Kitinä

masa kirjoitti:En tietääkseni ottanut tuohon kantaa millään lailla.

"Kun ex-vaimosi saa lapsenne huoltajuuden, tapaa uuden miehen treelta ja muuttaa sinne, niin miten sitten ajattelit asian sulatella?"

Jostain syystä en pelkää, että ex-vaimoni saisi huoltajuuden, vaikka olisi lapsi ja eroasi. Lähtisin siitä, että rakennetaan toimiva yhteishuoltajuus.

MrM kirjoitti: niin sitten sun pitää lähtee vetämään tällaisia yliampuvia, varmasti monen empatiatajuisen ihmisen mielestä vähän turhankin viiltäviä rimanalituksia.

Älä nyt. Juurihan urpsu sanoi toisaalla ettei tunnista itsessään minkäänlaisia ylimielisyyden merkkejä osallistuessaan näihin keskusteluihin.

Sinä on itsetuntemus kyllä huipussaan.

So Hard kirjoitti: Jostain syystä en pelkää, että ex-vaimoni saisi huoltajuuden, vaikka olisi lapsi ja eroasi. Lähtisin siitä, että rakennetaan toimiva yhteishuoltajuus.

Mitä mielestäsi yhteishuoltajuus on?


Asuuko lapsi vuoroviikon isän ja vuoroviikot äidin luona? Jos asuu, niin se tuo tullessaan kuulemma yllättävän monia ongelmia. Läksyt, vaatteet, varusteet yms.

Viikonloppuisänä pelkkä ajatus on ihan kammottava.

MrM kirjoitti:Just kun pääsin puolustamasta sua sen suhteen, että näet ehkä kitinäkirjoittelujen sosiaalipsykologian olevan sulle vähän "henkilötöntä" ja pikemminkin pelkkää yleiskiinnostusta aihepiiriin, niin sitten sun pitää lähtee vetämään tällaisia yliampuvia, varmasti monen empatiatajuisen ihmisen mielestä vähän turhankin viiltäviä rimanalituksia. Se että tälleen tehdään niitä hirviöitä ja kammottavia ihmispetoja vähän väkisinkin jommalle kummalle puolelle -- joko kitinäkirjoittajien puoliskoista tai sitten heistä itsestään muka-lainauksin -- ei ole mielestäni ihan asiallista keskustelukäytöstä sellaisen aihepiirin ympärillä, joka on todennäköisesti syvimmällä sielussa koko kitinäkirjoittajan omassa elämässä.

No joo, ei se kovin empaattista kieltämättä ollut. Mutta kuten tarkensin, ei ollut myöskään tarkoitus puhua kenenkään yksittäistapauksen parisuhteesta tai puolisosta (se oli huonoa mutoilua, pyydän anteeksi), vaan - tässä samassa kontekstissa, missä olen kauhistellut näitä yleisen tason juttuja perheestä valtahierarkiasta taistelemisen kenttänä tai isännän yleisestä auktoriteettiasemasta vaimoonsa nähden - Masan yleisen tason argumentista, josta hän nyt edelleenkin näyttää haluavan pitää kiinni ja jonka So Hard on kyllä mun ymmärtääkseni osoittanut olevan, niin, pertsaluokan vainoharhaisuutta, ja jossa minä olen vielä aistivinani vastenmielisiä sukupuolistereotypioita ja -asenteita. Mutta kiitos nyt kuitenkin edes hetkellisestä puolustamisesta.

urpiainen kirjoitti: Masan yleisen tason argumentista, josta hän nyt edelleenkin näyttää haluavan pitää kiinni ja jonka So Hard on kyllä mun ymmärtääkseni osoittanut olevan, niin, pertsaluokan vainoharhaisuutta, ja jossa minä olen vielä aistivinani vastenmielisiä sukupuolistereotypioita ja -asenteita.

Te oote niin kamalan mustavalkoisia näkökulmassanne että ihan hirvittää.

Olen sitä mieltä, että jos pariskunta ei tule toimeen millään tasolla keskenään, eikä lasten arkirutiinin hoitamisesta tule yhtikäs mitään, niin silloin on syytä erota.

Mutta jos parisuhteen ongelma on joku julkisten hellyydenosoitusten puuttuminen päivittäin, niin se ei todellakaan ole mikään syy erota sillä varjolla että lapset menee rikki. Jos se olisi, niin tässä maassa ei olisi kuin kourallinen yhdessä olevia lapsiperheitä.

masa kirjoitti:Te oote niin kamalan mustavalkoisia näkökulmassanne että ihan hirvittää.

