Kitinä

Kyl meillä yleensä hiukan on taisteltu varmaan joka matkalla. Tosin se johtuu siitä, et me kävellään oikeastaan kaikki lomat, ja jos mies ei syö säännöllisesti, ni verensokerin laskiessa siitä tulee kärttyisä. Aika hyvin mä oon onnistunu kyl ohjaan sen sit johonkin saamaan ravintoa sisäänsä, mut aina ei tajua ajoissa. Sit se ärähtelee, mulla menee jossain vaiheessa hermot ja ärähdän takaisin, sit murjotetaan hetki ja sovitaan.

Ditto. Äkkiseltään tulee mieleen kolme reissua, joiden päiväohjelmasta erilainen valitus ja napina vei suurehkon osan. Jokohan ois oppirahat näistä maksettu?

Saira: mulla kans liian pitkät ruokatauot aiheuttaa lähes takuuvarman kilahduksen. Ja sitten kun tekee mieli jotain TIETTYÄ ruokaa, niin sitä TIETTYÄ voi sitten joutua etsimään vaikka tunnin tai kaksi, tilanteen pahentuessa koko ajan. Tarviin kyllä tuossa hieman kurinpitoa. Kaverien kanssa matkaillessa tätä ongelmaa ei esiinny.

Oon ottanu hämiksen suosittamat glukoosipastillit käyttöön, myös muksulla. Suosittelen itsekin.

KKK: sanoisin, että tuo riippunee niistä selvitettävistä asioista. Jos ongelma olisi vaikka ajankäyttö tai kotityöt, saattaisi pidempi loma antaa ainakin enemmän yhteistä aikaa, eikä ongelmia tarvisi selvittää kiireellä eikä muutenkaan mitään tehdä minuuttiaikataululla. Tämä vaan ihan yleisesti.

^ More fundamental issues than mentioned.

Niin ajattelinkin.

Meillä eniten matkustuskränää aiheuttaa erilaiset mielikuvat onnistuneen loman kriteeteistä. Miehen mielestä on ihan perusteltua lentää X tuntia kohteeseen Y, jotta voisi lukea kirjaa hotellihuoneessa. Ei edes altaalla tai terassilla, vaan huoneessa. Itse tarkistan kohteen pyörävuokraamot, kiinnostavat kohteet, kiipeilymahdollisuudet, viinitilat jne. jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Sitten voidaan päivittäin käydä neuvottelua, kumman lomailutavan mukaisesti vietetään tämä päivä. Tai siis mies viettää, koska "lukupäivinä" keksin itselleni kyllä jotain muuta viihdykettä. Ärsyttävintä tässä on se, että Suomeen tultaessa mies hehkuttaa ja muistelee eniten niitä "pakkoaktiviteetteja", ei sitä lukemista. Mut harvoin näistä (enää) mitään kunnon tappeluita saadaan aikaiseksi, kiistelyä vaan. Ollaan opittu jo hieman nauramaankin aiheelle.

Nowa, täytyykin ottaa itselle glukoositabuja laukkuun ni saa tarjoilla sit tilanteen tullessa miehelle. Kiitos vinkistä!

exsu kirjoitti:Meillä eniten matkustuskränää aiheuttaa erilaiset mielikuvat onnistuneen loman kriteeteistä. Miehen mielestä on ihan perusteltua lentää X tuntia kohteeseen Y, jotta voisi lukea kirjaa hotellihuoneessa. Ei edes altaalla tai terassilla, vaan huoneessa. Itse tarkistan kohteen pyörävuokraamot, kiinnostavat kohteet, kiipeilymahdollisuudet, viinitilat jne. jo hyvissä ajoin ennen lähtöä. Sitten voidaan päivittäin käydä neuvottelua, kumman lomailutavan mukaisesti vietetään tämä päivä. Tai siis mies viettää, koska "lukupäivinä" keksin itselleni kyllä jotain muuta viihdykettä. Ärsyttävintä tässä on se, että Suomeen tultaessa mies hehkuttaa ja muistelee eniten niitä "pakkoaktiviteetteja", ei sitä lukemista. Mut harvoin näistä (enää) mitään kunnon tappeluita saadaan aikaiseksi, kiistelyä vaan. Ollaan opittu jo hieman nauramaankin aiheelle.

