Kitinä

^ Toi nyt oli jo niin huono jopa sulta etten osaa edes suhtautua!

Manaaja kirjoitti:^ Toi nyt oli jo niin huono jopa sulta etten osaa edes suhtautua!

^ Niinhän se on, muitten jutut on huonoja ja sun hyviä aina, ei siis mikään ihme ettet osaa suhtautua. Eilen oli tosi mukava grillatakin sitten vielä, mut onneksi osaan suhtautua..

Suvinen kirjoitti:Teki mieli mennä kysymään että mihin se sitä tyttövauvaa tarvitsee, kun poika oli paidasta niin innoissaan. Oli jotenkin niin dorka kommentti että pisti suututtamaan, varsinkin kun poika oli niin silmiinpistävän ihastunut vaatteeseen, eikä sitä huomioitu millään lailla.

Ahdasmieliset vanhemmat ovat ehkä pelottavampia kuin mikään. Kuten myös vanhemmat, jotka eivät kuuntele lapsiaan.

Nyt viime aikoina puhumaan oppiminen on ollut se iso juttu, ja välillä saa kyllä olla todella tarkkana, että ymmärtää vähän sinne päin olevat sanat oikein. Mukelon puhe alkoi kehittyä huimaa vauhtia heti päiväkodin kesäloman alettua, ilmeisesti kaksi kieltä sotki hommaa aika tehokkaasti, joten kesällä pelkän suomen puhuminen on ollut todella hyväksi.

Mukelon huumorintajukin alkaa tulla oikein kunnolla esiin. Tässä yhtenä aamuna mukelo tunki suuhunsa kuivaa koivunlehteä, ja minä mukelolle:
- Älä syö sitä lehteä, et sä mikään lammas oo.
- Bäääää, vastasi mukelo.
Samana päivänä myöhemmin ihmettelin lelua suussaan kantavalle mukelolle, että onko hän joku koira, vai.
- Vuh, oli vastaus.
No, ilahtuneena oikein osuneista eläinten äänistä minä sitten kysyin mukelolta, mitä kissa sanoo.
- Bäääää, sanoi mukelo.
- Eikä sano, minä totesin.
- Vuh, vuh, sanoi mukelo.

Lisäksi mukelon harrastama komentelu on hassua, "tano bääää, tano top (sano stop)", katua ylitettäessä "hop, hop, hop" ja "hyvä", kun yli on päästy, ja yhtenä aamuna mukelo ensin yritti vetää minua kädestä ylös "tulla, tulla", ja kun sanoin, etten ihan vielä viitsisi nousta, mukelo kiipesi ylitseni ja yritti vierittää minut sängyn laidalle, hokien "tänne päin, tänne päin".

Samaten yhdyssanojen perusidea alkaa olla selvillä, legoauto jolla ajetaan lätäkössä on luonnollisestikin "läköauto", paloauto, rekka-auto, kuorma-auto, pikkuauto, kilpa-auto, juna-auto ja mopoauto löytyvät tietenkin sanavarastosta, Minniautosta nyt puhumattakaan, eli pyörillä kulkevasta kissalelusta... Traktori ja kaivuri tulevat syvällä ranskalaisella kurkkuärrällä varustettuina, kuten myös koira.

S-kirjain puolestaan tuottaa jonkinasteisia ongelmia, kissa on kikka, bussi on puttiauto, taksi on takkiauto. Ja sana "auto" kaikissa eri muodoissaan alkaa kieltämättä jo enemmän kuin ärsyttää. Vain sana "vettä" ärsyttää vielä enemmän, koska sitä hoetaan myös jatkuvasti, ja yleensä siihen liittyy kenkien/vaatteiden/jonkin muun kastuminen. No, kun minua alkaa riittävästi ärsyttää, muodostuu dialogiksi yleensä tämä:
- Älä aina jaksa hokea tuota autoa, sano välillä jotain muuta.
- Muuta.
Niinpä tietenkin...

Kolmas jankkaussana on "putoo", jota todetan jokaisten portaiden, tietyömaakuoppien, reunakiveysten, mäkien, ojien, laiturien sun muiden kohdalla. On aivan käsittämätöntä, miten omituisiin asioihin mukelo liittää putoamisriskin, viemäriritilät mukaanlukien.

prosessi kirjoitti:Nyt viime aikoina puhumaan oppiminen on ollut se iso juttu, ja välillä saa kyllä olla todella tarkkana, että ymmärtää vähän sinne päin olevat sanat oikein.

