Kitinä

Mä haluaisin nyt vielä lisätä tähän ketjuun tällaisen yleisluonteisen, tavattoman hyödyllisen ja konstruktiivisen pointin. Nimittäin. Mä olen jotenkin perin järkyttynyt ketjun viesteissä kuvatuista parisuhteista ja erityisesti näistä sohvaperunasankariaviomehistä. Mistä hemmetistä te kaivatte noita tyyppejä, joilla ei ole sen enempää kulttuurista pääomaa, että osaisivat täyttää vapaa-ajan muulla kuin banaaleilla tietokonepeleillä ja/tai kalsaritissuttelulla epäilemättä aivottomien televisio-ohjelmien äärellä. Tai jos sellaiseen hetkellisesti haksahtaakin, niin pitääkö sitä mennä perhettä perustamaan.

Jos elämäntilanne ei anna myöten ulkona kulttuurisissa harrastuksissa käymistä, niin sitten voidaan kotona laittaa hyvää ruokaa, keskustella modernin suhteesta latentiin fasismiin, katsoa kriittisesti keskustellen ajankohtaisohjelmia tai lukea vuoroin kalssikoita ja uusinta kaunokirjallisuutta. Voi olla, että tähän vaaditaan tosimiehen sijaan avioitumista puolihomon miehenkuvatuksen kanssa, mutta sellaista se elämä on.

^ Ongelmana on se, että ihmiset muuttuvat. Mä menin naimisiin aktiivisen, harrastavan opiskelijan kanssa.

urpiainen kirjoitti: Voi olla, että tähän vaaditaan tosimiehen sijaan avioitumista puolihomon miehenkuvatuksen kanssa, mutta sellaista se elämä on.

Googlemaailma ei taida tuntea käsitettä "puolihomo miehenkuvatus", koska haku palautti kaksi tulosta, molemmat kitinään ja molemmat vielä elcon kirjoittamia.

masa kirjoitti:

urpiainen kirjoitti: Voi olla, että tähän vaaditaan tosimiehen sijaan avioitumista puolihomon miehenkuvatuksen kanssa, mutta sellaista se elämä on.

Googlemaailma ei taida tuntea käsitettä "puolihomo miehenkuvatus", koska haku palautti kaksi tulosta, molemmat kitinään ja molemmat vielä elcon kirjoittamia.

Spontaani repeäminen, kiitos tästä. Muu osa keskustelua on lähinnä itkettävää materiaalia.

Mietin tässä miten tätä muotoilisi, ettei kuulostaisi katkeralta, sanon siis mitä sylki suuhun tuo. Loukkaantumisvaara.

Minä menetin uskoni parisuhteessa yrittämiseen ihan empiirisille testeillä, ei sillä ole väliä onko kotona vaiko poissa kotoa, rypeekö viinan parissa vai himojumppaako päivät pääksytysten. Se pihvi on siinä, että kaiken pitäisi aina muuttua pahemman puoliskon mielen mukaiseksi.

Päätin lopettaa sellaisen kuuntelun ja olen tiemmä subjektiivisesti onnellisempi tätänykyä. Ongelma on toki se, että pistin sitten samaan syssyyn uusiksi kaikkea muutakin, joten ei voi varmuudella sanoa, että kotiolot olisivat se merkittävimmin parantunut osa-alue.

Koira on uusin tulokas, ja näkyy sitä nykyään olevan jonkinmoinen kiistakapula, välillisesti siis oletusarvo on se, että muutan toimintaani sen mukaan, mitä koira vaatii. Toki jossain määrin näin teenkin, mutta logiikka on kuitenkin se, että koira sopeutetaan perheen rytmiin. Lapsiin tämä ei luultavasti päde, mutta liekö kellekään yllätys, ettei minulla lapsia ole; muna-kana-muna-kana jne.

