Kitinä

Vesper kirjoitti:Maksan siis ilomielin teekupistani 3.10 €.

Mä en voi sanoa maksavani ilomielin niitä hintoja, joita täälläpäin kahviloissa pyydetään. Olisi paljon mukavampi käydä ottamassa nopea espresso al banco Italialaiseen tyyliin eurolla, mutta ei se tosiaan ole kahvilan pitäjän vika, ettei se onnistu. Korkea veroaste näkyy väkisinkin hinnoissa eikä kaksoishinnoittelukaan ole täällä sallittua. Ei täällä kyllä ole pöytiin palveluakaan...

Euro -> markoiksi kerroin ei enää ole 6 vaan pikemminkin 5, ellei jo alle. Elinkustannusindeksin 2011 mukaan se oli 5,06.

Korkea veroaste plus se, että ne verot ja palkan sivukulut myös maksetaan ja SAK kertoo että vähän tuottavaa työtä kuten palvelua pöytiin ei saa tehdä.

Pitsanhan saa 5:llä eurolla, kun karvaranteilta ALV:t ja muut velvoitteet unohtuvat.

Vesper kirjoitti:Pakko nyt puuttua, että luuletteko oikeasti teekupillisen hinnan kattavan vain jonkun Euroshopper-teepussin ja kuuman veden?

Ei kun se on se hinta, jolla saadaan mahdollisimman vähällä työn määrällä mahdollisimman hyvä tuotto.

exPertti kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Pakko nyt puuttua, että luuletteko oikeasti teekupillisen hinnan kattavan vain jonkun Euroshopper-teepussin ja kuuman veden?

Ei kun se on se hinta, jolla saadaan mahdollisimman vähällä työn määrällä mahdollisimman hyvä tuotto.

Lähes kaikessa liiketoiminnassa pyritään sijoitetun pääoman mahdollisimman hyvään tuottoon. Työnmäärällä itsessään ei ole merkitystä. Jos isommalla työnmäärällä saadaan parempi tuotto sijoitetulle pääomalle, niin sitten tehdään niin. Jos satasen teeannokset, joiden valmistamiseen menisi yhden henkilön puolen tunnin työpanos, olisivat hitti, niin sitten myytäisiin niitä.

Sijoitetun pääoman tuotto tietenkin pyritään optimoimaan pitkällä tähtäimellä. Hetken voi myydä paskaa kalliilla, mutta pitkällä tähtäimellä se on huono konsepti.

NuoriDaavid kirjoitti:

exPertti kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Pakko nyt puuttua, että luuletteko oikeasti teekupillisen hinnan kattavan vain jonkun Euroshopper-teepussin ja kuuman veden?

Ei kun se on se hinta, jolla saadaan mahdollisimman vähällä työn määrällä mahdollisimman hyvä tuotto.

Lähes kaikessa liiketoiminnassa pyritään sijoitetun pääoman mahdollisimman hyvään tuottoon. Työnmäärällä itsessään ei ole merkitystä. Jos isommalla työnmäärällä saadaan parempi tuotto sijoitetulle pääomalle, niin sitten tehdään niin. Jos satasen teeannokset, joiden valmistamiseen menisi yhden henkilön puolen tunnin työpanos, olisivat hitti, niin sitten myytäisiin niitä.

Sijoitetun pääoman tuotto tietenkin pyritään optimoimaan pitkällä tähtäimellä. Hetken voi myydä paskaa kalliilla, mutta pitkällä tähtäimellä se on huono konsepti.

Niinhän juuri kirjoitin, maksimoidaan voitto suhteessa työn määrään.

exPertti kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:
Lähes kaikessa liiketoiminnassa pyritään sijoitetun pääoman mahdollisimman hyvään tuottoon. Työnmäärällä itsessään ei ole merkitystä. Jos isommalla työnmäärällä saadaan parempi tuotto sijoitetulle pääomalle, niin sitten tehdään niin. Jos satasen teeannokset, joiden valmistamiseen menisi yhden henkilön puolen tunnin työpanos, olisivat hitti, niin sitten myytäisiin niitä.

