli kirjoitti:Vuokraa nostetaan joka vuosi, mutta persettä ei tarvitse alun jälkeen antaa ollenkaan?

Persettä ei tosiaankaan tarvitse antaa. Ei välttämättä edes alussa.

Vagabondo kirjoitti:Persettä ei tosiaankaan tarvitse antaa. Ei välttämättä edes alussa.

Olipas hupaisaa. Tarkennetaan sitten, että kyseessä oli kansankielinen ilmaus tarkoittaen perinteistä avioparin harjoittamaa penis-vagina-yhdyntää. Eli siis sitä, joka suojaamattomana johtaa toisinaan raskauteen.

So Hard kirjoitti:Sä oot nyt liian juristi. Ei parisuhde ole mikään sopimus. Toki olisi suotavaa, että puolisot pitäisivät toistensa tarpeista huolta, mutta pääsääntöisesti seksin pitäisi olla molemmille kivaa, ei vain toisen tyydyttämistä velvollisuudentunnosta. Usein se on vähän itsestäkin kiinni, että onko puolisolla sellainen fiilis, että huvittaa.

Kyllä se on sopimus. Riemumielellä on vain häiriintynyt kuva sen sisällöstä tai taustapremisseistä. Ylle lainattu kuvaa vakiintunutta käsitystä Riemumielen versiota paremmin. Riemumielen käsitys on niin idiosynkraattinen, että hänen olisi pitänyt vaatia kirjallista eksplikointia.

Riemumieli kirjoitti:Olipas hupaisaa.

Vahinko. Tarkoitin ihan samaa kuin sinä.

Riemumieli kirjoitti:

Vagabondo kirjoitti:Toisaalta edellä olevaan liittyen en koe, että toista voisi omistaa, joten jos tarjonta kotona ei vastaa tarpeita, on mielestäni aika luonnollista, että jossain vaiheessa tarpeita puretaan sitten jossain muualla. Parisuhteen muusta tilanteesta ja kunkin yksilön moraalikäsityksistä riippuen joko suhteen aikana tai sitten erotaan tarpeiden purkamista varten.

Eli jos ei saa, pitää lähteä. Mutta sitten ainakin mies on sika, mikä ei voine olla moraalisesti helposti nieltävä asia. Entäs jos ei lähde, vaan toivoo, että sopimuskumppani täyttää velvoitteensa, onko sitten idiootti vai mikä kumma? Sopimuksen purkaminen on äärimmäinen toimenpide, jos tilanteen korjaaminen ei vaatisi muuta kuin sopimuksen noudattamista. Vuokraa nostetaan joka vuosi, mutta persettä ei tarvitse alun jälkeen antaa ollenkaan? Saako pankista lainaa ehdoilla, että aluksi maksan ja sitten jos jaksan eli en?

Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!

Tämän avioliiton myötä sitoudun sinuun lopuksi elämäkseni, mutta samalla sitoudun näyttämään ja käyttäytymään seuraavat 50+ vuotta kuten parikymppisenä.

saira kirjoitti: Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!

Mietin samaa. Varsinkin, kun koko keskustelu alkoi Annepan (=naisen) saamattomuudesta. Mua kiinnostais myös onko miehet fyysisesti yhtä timmejä kun tapailun alkuaikoina?

saira kirjoitti:Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!

Sanoin, että mies on aina sika, puutteesta kärsivä ja lähtevä voi olla toki mies tai nainen. Puutteesta kärsivä nainen on askel kohti tasa-arvoa.

urpiainen kirjoitti:Kyllä se on sopimus. Riemumielellä on vain häiriintynyt kuva sen sisällöstä tai taustapremisseistä. Ylle lainattu kuvaa vakiintunutta käsitystä Riemumielen versiota paremmin. Riemumielen käsitys on niin idiosynkraattinen, että hänen olisi pitänyt vaatia kirjallista eksplikointia.

Sopimus tarkoittaa juridisesti sellaista konstruktiota, jonka perusteella voi vaatia oikeussuojaa. Sen paremmin pimpsan saamista kuin sydämen särkymisen varalta, ts. "sopimusrikkomuksesta" ei voi vaati minkäänlaista korvausta tai vaatia miltään instanssilta sellaisen "sopimuksen" täytäntöönpanoa. Parisuhde on puhtaasti sosiaalinen konstruktio eikä ole yhtään sen enempää sopimus kuin vanhemman ja lapsen välinen suhde. On merkillistä antaa sille sellaisia merkityssisältöjä jota sillä ei ole, varsinkin kun parisuhteet ovat niin tavattoman heterogeenisiä luonteeltaan.

So Hard kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Kyllä se on sopimus. Riemumielellä on vain häiriintynyt kuva sen sisällöstä tai taustapremisseistä. Ylle lainattu kuvaa vakiintunutta käsitystä Riemumielen versiota paremmin. Riemumielen käsitys on niin idiosynkraattinen, että hänen olisi pitänyt vaatia kirjallista eksplikointia.