Heh. Vaikka itse en mikään aktiivilomailija olekaan niin luen kuitenkin kirjaa just siellä altaalla.

En kauheasti tykkää etukäteen aikataulutetuista lomista. Parempi vain katsoa joukko X kiinnostavia mestoja ja aktiviteettaja, ja käydä sitten jos huvittaa ja jaksaa. Sään ja fiiliksen mukaan. Ainoastaan sellaiset must -jutut, mitkä on pakko buukata ennakkoon buukataan. Jos loma menee suorittamiseksi, niin ei se ole lomaa lainkaan.

Mä plänään jo lentoja paitsi kesälle niin ensi talven dyykkilomalle. Palauta, Komodoa, Raja Ampatia ja Chookia yhdistää paitsi hyvä dyykki niin se, että niihin on perkeleen vaikea päästä ja jos sinne menee palloilemaan niin aikaa menee hukkaan odotellessa ja liveaboardit on täynnä.

EDIT: Lomalla riitely on kyllä ultimate disaster signaali. Lomalla pitää olla kivaa. Jos silloin on paskaa niin en oikein tiedä miten siitä toipuisin.

Amen ainakin Chookin (Trukin laguunin) kohdalla.

Jos kaksi kohdetta jäi korpeamaan, mihin ei ehtinyt päästä, niin toi oli toinen. Kuin luotu pitkille rebesukelluksille. Käyneet hehkuttavat suunnilleen maailman nro yksi hylkykohteeksi.
Toinen oli Ordinskayan kipsiluolasto Uralilla.

No vittu. Ei kaikkia viinoja ehdi yksi mies juoda eikä kaikkia naisia nussia. Sovitaan että jotain jäi dyykkirintamalla kokematta ja mennään näillä. Ekaks pyörä pitää saada käyntiin talviunesta ja heti sopivan tilaisuuden tulleen US Route 66.

elco kirjoitti:Lomalla riitely on kyllä ultimate disaster signaali. Lomalla pitää olla kivaa. Jos silloin on paskaa niin en oikein tiedä miten siitä toipuisin.

Samaa mieltä ainakin kahdesta ekasta lauseesta. Vikasta en niin tiedä mutten silti viittis enää toiste kokeilla.

Joko Annepalla tuli deadline vastaan, päivitystä suuntaan tai toiseen?

No meillä homma on pelittänyt aika hyvin sillä, että matkustan ylimääräiset lomat itsekseni. Tämä edellyttää tietenkin tiettyä ymmärrystä kotona, kun jäppinen lähtee kolmeksi viikoksi hevonhelvettiin. Toisaalta, imo hyvän parisuhteen kriteeri on se, että voi lähteä yksin matkalle ilman draamaa.

Toinen puoli on sitten matkailu yhdessä, joka on sekin sujunut isommitta ongelmitta. Molemmat viihtyvät niin roadtripeillä kuin tropiikissa allas/rantalomalla sillä varauksella, että minun tarvitsee käydä päästämässä höyryä mihin dyykkaus soveltuu erinomaisesti: käyn aamutuimaan heittämässä pari dyykkiä minkä jälkeen loppupäivä menee altaalla nuokkuessa.

Georgina kirjoitti:Joko Annepalla tuli deadline vastaan, päivitystä suuntaan tai toiseen?