Sijoitetun pääoman tuotto tietenkin pyritään optimoimaan pitkällä tähtäimellä. Hetken voi myydä paskaa kalliilla, mutta pitkällä tähtäimellä se on huono konsepti.

Niinhän juuri kirjoitin, maksimoidaan voitto suhteessa työn määrään.

Ei työn määrällä ole itsessään merkitystä. Ainoastaan voitolla suhteessa sijoitettuun pääomaan nähden. Työn määrä, voitto ja sijoitetun pääoman määrä ovat eri asioita.

Tietysti paljon työtä vaativa asia voi synnyttää palkkakuluja, mutta ei sillä ole väliä, jos siitä maksetaan hyvin.

Toisaalta jos pääomalle tulee huono tuotto, ei auta, vaikka homma vaatisi vähän työtä ja siitä maksettaisiin hyvin.

Jos laitat kymmenen miljoona euroa maksavan sormuksen näytille itsepalvelumuseoon siten, että katsomisesta vaaditaan pääsymaksu ja pääsymaksutuotot ovat 100 päivässä, niin periaatteessa saat pienellä työllä satasen päivässä. Mutta sijoitetun pääoman tuotoksi tulee 0,36% vuodessa, mikä on huono tuotto ja bisnes ei ole kannattava.

NuoriDaavid kirjoitti:

exPertti kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:
Lähes kaikessa liiketoiminnassa pyritään sijoitetun pääoman mahdollisimman hyvään tuottoon. Työnmäärällä itsessään ei ole merkitystä. Jos isommalla työnmäärällä saadaan parempi tuotto sijoitetulle pääomalle, niin sitten tehdään niin. Jos satasen teeannokset, joiden valmistamiseen menisi yhden henkilön puolen tunnin työpanos, olisivat hitti, niin sitten myytäisiin niitä.

Sijoitetun pääoman tuotto tietenkin pyritään optimoimaan pitkällä tähtäimellä. Hetken voi myydä paskaa kalliilla, mutta pitkällä tähtäimellä se on huono konsepti.

Niinhän juuri kirjoitin, maksimoidaan voitto suhteessa työn määrään.

Ei työn määrällä ole itsessään merkitystä. Ainoastaan voitolla suhteessa sijoitettuun pääomaan nähden. Työn määrä, voitto ja sijoitetun pääoman määrä ovat eri asioita.

Tietysti paljon työtä vaativa asia voi synnyttää palkkakuluja, mutta ei sillä ole väliä, jos siitä maksetaan hyvin.

Toisaalta jos pääomalle tulee huono tuotto, ei auta, vaikka homma vaatisi vähän työtä ja siitä maksettaisiin hyvin.

Jos laitat kymmenen miljoona euroa maksavan sormuksen näytille itsepalvelumuseoon siten, että katsomisesta vaaditaan pääsymaksu ja pääsymaksutuotot ovat 100 päivässä, niin periaatteessa saat pienellä työllä satasen päivässä. Mutta sijoitetun pääoman tuotoksi tulee 0,36% vuodessa, mikä on huono tuotto ja bisnes ei ole kannattava.

Työn aleneva rajatuottavuus tekee järkeväksi teettää työtä mahdollisimman vähän. Jos hinta on liian alhainen joutuu tekemään liikaa työtä, jos liian korkea liian vähän.

Kolmen euron tee pitää renkaanpotkijat poissa, mutta sitkeimmät juovat sen vielä.

Vielä sijoitetun pääoman määrästä.

Jos teoretisoitaisiin, että omistaisin marjanpoimintayrityksen Lapissa ja saisin pyöriämään sen kymppitonnin sijoituksella (leikitään niin). Metsissä hyörisi 100 thaimaalaista marjanpoimijaa 7 päivää viikossa 12h päivässä selkä kyyryssä. Yksi palkattu työnjohtaja. Helvetin kovaa työtä ja paljon työvoimaa.