Olen sitä mieltä, että jos pariskunta ei tule toimeen millään tasolla keskenään, eikä lasten arkirutiinin hoitamisesta tule yhtikäs mitään, niin silloin on syytä erota.

Mutta jos parisuhteen ongelma on joku julkisten hellyydenosoitusten puuttuminen päivittäin, niin se ei todellakaan ole mikään syy erota sillä varjolla että lapset menee rikki. Jos se olisi, niin tässä maassa ei olisi kuin kourallinen yhdessä olevia lapsiperheitä.

Enks mä just pari viestiä sitten kirjoittanut, että (i) sä epäilemättä ajattelet just näin, (ii) se on minusta aika yhteensopivaa Tixin pointtien kanssa ja (iii) se kuulostaa kaiken akikkiaan aika järkevältä?

urpiainen kirjoitti: Enks mä just pari viestiä sitten kirjoittanut, että (i) sä epäilemättä ajattelet just näin, (ii) se on minusta aika yhteensopivaa Tixin pointtien kanssa ja (iii) se kuulostaa kaiken akikkiaan aika järkevältä?

Sä oot niin paavoväyrysmäinen poliitikko etten tajua mitä sä yrität sanoa.

Olkoon se mun syy.

masa kirjoitti:Mutta jos parisuhteen ongelma on joku julkisten hellyydenosoitusten puuttuminen päivittäin, niin se ei todellakaan ole mikään syy erota sillä varjolla että lapset menee rikki.

Mistä nää julkiset hellyydenosoitukset nyt on tähän keskusteluun eksyneet?

MrM kirjoitti:

annepa kirjoitti:Itse olen piehtaroinut syyllisyydessä ja ripotellut päälleni tuhkaa

Elämän pitäisi olla jotain ihan muuta. Voimia projektiin sulle, onneksi selvästi kykenet rationaaliseen ajatteluun, mikä ei ole mikään itsestäänselvä asia monien kohdalla raskaiden asioiden kanssa painiskellessa.

Niinhän sen pitäisi, mutta elämä ei yleensä mene niin kuin sen "pitäisi". Joskus tilanteet on sellaisia että satunnainen vastaantuleva ihminen saa silmäripset kärähtämään ja siinä sitä sitten ollaan. Saa tässä itsensä päälle tuhkaa ripotellakin. No, en edelleenkään ole tehnyt asian eteen mitään, kokko on jo laantunut ja on nyt vain kytevä hiillos. Mutta olisi tämä syksy paljon helpompaa ollut jos tätä leimahdusta ei olisi sattunut ensinkään. Tosin, jos yleissuhdetilanne olisi ollut toinen, sitä ei olisi varmaan sattunut. Perkeleen perhosefekti.

Tämä meni nyt näin. Tämä käsitellään ja jatketaan sitten sopivaksi katsotulla tavalla. Kiitos symppauksesta!

So Hard kirjoitti:

masa kirjoitti:Mutta jos parisuhteen ongelma on joku julkisten hellyydenosoitusten puuttuminen päivittäin, niin se ei todellakaan ole mikään syy erota sillä varjolla että lapset menee rikki.

Mistä nää julkiset hellyydenosoitukset nyt on tähän keskusteluun eksyneet?

Juontaa juurensa johonkin Kitinän lanseraamaan "ainoa oikein toimivan parisuhteen -aapiseen"

No voihan perse. Keskusteltiin (tai siis minun mielestä keskusteltiin ja väiteltiin) asiasta x, joka ei ollut ollenkaan tärkeä, kunhan nyt vaihdettiin mielipiteitä. Siis minun mielestä me vaihdettiin mielipiteitä ja olinkin aivan hmmästynyt kun Loot sanoi että "siis haluatsä vaan tapella". En ollut käsittänyt tilannetta ollenkaan tappeluksi vaan nautiskelin keskustelusta ja odottelin perustelua ja mielipidettä jonka perusteella minä voisin muuttaa omaani. Mut minä kuulema olen "niin vahva persoona" ja hän ei juuri tämän takia halua keskustella mun kanssa, koska hän jää aina alakynteen. Tästä seuraa siis että a) en enää keskustele omana itsenäni vaan esitän jotakuta toista tai b)en enää keskustele. Kumpikaan ratkaisu ei ole hyvä ja koska emme tee mitään yhdessä (tästä olen avautunut aikaisemminkin), emme harrasta intiimiä kanssakäymistä ja nyt emme enää edes keskustele niin eihän tässä ole mitään järkeä.