Meilläkin auto on kova sana ja "putos" myös. Mutta putoamista kiinnostavampaa ovat pallot eli kaikki pyöreät muodot. Hän on tykästynyt palloihin, hassua saada pallon potkimiseen seuraa näin nuoresta.

Ja ne kaksipyöräiset pärisevät laitteet. "Uuuuuuuuuuuu, popoooo!!!" kiljuu hän lenkillä ja osoittaa sormella.



Lisänä pakko kertoa juniorin ihmissuhdekiemuroista. Eilen hän tapasi ikäisensä tytön. Tyttö teki aloitetta käymällä vilkaisemassa kenestä on kyse. Alkoi molemminpuolinen kikatus ja välillä tyttö kävi hakemassa tukea äidistään. Juniori kävi esittelemässä lelunsakin hänelle ja lopulta tytön lähdettyä teki hurjan tanssiesityksen. Oli onnellinen, ei huoleta viedä hoitoon taas piakkoin näin sosiaalista lasta.

Mukelo osaa näemmä luvut neljään asti, osaa kertoa ihan ääneen laskematta kuinka monta autoa, koiraa tai kylpyankkaa tms. jossain on, edellyttäen että niitä on kaksi, kolme tai neljä. Sanan "yksi", merkitys ei oikein ole hahmottunut, se taitaa tuntua vähän turhalta sanalta, ja neljää suuremmat lukumäärät eivät hahmotu päässä automaattisesti.

Tänään onnistui ensimmäistä kertaa oikein niinkin hankala sana kuin "pakettiauto". Aiemmin se on ollut "pakiauto", mutta nyt sujuu tuokin ihan oikein. Myös mukelon kommentoinnit alkavat olla enemmän kuin huvittavia, esimerkiksi kun tuo aamulla toi parvekkeelta sisälle siellä tallessa olleen pölynimurin parkettisuulakkeen, minä jossain vaiheessa nakkasin sen takaisin laatikkoonsa, jolloin mukelo totesi lakonisesti "imuri lähti". Kieltämättä niin se taisi tehdä.

Aamulla puolestaan minua hoputetaan tyyliin "vaatteet päälle napa piiloon", "ovi auki tulla tänne nyt". Myös ruotsinkieliset sanat alkavat palautua mieleen, mutta nyt kielet menevät sekaisin, kello onkin "kelloklocka" ja aamulla mukelo huomasi, että housujen neppari oli auki ja totesi "reikä nere". Alhaallahan se reikä oli...

Ärsyttää, kun kaikki hauskimmat repliikit unohtuvat ennen kuin olen ehtinyt kirjata niitä ylös, ja niitä olisi niin paljon. Muistui sentään yksi havainto aamulta, kun kävelimme kukkivan pensasaidan ohi, joka jossain vaiheessa vaihtui toiseksi, kukattomaksi lajikkeeksi. Mukelo siihen: "oli blomma, kaikki lähti".

Omituinen ilmiö, joka on toistunut nyt jo useana perättäisenä yönä, on se, että mukelo kuten normaalistikin on siirtynyt jossain vaiheessa yötä omasta sängystään meidän sänkyymme nukkumaan, mutta aikansa siellä nukuttuaan on nyt sitten siis jatkanut siirtymistään, kovalle paljaalle lattialle sängyn viereen nukkumaan. Siinä tuo sitten nukkuu aamuun asti ellei asiaan sekaannu, mutta sänkyyn palauttaminenkin kyllä nopeasti johtaa paluuseen takaisin siihen lattialle. En ymmärrä.

prosessi kirjoitti:Ärsyttää, kun kaikki hauskimmat repliikit unohtuvat ennen kuin olen ehtinyt kirjata niitä ylös, ja niitä olisi niin paljon.

Itse olen kirjannut niitä hänen vauvakirjaansa aina kun olen ehtinyt.