Ja mikäkö tässä on johtopäätös? Se on tietenkin loogisesti se, että nykyaikainen tasa-arvovouhotus on neutralisoinut kaiken miehisyyden; kotonakin pitää mielummin hypätä sinne virtuaalimaailmaan nakkisuojaan, keinotekoisella hahmolla voi olla oma itsensä. Surkuhupaisaa.

Toki tässä on oletettu, että kossu+kirves+perhe+hanki on epähaluttava piirre miehissä myöskin, objektiivisesti katsoen voisi sanoa, että pelimaailma on parempi kun perhe hangessa.

Joka tapauksessa yhteiskunta on saanut täsmälleen sitä, mitä on tilannut.

urpiainen kirjoitti:Mistä hemmetistä te kaivatte noita tyyppejä, joilla ei ole sen enempää kulttuurista pääomaa, että osaisivat täyttää vapaa-ajan muulla kuin banaaleilla tietokonepeleillä ja/tai kalsaritissuttelulla epäilemättä aivottomien televisio-ohjelmien äärellä. Tai jos sellaiseen hetkellisesti haksahtaakin, niin pitääkö sitä mennä perhettä perustamaan.

Jos elämäntilanne ei anna myöten ulkona kulttuurisissa harrastuksissa käymistä, niin sitten voidaan kotona laittaa hyvää ruokaa, keskustella modernin suhteesta latentiin fasismiin, katsoa kriittisesti keskustellen ajankohtaisohjelmia tai lukea vuoroin kalssikoita ja uusinta kaunokirjallisuutta. Voi olla, että tähän vaaditaan tosimiehen sijaan avioitumista puolihomon miehenkuvatuksen kanssa, mutta sellaista se elämä on.

Äh, kirjoitin ensin pitkän sepustuksen aiheesta, mutta totesin sitten sen kertovan liikaa omista jutuistani. Niinpä sanonkin vain yksinkertaisesti, että puolihomoilla miehenkuvatuksilla on harvemmin aikaa tutustua naisiin, koska he laittavat kotona hyvää ruokaa, keskustelevat kaverien kanssa modernin suhteesta latenttiin fasismiin, katsovat kriittisesti keskustellen ajankohtaisohjelmia ja lukevat vuoroin klassikoita ja uusinta kaunokirjallisuutta. Sama toki pätee niihin kovin maskuliinisiin miehiin, jotka reissaavat ympäri maapalloa sukellellen, vuoristokiipeillen, purjehtien jne. Niinpä naisten iloksi jäävät suurelta osin vain ne, joilla on niin paljon ylimääräistä vapaa-aikaa, että ehtii aloittaa parisuhteen. Ylimääräinen vapaa-aika taas tarkoittaa melko usein (ei toki aina!) jonkinasteista henkistä laiskuutta, jota on helppoa ruokkia telkkarilla ja nettipeleillä. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat poikkeuksia.

prosessi kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Mistä hemmetistä te kaivatte noita tyyppejä, joilla ei ole sen enempää kulttuurista pääomaa, että osaisivat täyttää vapaa-ajan muulla kuin banaaleilla tietokonepeleillä ja/tai kalsaritissuttelulla epäilemättä aivottomien televisio-ohjelmien äärellä. Tai jos sellaiseen hetkellisesti haksahtaakin, niin pitääkö sitä mennä perhettä perustamaan.

Jos elämäntilanne ei anna myöten ulkona kulttuurisissa harrastuksissa käymistä, niin sitten voidaan kotona laittaa hyvää ruokaa, keskustella modernin suhteesta latentiin fasismiin, katsoa kriittisesti keskustellen ajankohtaisohjelmia tai lukea vuoroin kalssikoita ja uusinta kaunokirjallisuutta. Voi olla, että tähän vaaditaan tosimiehen sijaan avioitumista puolihomon miehenkuvatuksen kanssa, mutta sellaista se elämä on.