Jos loputulos kuitenkin olisi, että firma tuottaisi 100 000 voittoa vuodessa, niin saisin 1000% tuoton sijoitetulle pääomalle. Eli erittäin hyvä bisness, vaikka vaatisikin paljon kovaa työtä.

Eli vielä kerran: ei työn määrällä ole merkitystä. Ainoastaan sijoitetun pääoman tuotolla.

NuoriDaavid kirjoitti:Vielä sijoitetun pääoman määrästä.

Jos teoretisoitaisiin, että omistaisin marjanpoimintayrityksen Lapissa ja saisin pyöriämään sen kymppitonnin sijoituksella (leikitään niin). Metsissä hyörisi 100 thaimaalaista marjanpoimijaa 7 päivää viikossa 12h päivässä selkä kyyryssä. Yksi palkattu työnjohtaja. Helvetin kovaa työtä ja paljon työvoimaa.

Jos loputulos kuitenkin olisi, että firma tuottaisi 100 000 voittoa vuodessa, niin saisin 1000% tuoton sijoitetulle pääomalle. Eli erittäin hyvä bisness, vaikka vaatisikin paljon kovaa työtä.

Eli vielä kerran: ei työn määrällä ole merkitystä. Ainoastaan sijoitetun pääoman tuotolla.

*pääkipu*

Jos laitat tuohon yhtälöön 110 thaimaalaista marjanpoimijaa et saa 1100% tuottoa sijoitetulle pääomalle, herra hyvä.

Saatat jopa yllätykseksesi huomata voiton pudonneen 920%:n. Tietty jos slavedriverinä saisit 80 thaimaalaista tekemään 14t päivää voisi voitto noustakin.

^Me varmaan jotenkin puhumme toistemme ohi. Olenko jossain kohtaa väittänyt, että on kannattavaa palkata enemmän työvoimaa kuin on tarpeellista?

Jos metsässä on marjoja ja markkinoilla lisäkysyntää, niin 110 marjanpoimijaa tuottaa enemmän kuin 100 poimijaa. 110 marjanpoimijaa tuottaa 1100% tuoton, jos em. ehdot täyttyvät.

Sä olet jotenkin takertunut tuohon työn määrään. Ei sillä ole an sich merkitystä, vaan pääoman tuotolla. Jos pääoma ei tuota, on sama tarvitaanko työvoimaa paljon vai vähän.

NuoriDaavid kirjoitti:^Me varmaan jotenkin puhumme toistemme ohi. Olenko jossain kohtaa väittänyt, että on kannattavaa palkata enemmän työvoimaa kuin on tarpeellista?

Jos metsässä on marjoja ja markkinoilla lisäkysyntää, niin 110 marjanpoimijaa tuottaa enemmän kuin 100 poimijaa. 110 marjanpoimijaa tuottaa 1100% tuoton, jos em. ehdot täyttyvät.

Sä olet jotenkin takertunut tuohon työn määrään. Ei sillä ole an sich merkitystä, vaan pääoman tuotolla. Jos pääoma ei tuota, on sama tarvitaanko työvoimaa paljon vai vähän.

Joku voisi niin kuvitella "työn määrällä ei ole merkitystä" lauseesta.

Mutta kun työn tulokset eivät oikeassa maailmassa lisäänny 1/1 suhteessa tekijöitten määrään. Kulut kyllä lisääntyvät. Jos käsinpoimijoille annat tuoreempaa tuotantoteknologiaa, vaikka marjanpoimureita voi työn tuottavuuden nousu parantaa tilannetta käsinpoimintaan verrattuna.

^Mä luulen, että me ollaan tästä asiasta lopulta samaa mieltä, mutta nettityyliin se ei estä kinaamasta asiasta

Kuten jo sanoin, ei se lisätyövoima tietenkään auta, jos ei ole kysyntää. Jos kahvilaan palkataan lisätyöntekijä, niin ei se tietenkään itsessään lisää myyntiä yhtään, ellei olla tilantessa, että palvelun hitaus vie asiakkaita.

