Veit munat suustani.Yönmustaritari kirjoitti:Läppä menee mutta muistetaan, että itse on ensin tehtävä itsensä niin kokonaiseksi, että siitä riittää jaettavaa toiselle. Onni perustuu omaan toimintaan eikä se saa olla riippuvainen muista.Keikaus kirjoitti:Ajattelin seuraavaksi ruveta suhteeseen hieroja-kampaaja-kokki-psykologi-runkkari-pankkiirin kanssa että saan kaikkea kivaa sopivassa suhteessa.
Pakko täältäkin vielä suitsuttaa; perin osuvasti sutkautettu! Nauroin maha kippurassa.So Easy kirjoitti:Keikaus kirjoitti:Hmm, voisitkohan sinä kirjoittaa kirjan erosta selviytymisestä.
Kosmikko kirjoittaisi oppaan nimeltä "Ruikutus seis! - Koviksen opas eronneelle miehelle".
Miksi se on silloin kovismaista, jos ei halua menneitä analysoida tai puida?EveryWoman kirjoitti: Koviksilta kysyisin: Missä teidän mielestänne menee Gattaca-tyyppisen itsesääliruikutuksen ja rakentavan itseanalyysin raja, jos tämä muka on sitä ruikutusta?
En nyt sanoisi, että Letkun tarinat tässä ketjussa ovat ruikutusta. Oma käyttäytymismalli juontaa juurensa ihan murrosiän ensimmäiseen "isompaan rakastumiseen" joka tietenkin päätyi huonosti. Huomasin pian, että paras tapa tuhoon tuomitussa jutussa on vetäytyä asap, minimoida tappiot, miettiä vähän aikaa mitä hommassa meni pieleen, mitä kenties voidaan oppia.. ja jatkaa matkaa. Itseanalyysissäkin voi mennä liian pitkälle. Ei jokaista mielenliikkua tarvitse analysoida puhki.EveryWoman kirjoitti:Koviksilta kysyisin: Missä teidän mielestänne menee Gattaca-tyyppisen itsesääliruikutuksen ja rakentavan itseanalyysin raja, jos tämä muka on sitä ruikutusta?
Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana.SingleMalt kirjoitti:Juuri näin. Miksi ihmeessä tehdä asioista tietentahtoen hankalampia, kuin ne itseasiassa ovatkaan?elco kirjoitti:Elämä voi olla myös helppoa.
Miten niin automaattisesti aina on vika itsessä?NomenNescio kirjoitti:Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana..
Miten niin ei ikinä mieti? Sen miettimisen voi tehdä jotenkin muuten, kuin haluamalla pitää exää välttämättä kädestä senkin jälkeen kun on jo tullut pakkasta.NomenNescio kirjoitti: Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana.
Nooh, itse koen vetoa empaattisiin partnereihin. Sellaisiin jotka pystyvät ymmärtämään minua - vaikkeivat ehkä aina hyväksy mitä teen. Sellaisiin jotka voivat antaa anteeksi jos teen virheen, ja joille voin antaa heidän virheensä anteeksi kun he sellaisia tekevät.SingleMalt kirjoitti:Miten niin automaattisesti aina on vika itsessä?NomenNescio kirjoitti:Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana..
Omalla kohdallani ainoa virhe oli se, ettää lähdin leikkiin naisen kanssa joka pompotteli 2 muuta miestä samaan aikaan, ja joka tuli ilmi vasta seurustelun päätyttyä. Mitä ihmettä tuossa olisi enää voinut tehdä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi vatvoa??
elco kirjoitti: Tiedä sitten onko minulla (subjektiivisesti) vähän ongelmia, minkä vuoksi en vello niitä mm. täällä. Vai koska en vello ongelmissani (ts itsereflektoi tjsp) niin minulla ei pahemmin ole ongelmia.
Elämä voi olla myös helppoa.
Sun kannattaisi ilman muuta kirjoittaa kirja "Elämä on helppoa". Sen jälkeen ryhdyt vetämään 100 000 €:n päiväpalkkiolla "elämä on helppoa" kursseja maksukykyisille. Empatialla ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että olisin jäänyt roikkumaan neljänneksi pyöräksi suhteeseen, joka ei edes loppujen lopuksi ollut seurustelusuhde.NomenNescio kirjoitti: Nooh, itse koen vetoa empaattisiin partnereihin. Sellaisiin jotka pystyvät ymmärtämään minua - vaikkeivat ehkä aina hyväksy mitä teen. Sellaisiin jotka voivat antaa anteeksi jos teen virheen, ja joille voin antaa heidän virheensä anteeksi kun he sellaisia tekevät.