Äh, kirjoitin ensin pitkän sepustuksen aiheesta, mutta totesin sitten sen kertovan liikaa omista jutuistani. Niinpä sanonkin vain yksinkertaisesti, että puolihomoilla miehenkuvatuksilla on harvemmin aikaa tutustua naisiin, koska he laittavat kotona hyvää ruokaa, keskustelevat kaverien kanssa modernin suhteesta latenttiin fasismiin, katsovat kriittisesti keskustellen ajankohtaisohjelmia ja lukevat vuoroin klassikoita ja uusinta kaunokirjallisuutta. Sama toki pätee niihin kovin maskuliinisiin miehiin, jotka reissaavat ympäri maapalloa sukellellen, vuoristokiipeillen, purjehtien jne. Niinpä naisten iloksi jäävät suurelta osin vain ne, joilla on niin paljon ylimääräistä vapaa-aikaa, että ehtii aloittaa parisuhteen. Ylimääräinen vapaa-aika taas tarkoittaa melko usein (ei toki aina!) jonkinasteista henkistä laiskuutta, jota on helppoa ruokkia telkkarilla ja nettipeleillä. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat poikkeuksia.

Ehkä vain henkisesti laiskat miehet jaksavat naisia?

NuoriDaavid kirjoitti:Ehkä vain henkisesti laiskat miehet jaksavat naisia?

Ehkä. Minunkin armas mieheni pakeni tänään mafiabileisiin ja jätti minut kotiin lastenvahdiksi. Sitä se henkinen epälaiskuus teettää...

prosessi kirjoitti:

urpiainen kirjoitti:Mistä hemmetistä te kaivatte noita tyyppejä, joilla ei ole sen enempää kulttuurista pääomaa, että osaisivat täyttää vapaa-ajan muulla kuin banaaleilla tietokonepeleillä ja/tai kalsaritissuttelulla epäilemättä aivottomien televisio-ohjelmien äärellä. Tai jos sellaiseen hetkellisesti haksahtaakin, niin pitääkö sitä mennä perhettä perustamaan.

Jos elämäntilanne ei anna myöten ulkona kulttuurisissa harrastuksissa käymistä, niin sitten voidaan kotona laittaa hyvää ruokaa, keskustella modernin suhteesta latentiin fasismiin, katsoa kriittisesti keskustellen ajankohtaisohjelmia tai lukea vuoroin kalssikoita ja uusinta kaunokirjallisuutta. Voi olla, että tähän vaaditaan tosimiehen sijaan avioitumista puolihomon miehenkuvatuksen kanssa, mutta sellaista se elämä on.

Äh, kirjoitin ensin pitkän sepustuksen aiheesta, mutta totesin sitten sen kertovan liikaa omista jutuistani. Niinpä sanonkin vain yksinkertaisesti, että puolihomoilla miehenkuvatuksilla on harvemmin aikaa tutustua naisiin, koska he laittavat kotona hyvää ruokaa, keskustelevat kaverien kanssa modernin suhteesta latenttiin fasismiin, katsovat kriittisesti keskustellen ajankohtaisohjelmia ja lukevat vuoroin klassikoita ja uusinta kaunokirjallisuutta. Sama toki pätee niihin kovin maskuliinisiin miehiin, jotka reissaavat ympäri maapalloa sukellellen, vuoristokiipeillen, purjehtien jne. Niinpä naisten iloksi jäävät suurelta osin vain ne, joilla on niin paljon ylimääräistä vapaa-aikaa, että ehtii aloittaa parisuhteen. Ylimääräinen vapaa-aika taas tarkoittaa melko usein (ei toki aina!) jonkinasteista henkistä laiskuutta, jota on helppoa ruokkia telkkarilla ja nettipeleillä. Poikkeuksia toki on, mutta ne ovat poikkeuksia.

Voipi olla prossunkin näkemyksessä pieni totuudensiemen.

