Lomamatkaretostelua
Jos vihollista ei ole, se kaiketi pitää keksiä.elco kirjoitti:Kuten yo. pidemmästä tilityksestäni selviää niin kyseessä on aines, joka pitää omaa kansaansa muita huonompina.
Yleisesti ottaen kannatan itsekritiikkiä, mikä tarkoittaa, että olen kompetentimpi arvioimaan suomalaisten hyviä ja huonoja puolia, kuin jonkun muun "kansan". Itsekritiikkiä toivotaan tietysti muiltakin.
-
SikaMika
-
Mulli75
No näkyi äijillä muutakin actionia olevan joka ei ihan omasta tahdosta ollut käsikirjoituksessa. Nuo tuovat mukavan/yllättävän lisän reissuun ja samalla voi itse kuitenkin vaikuttaa matkan kulkuun jonkin verran mm. se bemarin raato, huijaava taksikuski, ja suljettu motari. Joskus voi käydä niin että pakki puuttuu kun umpikuja on edessä.Vadim kirjoitti:Voisitte oikeastaan jatkaa tuota lomamatkaretosteluanne. On aina niin kiinnostavaa kuulla, kuinka ryypättiin, nussittiin ja tapeltiin.
-
elco
Päivä 8.
Aamukymmeneltä hotelliaamiainen huiviin ja konkkaamaan pirun kipeillä jaloilla bemarille, joka kaikeksi yllätykseksi edelleen seisoi paikallaan Pestiläisen sillan alla.
Eikun rattiin ja pudottamaan kohti Krakovaa. Karttaan ei oltu taaskaan investoitu, joten pysähdyimme huoltiksella lukemassa sellaista ja ostamassa jääteetä - tätä ennen olimme turistikarttojen harhauttamina kuitenkin jo siirtyneet joen sille puolelle, joka oli osoittautuva vääräksi. Huoltiksella luetussa kartassa oli katkoviiva osoittamassa ilmeistä tunnelia, joten lähdimme syöttämään sitä kohti. Vitut se kuitenkaan valmis ollut ja kun jossain vaiheessa vielä valkeni, ettei Tonavan ylittäviä siltoja ollut joka kuusen juuressa niin nöyryyttävä kääntyminen takaisin ja vauhdin haku keskustasta oli tosiasia.
Oikea motari/maantie löytyikin ja selvisimme kertoimia vastaan Unkaristakin hengissä. Kokemukset Slovakiasta jäivät vähintäänkin pintapuolisiksi; pysähdyimme kahdesti kerran ostamaan sämpylää ja jääteetä (SikaMika onnistui jättämään luottokorttinsa tiskille, mutta joku rehellisyyden perikuva toimitti sen autolle ennen kuin ehdimme syöttää menemään) ja kerran kuselle. Laskettelukeskuksia oli matkalla kovasti, mikä yli 30 asteen lämmössä oli vähintäänkin hämmentävää. Tie mutkitteli ja matka eteni hitaasti.
Puolaan tullessa tien laatu heikkeni dramaattisesti, jolloin käväisi mielessä seuraavan legin - yhtä soittoa Krakovasta Riikaan - toteuttamiskelpoisuus. Ladattiin paikallisessa maaseutucambiossa ruutia (autokauppias oli kohteliaasti jättänyt minin osasuorituksena sileän 500€ setelin Pestin hotellihuoneen pöydälle, kun olimme kylpylässä) ja ammuin Krakovaan juoppojen kuorsatessa kuorossa.
Krakovassa oli 37 astetta lämmintä ja muutenkin paikka vaikutti oikein viihtyisältä, pero había muy turistico. Olo tuntui vaffalta edellisen 24h täydellisen juomattomuuden jälkeen ja nälkä oli hirvittävä. Joku meksikolainen piffipaikka löytyi, mistä saatiin kaljat, shotit ja kunnon lihaniitit. Siitä sitten hyppimään baareja, ennen puolta yötä hostelliin suihkuun ja kataloogin osoittamaan maanantai-illan kuumimpaan menomestaan. Kansainväliset pleijerit pääsivät tietysti suoraan sisään, mutta karu kalju poke oli sitä mieltä, että meillä pitää olla invitation. Olimme vieläpä niin noviiseja, ettemme ymmärtäneet tarjota rahaa, joten päädyimme jatkamaan baarien hyppimistä.
Teimme uuden iskun vähän ennen yhtä ja sillä kertaa sisäänpääsy onnistui invitationeitta. Kaikki muut pokailivat ja minä vaan join.
Aamukymmeneltä hotelliaamiainen huiviin ja konkkaamaan pirun kipeillä jaloilla bemarille, joka kaikeksi yllätykseksi edelleen seisoi paikallaan Pestiläisen sillan alla.
Eikun rattiin ja pudottamaan kohti Krakovaa. Karttaan ei oltu taaskaan investoitu, joten pysähdyimme huoltiksella lukemassa sellaista ja ostamassa jääteetä - tätä ennen olimme turistikarttojen harhauttamina kuitenkin jo siirtyneet joen sille puolelle, joka oli osoittautuva vääräksi. Huoltiksella luetussa kartassa oli katkoviiva osoittamassa ilmeistä tunnelia, joten lähdimme syöttämään sitä kohti. Vitut se kuitenkaan valmis ollut ja kun jossain vaiheessa vielä valkeni, ettei Tonavan ylittäviä siltoja ollut joka kuusen juuressa niin nöyryyttävä kääntyminen takaisin ja vauhdin haku keskustasta oli tosiasia.
Oikea motari/maantie löytyikin ja selvisimme kertoimia vastaan Unkaristakin hengissä. Kokemukset Slovakiasta jäivät vähintäänkin pintapuolisiksi; pysähdyimme kahdesti kerran ostamaan sämpylää ja jääteetä (SikaMika onnistui jättämään luottokorttinsa tiskille, mutta joku rehellisyyden perikuva toimitti sen autolle ennen kuin ehdimme syöttää menemään) ja kerran kuselle. Laskettelukeskuksia oli matkalla kovasti, mikä yli 30 asteen lämmössä oli vähintäänkin hämmentävää. Tie mutkitteli ja matka eteni hitaasti.
Puolaan tullessa tien laatu heikkeni dramaattisesti, jolloin käväisi mielessä seuraavan legin - yhtä soittoa Krakovasta Riikaan - toteuttamiskelpoisuus. Ladattiin paikallisessa maaseutucambiossa ruutia (autokauppias oli kohteliaasti jättänyt minin osasuorituksena sileän 500€ setelin Pestin hotellihuoneen pöydälle, kun olimme kylpylässä) ja ammuin Krakovaan juoppojen kuorsatessa kuorossa.
