Kitinä

Bluntly kirjoitti:Täysin ajatukseton pää olisi juuri nyt hyvin toivottu tilanne.

Vaihdetaan. Meillä on samanlainen tukkamuotikin

Olen huomannut että pääsee helpommalla kun hyväksyy ettei ne miehet mitään löydä vaan tarvitsevat sen "komerossa, toinen hylly, kolmas laatikko, sen ja sen takana"-neuvon. Hermoja säästää myös se, että hyväksyy sukkien löytymisen mitä mielikuvituksellisimmista paikoista, ja että pyyhettä ei koskaan osata laittaa kuivumaan siitä kuuluisasta ja hyvin näkyvästä lenksusta. Tämän voi ottaa omaan jokapäiväiseen siistimisoperaatioon mukaan, pyyhkeen suoristus.

Mutta, kokemukseni mukaan miehillä on kyky tietää mihin olen hukannut oman päivittäisen suklaa-annokseni, tämä lienee osa miehistä itsesuojeluvaistoa.

Kyllä mies tarvitsee ymmärrystä. Nalkuttaa ei saa, koska silloin mies kapinoi eli alisuorittaa.

Mä siedän huonosti sellaista, että puolisoa odotetaan kohdeltavan kuin lasta, kun "ei se osaa" tai "ei se ymmärrä". Tosin en ole varsinaisesti kyllä nalkuttavaakaan sorttia, enemmänkin ns. kertaräjähtäjä. Tilanteet ovat ohi nopeasti.

exsu kirjoitti:Mä siedän huonosti sellaista, että puolisoa odotetaan kohdeltavan kuin lasta

Vihaan itse sitä kun minua kohdellaan kuin lasta. Pystyn kyllä itsenäisesti suoriutumaan asioista paremmin kuin hyvin.

exPertti kirjoitti:

exsu kirjoitti:Mä siedän huonosti sellaista, että puolisoa odotetaan kohdeltavan kuin lasta

Vihaan itse sitä kun minua kohdellaan kuin lasta. Pystyn kyllä itsenäisesti suoriutumaan asioista paremmin kuin hyvin.

Yleensä lapsena kohtelun aiheuttaa se, että käyttäytyy kuin lapsi. Toki voi räjähdellä, paukahdella, nalkuttaa, huomautella, lopputulos ei kokemukseni mukaan muutu. Jos ei löydä, ei löydä.

RP kirjoitti:

exPertti kirjoitti:

exsu kirjoitti:Mä siedän huonosti sellaista, että puolisoa odotetaan kohdeltavan kuin lasta

Vihaan itse sitä kun minua kohdellaan kuin lasta. Pystyn kyllä itsenäisesti suoriutumaan asioista paremmin kuin hyvin.

Yleensä lapsena kohtelun aiheuttaa se, että käyttäytyy kuin lapsi. Toki voi räjähdellä, paukahdella, nalkuttaa, huomautella, lopputulos ei kokemukseni mukaan muutu. Jos ei löydä, ei löydä.

Olkoot sitten ilman?

Montakohan kertaa olen sanonut hellulle että "ei, minä en tee tuota asiaa, koska en ole sun äiti/sihteeri". Aina tulee natkutusta koska "niinmutku". Ei, en silti ole, ei mene läpi.

Paras on tähän mennessä ollut tämä "voitko laittaa omat menosi yhteiseen kalenteriin vaikka googleen jotta tiedän missä minun pitää milloinkin olla". Ei, en voi, mulle riittää kaksi kalenteria, joissa molemmissa on mun omat menot (joista osa on tietysti yhteisiä). Huolehdi sinä omistasi tai hanki sihteeri.

RP kirjoitti:Yleensä lapsena kohtelun aiheuttaa se, että käyttäytyy kuin lapsi. Toki voi räjähdellä, paukahdella, nalkuttaa, huomautella, lopputulos ei kokemukseni mukaan muutu. Jos ei löydä, ei löydä.

Mahdollisesti, mutta ei tosiaankaan kaikilla/aina.

Siis itse olen usein kohdannut sellaista, että viereen parkkeeraa kaikkitietävä nainen. Katsoo tekemistäni vähän aikaa ja sitten kertoo miten eritavalla hän sen tekee ja se on se tapa miten tehdä tämä. Jos sitten kertoo miksi olen päätynyt omaan tekotapaan niin syntyykö siitä a) suloinen oivallus ja yhteiseloa parantava kokemus vai b) täydellinen vittuuntuminen?

Hermo menee mun äitiin alle vuorokaudessa. Miten ihminen voi olla niiiiinnn negatiivinen? Teen/sanon/olen mitä tahansa, siinä on aina jotain väärin. Esim. jos muilla/mulla on kuuma, mutsilla on tottakai kylmä. Jos tarjoan ulkomaanmatkaa, valittaa rahanmenosta, väärästä paikasta, huonosta säästä tai sopimattomasta ajankohdasta. Siis mikään ei vittu kelpaa.