Puolihomo miehenkuvatus kuulostaa tosin minusta ihan kivalta, riippuu miten määritellään. Oikeastaan ajattelin, että mulla on sellainen, luonteeltaan kiltti taiteilijasielu. Se on vaan väsy, kuten minäkin, ja ollaan hankittu liikaa hommaa, sekä tietoisesti silkkaa tyhmyyttämme (remontoitava okt), että vailla omaa vaikutusmahdollisuutta (lapsen allergia). Juu, ja toki molempien olisi kannattanut alkaa humanisteiksi, niin ei olisi huolta työstressistä, ihanan jälkiviisasta! Addiktiotaipumus oli toki tiedossa, eli oma vika, tietty. Kun itse olen niin kovin täydellinen kaikin puolin, niin olisihan sitä voinut esim. odottaa 50-vuotiaaksi Sitä Varmuudella Oikeaa ja odottaa lääketieteen kehitystä lapsettomuushoidoissa.

Jos taas määritelmän mukaan puolihomo miehenkuvatus on tylsä sekä sängyssä että sängyn ulkopuolella siteeraten Nietzscheä hanhenmaksa suupielistä pursuten, eikä tajua käytännön asioista yhtikäs mitään, niin sitten ei kiitos, sillekin, vaikkei telkkariin tai kaljapulloon päin koskaan katsoisikaan.

Elämä on valintoja ja joskus tulee eteen asioita, jolloin on parempi valita uudelleen. Toivon mukaan kuitenkin meillä näissä puitteissa, ei puolisossa. Lapsi on muuten ainoa asia elämässäni jota en ole hetkeäkään katunut, eli se kyllä kannatti, kävi miten kävi.

Kerrohan sä urpiainen välillä jotain itsestäsi. Miten parisuhdeasiat sujuvat ja oletko ajatellut joskus hankkia lapsia? Vai puhuuko tässä nyt mahdollisesti myös kokemuksen rintaääni edes joltain osin?

Kottarainen kirjoitti: Kerrohan sä urpiainen välillä jotain itsestäsi. Miten parisuhdeasiat sujuvat ja oletko ajatellut joskus hankkia lapsia? Vai puhuuko tässä nyt mahdollisesti myös kokemuksen rintaääni edes joltain osin?

Musta tuntuu että toi viimeisin oli urpiaisen seuranhakuilmoitus deitti.netistä.

prosessi kirjoitti:

NuoriDaavid kirjoitti:Ehkä vain henkisesti laiskat miehet jaksavat naisia?

Ehkä. Minunkin armas mieheni pakeni tänään mafiabileisiin ja jätti minut kotiin lastenvahdiksi. Sitä se henkinen epälaiskuus teettää...

Ja jännitys tiivistyy: _miehen_ puhelin soi juuri, vastasin siihen. Joku sen kaveri tiedusteli missä mafiosot ovat liikenteessä, mutta enhän minä tiennyt, kuten en sitäkään, että ketä ne muut mafiosot ovat ja mitä niiden puhelinnumerot ovat. Jostain kumman syystä kun kyseisen ompeluseuran toiminta ei silleen hirveesti kiinnosta. Soittaja oli vähän ihmeissään, ilmeisesti hän ei ole tottunut naisiin, jotka eivät vaivaudu tenttaamaan miehiltään kaikkia näiden liikkeitä ja seuraa. Mutta oleellista oli, että miehen puhelin on kotona, mies ei. Mielenkiintoisia unohduksia! (Toisaalta täytyy kyllä todeta, että itse olen viime kuukausien aikana ollut enemmän yksin liikenteessä iltaisin kuin hän, eli saattoi olla ihan järkevää "unohtaa" puhelin ja ottaa kerrankin täysin rennosti.)

^Draaman kaari lopahti, se tuli jo kotiin. Kyllä tässä nyt olisi pitänyt olla jokin "aamuviiteen ilman puhelinta" -juoni!