Krakovassa oli 37 astetta lämmintä ja muutenkin paikka vaikutti oikein viihtyisältä, pero había muy turistico. Olo tuntui vaffalta edellisen 24h täydellisen juomattomuuden jälkeen ja nälkä oli hirvittävä. Joku meksikolainen piffipaikka löytyi, mistä saatiin kaljat, shotit ja kunnon lihaniitit. Siitä sitten hyppimään baareja, ennen puolta yötä hostelliin suihkuun ja kataloogin osoittamaan maanantai-illan kuumimpaan menomestaan. Kansainväliset pleijerit pääsivät tietysti suoraan sisään, mutta karu kalju poke oli sitä mieltä, että meillä pitää olla invitation. Olimme vieläpä niin noviiseja, ettemme ymmärtäneet tarjota rahaa, joten päädyimme jatkamaan baarien hyppimistä.
Teimme uuden iskun vähän ennen yhtä ja sillä kertaa sisäänpääsy onnistui invitationeitta. Kaikki muut pokailivat ja minä vaan join.
Viimeksi muokannut elco, 29.07.2007 21:45. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
SikaMika
-
elco
-
SikaMika
No joku vitun persenaama kumminkin. Näytätte kaikki niin samannäköisiltä humalassa.elco kirjoitti:Tsot. Sekoitat minut kaimaasi, fucking panettelija.SikaMika kirjoitti:elco kirjoitti:Päivä 8.
join.
Meiltä kysyttiin paperit yhden Menomestan ovella. Elcolla ei ollut mukana, pääsi säälistä sisään meidän muiden siivellä.
-
elco
Päivä 9.
Vähän kankkusta, mutta se ei voinut estää matkan historiaosuutta. Lähdimme syöttämään kohti Oswiecimiä, joka tunnettanee paremmin saksankielisellä nimellään Auschwitz.
Kyltityksen sekavuuden vuoksi osuimme ensiksi kakkosleiriin eli Birkenauhun. Mestan skaala oli tajunnanräjäyttävä eikä se oikein kuvista selviä, mutta jotain voi ehkä saada tästä irti: Ympäroity blokki näkyy entisöitynä galleriakuvassa. Yksi parakki veti 400 vankia vieri vieressä oleviin kolmikerroksisiin sänkyihin. Koko kompleksi söi toista sataa tuhatta vankia, mutta noin 75% sisääntulijoista tapettiin kaasukammioissa heti. Bodycount arvioidaan noin 1,2 miljoonaksi. Tehokkaimpina päivinä tapettiin 20000 ihmistä. Galleriakuva on otettu päätornista, jonka alla olevasta "kuoleman portista" junarata tuli leiriin sisään. Galleriakuvan parakkien takana olevat tökkelit ovat parakkien savupiippuja, joita oli likipitäen silmänkantamattomiin. Portin sisäpuolella olleen muistoseppeleen näkeminen jotenkin konkretisoi lukuja ja kosketti enemmän kuin statistiikka.
Pääleiri oli sitten ihan erilainen. Arbeit macht frei -portti ja tiiliparakit eivät Birkenaun jälkeen tehneet kummempaa vaikutusta. Pirusti turisteja. Ykkösleirissä oli harjoitusversio kaasukammiosta ja krematoriosta, missä tapettiin vain(?) joku kymmenen tuhatta ihmistä. Birkenau oli tehdas, pääleiri vain verstas. Pääleirin parakeissa oli kaikenmoisia näyttelyitä ja todistekappaleita, jotka hämmensivät, koskettivat ja turruttivat. Vankilablokin tukehdutus-, nälkäännäännyttämis- ja seisomasellit ynnä seinä, jota vastaan teloitukset ampumalla suoritettiin, pistivät miettimään pahuutta.
Vaikka Hitler oli Stalinin ja Maon rinnalla kuitenkin vain pahainen nousukas niin Auschwitz-Birkenauta teollistetumpaa viattomien ihmisten teurastaminen ei taida olla ollut. Pol Pot yritti kai pistää kuoleman kentillä kanssa kampoihin. On ällistyttävää, että on olemassa eläviä ihmisiä, jotka ovat kokeneet natsien keskitysleirit. Oma elämä kun on käsittämätöntä luksusta ilman nälkää, tauteja, sortoa, väkivaltaa tai kurjuutta minkäänlaista. Finnairilla pääsee suoraan Krakovaan pitkäksi viikonlopuksi. Oswiecimiin pääsee Krakovasta helposti. Kannattaa käydä.
---
Krakovassa otettiin kännit ja mentiin kataloogin osoittamaan tiistai-illan kuumimpaan menomestaan. Ei tapahtunut mitään järin mainittavaa.
Vähän kankkusta, mutta se ei voinut estää matkan historiaosuutta. Lähdimme syöttämään kohti Oswiecimiä, joka tunnettanee paremmin saksankielisellä nimellään Auschwitz.
Kyltityksen sekavuuden vuoksi osuimme ensiksi kakkosleiriin eli Birkenauhun. Mestan skaala oli tajunnanräjäyttävä eikä se oikein kuvista selviä, mutta jotain voi ehkä saada tästä irti: Ympäroity blokki näkyy entisöitynä galleriakuvassa. Yksi parakki veti 400 vankia vieri vieressä oleviin kolmikerroksisiin sänkyihin. Koko kompleksi söi toista sataa tuhatta vankia, mutta noin 75% sisääntulijoista tapettiin kaasukammioissa heti. Bodycount arvioidaan noin 1,2 miljoonaksi. Tehokkaimpina päivinä tapettiin 20000 ihmistä. Galleriakuva on otettu päätornista, jonka alla olevasta "kuoleman portista" junarata tuli leiriin sisään. Galleriakuvan parakkien takana olevat tökkelit ovat parakkien savupiippuja, joita oli likipitäen silmänkantamattomiin. Portin sisäpuolella olleen muistoseppeleen näkeminen jotenkin konkretisoi lukuja ja kosketti enemmän kuin statistiikka.
Pääleiri oli sitten ihan erilainen. Arbeit macht frei -portti ja tiiliparakit eivät Birkenaun jälkeen tehneet kummempaa vaikutusta. Pirusti turisteja. Ykkösleirissä oli harjoitusversio kaasukammiosta ja krematoriosta, missä tapettiin vain(?) joku kymmenen tuhatta ihmistä. Birkenau oli tehdas, pääleiri vain verstas. Pääleirin parakeissa oli kaikenmoisia näyttelyitä ja todistekappaleita, jotka hämmensivät, koskettivat ja turruttivat. Vankilablokin tukehdutus-, nälkäännäännyttämis- ja seisomasellit ynnä seinä, jota vastaan teloitukset ampumalla suoritettiin, pistivät miettimään pahuutta.
Vaikka Hitler oli Stalinin ja Maon rinnalla kuitenkin vain pahainen nousukas niin Auschwitz-Birkenauta teollistetumpaa viattomien ihmisten teurastaminen ei taida olla ollut. Pol Pot yritti kai pistää kuoleman kentillä kanssa kampoihin. On ällistyttävää, että on olemassa eläviä ihmisiä, jotka ovat kokeneet natsien keskitysleirit. Oma elämä kun on käsittämätöntä luksusta ilman nälkää, tauteja, sortoa, väkivaltaa tai kurjuutta minkäänlaista. Finnairilla pääsee suoraan Krakovaan pitkäksi viikonlopuksi. Oswiecimiin pääsee Krakovasta helposti. Kannattaa käydä.