Ai niin, jostain käsittämättömästä syystä metro on mukelon mielestä "metodi". Ihmiset katsovat aika pitkään, kun tuo hokee kyseistä sanaa...

prosessi kirjoitti:Ai niin, jostain käsittämättömästä syystä metro on mukelon mielestä "metodi". Ihmiset katsovat aika pitkään, kun tuo hokee kyseistä sanaa...

Meillä ollaan menty jonkin verran bussilla. "Linja-auto tulee" julistaa hän.

prosessi kirjoitti:Omituinen ilmiö, joka on toistunut nyt jo useana perättäisenä yönä, on se, että mukelo kuten normaalistikin on siirtynyt jossain vaiheessa yötä omasta sängystään meidän sänkyymme nukkumaan, mutta aikansa siellä nukuttuaan on nyt sitten siis jatkanut siirtymistään, kovalle paljaalle lattialle sängyn viereen nukkumaan. Siinä tuo sitten nukkuu aamuun asti ellei asiaan sekaannu, mutta sänkyyn palauttaminenkin kyllä nopeasti johtaa paluuseen takaisin siihen lattialle. En ymmärrä.

Jatkoa tälle ilmiölle: toissayönä mukelo palasi omaan sänkyynsä nukkumaan oma-aloitteisesti ja nukkui siellä sitten pari tuntia, minkä jälkeen tuo tuli taas takaisin meidän sänkyymme ja siitä lattialle. Viime yönä tuo puolestaan oli ryömimässä pöydän alle nukkumaan, mutta sain puhumalla suostuteltua takaisin sänkyyn. Ilmiöstä kuitenkin minulle muistui mieleen, että joskus yläasteikäisenä minulla oli sellainen vaihe, jolloin sänky tuntui jostain syystä liian pehmeältä, ja nukuinkin varmaan pari kuukautta putkeen huoneeni lattialla räsymaton päällä. Tosin minä kyllä otin tyynyn ja peiton mukaani lattialle, kun taas mukelo on kokonaan ilman mitään mukavuuksia.

Viime aikoina ulkona olemme harjoitelleet kävelemistä niin, ettei kukaan pidä mukelon kädestä kiinni, vaan tuo noudattaa kehotuksia esimerkiksi ennen suojatietä pysähtymisten yms. osalta. Koska tuon ikäiseen ei voi aivan 100%:sesti luottaa, täytyy kädestä kuitenkin pitää kiinni vilkkaammin liikennöityjen teiden varsilla, mikä kiukuttaa mukeloa suunnattomasti. Niinpä tuo silloin heittäytyy koko painollaan ranteensa varaan niin, että aivan hirvittää milloin ranne sanoo naks. Sama juttu portaissa, niissä kävellään aivan kunnolla jos kukaan ei pidä kiinni, mutta kädestä kiinni pidettäessä mukelo yrittää loikkia joka toisen portaan yli tai hyppiä ne alas tasajalkaa.

Mukelo on päättänyt ratkaista tämän kaksikielisyysongelman luomalla valtavan määrän omia yhdyssanoja, kuten tuo aiemmin mainittu kelloklocka, ja lisäksi mm. kukkablomma, autobil, junatåget, puurogröt, keinugunga, lintufågel, vaippablöja ja nukkusova. Puhuva sanakirja, niinku.

prosessi kirjoitti:Mukelo on päättänyt ratkaista tämän kaksikielisyysongelman luomalla valtavan määrän omia yhdyssanoja, kuten tuo aiemmin mainittu kelloklocka, ja lisäksi mm. kukkablomma, autobil, junatåget, puurogröt, keinugunga, lintufågel, vaippablöja ja nukkusova. Puhuva sanakirja, niinku.

Vielä kun mukolo lisää väliviivat sanojen väliin?

Mukelo on sit vissiin mainonnan orja. Metroasemalla aina kauhea hinku "Monster Jam" -mainoksen luokse osoittamaan kuvaa ja selittämään, että "mönkijä" ja "tänne haluu".

prosessi kirjoitti:Mukelo on sit vissiin mainonnan orja. Metroasemalla aina kauhea hinku "Monster Jam" -mainoksen luokse osoittamaan kuvaa ja selittämään, että "mönkijä" ja "tänne haluu".

No tuohan kuulostaa hyvältä, että pojasta ei tule håmoa.

