elco kirjoitti:Juuei, keskustelu on pahinta, mitä täällä voisi sattua.
Itsetehostus voi olla tyylikästä ja viihdyttävää, jos sen tekee oikein ja riittävän harvoin. Kuitenkin se itsetehostus, mitä palstalla on, on lähinnä ennalta-arvattavaa ja tylsää. Se vie lähinnä tilaa muilta.
Kitinässä kaikki tehostaa itseään tavalla tai toisella. Jollei muuten niin ainakin korostamalla ettei tehosta itseään. Piste. Suu suppuun.
Ylermi Ylihankala kirjoitti:
Itsetehostus voi olla tyylikästä ja viihdyttävää, jos sen tekee oikein ja riittävän harvoin. Kuitenkin se itsetehostus, mitä palstalla on, on lähinnä ennalta-arvattavaa ja tylsää. Se vie lähinnä tilaa muilta.
Masa: ei perustunut mihinkään yhteen kommenttiin vaan pidemmän ajanjakson seurantaan Ehkä tuossa ei nyt mitään sinullekaan uutta tullut esille, huomasin vain samansuuntaisia ajatuksia täällä muillakin ja päätin laittaa lusikkani mikropuuroon, ehheh. Taas, kuten ennenkin, koska emme tunne irl ja jos et käytä hymiöitä, en voi tietää kuinka tosissasi minkäkin kommentin heität. Enkä viitsi tehdä oletuksia siitä, voiko se ja se nyt oikeasti tosissaan tuollaista heittää. Täällä, erityisesti viime päivien filosooffisten keskustelujen valossa olemme nähneet, että anything is possible.
Luettuani tuon aamupalakommenttisi uudestaan huomasin, ettei se nyt niin kovin vittumainen ollutkaan
Jos tädillä olisi munat, niin se olisi setä. Tai voisi se olla enokin. Tosin mulla ei ole äidin puolelta tätiä, eli ei se sittenkään käytännössä olisi mahdollista, mutta periaatteessa kyllä. HTH.
Enoja oli yksi. Slaagi 20 vuotta sitten. Pesä kupattu tyhjäksi ennen jakoa.
Setiä ollut kolme. Kaksi saaneet slaagin keskimäärin 10 vuotta sitten. Yksi vielä sinnittelee hengissä viinan ja tupakan avulla. Kohta kai saamansa aivoinfarkti ja keuhkoahtaumatauti päättää työlaisluokkaiset elonpäivät.
Täytynee pitää huoli oman sydämmen terveydestä. Viimeistään 50-kybäsenä varjoainekuvaukseen vaikka omilla rahoilla? Vähintään rasitusergometriä testaten.
Sonni, porsas sekä apina.
-
Rauno Räsänen:
Olen perehtynyt melkein kaikkiin asioihin ja ymmärrän niitä, jos vain haluan. Ainoastaan omat tekoni, tunteeni ja naisen logiikka ovat jääneet minulle mysteereiksi.
Zeb kirjoitti:Riemikselle vielä avioehdosta. Mitä meidän tapauksessa voisi olla hyötyä siitä edes teoriassa? Minähän jaan jo nyt lopun ikääni tämän ihmisen kanssa sen mikä mulle on kaikkein tärkein, eli lapsen. Tuloissa tai varallisuudessa meillä ei ole mitään massiivista eroa. Meinaatko että surraan sitten eron sattuessa sitä saiko toinen mahdollisesti muutaman tonnin liikaa? Jos tuo on asenne niin ei kannata naimisiin mennäkään. Tai ei ainakaan lapsia hommata.
Mhmmm, ikuisuuskysymysten äärellä ollaan... mitä sillä aivoehdolla sitten häviääkään?
Hetken pohdittuani tulin sen suuntaiseen tulokseen, että minä kai näen tuon avioehdon jonkinasteisena epäluottamuslauseena. Sitten tämä on kai arvokysymys, minulle keskinäiseen luottamukseen perustuva avioliitto on tärkeämpi arvo kuin omaisuuden turvaaminen. Helppo tietysti sanoa näin kun mitään isoa omaisuutta ei edes ole.
Toisaalta, jos avioon mennessä pitäisi allekirjoittaa joku paperi, että voisi varmistaa oikeutensa lapseensa eronkin sattuessa, niin sen haluaisin ilman muuta. Ajattelen tästä ehkä samoin kuin moni avioehdosta, vaikka luottaakin, niin pitää varautua toisen mahdolliseen mielenhäiriöön eron hetkellä, kaiken varalta. Lapsi on siis minulle tärkeämpi kuin se luottamukseen perustuva avioliitto.
Tätä ei ollut tarkoitettu arvosteluksi kenenkään toisen valintoja kohtaan. Yritin vain järkeistää itselleni miksen avioehtoa halua.
Heiiii, mun täti on miljonääri! Eikä sillä ole vihittyä puolisoa eikä omia lapsia, vaan varallisuus on testamentattu meille serkuksille!!1 Apua, voinko muuttua Gattacaksi?!
Vesper kirjoitti:Heiiii, mun täti on miljonääri! Eikä sillä ole vihittyä puolisoa eikä omia lapsia, vaan varallisuus on testamentattu meille serkuksille!