---
Krakovassa otettiin kännit ja mentiin kataloogin osoittamaan tiistai-illan kuumimpaan menomestaan. Ei tapahtunut mitään järin mainittavaa.
-
NuoriDaavid
Voisiko kyse olla tästä :"olen kompetentimpi arvioimaan suomalaisten hyviä ja huonoja puolia, kuin jonkun muun "kansan".Vadim kirjoitti: Valitettavasti mieskulttuuriamme leimaavat fyysisyys ja vihamielisyys useimpia intellektuaalisia aktiviteetteja kohtaan, ja tämä sitten näkyy sivistymättömyytenä.
Ts. tunnet suomalaiset parhaiten.
Muissa maissa ollessasi olet viettänyt suurimman osan ajastasi paikallisen intelligentsian parissa ja luulet, että muukin posse on samanlaista?
Suomesta sen sijaan muistat, kuinka Mika yläasteella heitti koulureppusi ojaan.
Mielenkiitoista, objektiivista, perspektiiviä tarjoaa
Pisa-tutkimus
-
SikaMika
-
elco
Ei se ole noin helppoa - onhan Vadim viettänyt Suomessakin suurimman osan ajastaan KVMPR:ssä. Afganistanissa naisviha lienee arkipäivää ja brutaalia väkivaltaa esiintynee Suomea enemmän. Ranskassa autot palavat heti, kun etniset moniosaajat saavat pienintäkään aihetta pistää ranttaliksi; täysin kielitaidoton kantaväestö puolestaan ainoastaan ajaa kännissä ja kuvittelee johtavansa Eurooppaa.NuoriDaavid kirjoitti: Muissa maissa ollessasi olet viettänyt suurimman osan ajastasi paikallisen intelligentsian parissa ja luulet, että muukin posse on samanlaista?
Olen monasti miettinyt, mistä tuo oman viiteryhmän väheksyntä kumpuaa. Suomi on verraten siisti, turvallinen ja valtiona hyvin käyttäytyvä. Kansa on koulutettua, nöyrää ja vähään tyytyväistä. Infra on kertakaikkista maailmanluokkaa ja kansantalous terve.
Mutta ei. Lukuunottamatta tätä hypermystistä eliittiä rankkaamme pahnan pohjimmaiseksi kauaksi talibanien perään. Olen tässä yrittänyt udella tämän eliitin elintavoista ja motiiveista, mutta ilmeisesti turhaan. Tokihan olisi mielenkiintoista saada tietää tämän eliitin demografiasta enemmänkin - kuten mitä he tekevät työkseen ja mikä on heidän kontribuutionsa halveksumalleen yhteiskunnalle - mutta liikkeelle voisi ihan vaan lähteä siitä, miten he viettävät aikaansa. Olisiko esim. pointteria jonkun tälläisen erikoismiehen blogiin, jos he nyt rahvaan luettavia blogeja edes pitävät.
Viimeksi muokannut elco, 30.07.2007 16:39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Älä rupee kuule. Lennonjohdossa istuskellessa ihmisten seuraaminen on parhaina päivinä saletisti viihdyttävämpää ku joku kuiva taidepläjäys.Vadim kirjoitti:Tullessani tuossa taannoispäivänä lentokentältä törmäsin Kurvin kohdalla melko hämmentävään näkyyn - useimmat vastaantulijat olivat ilmiselvässä laitamyötäisessä, muutama oli talon seinustalla urinadilla ja olipa jokunen sammahtanut kadullekin. Yhtäkkiä Afganistan alkoi tuntua sivistysmaalta.
Just vähän aikaa sit saatiin seurata terassilta jonkun punkkarimuijan ja jonkun Mikon intohimoista flaidista, maitopurkit vaan lenteli, oltiinkin saman seurueen kanssa jo jokunen päivä (vuosi) ryypätty eikä oikein ollu enää juteltavaa.
Kerran istuttiin kaverin kanssa kaljalla ja kateltiin yhtä sammunutta äijää joka makas siinä metroaseman ovella pankkiautomaatin vieressä (sen jota ei enää ole).
Se kaveri lähti sitten nostamaan rahaa siihen automaatille, ja tällä äijällä soi puhelin.
Kun se oli jonkin aikaa soinu niin äijä havahtu ja vastas siihen,
"Nyt on vähän paha paikka, oon just tässä automaatilla."
Tais se vielä jonkin aikaa siinä ottaa lepoo ennen ku vartijat hoksas sen.
Humalaisten tienylitys yritykset on myös joskus ihan ratkiriemukkaita, kuten myös vartijoiden yritykset puuttua näiden ikuisen vapun aukion vakinotkujien yleisellä paikalla ryyppäämiseen.
Halutessaan ketteriä ne vanhatikin äijät kun on kyse siitä että pitäis pullostaan luopua.
-
sivustahuutaja
- Kitisijä
- Viestit: 7640
- Liittynyt: 15.08.2005 0:29
Osaa ne sammakot välillä äityä itsekin väkivaltaisiksi:elco kirjoitti:Ranskassa autot palavat heti, kun etniset moniosaajat saavat pienintäkään aihetta pistää ranttaliksi; täysin kielitaidoton kantaväestö puolestaan ainoastaan ajaa kännissä ja kuvittelee johtavansa Eurooppaa.
http://www.mtv3blogi.com/kolmevarttia/?p=260
Odotellen innolla koska ranska saa naispresidentin. Luulisi olevan ihan luonnollinen juttu kun tämä metsäkansakin on saanut moisen aikaan ja ihan suoralla kansanäänestyksellä, kahteen kertaan.
Oma näkemykseni on, että suomessa ollaan pinnallisesti juntteja (osittain ohan vain ylpeyttään), mutta pohjimmiltaan on vaikea keksiä kovin montaa liberaalimpaa ja suvaitsevampaa kansaa. Muualla taas pinta näyttää usein siloisammalta, mutta kun ryhdytään etsimään vaikka naispressoja, homoliittoja ja matalia organisaatioita, niin aika nopeasti se pinta paljastuu pelkäksi lässytykseksi.
Rähinäviina on suomen suurin yksittäinen ongelma. Jonkun pitäisi opettaa suomalaiset juomaan iloisemmin.