Sellaista haluan miellyttää, kun tiedän olevani sellaiselle tärkeä ja rakas.
Esimerkkinä oma elämäni.elco kirjoitti:Miten niin ei ikinä mieti? Sen miettimisen voi tehdä jotenkin muuten, kuin haluamalla pitää exää välttämättä kädestä senkin jälkeen kun on jo tullut pakkasta.NomenNescio kirjoitti: Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana.
Jos se toimii, niin ei mitään vikaa. Vaan kuinka hyvin se mahtaa toimia, jos muiden harjoittama itseanalyysi (jonka siis ei pitäisi mitenkään liittyä sinuun) häiritsee sinua niin paljon, että palaat kerta toisensa jälkeen tähän ketjuun jakamaan seuraavanlaisia sisältöjä:SingleMalt kirjoitti:Miksi se on silloin kovismaista, jos ei halua menneitä analysoida tai puida?
Miksi ei vain voi päästää irti ja siirtyä eteenpäin jos se tapa toimii?
Kyllä tuosta semmoinen kuva pääseee syntymään, että sinä oikein kovasti toivoisit Letkun lopettavan avautumisensa siihen paikkaan. Mitä muuta järkeä olisi mustamaalata hyväksi ja terveeksi havaittua suhtautumistapaa - etenkin kun ei itse ole edes kokeillut toimiiko se? Haiskahtaa defensiiviseltä, valitettavasti.SM kirjoitti:Letku oli paljon hauskempi silloin kun se viritteli vonkuukirjeitä. Nyt se on yhtä hauska kuin rollotomasi itsemurhauhkailuissaan. -- Mitä käsittelemistä siinä on? Se narttu lemppas sut. Deal with it, ja mene eteenpäin. -- No eikait sen asian toteamiseen voi päivää kauempaa mennä. -- Mitä kauemman mietit asiaa, sitä pahemmalta asia tuntuu. Menoks vaa, ja paska taakse. -- Pirkkanikseissä on vaan se vaara, että niiden avustamana saattaa käydä kuten gattacalle ja rollolle. -- Lopeta tuo vitun ininä ja ota itseäsi niskasta kiinni. -- Ninjat ei prosessoi, ninjat toimii sano.
Lopuksi isket x:n nykyisen ja x jää yksin.NomenNescio kirjoitti:Esimerkkinä oma elämäni.elco kirjoitti:Miten niin ei ikinä mieti? Sen miettimisen voi tehdä jotenkin muuten, kuin haluamalla pitää exää välttämättä kädestä senkin jälkeen kun on jo tullut pakkasta.NomenNescio kirjoitti: Niin siis, eihän se ole vaikeaa tehdä samaa virhettä taas uuden ja uuden ja uuden partnerin kanssa. Mikä on seurauksena jos ei ikinä mieti että mikä omassa itsessä oli vikana edellisen suhteen aikana.
Minulla oli suhteen alku erään kityläisen kanssa, mutta erinäisistä syistä se ei ottanut tuulta allensa. Pidimme puolen vuoden breikin, keskustelimme sen jälkeen asiat selviksi ja nykyään hän on edelleen yksi parhaimmista ystävistäni. Kuulemma olen hänen exänsä, itse en ole ihan varma että osaanko asiaa katsoa niin, vaikka vuosia olemme tunteneetkin.. =D
Viimeksi eilen kävin hänen nykyisen tyttöystävänsä kanssa leffassa. Koen että voitin paljon pitäessäni kyseisen x-faktorin elämässäni.. Ja odottamatta hänen tyttöystävästänsä on tulossa/tullut aivan yhtä tärkeä ystävä kuin kyseinen mies on. Molemmat ovat ihmisiä joille voin puhua miltä tuntuu, ja jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen. Kuten hyväksyn heidät.
