Kitinä

AngryBird kirjoitti:Ehkä joskus lukioikäisenä olen luullut olevani mutta luultavasti en.

Tällä perusteella voisin sanoa että en. Lukiossa kuitenkin tein itsestäni
täysin idiootin jälkeenpäin ajatellen.

Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.

par-sky kirjoitti:Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.

Hassua. Luulin, ettei tollaista tapahdu oikeasti.

Dave kirjoitti:

par-sky kirjoitti:Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.

Hassua. Luulin, ettei tollaista tapahdu oikeasti.

Leffamatskua. Johtaako yleensä mihinkään. Tai entäs jos ei uskallakaan toimia kuten pärsky toimi?

Tietysti panomiehillä noin. Muistanpa kun olin Joudenin kanssa yökerhossa. Kesken kaiken Jouden sanoi: "Minua kutsutaan tuonne", ja meni jutskaamaan jonkun misun kanssa, Ilmeisesti öögaa oli heitetty. Rubiininpunaisen käyttö estyi, koska minä sabotoin, heh.

En olekaan vielä kertonut sitä kaikkein surkeinta "Naisjuttuani". Niitähän siis on ollut noin neljän vuoden välein, potentiaalisiakaan. Aiempi oli neljä vuotta aikaisemmin eläinfysiologian harjoitusten työparini Marja, jonka kanssa siis tapoimme elukoita ja tongimme niiden sisälmyksiä.

Tämä oli siitä neljä vuotta. Opiskelin historiaa, ja hain alkumerkintää jostain luentosarjasta. Olin aiemminkin huomannut blondin, joka muistutti elävästi TV-sarja "Taisteluparin" Makepeacea. Olin päätellyt, että on "tasoni" yläpuolella. Nimensä oli Tuija. No nytten laiskasti silmäilin alkumerkinnän hakijoiden jonoa. Silmäni pysähtyivät siihen blondiin. Hää kahtoi minua silmiin. Minä häntä, pitkään.

Seuraavilla luennoilla joskus vilkuiltiin puolin sun toisin. Hymyiltiin. Mutta tietenkään en uskaltanut puhutella ollenkaan!! Tuntui kiusalliselta.

Taisi turhautua. Jonnekin muulle luennolle mennessä oltiin ovella peräkkäin ja hän jo kysyi, käynkö sillä luennolla. Sanoin että joo, Hannu Soikkanen tämä. Ilmeisesti vaikutin jo stalkkerilta!

Kerran joku luento olikin peruttu. Silti taas Yliopiston vanhan puolen salille yhtä aikaa. Sali oli tyhjä. Poistuessamme käveli edellä ja perkele vielä keikutti persettään ihan vittuillakseen. Silloin viimeistään olisi pitänyt pyytää kahville tai jotain, mutten uskaltanut. Siitä edespäin vältin katsekontaktia.

Siis minulla on rakkauselämän surkeuden maailmanennätys!!

Juu oon, nyt ekaa kertaa. Elämäni toinen seurustelusuhde - ja toivottavasti loppuelämän mieheni, tämä siis

Kyllä ainakin kerran. En ole vuosiin nähnyt kyseistä poikaa (tai no miestä nykyisin) mutta sen tiedän että jos näkisin niin edelleenkin olisin ihan heikkona häneen. Teininä olin täysin hullaantunut jopa pakkomielteeksi asti.
Eipä ole sen jälkeen sitten ketään muuta tullut joka olisi niin saanut mun pään sekaisin, enkä usko että tuleekaan. Ehkä onneksi, koska on se aika pelottavaa. Ja raastavaa.

Olen ollut kahdesti. Ainakin sen perusteella, että ero teki helvetin kipeää. Noiden lisäksi ammattikoulussa 17-vuotiaana olin teinirakastunut yhteen poikaan, jonka kanssa pääsin ihme kyllä suutelemaan eräänä iltana, mitään kummempaa sitä ei kyllä sitten syntynyt.

Vai että olenko!!
Voi hyvä sylvi!

Olen aivan liian nopea ihastuja ja sitten ne ihastukset myös säilyy melko hyvin, kunhan ihastuksen kohde ei saa tietää. Joskus olen ollut lähes tuskastunut siihen kun näen naisissa usein pelkkää hyvää aluksi ja sitten olen jotenkin liiankin ihastunut.

Nyt kun ikää on tullut lisää, koen ihastumisen ja rakastumisen jotenkin syvällisemmin ja nyt jo kohtalaisen pitkäaikaisen tyttöystäväni kanssa olemme kohteliaan rakastuneita toisiimme. Ehkä siitä on se lapsellinen rakastuminen mennyt, mutta tunnetta ja rakkautta on ihana kokea ja luulen ja toivon, että se kestää!

Mutta teininä...voi hyvä tavaton. Silloin olin melkein kaikkiin söpöihin ihastunut, kassaneideistä ja siivoojista aina hallitusneuvoksiin ja tietenkin opettajiin.

Niin , se tylsä puoli näissä on että tuppaan rakastumaa siroihin ja söpöihin ja nuoriin. Ennen kun olin nuori myös vanhemmat naiset kiinnosti mahdottomasti ja jostain syystä oli pienirintaiset aivan ihania mun mielestä, mutta nykyään on pitkään ollut isot ja kauniit pyöreät rinnat iloja silmille enemmän. Kyllä mies vain on eläin, ei voi mitään!

© STADINARSKA

Gat kirjoitti:

Dave kirjoitti:

par-sky kirjoitti:Olen. Tähän vielä yhdistettynä ensisilmäyksellä huumaantuminen. Näin toisen turun terminaalin toisella laidalla. Ei ollut edes vaihtoehto etten heti menisi luokse.

Hassua. Luulin, ettei tollaista tapahdu oikeasti.

Leffamatskua. Johtaako yleensä mihinkään. Tai entäs jos ei uskallakaan toimia kuten pärsky toimi?

Tapailu-seukkaus-juttua, kunnes sen ex hyökkäsi puskista ja haluasi sen takas. Pöljä meni. Satunnaista perään haikailua välillä kummankin suorittamana, nykyään siis ollaan kavereita. Ollut aika hiljaa sen jälkeen kun kerroin olevani paksuna.

Otsikkoon viitaten, haluaisin olla juuri nyt Kroppa huutaa romantiikkaa!!

^Sitä ne Cosmot saa aikaan

huima kirjoitti:^Sitä ne Cosmot saa aikaan

Ei kun se on testosteroni. Mut nyt menis romantiikka(kin)!

Olen ja sitä tunnetta kaipaan, sellaista ei ole ollut varmaan viimiseen 15 vuoteen mitä silloin oli ... *huoh*.