Sopimus tarkoittaa juridisesti sellaista konstruktiota, jonka perusteella voi vaatia oikeussuojaa. Sen paremmin pimpsan saamista kuin sydämen särkymisen varalta, ts. "sopimusrikkomuksesta" ei voi vaati minkäänlaista korvausta tai vaatia miltään instanssilta sellaisen "sopimuksen" täytäntöönpanoa. Parisuhde on puhtaasti sosiaalinen konstruktio eikä ole yhtään sen enempää sopimus kuin vanhemman ja lapsen välinen suhde. On merkillistä antaa sille sellaisia merkityssisältöjä jota sillä ei ole, varsinkin kun parisuhteet ovat niin tavattoman heterogeenisiä luonteeltaan.

Nyt sä olet liian juristi. Juridisesti pätevät sopimukset ovat sopimusten aito osajoukko. Vertaaminen vanhemman ja lapsen suhteeseen on ehkä kuvaavaa: minusta se ei oikein missään kiinnostavassa mielessä vertaudu parisuhteeseen.

urpiainen kirjoitti:Nyt sä olet liian juristi. Juridisesti pätevät sopimukset ovat sopimusten aito osajoukko.

Koko suomalainen yhteiskuntamalli perustuu siihen, että sopimuksia pitää noudattaa. Sopimus jota ei tarvitse noudattaa ei ole mikään sopimus.

So Hard kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Nyt sä olet liian juristi. Juridisesti pätevät sopimukset ovat sopimusten aito osajoukko.

Koko suomalainen yhteiskuntamalli perustuu siihen, että sopimuksia pitää noudattaa. Sopimus jota ei tarvitse noudattaa ei ole mikään sopimus.

Koko inhimillinen sosiaalinen elämä, aina merkityksellisestä kielestä aikuisten välisiin (pari- ja muihin) suhteisiin, perustuu siihen, että noudatamme implisiittisiä sopimuksia ja normeja, joita ei ole juridisesti tai muutenkaan eksplisiittisesti sanktioitu.

So Hard kirjoitti:Koko suomalainen yhteiskuntamalli perustuu siihen, että sopimuksia pitää noudattaa. Sopimus jota ei tarvitse noudattaa ei ole mikään sopimus.

Parisuhdesopimus on vähän samanlainen kuin herrasmiessopimukset urheilussa. Ei tarvitse noudattaa, mutta kuitenkin noudatetaan. Parisuhteessa ei tarvitse antaa, mutta sitten toinen lähtee, tai näin ainakin Vagabondon mukaan tulisi tehdä. Jos ei lähde, on kuin IT-työtekijä, joka suostuu ylitöihin ilman asianmukaista korvausta. Eli suhteessa pysyvä on pelle, vaikka aina toitotetaan, että myötä- ja vastamäessä.

urpiainen kirjoitti:Koko inhimillinen sosiaalinen elämä, aina merkityksellisestä kielestä aikuisten välisiin (pari- ja muihin) suhteisiin, perustuu siihen, että noudatamme implisiittisiä sopimuksia ja normeja, joita ei ole juridisesti tai muutenkaan eksplisiittisesti sanktioitu.

Sulla on varmaan lainata tähän jotain suurta ajattelijaa taas ollaksesi eri mieltä, mutta sosiaaliset konventiot ja moraalinormien noudattaminen eivät kyllä oikein taivu mun suussa sopimuksiksi. Niitä kun tupataan noudattamaan ilman mitään sen kummempaa tahdonilmaisua puolin taikka toisin. En oikein näe, että "minä" ja "ympäröivä yhteiskunta" olisivat sopijapuolia tilanteessa, jossa toimitaan kuten yleensäkin toimitaan. Minulle passaa jos joku haluaa nähdä parisuhteen sopimuksena, mutta olen asiasta silti eri mieltä. Se on enemmänkin vähän sellainen ison riskin joint venture.

saira kirjoitti:Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!

Miten niin? Mä ainakin olen koittanut kirjoittaa asiasta sukupuolineutraalisti.

exsu kirjoitti:Tämän avioliiton myötä sitoudun sinuun lopuksi elämäkseni, mutta samalla sitoudun näyttämään ja käyttäytymään seuraavat 50+ vuotta kuten parikymppisenä.

Paskan sopparin olet neuvotellut.

So Hard kirjoitti:Sopimus jota ei tarvitse noudattaa ei ole mikään sopimus.

Sovellan tätä lakeihin joitten noudattamattomuudesta ei ole säädetty rangaistusta.

So Hard kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Koko inhimillinen sosiaalinen elämä, aina merkityksellisestä kielestä aikuisten välisiin (pari- ja muihin) suhteisiin, perustuu siihen, että noudatamme implisiittisiä sopimuksia ja normeja, joita ei ole juridisesti tai muutenkaan eksplisiittisesti sanktioitu.