-
Tix
Kyse on melko lailla Irlantilaisten osalta ilmoitusherkkyydestä. Siellä on samantyyppiset juomatavat ja paikalliseen äijäkulttuuriin kapakkanahistelu ja tappelukset kuuluvat melkein lauantaihupina. Poliisille ei ilmoiteta ja jos ilmoitetaan, niin se ei juuri selvitä. Henkirikosten osalta taas Irlannissa on niin, että esim. huumejengit ammuskelet toisiaan ja viattomia sivullisia siinä ohella Dublinin kaduilla, mutta Suomessa kotioloissa tapahtuvat ammuskelu- ja puukotustapot ovat tavallisia. Meillä on erittäin paljon luvallisia aseita suhteessa muihin Euroopan maihin.NuoriDaavid kirjoitti:Yksi selvä (huomaa vitsi) ongelma suomessa on: känniväkivalta.
Hiljakkoisen uutisen mukaan suomi on länsieuroopan väkivaltaisin maa.
Kummasti muuten tuo väkivaltaisuus näyttää vaihtelevan: Irlannissa on hyvin rauhaisaa, Skotlannissa tilanne taas on melkein sama kuin suomessa.
-
SikaMika
Rauhaisaa ja rauhaisaa. Mihinkään baaritappeluihin en maassa koskaan törmännyt, mutta ihan sivistyneenä arvauksena voin heittää korkean alkoholinkulutuksen korreloivan jotenkin kotiväkivallan kanssa, varsinkin kun maa on (erityisesti ennen EU:lta kupattua rahaa) aina ollut jokseenkin köyhä.NuoriDaavid kirjoitti:Irlannissa on hyvin rauhaisaa
Dublinin kaduilla ei siis tarvitse pelätä humalaisia. Turvattomia niistä tekevät, kuten Tix mainitsikin, huumekaupan osapuolet. Kovat huumeet ovat kaupungilla todellinen riesa, joiden lieveilmiöihin valitettavasti törmää jos vain viitsii poistua hieman Crafton Streetin ja turistirysien ulkopuolelle.
-
elco
Päivä 10.
Pahin kankkunen reissulla. Vaihdettiin hostellia aukion toiselle puolelle, kun orkkishostellin ikkunan alla terrorisoi viulu-hanuriduo. Mäkkiin syömään ja olihan siinä burgerissa puremista. Tilanne oli niin paha, että kun B-tiimi lähti kaupunkikierrokselle niin menin nukkumaan huoneeseen.
Heräisin, ja kun olo tuntui vaffemmalle niin könysin aukion laidalle kaljalle. Gubbet saapuivat hotlalle ja päättivät mennä nukkumaan - paitsi Sikamika, joka päätti lähteä Wieniin tmv.
Edellisenä päivänä oli kekattu, että Long Island Ice Tea toimii ehkä parhaiten, koska GT närästää, kalja ei tunnu missään ja shoteista lähtee ääni. Kun gubbet heräsivät menimme terassille ja tilasimme likipitäen täysin kielitaidottomalta tarjoilijalta LIIT:it ja vedet (oli edelleen pirullisen kuuma). Tilaus kesti ja kesti. Aivoon iski kauhu, että perkele, jos se tuo Liptonin jääteet ja vedet. Mainitsin tästä tiimille, minkä jälkeen kaikki olivat niin paniikissa, ettei kukaan pystynyt puhumaan. Ja tietty sieltä, saatana, tuli Liptonit. Jätimme vastalauseen ja kun pitkää saarta ei kuulemma ollut tarjolla niin tilasimme vodkat. Niissäkin meni tolkuttoman kauan. Tiimin moraali oli katkeamispisteessä, kun reilun puolen tunnin terassipäåivystyksen jälkeen shotit saapuivat.
Siitä sitten kataloogin rummuttamaan keskiviikon kuumimpaan menomestaan. Paikka oli hyvin ilmastoitu (harvinaista Krakovassa), täysin tyhjä ja soitti helvetillisellä volyymillä jotain räppiä. Tilanne oli kestämätön, joten yritimme toistaa jääteetilauksen. Baarimikolla olikin sitten aika typerryttävä visio siitä, miten myrkky keitetään: gubbe pisteli lorotellen vodkaa, giniä ja rommia ilman minkäänmoisia pidäkkeitä. Tequilan ja Cointreaun se sentään mittasi - shottilasilla. Ehkä 3dl lasiin tuli 0,5 dl jäätä, 2dl viinaa ja 0,5dl kokista. Mietittiin, että pystyyköhän tuota edes juomaan, mutta sehän oli oikein hyvää. Vedettiin ekat. Alkoi känniä pukkaamaan. Nolla haki toiset. Vedettiin nekin. Uusi gubbe haki kolmannet. Puolessa välissä kolmansia lähdin vessaan ja huomasin taas gravitaation väkevöityneen. Kun neljänsiä alettiin tilaamaan niin hyppäsin kelkasta pois miettien, mihin gubbet ne oikein kaatavat.
Loppuillasta on hajanaisia muistikuvia: nolla sai kolmenkympin kriisin, mikä oli aika hyvin, kun se on 35v. T-paitani selässä oli joku numero; havahduin, kun selkää sivellään ja kääntyessäni katsomaan hämmentävä honkkeli hymyilee ja sanoo jotain sormi ojossa. Siirryin seisomaan selkä seinää vasten.
Seuraavana päivänä olisi edessä 1100km täysin paskoja teitä.
Pahin kankkunen reissulla. Vaihdettiin hostellia aukion toiselle puolelle, kun orkkishostellin ikkunan alla terrorisoi viulu-hanuriduo. Mäkkiin syömään ja olihan siinä burgerissa puremista. Tilanne oli niin paha, että kun B-tiimi lähti kaupunkikierrokselle niin menin nukkumaan huoneeseen.
Heräisin, ja kun olo tuntui vaffemmalle niin könysin aukion laidalle kaljalle. Gubbet saapuivat hotlalle ja päättivät mennä nukkumaan - paitsi Sikamika, joka päätti lähteä Wieniin tmv.
Edellisenä päivänä oli kekattu, että Long Island Ice Tea toimii ehkä parhaiten, koska GT närästää, kalja ei tunnu missään ja shoteista lähtee ääni. Kun gubbet heräsivät menimme terassille ja tilasimme likipitäen täysin kielitaidottomalta tarjoilijalta LIIT:it ja vedet (oli edelleen pirullisen kuuma). Tilaus kesti ja kesti. Aivoon iski kauhu, että perkele, jos se tuo Liptonin jääteet ja vedet. Mainitsin tästä tiimille, minkä jälkeen kaikki olivat niin paniikissa, ettei kukaan pystynyt puhumaan. Ja tietty sieltä, saatana, tuli Liptonit. Jätimme vastalauseen ja kun pitkää saarta ei kuulemma ollut tarjolla niin tilasimme vodkat. Niissäkin meni tolkuttoman kauan. Tiimin moraali oli katkeamispisteessä, kun reilun puolen tunnin terassipäåivystyksen jälkeen shotit saapuivat.