NuoriDaavid kirjoitti:^Mä luulen, että me ollaan tästä asiasta lopulta samaa mieltä, mutta nettityyliin se ei estä kinaamasta asiasta

Kuten jo sanoin, ei se lisätyövoima tietenkään auta, jos ei ole kysyntää. Jos kahvilaan palkataan lisätyöntekijä, niin ei se tietenkään itsessään lisää myyntiä yhtään, ellei olla tilantessa, että palvelun hitaus vie asiakkaita.

En jaksa.

exPertti kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:^Mä luulen, että me ollaan tästä asiasta lopulta samaa mieltä, mutta nettityyliin se ei estä kinaamasta asiasta

Kuten jo sanoin, ei se lisätyövoima tietenkään auta, jos ei ole kysyntää. Jos kahvilaan palkataan lisätyöntekijä, niin ei se tietenkään itsessään lisää myyntiä yhtään, ellei olla tilantessa, että palvelun hitaus vie asiakkaita.

En jaksa.

Ollanko me oikeasti eri mieltä jostain?

Ps. toivottavasti tämä pic related piristää

http://www.riemurasia.net/jylppy/media. ... 8384&cat=1

Teekuppi tietysti "saa" maksaa niin paljon kuin maksaa. Mutta on kannattavampaa myydä tuotetta X kymmenen kappaletta hintaan 2 e kuin viisi kappaletta hintaan 3,10 e.
Halvempi hinta varmaan houkuttelisi ostamaan jotain sen teen kanssa.

Homeboy65 kirjoitti:Mutta on kannattavampaa myydä tuotetta X kymmenen kappaletta hintaan 2 e kuin viisi kappaletta hintaan 3,10 e.
Halvempi hinta varmaan houkuttelisi ostamaan jotain sen teen kanssa.

Sulla on aina varmaa tietoa! Eurot ja kannattavuus tahtovat ohjata hinnanmuodostusta ihan itsekseen ilman. Jos lafkan kustannus on 2,01 € per myyty tee niin ei ole kannattavaa myydä 2 euron teetä 10 kappaletta vaan joka kerta tulee vaan damagea ja asiakasvirta valuu hukkaan. Voi olla kannattavampaa myydä 5 x 3,10 kuin 8 x 2,50 tai 10 x 2 tai 50 x 1. Sinä et sitä tiedä, kahvilan pitäjä tietää.

Piristävän näköinen luonne tytöllä. Vai luonteet. Vähän auttoi.

Mitä siis yritin sanoa on se, että jos saan maksimaalisen voiton x:llä työntekijällä ja tietyllä työpanoksella kun hinta tasapainottaa markkinoitten vaatimukset tuotteelleni niin tietty on järkevää tehdä tämä asia mahdollisimman vähäisellä määrällä työntekijöitä ja etsiä määrän ja hinnan tasapaino. Ts. pitää hinta niin korkeana, että kysytty määrä pysyy kohtuullisella tasolla, mutta kysyntä ei tipu liikaa (markkinatasapaino). Ja siinä kohtaa juuri tehdyn työn määrällä on merkitystä. En kestä sitä, kun sanot ettei tehdyn työn määrällä ole merkitystä.

Ja toinen aspekti on juuri se, että työntekijöitten määrä x 2 ei ole tehdyn työn määrä x 2 (eli teoria työn alenevasta rajatuottavuudesta).

Olenko lukenut kansantalouden perusteeni väärin?

exPertti kirjoitti:En kestä sitä, kun sanot ettei tehdyn työn määrällä ole merkitystä.

Ja toinen aspekti on juuri se, että työntekijöitten määrä x 2 ei ole tehdyn työn määrä x 2 (eli teoria työn alenevasta rajatuottavuudesta).

Olenko lukenut kansantalouden perusteeni väärin?