Tuli. Ei oikeastaan. Ei mua vituta enää joka päivä, oikeestaan harvemmin. Mut en ole täysin tyytyväinen ja autuas. Mm. seksiä ois kiva saada. Neuvonnassa käydään vieläkin ja sanoin siellä viimeksi että en muuten enää tee yhtään aloitetta seksin suhteen. Seuraavalla kerralla, riippuen tietysti siitä mitä tässä nyt tapahtuu, sanon varmaan että en muuten aio olla enää ilman seksiä. Kukanenkin päätelkööt itseksensä mitä se sitten tarkoittaa.

Kaikki on vielä mahdollista, suuntaan jos toiseenkin.

^Varo vaan ettet päädy lillumaan välitilaan. Kuulosti pikkasen siltä. Eihän se paskakaan parisuhde aina vituta, elämässä kun on muutakin.

^Ei tässä nyt enää mun mielestä oo muuta isoa vikaa, kuin tuo yks asia. Toinen vinkuu samaa, mutta ei tee asialle mitään. Deadlinehan oli, että "jos tammikuun loppuun mennessä ei tunnu YHTÄÄN paremmalta, laitetaan kattilat jakoon". Nyt tuntuu paremmalta, kuin esimerkiksi loka- ja marraskuussa. En enää ole suolapatsas, en enää ripottele päälleni tuhkaa ja piehtaroi syyllisyydessä, ei vituta joka päivä, en itke edes viikottain, keskusteluyhteys toimii (toimi se koko ajan siis perusasioissa, ei me tuppisuina täällä oltu).

Loot on ymmärtänyt, että aktiivisuustasoja on erilaisia - tämä viittaa siihen, että minua on syytetty puoli vuotta passiiviseksi (ja läskiksi, mikä siis on tosi asia, mutta eivät ne kyllä välttämättä toisiinsa liity). En oikein ole ymmärtänyt tätä syytöstä. Olen joo fyysisesti passiiviSEMPI kuin Loot, mutta aktiivisuustapoja on niin erilaisia. "Työ", koulu, koira(n kanssa lenkkeily), kokkailu, taloyhtiön hallitus, toisen taloyhtiön linjasaneerauksen hankeohjaustyöryhmä ja toisen sijoituskämpän hankkiminenhan on TODELLA passiivista! ON SE!!111 Tunti päivässä ei kai hälle riitä, mun pitäisi kuulema "liikkua enemmän" (jotta laihtuisin, mutta ei liikunnalla laihdu, jos sitä ei harrasta oikein urakalla). Mitä vittua? Kaiken takana oli ilmeisesti - tai mistä minä tiedän vieläkään, keskustelujen perusteella tehty sivistynyt arvaus tämä on - se, että minun pitäisi harrastaa hänen kanssaan sellaista liikuntaa, josta hän pitää ja se olisi sitten ollut sellaista "yhteistä tekemistä". Hänen ei kuitenkaan tarvitsisi harrastaa minun kanssa kulttuuria (esim. museoita), josta minä pidän. Nyt ollaan yritetty löytää kultaisia keskiteitä tässäkin. Mutta minä en edelleenkään suostu olemaan ainoa, joka pohtii ja järjestää. Tässäkin on tapahtunut onneksi hienoista kehitystä.

Välitila, jos nyt olen siinä, on ihan siis ihan ok, siitä pääsee poiskin. Ei tämmöistä tilannetta kuukaudessa tai kolmessa korjata, mutta kyllä nyt menee huomattavasti paremmin kuin syksyllä.

Meillä oli tänään taloyhtiön hallituksen kokous ja sen jälkeen Loot, joka siis ei kuulu hallitukseen, kysyi että voiko hän tehä jotain auttaakseen (voi, PTS). Vuoden vaihteessa hän auttoi viime vuoden kirjanpitomateriaalin valmistelussa tilitoimistoa varten. Ihan tosi kiva että omaehtoisesti kysyy ja auttaa.

No olihan tässä loppujen lopuksi aika lailla päivitystä suuntaan jos toiseenkin.