Siitä sitten kataloogin rummuttamaan keskiviikon kuumimpaan menomestaan. Paikka oli hyvin ilmastoitu (harvinaista Krakovassa), täysin tyhjä ja soitti helvetillisellä volyymillä jotain räppiä. Tilanne oli kestämätön, joten yritimme toistaa jääteetilauksen. Baarimikolla olikin sitten aika typerryttävä visio siitä, miten myrkky keitetään: gubbe pisteli lorotellen vodkaa, giniä ja rommia ilman minkäänmoisia pidäkkeitä. Tequilan ja Cointreaun se sentään mittasi - shottilasilla. Ehkä 3dl lasiin tuli 0,5 dl jäätä, 2dl viinaa ja 0,5dl kokista. Mietittiin, että pystyyköhän tuota edes juomaan, mutta sehän oli oikein hyvää. Vedettiin ekat. Alkoi känniä pukkaamaan. Nolla haki toiset. Vedettiin nekin. Uusi gubbe haki kolmannet. Puolessa välissä kolmansia lähdin vessaan ja huomasin taas gravitaation väkevöityneen. Kun neljänsiä alettiin tilaamaan niin hyppäsin kelkasta pois miettien, mihin gubbet ne oikein kaatavat.
Loppuillasta on hajanaisia muistikuvia: nolla sai kolmenkympin kriisin, mikä oli aika hyvin, kun se on 35v. T-paitani selässä oli joku numero; havahduin, kun selkää sivellään ja kääntyessäni katsomaan hämmentävä honkkeli hymyilee ja sanoo jotain sormi ojossa. Siirryin seisomaan selkä seinää vasten.
Seuraavana päivänä olisi edessä 1100km täysin paskoja teitä.
Takana reilun parin viikon roadtrip lähinnä Itä-Euroopan puolella. Reittinä: Helsinki-Tallinna (superfastilla) ekaksi yöksi Riikaan. Riikasta Vilnaan seuraavaksi yöksi siitä Varsovaan ja jatko Krakovaan pariksi päiväksi. Krakovasta Slovakian läpi Budapestiin missä pari yötä. Siitä sitten Viiniin missä yhden yön stoppi ja seuraavaksi Prahaan Kutna Horan kautta kolmeksi yöksi. Viimeisenä etappina Berliini missä kolme yötä ja paluu superfastilla Rostockista Helsinkiin.
En nyt jaksa tarkemmin selitellä eri mestoista. Elco näköjään pyörinyt samoilla nurkilla, joten pitänee lueskella noita viimeaikojen postauksia.
En nyt jaksa tarkemmin selitellä eri mestoista. Elco näköjään pyörinyt samoilla nurkilla, joten pitänee lueskella noita viimeaikojen postauksia.
-
Storia
SikaMika kirjoitti:Dublinin kaduilla ei siis tarvitse pelätä humalaisia. Turvattomia niistä tekevät, kuten Tix mainitsikin, huumekaupan osapuolet. Kovat huumeet ovat kaupungilla todellinen riesa, joiden lieveilmiöihin valitettavasti törmää jos vain viitsii poistua hieman Crafton Streetin ja turistirysien ulkopuolelle.NuoriDaavid kirjoitti:Irlannissa on hyvin rauhaisaa
terveisia taalta Dublinista! Kuudennella aistillani spottaan narkin satojen metrien paasta, enka toistaiseksi ole viela bongannut kuin yhden kahden paivan ja kymmenien kilometrien talsimisen jalkeen. Taytyy siis ilmeisesti vaeltaa todella syvalle laitakaupungille tormatakseen naihin "inhotuksiin" ja tunteakseen olonsa turvattomaksi..Mahtava meininki btw. Neljan tahden hotelli lohkesi 60 eur. yo ja aivan Trinity Collegen ja kulttuuri kulmien vieresta.
Nyt menen yytsimaan Book of Kellsia.
-
Haemaeraemies
- Kitisijä
- Viestit: 3484
- Liittynyt: 14.08.2005 18:34
Kävin heinäkuun alussa tutusmassa iloiseen Amsterdamiin.
Loistava paikka, ei pääse mihinkään. Arkkitehtuuri rulestaa suuresti , persoonallisia taloja jotka ovat vinossa milloin mihinkin suuntaan ja joihin on taiteiltu ihme lisärakennusta katolle tai vähintää mielenkiintoinen väritys, jota tehdessä ei ole paniikin riivatessa tuijotettu naapurin talon värejä ja kopioitu sitä miettien ettei vaan häiritse ympäristöä väreillään.
Ikkunat oli hiton isoja kaikissa taloissa,mistä tykkäsin aivan suunattomasti. Paljon avoimempi tunnelma kun ikkunat ei ole sellaisia postimerkin kokoisia ja verhotettu niin ettei voi olla varma asuuko talossa edes kukaan. Se avoimuuden tunne mikä oli läsnä , kun näki ihmisten keittiöihin ja olohuoneisiin kadulla kävellessä, eikä silti tuntunut että kyylätään tai itse kyyläisi jotain.
Liikkuminen onnistui hyvin,pyörätiet kattavampia kuin autoille tarkoitettu. Keskustassa pääsee kävelleen joka paikkaan ja vähän kauemmaskin, mutta kannattaa olla tarkkana, jää helposti pyörän alle jos heiluu suomalaiseen tuttuun tyyliin jalkakäytävä-pyöräkäytävä akselia. Poliisit ajaa skoottereilla, kaikki ajaa ilman kypärää ja autoissa ei koskaan valoja.Pientä kulttuurishokkia oli aluksi muutaman kohdan kanssaa.
Red Light District...no se oli aika RLD. Pornokauppoja,smart shoppeja, pari coffee shoppia,pornokauppa,rafla,baari, matkamuistomyymälöitä joka näyttää enemän piippukaupalta ja smartshopilta,mutta hyllystä löytyy myös sitä aivan kaikkea turistisälää.
Mutta,eräs asia mikä laittoi suomipojan hämmennyksiin,oli ikkunoissa ammattiaan harjoittavien naisten taso. Suomessa tottunut että huorat on ulkonäöllisesti sitä luokkaa ettei niistä mitään kukaan voi maksaa,mutta ei tuolla. Ikkunasta löytyi sellaista beibeä että suomessa ei kadulta meinaa bongaa samanlaista. Ja tarjonta oli kohdallaan, siellä oli kyllä kaikille kaikkea. En käyttänyt palveluita vaan ns ikkunashoppailin
Coffee shopit oli ...vaihtelevan laatuisia. Muutamat mestat oli tosi turistinkynytys paikkoja, sen huomasin kyllä aika nopeasti jo ovelta vilkaisemalla. Kun itse Amsterdamissa on sellaiset + 300 coffee shoppia,on kilpailua jo sen verran , että mikä tahansa räkäisin viritys ei pitkälle selviä.