Voih, lasten ihmissuhteet.

Rakkaalta pojaltani taisi sydän särkyä, kun käytiin kesällä eräässäkin autotapahtumassa ja leirintäalueella löysi itselleen leikkikaverin. Leikkivät hippasta ja keinuivat kilpaa, juttelivat mökin portailla niitä näitä. Satuin kuulemaan, kun poika ehdotti tytölle "Tuutko mun kanssa sänkyyn, mulla on siellä karkkia?" Tyttö tulikin, ja siellä istuivat yläpedillä jutellen maailman menosta, lueskellen satukirjoja ja syöden karkkia. Viikonloppu meni nopeasti, ja lähtö oli lähellä. Sanoin pojalle, että "taisit saada tyttökaverin", niin tämä siihen murtuneena, että tytöllä on jo poikaystävä koulussa, että ei tästä tainnut tulla mitään. Eivät voineet siksi edes puhelinnumeroita vaihtaa. Molemmat osapuolet tästä "lomaromanssista" aloitti siis juuri toisella luokalla koulussa.

NuoriD kirjoitti:

prosessi kirjoitti:Mukelo on sit vissiin mainonnan orja. Metroasemalla aina kauhea hinku "Monster Jam" -mainoksen luokse osoittamaan kuvaa ja selittämään, että "mönkijä" ja "tänne haluu".

No tuohan kuulostaa hyvältä, että pojasta ei tule håmoa.

Niin korkeintaan dorka tai dille joka tapittaa legoautoaan?

NuoriD kirjoitti: No tuohan kuulostaa hyvältä, että pojasta ei tule håmoa.

jos mulla olisi poika niin ensisijaisesti toivoisin ettei siitä tulisi narkkaria, alkoholistia, murhaajaa, raiskaajaa, väkivaltasta tai mitään muuta vastaavaa.

noh, meitä on moneen junaan..

pix kirjoitti:noh, meitä on moneen junaan..

Se oli vaan läppä.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:

pix kirjoitti:noh, meitä on moneen junaan..

Se oli vaan läppä.

Khyl mä luulen että jos pojastanne tulisi homo, ette saunassa hänen kanssaan enää kävisi?

Täältä puuttuu se valtavia vuolaita kyyneleitä itkevä hymiö. Tarvitsisin sitä kertoessani, miten mukelo kuvakirjastaan etsi valtavan säiliöauton ja totesi "täiliauto, äiti mahtuu". En minä nyt sentään ihan niin iso ole!

prosessi kirjoitti:Täältä puuttuu se valtavia vuolaita kyyneleitä itkevä hymiö. Tarvitsisin sitä kertoessani, miten mukelo kuvakirjastaan etsi valtavan säiliöauton ja totesi "täiliauto, äiti mahtuu". En minä nyt sentään ihan niin iso ole!

Voi näyttää siltä hyvinkin pienen ihmisentaimen tasolta katsoen?

Nyt mukelo on löytänyt DVD:t. Myyrän metkuja heti aamusta, illoista nyt puhumattakaan. Pitäisi vissiin päättää, miten tuota rajoitetaan tai rajoitetaanko. Lisäksi pitäisi päättää, miten siihen pitäisi suhtautua, että mukelon ehdoton suosikkikohtaus on sellainen, jossa myyrän pää tapaturman johdosta on muuttunut pitkulaiseksi, jolloin hiirikaveri iskee myyrää nyrkillä täysillä päähän, jotta sen muoto palautuu ennalleen. Kohtaus aiheuttaa aina hillittömän naurukohtauksen.

Mukelo on myös alkanut puhua unissaan, viime yönä oli kuulemma "auto rikki". Jostain syystä hereilläkin ollessa kaikki kuulemma on tai ainakin menee rikki. Viime Askolanreissun jälkeen mukelo selitti, että "heittä orantti auto pihalla, meni rikki". E ei kuulemma tiennyt mistä tuossa olisi voinut olla kyse, joten ehkä tapahtuma liittyikin päiväkotiin. Metrolla siltoja ylitettäessä mukelo puolestaan toteaa, että "veti (=vesi) rikki, purjevene rikki". Talot ovat rikki, ja varsinkin lause "kaikki menee rikki, auto renga rikki" toistuu kerta toisensa jälkeen. Välillä varustettuna myös kielitaidottomammille lisäyksellä "bilen tönder".