Pelisaarna taisi mennä perille. Ainakin bookattuna on nyt paljon muutakin ohjelmaa, ja koneen ääreltä poistumiseen ei tarvita montaa pyyntöä. Pitää toivoa, että tämä muutos kestäisi ainakin jonkin aikaa.

exsu kirjoitti:Pelisaarna taisi mennä perille. Ainakin bookattuna on nyt paljon muutakin ohjelmaa, ja koneen ääreltä poistumiseen ei tarvita montaa pyyntöä. Pitää toivoa, että tämä muutos kestäisi ainakin jonkin aikaa.

Hienoa.

^^ Hyvä juttu!

Toivottavasti optimisminne pitää paikkansa. Minä suhtaudun tuollaisiin lupauksiin vähän kuin alkoholistin vähentämislupauksiin. Aikansa voi onnistua mutta kohta taas menee vanhalla mallilla.

Tosin tietämykseni peliaddikteista on aika vähäinen eikä tämä tietysti ole lainkaan niin paha kuin sellaisilla, jotka pelaa omat ja lainatut rahat.

^ Wikipedia määrittelee addiktion seuraavasti:

Wiki kirjoitti:Riippuvuus eli addiktio (lat. addictio, jättäminen jonkun valtaan) on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen.

Riippuvuudet voidaan jakaa kehollisiin tai henkisiin (fyysisiin tai psyykkisiin) riippuvuuksiin. Riippuvuus liittyy usein mielihyvähakuisuuteen. Yleisiä haitallisia riippuvuuksia ovat esimerkiksi päihderiippuvuudet, lääkeriippuvuudet, nettiriippuvuus ja peliriippuvuus.

Minusta on turha tehdä eroa siitä, pilaako joku parisuhteensa WoWilla (seurauksina esim avioeroa, huoltajuuskiistaa, elatusvelvollisuutta) vai hakkaako toinen kaikki rahansa hedelmäpeliin. Molemmat ovat haitallisia addiktion muotoja. Ensiksimainitulle on toki vähän vaikeampi laskea hintalappua.

Rahapeliriippuvuudessa yksi osatekijä on tarve "tasata" tilit eli voittaa hävitty takaisin. Tätä hirvitävän harvoin tietysti tapahtuu, mutta se monesti ylläpitää peliriippuvuutta tai syventää sitä. Tuollaisessa perusräiskinnässä se sisäinen motivaatio rakentuu jotenkin toisin ja on siksi ehkä helpommin korvattavissakin.

^Mutta ihan hämärästä ulkomuistista, rahapeliriippuvuudessa ei kyllä ole silti perustaltaan kyse tarpeesta tasata tilit. Rahapeliaddikti ei nimittäin lopeta vaikka saisi tilit tasattua, ja vaikka pääsisi voitolle. Ja jotain sellaista myös, että mielihyväkeskus aktivoituu silloinkin kun ei voita. Usein kai rahapeliaddikti saa skitsolla tavalla kulloinkin rauhan vaan kun kaik on männy. Joku lopuunsaattamisen tunne tms. Kunnes taas sitten tilille ilmaantuu uutta millä mällätä.

Puhuinkin "osatekijästä", en siitä että se pohjimmiltaan perustuisi siihen.

^Juu, näinpä teitkin. Kunhan lämpimikseni löpisen.

Moi, olen Dumis ja olin pienenä hedelmäpeliaddikti, samoin kuin olin myös keno/pokeri-addikti. Tuplasin usein 96:een ja voi vinde että oli makeeta kun ruutu välkkyi väreistä ja laari kilisi huntista.

ps. onko toivoa enää?

Dumiz kirjoitti:Moi, olen Dumis ja olin pienenä hedelmäpeliaddikti, samoin kuin olin myös keno/pokeri-addikti. Tuplasin usein 96:een ja voi vinde että oli makeeta kun ruutu välkkyi väreistä ja laari kilisi huntista.

ps. onko toivoa enää?

Sun pitäis olla Rayn tj. Mulla on myös peligeeni, mutta homma on hallinnassa. On riittävästi muuta sisältöä elämässä.

EDIT: ei mitään. Selvitän itse.

Täydellinen sinkkuuteni täytti juuri viisi vuotta!

^ Juniori.