Muutaman oman suosikin voisin mainita:
Rojkerij-ketju: jokaisessa Rojkerissa oli erittäin miellyttävä henkilökunta, diileri oli asiantunteva ja joustava.Sisustus erittäin yksityiskohtaista ja polttot järkevän hintaisia ja laadukkaita.Erityispisteet kaakaosta ja 8,5e/g nepal creamista. Nam nam
Amnesia: Enemän paikallisten mesta, koska ihan vähän syrjässä keskustassa. Reissun parhaat milkshaket löytyi tuolta,tuntui että olisi syönyt oikean aterian kun sellaisen hoiteli. Suomea puhuva diileri, kivat kahvilan tytöt , tosi hieno sisustus, lautapelejä, volcano ja puhtaita piippuja pyynnöstä. Reissun paras kukka tuli täältä vastaan, Amnesia haze 11,5e/g.
Barneys-ketju: Omistaa myös Amnesian eli, samat työntekijät ja sama meny ku Amnesiassa. Vähän enemän turistikohde keskeisen sijainnin takia.Pyörittää myös Barneys breakfast baria coffeeshopin viereisessä ovessä.
Dampkring ( entinen Pink Floyd) : kolme kerroksinen coffee shop,jossa on aina tilaa istua. Saa myös "oikeaa" syötävää perusjuomien lisäksi. Loistava polttomeny niin kukan kuin hassanin osalta. Riffmanin luomuhasis oli erittäin herkullista , suosittelen lämpimästi. Halvin oli 7,5e/g joka oli hintaansa nähden todella loistava poltto, ja kallein oli 14,5e/g mikä sitten oli jotain aivan omaa luokkaansa.
Mitähän vielä... Turvallisen oloinen kaupunki kun tajusi pysyä poissa pienemiltä metrin levyisiltä pimeiltä kujilta , jotka on mustien miesten kansoittamia. Mutta ei mitään ongelmia ollut missää vaiheessa. Jostain kanaalin kupeesta tai hotellin edustalta saattaa kuulua jotain perinteisiä "psst cocainextacy" myyntipuheita, mutta niistä pääsee helposti eroon, eivätkä ole mitenkään uhkaavia.
Amsterdamin eläintarha oli aivan loistava paikka, missään en ole niin läheltä päässyt eläimiä pällistelemään. Aluea on hyvänkokoinen ja hyvin toteutettu kävelyn ja kulkemisen kannalta, sekä eläinten tilat vaikuttivat monipuolisilta. Taisi maksaa 16 euroa aikuiselta, joka oli ihan naurettava sijoitus siihen nähden että mitä sieltä jäi käteen.
Aikuisten huvipuisto ehdottomasti tuo kaupunki. Hauskaa kun vallitseva mentaliteetti on se " tee mitä tahdot kunhan et häiritse meitä" ja se pätee melkein kaikkeen. Suosittelen vilpittömästi perehtymistä.
Loistava paikka, ei pääse mihinkään. Arkkitehtuuri rulestaa suuresti , persoonallisia taloja jotka ovat vinossa milloin mihinkin suuntaan ja joihin on taiteiltu ihme lisärakennusta katolle tai vähintää mielenkiintoinen väritys, jota tehdessä ei ole paniikin riivatessa tuijotettu naapurin talon värejä ja kopioitu sitä miettien ettei vaan häiritse ympäristöä väreillään.
Ikkunat oli hiton isoja kaikissa taloissa,mistä tykkäsin aivan suunattomasti. Paljon avoimempi tunnelma kun ikkunat ei ole sellaisia postimerkin kokoisia ja verhotettu niin ettei voi olla varma asuuko talossa edes kukaan. Se avoimuuden tunne mikä oli läsnä , kun näki ihmisten keittiöihin ja olohuoneisiin kadulla kävellessä, eikä silti tuntunut että kyylätään tai itse kyyläisi jotain.
Liikkuminen onnistui hyvin,pyörätiet kattavampia kuin autoille tarkoitettu. Keskustassa pääsee kävelleen joka paikkaan ja vähän kauemmaskin, mutta kannattaa olla tarkkana, jää helposti pyörän alle jos heiluu suomalaiseen tuttuun tyyliin jalkakäytävä-pyöräkäytävä akselia. Poliisit ajaa skoottereilla, kaikki ajaa ilman kypärää ja autoissa ei koskaan valoja.Pientä kulttuurishokkia oli aluksi muutaman kohdan kanssaa.
Red Light District...no se oli aika RLD. Pornokauppoja,smart shoppeja, pari coffee shoppia,pornokauppa,rafla,baari, matkamuistomyymälöitä joka näyttää enemän piippukaupalta ja smartshopilta,mutta hyllystä löytyy myös sitä aivan kaikkea turistisälää.
Mutta,eräs asia mikä laittoi suomipojan hämmennyksiin,oli ikkunoissa ammattiaan harjoittavien naisten taso. Suomessa tottunut että huorat on ulkonäöllisesti sitä luokkaa ettei niistä mitään kukaan voi maksaa,mutta ei tuolla. Ikkunasta löytyi sellaista beibeä että suomessa ei kadulta meinaa bongaa samanlaista. Ja tarjonta oli kohdallaan, siellä oli kyllä kaikille kaikkea. En käyttänyt palveluita vaan ns ikkunashoppailin
Coffee shopit oli ...vaihtelevan laatuisia. Muutamat mestat oli tosi turistinkynytys paikkoja, sen huomasin kyllä aika nopeasti jo ovelta vilkaisemalla. Kun itse Amsterdamissa on sellaiset + 300 coffee shoppia,on kilpailua jo sen verran , että mikä tahansa räkäisin viritys ei pitkälle selviä.
Muutaman oman suosikin voisin mainita:
Rojkerij-ketju: jokaisessa Rojkerissa oli erittäin miellyttävä henkilökunta, diileri oli asiantunteva ja joustava.Sisustus erittäin yksityiskohtaista ja polttot järkevän hintaisia ja laadukkaita.Erityispisteet kaakaosta ja 8,5e/g nepal creamista. Nam nam
Amnesia: Enemän paikallisten mesta, koska ihan vähän syrjässä keskustassa. Reissun parhaat milkshaket löytyi tuolta,tuntui että olisi syönyt oikean aterian kun sellaisen hoiteli. Suomea puhuva diileri, kivat kahvilan tytöt , tosi hieno sisustus, lautapelejä, volcano ja puhtaita piippuja pyynnöstä. Reissun paras kukka tuli täältä vastaan, Amnesia haze 11,5e/g.
Barneys-ketju: Omistaa myös Amnesian eli, samat työntekijät ja sama meny ku Amnesiassa. Vähän enemän turistikohde keskeisen sijainnin takia.Pyörittää myös Barneys breakfast baria coffeeshopin viereisessä ovessä.
Dampkring ( entinen Pink Floyd) : kolme kerroksinen coffee shop,jossa on aina tilaa istua. Saa myös "oikeaa" syötävää perusjuomien lisäksi. Loistava polttomeny niin kukan kuin hassanin osalta. Riffmanin luomuhasis oli erittäin herkullista , suosittelen lämpimästi. Halvin oli 7,5e/g joka oli hintaansa nähden todella loistava poltto, ja kallein oli 14,5e/g mikä sitten oli jotain aivan omaa luokkaansa.