Hauska yksityiskohta on että kun olemme kolmistaan liikenteessä, niin kälätämme kyseisen tytön kanssa niin paljon, ettei mieheke meinaa saada sanaa väliin. Joten tulee erityisesti lähdettyä hänen kanssansa kahville kaksistaan, että tulisi juteltua myös asioista jotka ovat hänen maailmaansa koskettaneet. =)
No siis: kun jotain menee ihmissuhteissa pieleen, molempien kohdalta voidaan löytää yksi tai useampi toimintatapa, joita noudattamalla ongelmaa ei olisi tullut. Eli vikaa on ikään kuin aina molemmissa.SingleMalt kirjoitti:Miten niin automaattisesti aina on vika itsessä?
Omalla kohdallani ainoa virhe oli se, ettää lähdin leikkiin naisen kanssa joka pompotteli 2 muuta miestä samaan aikaan, ja joka tuli ilmi vasta seurustelun päätyttyä. Mitä ihmettä tuossa olisi enää voinut tehdä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi vatvoa??
Ihan vain pointtina: Vikaa ei aina ole molemmissa.EveryWoman kirjoitti:No siis: kun jotain menee ihmissuhteissa pieleen, molempien kohdalta voidaan löytää yksi tai useampi toimintatapa, joita noudattamalla ongelmaa ei olisi tullut. Eli vikaa on ikään kuin aina molemmissa.SingleMalt kirjoitti:Miten niin automaattisesti aina on vika itsessä?
Omalla kohdallani ainoa virhe oli se, ettää lähdin leikkiin naisen kanssa joka pompotteli 2 muuta miestä samaan aikaan, ja joka tuli ilmi vasta seurustelun päätyttyä. Mitä ihmettä tuossa olisi enää voinut tehdä ja miksi tuollaista asiaa pitäisi vatvoa??
Sun tapauksessa olisi voinut olla hyödyllistä miettiä miksi naisella oli muitakin miehiä, miten et huomannut mitään outoa jo suhteen aikana (tai jo ennen sen alkua), ja miten vastaavilta tapauksilta voisi jatkossa välttyä.
No se riippuu siitä, millaisen allekirjoitusbonuksen pystyt järjestämään.NuoriDaavid kirjoitti: Voinko ruveta agentiksesi?
Siis miksi vitussa mä olisin tuolla vaivannut enempää päätäni? Muutaman hassun kuukauden pituisessa seurustelussa on kyse ihastumisesta, eikä missään nimessä oikeasta rakastumisesta. Olisi ollut eri asia, jos suhde olis kestänyt vuosia, jolloin se olisi jo oikeasti ollut rakkautta. Nyt koko touhu oli pelkkää pelleilyä, jolle oli erittäin helppo heittää hyvästit kun realiteetit avautuivat.EveryWoman kirjoitti: Sun tapauksessa olisi voinut olla hyödyllistä miettiä miksi naisella oli muitakin miehiä, miten et huomannut mitään outoa jo suhteen aikana (tai jo ennen sen alkua), ja miten vastaavilta tapauksilta voisi jatkossa välttyä.
Mulle kävi samoin ensimmäisen rakastumisen kanssa. Sitä ei paljon voinut analysoida, kun toinen ei puhua pukahtanut - ja sellaisessa tilanteessa ei tosiaan muuta ole tehtävissäkään kuin unohtaminen ja elämän jatkaminen. Samalla tajusin, että eipä kaveri ollut ajatuksiaan juuri jakanut suhteen aikanakaan. Sittemmin en ole toistanut samaa virhettä - seuraavat kumppanini ovat kaikki olleet enemmän tai vähemmän avointa lajia.Sheetlord kirjoitti:Oma käyttäytymismalli juontaa juurensa ihan murrosiän ensimmäiseen "isompaan rakastumiseen" joka tietenkin päätyi huonosti. Huomasin pian, että paras tapa tuhoon tuomitussa jutussa on vetäytyä asap, minimoida tappiot, miettiä vähän aikaa mitä hommassa meni pieleen, mitä kenties voidaan oppia.. ja jatkaa matkaa.
Noin sanovat yleensä ne, joilla ei ole asiasta omakohtaista kokemusta. Itse en tiedä ketään, jolla olisi.Itseanalyysissäkin voi mennä liian pitkälle.
Ei niin. On suositeltavaa kohdistaa resurssinsa merkityksellisten ja tärkeiden juttujen analysoimiseen.Ei jokaista mielenliikkua tarvitse analysoida puhki.