On vähän huonot filikset. Asia jäi vielä auki. Ensi viikolla on seuraava terapiasessio.

Kyllä mä olisin kuvaamasi perusteella jo valmis luovuttamaan. Liian pitkälle jos vie on vaarana että oma pää pehmiää. Kannattaa lopettaa ainakin ennen sitä. Jokainen toki omalla kohdallaan tietää parhaiten missä raja kulkee.

Nii-in. Kuten sanoin, "eihän tässä ole mitään järkeä".

Kottarainen kirjoitti:Kyllä mä olisin kuvaamasi perusteella jo valmis luovuttamaan. Liian pitkälle jos vie on vaarana että oma pää pehmiää. Kannattaa lopettaa ainakin ennen sitä. Jokainen toki omalla kohdallaan tietää parhaiten missä raja kulkee.

Joo siis vanha kunnon Manala sanois tässä kohtaa että eiköhän tää oo taputeltu.

Ei seksiä/intiimihommia, ei keskustelua, ei jaettuja asioita ja kokemuksia == ei edes kaverisuhde enää. Mä jättäisin terapiasessiot väliin, jos edes peruskemia ei toimi. En jaksa itse uskoa että niitä mistään terapiatuolista löydetään.

Avioliittomme ennuste on tällä hetkellä huono. On tapahtunut aiemmin asioita, vaimo on ollut jaksamisen äärirajoilla. Yksi puskista tullut asia repi vanhat haavat auki ja vaimon silmissä asia näyttäytyy niin, ettei hän jaksa samaa paskaa enää. Yritin kiteyttää asian, koska enempää en halua revitellä.

Nyt sitä pelkää, miten itse jaksaa, ja edes ajatuksen siivu lapsiemme reaktiohin kirpoo miehekkäästi.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Avioliittomme ennuste on tällä hetkellä huono. On tapahtunut aiemmin asioita, vaimo on ollut jaksamisen äärirajoilla. Yksi puskista tullut asia repi vanhat haavat auki ja vaimon silmissä asia näyttäytyy niin, ettei hän jaksa samaa paskaa enää. Yritin kiteyttää asian, koska enempää en halua revitellä.

Nyt sitä pelkää, miten itse jaksaa, ja edes ajatuksen siivu lapsiemme reaktiohin kirpoo miehekkäästi.

Kurja juttu, Ylle. Voimia! Toivottavasti löydätte tavan hoitaa asiat kuntoon, yhdessä tai erikseen.

Ylle

Toivotaan parasta.

Jaksamista tosiaan Ylermille. Jos jotain positiivista niin tiedät asiasta, itse sain aavistuksen että ei se vaimo ainakaan spinningissä ramppaa ja se iski luihin ja ytimiin kuin kymppi tonnin leka.

PS: mitä kahta bändiä juuri lainasin?

@Ylermi

Ylermi, toivottavasti asiat selviävät!

Kiitos vaan.

Nergal kirjoitti:
PS: mitä kahta bändiä juuri lainasin?

Mokoma masiinapää.

Tsemppiä kovia kokeneille.

^:D

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Avioliittomme ennuste on tällä hetkellä huono. On tapahtunut aiemmin asioita, vaimo on ollut jaksamisen äärirajoilla. Yksi puskista tullut asia repi vanhat haavat auki ja vaimon silmissä asia näyttäytyy niin, ettei hän jaksa samaa paskaa enää. Yritin kiteyttää asian, koska enempää en halua revitellä.

Nyt sitä pelkää, miten itse jaksaa, ja edes ajatuksen siivu lapsiemme reaktiohin kirpoo miehekkäästi.

Jos liittyy siihen, miten sukulaisesi ovat huvikseen yrittäneet pilata parisuhdettasi, niin valitsemalla täysin yksiselitteisesti vaimosi puolen pystyisit mitä todennäköisimmin pelastamaan suhteesi. Jos olet sitä mieltä, että omien lastesi onni on tärkeämpää kuin sisarustesi onni, ei puolen valinnan pitäisi olla vaikeaa.