Mitähän vielä... Turvallisen oloinen kaupunki kun tajusi pysyä poissa pienemiltä metrin levyisiltä pimeiltä kujilta , jotka on mustien miesten kansoittamia. Mutta ei mitään ongelmia ollut missää vaiheessa. Jostain kanaalin kupeesta tai hotellin edustalta saattaa kuulua jotain perinteisiä "psst cocainextacy" myyntipuheita, mutta niistä pääsee helposti eroon, eivätkä ole mitenkään uhkaavia.
Amsterdamin eläintarha oli aivan loistava paikka, missään en ole niin läheltä päässyt eläimiä pällistelemään. Aluea on hyvänkokoinen ja hyvin toteutettu kävelyn ja kulkemisen kannalta, sekä eläinten tilat vaikuttivat monipuolisilta. Taisi maksaa 16 euroa aikuiselta, joka oli ihan naurettava sijoitus siihen nähden että mitä sieltä jäi käteen.
Aikuisten huvipuisto ehdottomasti tuo kaupunki. Hauskaa kun vallitseva mentaliteetti on se " tee mitä tahdot kunhan et häiritse meitä" ja se pätee melkein kaikkeen. Suosittelen vilpittömästi perehtymistä.
Good human, but sometimes if needed, a bad citizen.
-
SikaMika
Euroopankiertueretostelua, päivät 10 ja 11:
Ysipäivän viimeisinä ja kymppipäivän ensimmäisinä tunteina törmäsin ennenkokemattomaan ilmiöön. Kun yleensä näissä useamman päivän seteissä ekan päivän jälkeen kaatamisen määrää rajoittaa ainoastaan tarjoilun hitaus, tuntui nyt että kaikki jäävettä vahvemmat juomat kihahtivat suoraan hattuun. Ysipäivänä olin juonut ehkä 6 ravintola-annosta, kun alkoi tuntumaan siltä että on pakko pitää taukoa jopa kaljan kittaamisessa. No, tulipahan halpa ilta.
Vähäisestä juomisesta huolimatta aamulla oli pahahko darra. McAamiainen tippui vaivoin alas, ja oli pakittaa ulos ollessamme pakkoshoppailemassa vaatteita vanhojen likaannuttua. Samaan syssyyn kävi ilmi, että seuraavaksi päiväksi kaavailtu siirtymiseni Wieniin oli paskojen aikataulujen vuoksi pakko aikaistaa kuluvalle illalle. Näin reissun viimeinen yhteinen ilta jäi viettämättä, en päässyt tekemään mitään niin repäisevää kuin vain autokauppiaat osaavat. Nopeat hyvästelyt hyvän dynamiikan omanneen seurueen kesken ja Sika had left the building. Edessä oli 8 tunnin busseilu kehnohkon fyysisen olotilan vallitessa.
Yö meni linjuriautossa. Bussi osoitti pieniä hajoilun merkkejä jo tunnin matkan jälkeen Katowicessä, olin jo tottunut taivaalta satavaan paskaan reissun alkupäivinä joten en osannut kuin nauraa kun kuulin matkan mahdollisesti tyssäävän siihen paikkaan. Paskat, auto alkoi kuin ihmeen kaupalla taas futaamaan, ja Sika was on the road again.
Nukuin uskoakseni koko matkan Tsekin läpi, joten Praha jäi näkemättä läpiajettunakin. Saavuttiin Wieniin puoli viiden aikaan aamulla, siitä lähimmän ottomaatin kautta taksiin ja hostellille, jossa ehdin nukkumaan muutaman tunnin ennen check outtia. Siitä aamusella uusi taksi alle ja uuteen hostelliin ja McAamiaisen kautta kaupungille suhaamaan turistibussilla ja jalkaisin/julkisilla (tällä kertaa olin ex-seurueen aiemmista törttöilyistä oppineena hankkinut kolmen päivän kuningaskortin julkisiin).
Illalla meno-oppaan suosittelemaan menomestaan, jonka piti pitää sisällään klubimeininkiä ja villiä pokaamista/dokaamista/mokaamista. Paikka oli todella syrjässä, ja sinne päästyäni totesin meiningin muistuttavan paljon enemmän hevipunk-festareita kuin klubbailua. Paskan myivät, totesin, mutta koska kyseisen musiikkityyli iskee allekirjoittaneeseen, päätin antaa paikalle mahdollisuuden. Parhaillaan ihan kulkevaa mättöä, mutta naisen saaminen mukaan tuolta oli yhtä epätoivoista kuin Gattacalla Varkaudessa. Myös viinanjuonti oli yhtä hankalaa jo aimmin mainitulla tavalla, jouduin lopettamaan "juopottelun" 3.5 oluttuopin jälkeen! Läksin soitantojen jälkeen vetämään, ja minuutin käveltyäni löysinkin sitten jo muualla retostellun kasinon. Rahat pois paikallisilta junteilta ja 400€ rikkaampana taksilla hostellin kuumuuteen kokeilemaan nukkumista.
Ysipäivän viimeisinä ja kymppipäivän ensimmäisinä tunteina törmäsin ennenkokemattomaan ilmiöön. Kun yleensä näissä useamman päivän seteissä ekan päivän jälkeen kaatamisen määrää rajoittaa ainoastaan tarjoilun hitaus, tuntui nyt että kaikki jäävettä vahvemmat juomat kihahtivat suoraan hattuun. Ysipäivänä olin juonut ehkä 6 ravintola-annosta, kun alkoi tuntumaan siltä että on pakko pitää taukoa jopa kaljan kittaamisessa. No, tulipahan halpa ilta.
Vähäisestä juomisesta huolimatta aamulla oli pahahko darra. McAamiainen tippui vaivoin alas, ja oli pakittaa ulos ollessamme pakkoshoppailemassa vaatteita vanhojen likaannuttua. Samaan syssyyn kävi ilmi, että seuraavaksi päiväksi kaavailtu siirtymiseni Wieniin oli paskojen aikataulujen vuoksi pakko aikaistaa kuluvalle illalle. Näin reissun viimeinen yhteinen ilta jäi viettämättä, en päässyt tekemään mitään niin repäisevää kuin vain autokauppiaat osaavat. Nopeat hyvästelyt hyvän dynamiikan omanneen seurueen kesken ja Sika had left the building. Edessä oli 8 tunnin busseilu kehnohkon fyysisen olotilan vallitessa.
Yö meni linjuriautossa. Bussi osoitti pieniä hajoilun merkkejä jo tunnin matkan jälkeen Katowicessä, olin jo tottunut taivaalta satavaan paskaan reissun alkupäivinä joten en osannut kuin nauraa kun kuulin matkan mahdollisesti tyssäävän siihen paikkaan. Paskat, auto alkoi kuin ihmeen kaupalla taas futaamaan, ja Sika was on the road again.
