Sivu 103/172
Lähetetty: 06.03.2010 1:27
Kirjoittaja RP
Voi ei Mida
En löydä sanoja.
Lähetetty: 06.03.2010 1:39
Kirjoittaja Gat
Mida kirjoitti:Enpa olisi tata toivonut paasevani kokemaan. Hyvin todennakoisesti tulen viela ennen syksya olemaan tekemassa paatosta oman lapseni saattohoidon aloittamisesta. Ehka hautajaisetkin jo ennen kuin tama mahassaoleva paasee ulkomaailmaan. Kova paikka.

Mikä kävi? Syöpä? Serkuntyttäreni lapsi kuoli aivokasvaimeen.
Lähetetty: 06.03.2010 2:16
Kirjoittaja Vaola
Minäkään en löydä sanoja. Niin surullista kuulla...

Toivotan sinulle voimia enemmän kuin koskaan ennen kenellekään täällä!
Lähetetty: 06.03.2010 2:48
Kirjoittaja Manaaja
Huh, mitä on tapahtunut? Osanottoni joka tapauksessa.
Lähetetty: 06.03.2010 4:07
Kirjoittaja ninnithequeen
Voi luoja. Ei sanoja täälläkään.
Lähetetty: 06.03.2010 6:56
Kirjoittaja Vesper
Tulipa taas laitettua omat "ongelmat" perspektiiviin. Vaikkei kilpailu olekaan, vie oman lapsen menetys kirkkaasti voiton. Voimia ja lämpimiä ajatuksia Midalle ja koko perheelle.
Lähetetty: 06.03.2010 8:04
Kirjoittaja Mida
Syopa, jonka suhteen tilanne oli jo niin hyva kuin vain olla ja voi, uusi useilla etapesakkeilla. Koska kasvaintyyppi reagoi aika auliisti hoitoihin, niin lahdetaan viela sita ihmetta kokeilemaan, joskin jatkuvasti pitaa ottaa huomioon se nakokulma, etta milloin on lapselle armollisempaa heittaa vaan hanskat tiskiin ja antaa pienen lahtea rauhassa. Kuitenkin on tosi aggressiivinen kasvaintyyppi. Uusi sitten samantien kun hoidot loppuivat.
Semmosta kidutusta.
Lapsen kannalta onni, etta han on niin pieni viela, ei ihan taysin ymmarra, saastyy pahimmilta ahdistuksilta, vaikka karsia saa viela ihan liikaa.
Lähetetty: 06.03.2010 9:00
Kirjoittaja milli
voi ei mida, osanottoni.
Lähetetty: 06.03.2010 10:06
Kirjoittaja Riemumieli
No voi vittu Mida. Ei voi kuin toivottaa jaksamista ja toivoa pientä ihmettä.
Lähetetty: 06.03.2010 10:16
Kirjoittaja Stinky
Voi Mida

Voimia teille ja jaksamista.
Lähetetty: 06.03.2010 10:19
Kirjoittaja bliss
Osanotto. Ehkä pahinta mitä ihmiselle voi ikinä tapahtua

Lähetetty: 06.03.2010 11:20
Kirjoittaja saira
Ei löydy muita sanoja, kuin otan osaa!!

Lähetetty: 06.03.2010 12:28
Kirjoittaja Jenny Daa-aah! ling
Juuri viikko sitten luettiin onnellisena ulkomaan uutisia...

Lähetetty: 06.03.2010 15:16
Kirjoittaja Kai Nalo
Mitäpä tähän voi muuta todeta kuin että isosti voimia ja jaksamista Midalle ja perheelle.
On tää elämä toisinaan vaan niin helvetillisen raaka..
Lähetetty: 06.03.2010 16:21
Kirjoittaja SikaMika
Jaksamisia Midalle, toivottavasti kaikki kääntyy parhain päin.
Lähetetty: 06.03.2010 17:28
Kirjoittaja Asie Payton
Todella pahoillani tilanteesta. Jaksamista.
Lähetetty: 06.03.2010 22:15
Kirjoittaja Pulkannaru
Voimia koko perheelle.
Lähetetty: 07.03.2010 11:02
Kirjoittaja irmelianneli
Mida, voi ei!! Voimia jostain ihmeestä teille toivon sydämestäni. Ja ihmeitä.
Miks kaikki on niin epäreilua täällä??????

Lähetetty: 07.03.2010 11:53
Kirjoittaja prosessi
Minäkin olen taas sanaton. Voimia Midalle perheineen.
Lähetetty: 07.03.2010 12:26
Kirjoittaja Elppis
Midalle ja pikkuiselle jaksamisia, toivotaan korkeampia voimia kehiin

Lähetetty: 07.03.2010 14:29
Kirjoittaja Gat
En tarkoita, että uusi lapsi korvaisi vanhan. Eikä tämä poista kipua ja tulevaa raskasta aikaa Midalla ja sairaalla lapsellaan. Mutta jos Mida on raskaana kuten tekstistään vaikutti, kaiken jälkeenkin Midalla on sentään syy elää ja jaksaa ja onnen hetkiä.
Lähetetty: 07.03.2010 16:12
Kirjoittaja Mida
Kiitos kaikille.
On meilla viela yksi 1v10kk ikainen tassa myos. Eli elama jatkuu vakisinkin koko ajan tassa sivussa, vaikka oma aikansa menee suruun ja asioiden kasittelyyn.
Pojasta huomaa kylla paalta nyt kun osaa katsoa, etta sairaus etenee. Silti tuollainen kolmevuotias on ihana siita, etta se elaa niin taysilla kuin se kykenee, jos vaan ei liian huonosti voi. Eika se murehdi, eika se onneksi viela tajua, vaikka kuvista yhdessa laakarin kanssa katsottiinkin missa kaikkialla on uusia kasvaimia.
Lähetetty: 07.03.2010 18:54
Kirjoittaja Leila
Tässä ketjussa on viime aikoina kirjoitettu niin isoista ja surullisista asioista, että minä itkin. Oli muuten ensimmäinen Kitinää lukiessa... Tunteen puolelle heittää nämä loppuraskauden hormonihuurut.
Lämpimiä ajatuksia kaikille teille, jotka olette kohdanneet isoja ongelmia elämässä. Huolta on ollut omankin jälkikasvun sairastelusta, mutta jos tällä kertaa selvitään ilman sairaalakäyntiä niin olen tyytyväinen. Mutta tätä kai tämä äitiys on, jatkuvaa huolehtimista ja hätäilyä. Tästä ei kyllä kerrota yhtään mitään missään lastenkasvatusoppaissa.
Lähetetty: 07.03.2010 19:15
Kirjoittaja Zeb
Me ollaan oltu juuri sairaalassa poikasen allergian tiimoilta. Todella raskasta katsoa oman lapsen kipuja ja minä sentään voin lohduttautua sillä että tämä menee varmasti joskus ohi. En pysty edes kuvittelemaan mitä sinä, Mida, joudut käymään läpi. Valtavasti voimia ja jaksuja teille!
Lähetetty: 07.03.2010 23:11
Kirjoittaja Stadinarska
Minulta myös syvä osanotto, Mida. Sanattomuus tässä on sikäli olotila minullakin. Sinulla varmasti nousee kysymys, "miksi" , esiin. Onko tällaisellekin tarkoitus? Sitä on kovin kovin vaikea tai mahdoton ymmärtää.
Paljon voimia sinulle ja pienelle ja valoisampaa tulevaisuutta. Toivottavasti saat läheisiltäsi paljon tukea.