Nyt joku vääräleuka sanoo, että ei tietenkään se Loot halua läskiä panna. Jos se on siitä kiinni, niin hakee häntä laihan vaimokkeen ja panee sitä. On ehdotettu. "Ehkä sun pitää hakea tyttöystäväksi semmoinen nainen joka on samanlainen sähköjänis kuin sinä, sillähän se asia ratkeaa." Eipä ole hakenut.

^ Neljä kuukautta tärskyn jälkeen menee kyllä kotona huomattavasti paremmin. Dokaan paljon vähemmän (jos ennen viikossa meni 36-40 annosta, nyt 5-10), olen vähemmän kilipää, vaimo ei ole aina kiukkuinen eikä kakaroille tule huudettuakaan niin paljoa. Kelaamista omissa ja yhteisissä jutuissa on kyllä ollut ihan vitusti.

En edes tajunnut, miten paljon huonoja tapoja olen tähän taloon omasta lapsuudenkodista tuonut. Ei tämä mua silti vastuusta vapauta, vaikka rootcause kirkastuikin. Jonkinlainen välitilinpäätös tää kai on. Pääasia että sais noi vanhat paskat pois niskastaan lopullisesti.

^Tosi mukava kuulla!

Suvinen kirjoitti:Itseäni kyllä hiukan ärsyttää se fakta, että parisuhteessa seksi tuntuu olevan etuoikeus ja se osapuoli jota akti kiinnostaa vähemmän on aina ja automaattisesti roiston roolissa ja jonkin sortin pihtari. Ei mun mielestä ole kenenkään velvollisuus taipua sellaiseen mikä ei kiinnosta, toki kompromisseja voi tehdä mutta harvemmin ne tuntuvat kelpaavan loputtomiin.

Aikamoista tuubaa. Parisuhde on seksisuhde, muuten se ei ole parisuhde. Jos seksiä oli alussa enemmän, tulisi sitä olla myös jatkossa yhtä paljon, elleivät sairaudet tms. muuta tilannetta. Ja jos muuttavat, tulisi olla aivan luonnollista, että tarpeensa tyydyttää jossain muualla. Sopimus parisuhteesta on tehty tiettyjen premissien perusteella, joten niiden muututtua sopimusta on voitavat muokata tilannetta vastaavaksi.

Naisten mielilausahdukset En ole sillä tuulella tai Päätä särkee, ovat pihtaamista, koska antamattomuudelle ei juuri ole mitään rationaalista syytä, kunhan nyt vähän halutaan jakaa pahaa mieltä myös ympärilleen. Naiselta seksi ei edes vaadi paljon, pyörii ja hyörii vähän tai vähemmän, ja sitten mies jo tulee.

^

Ford Fairlane kirjoitti:Jazz: Well, that weekend was a mistake.
Ford Fairlane: Hey, look. I'm sorry I made you clean the toilets and the bathtubs, I mean, who did all the work in bed?

Riemumieli kirjoitti:
Aikamoista tuubaa. Parisuhde on seksisuhde, muuten se ei ole parisuhde. Jos seksiä oli alussa enemmän, tulisi sitä olla myös jatkossa yhtä paljon, elleivät sairaudet tms. muuta tilannetta. Ja jos muuttavat, tulisi olla aivan luonnollista, että tarpeensa tyydyttää jossain muualla. Sopimus parisuhteesta on tehty tiettyjen premissien perusteella, joten niiden muututtua sopimusta on voitavat muokata tilannetta vastaavaksi.

Naisten mielilausahdukset En ole sillä tuulella tai Päätä särkee, ovat pihtaamista, koska antamattomuudelle ei juuri ole mitään rationaalista syytä, kunhan nyt vähän halutaan jakaa pahaa mieltä myös ympärilleen. Naiselta seksi ei edes vaadi paljon, pyörii ja hyörii vähän tai vähemmän, ja sitten mies jo tulee.