Ei tehdyn työn määrällä ole sinänsä oikein mitään merkitystä vaan työn yksikkökustannuksella ja työvoiman kiinteillä kuluilla. Työn määrä ei välttämättä korreloi kustannuksiin mitenkään. Koko päivän kahvilassa istuva asiakaspalvelija maksaa saman verran riippumatta siitä kaataako 10 vai 50 kahvia. Tilanne olisi toinen mikäli tekijä olisi tulospalkalla ja kahvien kaatonopeus muuttaisi työvoimakustannusta.

exPertti kirjoitti:
Mitä siis yritin sanoa on se, että jos saan maksimaalisen voiton x:llä työntekijällä ja tietyllä työpanoksella kun hinta tasapainottaa markkinoitten vaatimukset tuotteelleni niin tietty on järkevää tehdä tämä asia mahdollisimman vähäisellä määrällä työntekijöitä ja etsiä määrän ja hinnan tasapaino. Ts. pitää hinta niin korkeana, että kysytty määrä pysyy kohtuullisella tasolla, mutta kysyntä ei tipu liikaa (markkinatasapaino). Ja siinä kohtaa juuri tehdyn työn määrällä on merkitystä. En kestä sitä, kun sanot ettei tehdyn työn määrällä ole merkitystä.

Ja toinen aspekti on juuri se, että työntekijöitten määrä x 2 ei ole tehdyn työn määrä x 2 (eli teoria työn alenevasta rajatuottavuudesta).

Ei me olla tästä varmaankaan eri mieltä. Korostettiin vai eri asioita. Kummankin korvaan vain särähti toisen maksiimi. Sinä sanoit, että työn määrä pitää minimoida tuottoihin nähden, minä sanoin, että työn määrällä ei ole merkitystä.

Jos kahvilassa on yksi työntekijä, niin tietysti kahvikupin hinta optimoidaan niin, että saadaan paras tuotto tällä työntekijällä ja tietty on iso kynnys palkata toinen, koska eivät ne asiakkaat siitä 100% lisäänny.

(Edit: ei tietysti tarvi 100% kasvaakaan, koska kahvilatyöntekijä on vain osa kustannuksista. Riittää, että tulot kasvavat enemmän kuin uuden työntekijän palkka.)

Mutta sitä haluan edelleen korostaa, että täytyy katsoa sijoitetun pääoman tuottoa (tietysti riittävällä aikaperspektiivillä). Ei sinänsä sitä, että työt saadaan tehtyä mahdollisimman vähällä työpanoksella.

Kaikki kuulostaisivat olevan enemmän tai vähemmän oikeassa. Tietty rajatuottavuus vs. rajakustannukset on homman juju; niin kauan kuin jonkin tuotantopanoksen lisäyksen kustannus on pienempi kuin sen tuottama voitonlisäys, kannattaa ko. panosta tuotannossa lisätä (oli se sitten pääomaa tai työpanosta). Eli siinä mielessä työpanoksen määrällä on väliä: jollain määrällä tuotos maksimoituu, eli silloin kun (työvoiman) rajatuotto = (työvoiman) rajakustannus (1).

Davenkin teesi pääoman tuotosta voiton maksimoijana pitää kutinsa, kun kysessä on absoluuttinen tuotto eikä prosentuaalinen, mitä nyt ilmeisesti tarkoitettiinkin. Esim. ainakin mä tekisin mieluummin satkun pääomalla 500€ nettotuloksen (400%) kuin yhdellä eurolla kympin (900%). Ja kun tähän taas yhdistetään se töivoima, niin pääoman tuotto tietty kasvaa työvoimaa lisättäessä/vähennettäessä pisteeseen (1) saakka.

Absoluuttisen vs prostentuaalisen tuoton kysymyksessä ajattelen, että olen kuitenkin prosentuaalisen tuoton kannalla. Koska ajattelen, että businesta voi skaalata ylöspäin, kun se vain kannattaa. Eli tärkeintä olisi saada iso prosentuaalinen tuotto ja sitten skaalata sitä ylöspäin.

Yksi kioski ei tietysti absoluuttisesti voi tuottaa paljon. Niitä täytyy monistaa.

Mutta tietysti jos pitää valita vain, haluanko satasen panoksella 500 vai euron panoksella kympin, niin tietysti ensimmäinen vaihtoehto. Mutta valitsenkin 1000 kertaa eron panos ja saan 10 000.