Ei ihme, jos pian tarvitsen loppuelämän kestävää terapiaa, saatana!

annepa kirjoitti:Paras on tähän mennessä ollut tämä "voitko laittaa omat menosi yhteiseen kalenteriin vaikka googleen jotta tiedän missä minun pitää milloinkin olla".

Minusta tuo ei ole kohtuuton pyyntö. Tekninen toteutuskaan ei ole mahdottoman hankala. Gmailin kalsuun pystyy synkkaamaan ainakin Notesista merkinnät. Yksittäiset merkinnät voi ainakin Noksun puhelimesta toiseen pistää tekstiviestinä, samassa tilassa bluetoothilla.

Mirkku kirjoitti:Ei ihme, jos pian tarvitsen loppuelämän kestävää terapiaa, saatana!

No sitä vartenhan me (ja miljuuna lurkkijaa) täällä ollaan. Halvempaakin kuin oikean lanttumaakarin soffalla makoilu.

Ttu taas tätä rahanmenoa. Harrastus haukkasi juuri alun toista tonnia ja autoonkin pitäis hallituksen mukaan saada uudet kesärenkaat.

Paras oli, kun olin pukeutunu polvimittaiseen farkkuhameeseen, tunikaan ja korkkareihin Jumboon mentäessä. Sanoi mulle: "kuvitteletko, että joku mies sua vilkaisee? Käveletkin kuin maksullinen nainen..."

Todettakoon, että mun mutsi ei ole vielä ikäloppu, ikää on alle 60. Mutta onko tarpeen myöskään todeta, että vedin aikamoiset herneet nenuun tuosta kommentista.

annepa kirjoitti:
Olkoot sitten ilman?

Mä en käy omassa suhteessani valtataistelua saati statustaistelua. Kumppani on mulle ihminen, ja ihminen on lapsellinen, ärsyttävä, hajamielinen, rakastava, ihan kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Kun se puoliso kysyy, että tiedätkö sä missä se mun tietokone härpätin on, ja mulla on tieto siitä, niin mulla ei tosiaankaan ole tarvetta räjähtää, nalkuttaa tai mitään muutakaan vastaavaa "etsi itse, en ole äitis, orjas, u name it". Vaan voin todeta, että näin sen tuolla, kato sieltä.

Samoin se puoliso ilmoittaa mulle että oot taas unohtanut pyykit pesukoneeseen useammaksi tunniksi tai että en ole tyhjentänyt tiskikonetta muutamaan päivään ja röykkiö senkun kasvaa. En mä tuolta osin tule muuttumaan, olen noh ärsyttävän hajamielinen. Toki voisin älämölöidä "en oo äitis, en oo kotiorjas, mikset itte saatana", mutta hei, se on se sovittu työnjako.

Joo, kyllä mä henk. koht. jaksan ihmetellä miksi jotkut asiat on niin kovin vaikeita ja hankalia, kun ne ei sitä kuitenkaan ole.

Pieni ärsytys päivässä pitää pedin lämpimänä <3

^ Oon tullut siihen tulokseen, että mutsien vähättelevät kommentit johtuu vaan kateudesta. Ne on jo vanhoja kurppia, kun taas meillä on parhaat vuodet meneillään. Että siinähän pauhaa, sääliks käy.

Mirkku kirjoitti:Paras oli, kun olin pukeutunu polvimittaiseen farkkuhameeseen, tunikaan ja korkkareihin Jumboon mentäessä. Sanoi mulle: "kuvitteletko, että joku mies sua vilkaisee? Käveletkin kuin maksullinen nainen..."

Todettakoon, että mun mutsi ei ole vielä ikäloppu, ikää on alle 60. Mutta onko tarpeen myöskään todeta, että vedin aikamoiset herneet nenuun tuosta kommentista.

It's just one SLUT walking!

Irtisanoudun miehisyyden stereotypiasta ja totean vain olevani hajamielinen.

Vesper kirjoitti:Ne on jo vanhoja kurppia, kun taas meillä on parhaat vuodet meneillään internetissä.

Korjasin vähän

küllküll kirjoitti:

Vesper kirjoitti:Ne on jo vanhoja kurppia, kun taas meillä on parhaat vuodet meneillään internetissä.

Korjasin vähän

Tyhmä. Nyt me masennutaan.

RP kirjoitti: Kun se puoliso kysyy, että tiedätkö sä missä se mun tietokone härpätin on, ja mulla on tieto siitä, niin mulla ei tosiaankaan ole tarvetta räjähtää, nalkuttaa tai mitään muutakaan vastaavaa "etsi itse, en ole äitis, orjas, u name it". Vaan voin todeta, että näin sen tuolla, kato sieltä.