Meillä fanitus alkoi Muumien Möröstä, eteni Pinguun ja on tällä hetkellä Tuomas Veturissa. Tosin Pingu on edelleen kuvioissa ja unileluna on pingiivi, vaikkei Pingu. Sellainen oli yhdessä vaiheessa (eli kaksi pingviiniä), mutta nykyisin Pingu heivataan armotta yli laidan, jos se on nukkumaan mentäessä sängyssä.

DVD-innostus kesti sitten vain vajaat kaksi viikkoa, vaikka mukelon käytettävissä onkin ollut useampi levy kokoelmastani. Edelleen mukelo pyytää välillä laittamaan DVD:n pyörimään, muttei sitten kuitenkaan jaksa juurikaan katsoa, vaan siirtyy nopeasti leikkimään omia leikkejään. Jos kukaan ei mene heti sammuttamaan soitinta, saattaa mukelo kuitenkin puhua mukana taustalta kuuluvaa ohjelmaa mukaillen, tai jopa äänten perusteella kertoa etukäteen mitä toisessa huoneessa pyörivässä ohjelmassa seuraavaksi tulee tapahtumaan. Maisaa mukelo ei halua ollenkaan katsoa, Myyrää mieluummin jos yleensäkään jotain. Eilen kävimmekin hassun dialogin:

- Haluatko katsoa Maisaa?
- Eijei.
- Entä Myyrää?
- Myyrä.
Avasin soittimen, johon mukelo totesi:
- Maisa pois.
- Otetaan Maisa pois ja laitetaan Myyrä tilalle, minä sanoin.
- Juuri näin, mukelo vahvisti.

Vähän aikaa sitten jonain iltana sattui käymään niin, että mukelo ylettyi ottamaan ruokapöydältä juustohöylän. En viitsinyt itketyttää väsynyttä mukeloa, joten pois ottamisen sijaan ehdotin, että mukelo vaihtaisi sen pikkulusikkaan. Mukelo vaihtoi kiltisti, minkä jälkeen annoin mukelolle myös hänen iltapalavoileipänsä. Mukelolla oli siis toisessa kädessään pikkulusikka ja toisessa voileipä, joita hän katseli vuoronperään.
- Lutikkaleipä, hän lopulta totesi, tasapainotteli leivän lusikalle ja ohjasi suuhunsa.
Haukkauksen jälkeen tasapaino oli tietenkin mennyttä, jolloin leipä putosi pöydälle. No mukelo asetteli sen uudestaan lusikalle ja toisti saman kuvion, samalla lopputuloksella. Neljä kertaa tuota kokeilua toistettiin, kunnes mukelo totesi ettei leivän syönti lusikalla onnistu ainakaan tuolla tavalla. No, mukelo keksi murtaa leivästä pienemmän palasen ja asettaa sen lusikalle, jolloin sen voi työntää kokonaisuudessaan suuhun. Sillä tavoin hän söi koko leivän, ja koska sotkua ei syntynyt, en nähnyt mitään syytä kieltää moista. Seuraavana aamunakin mukelo heti tilasi aamupalaksi lutikkaleipää, jääden kuitenkin sillä kertaa ilman lusikkaa.

Viime sunnuntaina kaupungilla kävimme puolestaan seuraavan dialogin:
- Kettumuna, kettumuna.
- Minä en nyt kyllä valitettavasti oikein pysy ajatuksenjuoksussasi mukana...
- Voi-voi, tuli vastaus äärimmäisen masentuneella äänellä.
(Eilen sitten lopulta tajusin mukelon muistelleen Myyrä-jaksoa, jossa kettu meinasi syödä munat hanhenpesästä, mutta jotka Myyrä onnistui pelastamaan.)

Eilen taas mukelo katseli tarkemminkin jotain pensaita, joiden lehdissä oli isoja reikiä, ja totesi sitten:
- Etana nälkä, blomma rikki.
Epäilen tiedon olevan peräisin jostain piirretystä.

Tunge se mukelo aunukseesi, sieltä se taisi tullakin? Ketään ei nimittäin kiinnosta.