Käytännössähän monistaminen ei tietenkään toimi, jos bisnes perustuu omaan työpanokseen. Esim. mun firmani tuottaa sijoitetulle pääomalle hyvin, mutta ei tätä oikein pysty monistamaan.

Mutta jos olet mukana pelkästään sijoittajana, niin tietysti katsot vain prosentuaalista tuottoa. Sijoituskohteethan eivät maailmasta lopu ja oma pääoma tulee laittaa mahdollisimman hyvän prosentuaalisen tuoton tuottaviin kohteisiin. Pääoma on helppo jakaa osiin. Miljoona kuulostaa hyvältä absoluuttiselta tuotolta, mutta jos se saadaan miljardin pääomalla, se on surkea.

Jos skaalaus toimisi lineaarisesti ja rajattomasti, olisi tietty paras vaihtoehto tunkea peliin kaikki irtoavat pelimerkit ja lainata lisää niin paljon kuin vain mahdollista. Se panosten laskeva rajatuottavuus meinaa juurikin sitä, ettei tämä ole mahdollista vaan voitto maksimoituu jollain äärellisellä panosten määrällä.

Sijoittajalle riittää se sijoitetun pääoman tuottoprosentti pointteriksi, koska yritys pyörittää (periaatteessa) sijoittajasta riippumatta liiketoimintaansa (toivottavasti) optimaalisin tuotantopanoksin. Ainoaksi muuttujaksi jää se, kuinka suuren osan yrityksestä haluaa/kykenee omistaa ja tällöin se lineaarinen ylöspäin skaalaaminen toki (periaatteessa) toimii aina 100% omistukseen saakka. Edellä mainitsemani absoluuttisen tuoton maksimointi on tällöin ulkoistettu sen firman hoidettavaksi, ne joutuu miettimään millä keinoilla irtoaa eniten paalua ihan määrällisesti. Tämä luonnollisesti pitää implisiittisesti sisällään sen, että yritys on myös jo valinnut liiketoiminta-alan, joka maksimoi tuoton heidän hallinnoimallaan pääoma- ja työpanoskannalla, jolloin vaihtoehtoiset sijoituskohteet tuottaisivat näillä teoreettisilla parametreillä persnettoa suhteessa nykyiseen. Edellisen postaukseni esimerkki noudatti samaa yksinkertaistettua periaatetta myös sijoittajan näkökulmasta, eli jos vaihtoehdot ovat vaikkapa tienata puoli miljoonaa sadalla tonnilla tai miljoona miljardilla, kannattaa ottaa jälkimmäinen vaihtoehto jos taskusta vain löytyy se gigan euron seteli *. Kuten mainitsitkin, todellisuudessa vaihtoehtoisia sijoituskohteita jokunen enemmänkin.

*Implisiittisesti on niin, ettei sijoituksella ole vaihtoehtoiskustannuksia, koska muita sijoituskohteita ei ole. Näin ollen voidaan myös ajatella, ettei kulutuksella ei ole hyvinvointia lisäävää vaikutusta, koska maailmassa ei ole muuta ostettavaa kuin nämä kaksi sijoituskohdetta, joten sen miljardin laittaminen haisemaan ei ole vaihtoehto helvetin huonosti tuottavalle sijoitukselle (tällaisessa maailmassa ei tosin haluaisi elää kuin korkeintaan Gattaca) ja myöskään rahan omistaminen per se tuo mitään lisää. Samoiten on oletettava, että molemmat sijoituskohteet ovat riskittömiä, jolloin tuotto on varmuudella yo. kaltainen, muussa tapauksessa kukaan ei olisi valmis sijoittamaan jälkimmäiseen kohteeseen.

^jep

Mä tarkastelinkin tätä alun perinkin sijoittajan näkökulmasta ja Pertti kahvilayrittäjän ja tämä oli ehkä syynä siihen, että emme alun perin päässeet ymmärrykseen voiton maksimoinnista.