Nukuin uskoakseni koko matkan Tsekin läpi, joten Praha jäi näkemättä läpiajettunakin. Saavuttiin Wieniin puoli viiden aikaan aamulla, siitä lähimmän ottomaatin kautta taksiin ja hostellille, jossa ehdin nukkumaan muutaman tunnin ennen check outtia. Siitä aamusella uusi taksi alle ja uuteen hostelliin ja McAamiaisen kautta kaupungille suhaamaan turistibussilla ja jalkaisin/julkisilla (tällä kertaa olin ex-seurueen aiemmista törttöilyistä oppineena hankkinut kolmen päivän kuningaskortin julkisiin).
Illalla meno-oppaan suosittelemaan menomestaan, jonka piti pitää sisällään klubimeininkiä ja villiä pokaamista/dokaamista/mokaamista. Paikka oli todella syrjässä, ja sinne päästyäni totesin meiningin muistuttavan paljon enemmän hevipunk-festareita kuin klubbailua. Paskan myivät, totesin, mutta koska kyseisen musiikkityyli iskee allekirjoittaneeseen, päätin antaa paikalle mahdollisuuden. Parhaillaan ihan kulkevaa mättöä, mutta naisen saaminen mukaan tuolta oli yhtä epätoivoista kuin Gattacalla Varkaudessa. Myös viinanjuonti oli yhtä hankalaa jo aimmin mainitulla tavalla, jouduin lopettamaan "juopottelun" 3.5 oluttuopin jälkeen! Läksin soitantojen jälkeen vetämään, ja minuutin käveltyäni löysinkin sitten jo muualla retostellun kasinon. Rahat pois paikallisilta junteilta ja 400€ rikkaampana taksilla hostellin kuumuuteen kokeilemaan nukkumista.
-
SikaMika
Retostellaas nyt tämä reissu pakettiin:
Euroopankiertueretostelua, päivä 12.
Krapulaton herääminen. Lähdin McAaamiaisiin jokseenkin tympääntyneenä etsimään vaihtoehtoista murkinapaikkaa, jonka virkaa sai nyt toimittaa kaupungin keskustassa sijainnut italialaisravintola. Syödessäni sain tahtomattani oppitunnin amerikkalaisten ihmisten keskimääräisestä typeryydestä. Ensin minua ja henkilökuntaa lukuunottamatta tyhjään ravintolaan saapuu kolme jenkkipariskuntaa, jonka jokaisella naisedustajalla on tismalleen samanlainen, vitun typerän näköinen paita. Tyypeillä on lisäksi esittää typeriä kysymyksiä kyypparille, mutta heidän hölmöytensä pysyi vielä tyhmyyden rajoissa. Pankin räjäytti seuraavaksi sisään pamahtanut tyttö-trio, joiden aivopieruja kuunnellessani oli vaikeuksia pitää pokkaa. "How about this turkey? Is it like turkey? I mean, it is not beef or anything?" Voi vittu, ja sitten se muutenkin puoli-ilmaisten pöperöiden kulujen osittaminen takuulla oikein kunkin luottokortilta veloitettavaksi. Olin niin typertynyt noiden otusten idiotismista, että kävelin suoraan kadun toisella puolella olleeseen matkatoimistoon ja varasin itselleni seuraavaksi päiväksi puolipäiväreissun Bratislavaan.
Muuten päivä meni kaupunkia ihmetellessä. Puoli kasin maissa illalla mule onnistuttiin myymään kadulla lippu Wienin filharmonikkojen konserttiin, joka alkoi puolen tunnin sisään. Tallustelin siltä seisomalta nuorisotyyppisesti pukeutuneena Beethovenplatzille, jossa keikka järjestettiin. Siellä sitten pällistelin eturivissä japanialaisten pukumiesten vieressä, hyvä meininki.
Konsertin jälkeen hyperventiloin kulttuuriähkyn saaneena, joten lähdin hortoilemaan jostain lähistöltä kantautuneen jumpumjumpun-musiikin suuntaan. Paikka osoittautui jättikokoiseksi beach party -alueeksi aivan kaupungin sydämessä, imeskelin muutaman puolen litran tuopin margaritoja kunnes puolen yön jälkeen lähdin hapuilemaan hotellille. Onnistuin semikännipäissäni missaamaan kaikki julkiset kulkuiluvälineet, joten päätin hieman urheilla ja kävelin tuon muutaman kilometrin matkan.
Kännin vahvuus: 5/10.
Euroopankiertueretostelua, päivä 12.
Krapulaton herääminen. Lähdin McAaamiaisiin jokseenkin tympääntyneenä etsimään vaihtoehtoista murkinapaikkaa, jonka virkaa sai nyt toimittaa kaupungin keskustassa sijainnut italialaisravintola. Syödessäni sain tahtomattani oppitunnin amerikkalaisten ihmisten keskimääräisestä typeryydestä. Ensin minua ja henkilökuntaa lukuunottamatta tyhjään ravintolaan saapuu kolme jenkkipariskuntaa, jonka jokaisella naisedustajalla on tismalleen samanlainen, vitun typerän näköinen paita. Tyypeillä on lisäksi esittää typeriä kysymyksiä kyypparille, mutta heidän hölmöytensä pysyi vielä tyhmyyden rajoissa. Pankin räjäytti seuraavaksi sisään pamahtanut tyttö-trio, joiden aivopieruja kuunnellessani oli vaikeuksia pitää pokkaa. "How about this turkey? Is it like turkey? I mean, it is not beef or anything?" Voi vittu, ja sitten se muutenkin puoli-ilmaisten pöperöiden kulujen osittaminen takuulla oikein kunkin luottokortilta veloitettavaksi. Olin niin typertynyt noiden otusten idiotismista, että kävelin suoraan kadun toisella puolella olleeseen matkatoimistoon ja varasin itselleni seuraavaksi päiväksi puolipäiväreissun Bratislavaan.
Muuten päivä meni kaupunkia ihmetellessä. Puoli kasin maissa illalla mule onnistuttiin myymään kadulla lippu Wienin filharmonikkojen konserttiin, joka alkoi puolen tunnin sisään. Tallustelin siltä seisomalta nuorisotyyppisesti pukeutuneena Beethovenplatzille, jossa keikka järjestettiin. Siellä sitten pällistelin eturivissä japanialaisten pukumiesten vieressä, hyvä meininki.
Konsertin jälkeen hyperventiloin kulttuuriähkyn saaneena, joten lähdin hortoilemaan jostain lähistöltä kantautuneen jumpumjumpun-musiikin suuntaan. Paikka osoittautui jättikokoiseksi beach party -alueeksi aivan kaupungin sydämessä, imeskelin muutaman puolen litran tuopin margaritoja kunnes puolen yön jälkeen lähdin hapuilemaan hotellille. Onnistuin semikännipäissäni missaamaan kaikki julkiset kulkuiluvälineet, joten päätin hieman urheilla ja kävelin tuon muutaman kilometrin matkan.
Kännin vahvuus: 5/10.