Sulla on varmaan lainata tähän jotain suurta ajattelijaa taas ollaksesi eri mieltä, mutta sosiaaliset konventiot ja moraalinormien noudattaminen eivät kyllä oikein taivu mun suussa sopimuksiksi. Niitä kun tupataan noudattamaan ilman mitään sen kummempaa tahdonilmaisua puolin taikka toisin. En oikein näe, että "minä" ja "ympäröivä yhteiskunta" olisivat sopijapuolia tilanteessa, jossa toimitaan kuten yleensäkin toimitaan. Minulle passaa jos joku haluaa nähdä parisuhteen sopimuksena, mutta olen asiasta silti eri mieltä. Se on enemmänkin vähän sellainen ison riskin joint venture.

No joo, sosiaalisessa teoriassa kai aika usein ajatellaan (ainakin näissä social contract -tradition moderneissa versioissa), että sosiaalinen todellisuus ikään kuin pitkälti koostuu yhteisesti hyväksytyistä normeista ja konventioista, joiden kirjo ulottuu täysin implisiittisistä (joita emme edes osaisi eksplikoida, ja joissa tahdonilmaisukin on implisiittistä osallistumista) käytännöistä (tyyliin Suomessa sopiva etäisyys keskustelukumppaaniin työpaikan käytäväjuttelussa on n. 0,6-1,1 m) täysin eksplisiittisesti muotoiltuihin lakeihin ja sopimuksiin. Kaikissa näissä on keskeistä jonkinlainen kollektiivinen (enemmän tai vähemmän implisiittinen/eksplisiittinen) sopimus siitä, että näin ja noin on hyväksyttävää toimia. On vähän makuasia, kutsutaanko näitä sosiaalisiksi normeiksi, konventioiksi, faktoiksi, sopimuksiksi, tai miksi lie; oleellista on, että sosiaalisen todellisuuden ontologian suhteen implisiittiset konventiot ovat ikään kuin samanlaatuisia olioita sopimusten ja lakien kanssa, vaikka käytännössä, ja erityisesti käytännön juristille, ero on toki suuri.

Riemumieli kirjoitti:Parisuhteessa ei tarvitse antaa, mutta sitten toinen lähtee, tai näin ainakin Vagabondon mukaan tulisi tehdä.

Älä oo aina niin mustavalkoinen. Sanoin kyllä, ettei parisuhteessa tarvitse antaa ja toki toin esiin, että sillä saattaa olla vaikutusta parisuhteen kestoon, mutta en missään nimessä väittänyt, että puutteen takia ihmisen tulisi lähteä suhteesta. Enhän itsekään sitä vaihtoehtoa edes harkinnut, silloin kun meillä oli hiljaisempaa vällyjen välissä, vaan odottelin kiltisti runkkaillen ja luotin siihen, että toiminta lisääntyy uudestaan jossain vaiheessa kunhan elämäntilanne taas muuttuu. Seksi kun ei ole minulle oman parisuhteeni koossa pitävä voima.

exsu kirjoitti:

saira kirjoitti: Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!

Mietin samaa.

Niin minäkin.

Terveisin
Sukkia kutova mies

Vagabondo kirjoitti:

saira kirjoitti:Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!

Miten niin? Mä ainakin olen koittanut kirjoittaa asiasta sukupuolineutraalisti.

Juu, sori, en huomannut poistaa sua lainauksesta. Riemumielen postauksesta enemmän tällainen fiilis tuli.

Riemumieli kirjoitti:

saira kirjoitti:Miksi mies on aina näissä skenaarioissa se, joka ei saa?!

Sanoin, että mies on aina sika, puutteesta kärsivä ja lähtevä voi olla toki mies tai nainen. Puutteesta kärsivä nainen on askel kohti tasa-arvoa.

Aina niin kultainen... Ja kiitsa, mäkin oon aina tyytyväinen muiden "kärsimyksistä", ihan sukupuoleen perustuen. Kristillistä... T: Yksi askel kohti tasa-arvoa, joissain suhteissaan...

Mut joo, kyl mä pystyn samaistuun molempien huonoon oloon tuollaisessa tilanteessa. Itsellä tosin kokemus vain toisesta roolista. Ja riippuu toki paljon siitäkin, tajuaako vähemmän seksiä haluava toisen osapuolen oloa, vai onko vain tyytyväinen siihen tosiasiaan, ettei seksiä ole.

Mahtaa olla loistavaa seksiä tuo kun on velvollisuus rässiä halusi tai ei. Sillä on varmaan myös aika mielenkiintoinen vaikutus suhteen tulevaisuuteen. Eikö ois helpompi vaan erota ennen kuin nöyryyttää itseään ja toista vuositolkulla?