Suvinen kirjoitti:olen tullut tulokseen että mies kyllä panee, oli kropan tila mikä hyvänsä. Viimeisimmäksi: "ihanaa kun oot tuommosessa runsaammassa kunnossa, saisit olla lihavampikin" (jonka jälkeen kiireinen vakuuttelu, että et siis ole ollenkaan lihava..!). Muistan hyvin myös ajan jolloin olin paljon hoikempi, silloin ihastelua sai osakseen litteä vatsa. Summa summarum; voisin olla missä kunnossa vaan ja tuo kyllä panisi.

Kyllä mä voisin näin miehenä ton allekirjoittaa. Nuorempana vaimo oli koko ajan timmissä kunnossa ja silloin sen kuvitteli olevan jotenkin tärkeääkin. Lapsen myötä tuli raskauskilot. Ei mitenkään tolkuttomasti, mut kuitenkin vähän pehmeämpää olemusta ja se oikeastaan tuntu kivalta. Nyt on sellainen normaalipainoinen vartalo noitten ääripäiden väliltä. kaikki vaiheet on kelvannut hyvin, joten ihan sama muuttuuko paino johonki suuntain tai ei.

Riemumieli kirjoitti: Aikamoista tuubaa. Parisuhde on seksisuhde, muuten se ei ole parisuhde. Jos seksiä oli alussa enemmän, tulisi sitä olla myös jatkossa yhtä paljon, elleivät sairaudet tms. muuta tilannetta. Ja jos muuttavat, tulisi olla aivan luonnollista, että tarpeensa tyydyttää jossain muualla. Sopimus parisuhteesta on tehty tiettyjen premissien perusteella, joten niiden muututtua sopimusta on voitavat muokata tilannetta vastaavaksi.

Pyh. Seksin määrä vaihtelee elämäntilanteen mukana. Ei se mikään vakio ole. Joskus nussitaan enemmän joskus vähemmän.

Vagabondo kirjoitti:Pyh. Seksin määrä vaihtelee elämäntilanteen mukana. Ei se mikään vakio ole. Joskus nussitaan enemmän joskus vähemmän.

Tarpeensa tulisi kuitenkin saada tyydytetyksi. Jos leikkiin lähtee, tulee toiselle tarjota hyvää myös tappiin asti, muuten tiet eroavat. Vai voitko väittää että on oikein, että alussa annetaan joka reikään milloin vain, missä vain, ja sitten luukut lyödään kiinni? Sopimukset on pidettävä, ja koska sopimuksen osana on ollut saaminen aina tarpeen vaatiessa, rikkomuksesta tulisi seurata sanktio.

Riemumieli kirjoitti:Tarpeensa tulisi kuitenkin saada tyydytetyksi. Jos leikkiin lähtee, tulee toiselle tarjota hyvää myös tappiin asti, muuten tiet eroavat. Vai voitko väittää että on oikein, että alussa annetaan joka reikään milloin vain, missä vain, ja sitten luukut lyödään kiinni? Sopimukset on pidettävä, ja koska sopimuksen osana on ollut saaminen aina tarpeen vaatiessa, rikkomuksesta tulisi seurata sanktio.

Sä saat ton jotenkin kuulostamaan niin pahalta. Vähän liian vaativa sävy mun makuun. Mä uskon aikas vahvasti ihmisen oikeuteen päättää omasta kehostaan ja kyllä siihen liittyy aika vahvasti, että ihmisellä on oikeus omalta osalta päättää koska ja ketä panee, eikä kielteiseen päätökseen ole toisilla nokan koputtamista, vaikka omat himot olis kuinka kovat. Toisaalta edellä olevaan liittyen en koe, että toista voisi omistaa, joten jos tarjonta kotona ei vastaa tarpeita, on mielestäni aika luonnollista, että jossain vaiheessa tarpeita puretaan sitten jossain muualla. Parisuhteen muusta tilanteesta ja kunkin yksilön moraalikäsityksistä riippuen joko suhteen aikana tai sitten erotaan tarpeiden purkamista varten.