Kitinä

Alkuperäiseen kirjoitukseen....

Yksinäisyydestä.

Niin, siitä(kin) kai oli kyse, kun tänään (kai se tänään oli?) murulle selvitin sitä, kuinka ihmisten perusolettamus ja käsitys minusta itsestäni on se, että olen sosiaalinen tapaus, jolla on paljon kavereita. Tai niin minä muista ihmisistä oletan... Ja sitten tuli tarve alkaa selittelemään, että eihän se oikeasti näin ole. Että kyllähän minä toimeen tulen monenkin kanssa, tuttuja toki löytyy ja sellaisia, jotka kadulla vastaan tullessa vetävät hihasta, kun en itse tunnista... (ok, kävelen yleensä muka sokeana, enkä oikeasti ketään tuttuja huomaa ja tästä on huomauteltu...).

Silti on sellainen olo, että sitä kuitenkin on ihan pirun yksin. On toki olemassa niitä oikeasti läheisiä ja rakkaita ihmisiä, mutta silti. Reilu vuosi sitten vielä tämän yksinäisyyden kanssa eläminen tuntui ahdistavalta, pelottavaltakin. Oli sellainen olo, että tunsi itsensä jotenkin petetyksi ja hylätyksi. Mitä, minunko pitäisi olla ja sietää toisinaan vain ja ainoastaan itseäni?!! Eikö kukaan todellakaan tule pelastamaan minua itseltäni... Ei meinaan oo helppoa. Vaatii jonkinmoista kasvamista ja prosessointia. Yksinäisyyden vallatessa mielen, tulee se älytön ikävä ja kaipuu. Tekis mieli itkeä. Eikä lopulta edes tiedä mitä tai ketä kaipaa. Sitten kuittaa mielessään oman käytöksensä typeräksi itsesääliksi ja yrittää hieman ryhdistäytyä... Eikä se itse ryhdistäytyminenkään ole mikään ratkaisu mihinkään. Tärkeintä kuitenkin olisi oppia olemaan. Ehkä olen oppinutkin. Vaikka vielä(kin) joskus epäilen.

aasi kirjoitti:Näppärä, mutta altis lieveilmiöille..

Jaa? No ok sitten. Aihetta koskevat postaukseni (tämän mukaanlukien) saa poistaa, jos vaikka jotenkin lietsoisivat mainittuja lieveilmiöitä.

aasi kirjoitti:Foorumisoftaan kajoan kuitenkin, olen siihen ennenkin kajonnut..

*tirsk*

ninnithequeen kirjoitti:*mieletön tilittämisen tarve ja tieto siitä että joku lukee*

Pukisin mainitsemasi tarpeen hyväksynnän tarpeeksi, joka on kaikilla ihmisillä ja lähes kaikilla voimakkaana. Haet siis hyväksyntää täältä Kitystä. Todennäköisesti et saa tarpeeksi sitä(siis hyväksyntää, joku kuitenkin olisi tämänkin virkkeen lainannut irti asiayhteydestään ) muualta.

nypari kirjoitti:

ninnithequeen kirjoitti:*mieletön tilittämisen tarve ja tieto siitä että joku lukee*

Pukisin mainitsemasi tarpeen hyväksynnän tarpeeksi, joka on kaikilla ihmisillä ja lähes kaikilla voimakkaana. Haet siis hyväksyntää täältä Kitystä. Todennäköisesti et saa tarpeeksi sitä(siis hyväksyntää, joku kuitenkin olisi tämänkin virkkeen lainannut irti asiayhteydestään ) muualta.

Hyväksymisen tarve toki. Kuten sanoit, kaikillahan se on. Vlillä hyväksyntää kaipaa enemmän kuin muulloin. Huomionkipeäkin saatan miehelleni olla. Ongelmana on kuitenkin tämä työnteko. Koskaan ei ole aikaa olla kahden

Starflare kirjoitti:Miksi olen tämmöinen? normaalisti pidän ihmisistä edes vähän vaikka jännitänkin aivan saatanasti kaikkea, mutta aina kun joudun kanssakäymiseen ihmisten kanssa aiheutan itse itselleni ongelmia. En tee tätä tahallani, vaan minulle rupeaa oma luonne ja olemus aiheuttamaan yökötystä, ja normaalisti kotiin päästyäni (ja koko sen matkan) en pysty mihinkään muuhun kuin itkuun ja satunnaiseen oksenteluun, ja tahtoisin satuttaa itseäni, josta olen kuitenkin pidättäytynyt lähimpien ystävien vaatimuksesta.

Minkälaisia ongelmia aiheutat itsellesi? Kuinka vanha olet? Mulle tulee mieleen, että sinulla taitaa olla kasvukipuja, joita oireilet tuolla tavalla. Kannattaa miettiä, mistä se itseinho oikein kumpuaa. Välillä kannattaa käydä keskusteluja itsensä kanssa ja kysyä 'mikä hätänä, kulta pieni, mitä oikein haluat ja kaipaat' ja sensellaista. Ja itselleen pitää antaa anteeksi se, että on epätäydellinen.