Mä en näe tätä mitenkään vastakohtana Annepan sanomalle. Ei sellainen arkihuomaavaisuus, että kertoo tietonsa jonkun tavaran sijainnista ole yhtään sama asia kuin se, että hoitaa toisen puolesta esim. kalenterin ylläpitoa. Omassa esimerkissäni räjähtely liittyi nimenomaan tilanteeseen, jossa minun tavaroitani on a) tungettu takin taskuun ja b) jätetty takin mukana toiselle paikkakunnalle. Ei puolison omien tavaroiden hukkaamiseen.

Tämä tavaroiden jakohan on aivan hanurista. Mulla on kohta kaikenmaailman iittalan kippoa ja kuppia mutta ainoa minkä tahtoisinn itselleni siirrettäväksi on yhteinen auto... ja siitähän näemmä tulee yksi helvetillinen säätäminen.

Naimisiin? Ei koskaan enää.

exsu kirjoitti:

RP kirjoitti: Kun se puoliso kysyy, että tiedätkö sä missä se mun tietokone härpätin on, ja mulla on tieto siitä, niin mulla ei tosiaankaan ole tarvetta räjähtää, nalkuttaa tai mitään muutakaan vastaavaa "etsi itse, en ole äitis, orjas, u name it". Vaan voin todeta, että näin sen tuolla, kato sieltä.

Mä en näe tätä mitenkään vastakohtana Annepan sanomalle. Ei sellainen arkihuomaavaisuus, että kertoo tietonsa jonkun tavaran sijainnista ole yhtään sama asia kuin se, että hoitaa toisen puolesta esim. kalenterin ylläpitoa. Omassa esimerkissäni räjähtely liittyi nimenomaan tilanteeseen, jossa minun tavaroitani on a) tungettu takin taskuun ja b) jätetty takin mukana toiselle paikkakunnalle. Ei puolison omien tavaroiden hukkaamiseen.

Joo-o, mutta kun annepa lainasi mun viestiä ja mä lainasin siitä sen itselleni oleellisen ja vastasin siihen.

^Tytöt lopettaa nahistelemasta.

Nergal kirjoitti:Tämä tavaroiden jakohan on aivan hanurista. Mulla on kohta kaikenmaailman iittalan kippoa ja kuppia mutta ainoa minkä tahtoisinn itselleni siirrettäväksi on yhteinen auto...

Ehdotus: siirrä yhteinen auto niiden kippojen ja kappojen päälle. Helpottaa jakoa ainakin vähän

EDIT:
Vaikka näitä osituksia tehdessä tuppaa käymään tunteet kuumina puolin ja toisin, kannattaa koettaa suhtautua hommaan viileän objektiivisesti. Puolensa toki tulee pitää, mutta mitä nopeammin homman saa hoidettua, sen nopeammin pääsee koko paskasta eroon ja elämässä eteenpäin.

Lakimiesapuun turvautuminen kannattaa vasta, kun potissa on useamman kymppidonitsin arvosta jaettavaa. Ne perkeleen iilimadot kirjoittavat ihan älyttömiä tuntilaskutuksia.

küllküll kirjoitti:Vaikka näitä osituksia tehdessä tuppaa käymään tunteet kuumina puolin ja toisin, kannattaa koettaa suhtautua hommaan viileän objektiivisesti. Puolensa toki tulee pitää, mutta mitä nopeammin homman saa hoidettua, sen nopeammin pääsee koko paskasta eroon ja elämässä eteenpäin.

Juu huomattu. Mie noilla kipoilla ja kupeilla tee helevettiäkään vaan autolla nyt ei ole varaa ostaa omaa ja ex vei auton josta on puolet minun omaan käyttööni ja tämän päiväisen keskustelun myötä ajatus siitä kenen käytössä auto on loppupeleissä on aika ilmeinen:

-Niin se auto?
-Joo
-Niin, kuis sen kanssa tehdään?
-Nokun minä tarvin sitä ja en oikein vois antaa sitä.
-Eiks sovittu että mie lunastan sen asunnon myynnissä itselleni?
-Niinhän me puhuttiin...mutta...mun nyt pitää jut...siis miettiä.
-Miksi?
-Nokun tarvin sitä.
-Mihin?
-No jos meen moikkaan porukoita joskus...ja kaupassa pitää käydä.
-Aha.
-Saisko sitä edes lainaa että saisin vietyä nää tavarat täältä pois?
-No pitää jute...eiku miettiä asiaa.



En viitsinyt ilmaista mielipidettäni siitä kenellä auto on loppupeleissä käytössä ja miksi siitä on niin vaikea luopua.

^ Jumalauta mikä tonttu se sun ex onkaan.

^Kolme työpaikkaa kaatunut siihen että en ole saanut autoa käyttööni, mie niin nautin olla työttömänä.