Kitinä

Manaaja kirjoitti:

Gaia kirjoitti:

Manaaja kirjoitti: Ja sehän se vasta coolia onkin!

Jea. Yhtä coolia kuin hoitamattomat hampaat ja muu yleinen pahanhajuisuus. Ihquu

Ei sen kämpän kanssa tarvitse nussia.

Juu ei. Eikä kämpän asukkaankaan kanssa, jos tollanen tulee todettavaksi

Gaia kirjoitti:

Manaaja kirjoitti:

Gaia kirjoitti: Jea. Yhtä coolia kuin hoitamattomat hampaat ja muu yleinen pahanhajuisuus. Ihquu

Ei sen kämpän kanssa tarvitse nussia.

Juu ei. Eikä kämpän asukkaankaan kanssa, jos tollanen tulee todettavaksi

Meinaaksä että se vaikuttaisi jotenkin lopputulokseen?

Joo, en mäkään likaisuudesta pidä, mutta jos nyt pari villakoiraa pyörii nurkissa ja sen vuoksi pipari on peruttu niin... Jepsistäkeikkaa!

Manaaja kirjoitti: Joo, en mäkään likaisuudesta pidä, mutta jos nyt pari villakoiraa pyörii nurkissa ja sen vuoksi pipari on peruttu niin... Jepsistäkeikkaa!

Pari villakoiraa ei o sama asia kuin törkykämppä.

Gaia kirjoitti:Pari villakoiraa ei o sama asia kuin törkykämppä.

No onpas.

Suvinen kirjoitti:mutta oma-aloitteisesti ei juuri mitään.

TÄMÄ!!!! Just oli tiskit, joita ei voi tiskata koneessa, 10 päivää (ei sillä että lasken... ) tiskipöydällä. Kun tulin tänään kaupungilta niin ne oli pesty. Muistin kehua!

Mulla on kans tuo kärsimättömyysongelma, mutta koska en halua tehdä kaikkea itse, niin jätän tekemättä ja kiehun keskenäni. Ja sit kun toinen tekee, muistan kiittää ja olla mielissäni. Pidän tämän viikon tiskipöydän puhtaana ja pesen pyykit. Tasapuolisuutta, siis.

Tämä toimii erinomaisesti:

Meillä jakautuu silleen, että mä hoidan päivittiäiset pikkujutut, petaan sängyt, touhustan, pidän keittiön siistinä, tyhjennän astianpesukoneen, siivoan vessat, avokki pesee pyykit, vie roskat, huolehtii autosta ja tietsikoista. Ruoat kokkaillaan yhdessä.. ja tietty sitten kerran viikossa siivoilla isommin yhdessä.
Ihan hyvin jakautuu.

Mies taitaa tehdä enemmän ja ihan omatoimisesti. Petaa sängyn, siivoaa kissanhiekkalaatikot useammin kuin minä, imuroi ja vie roskat. Minä teen ruokaa ja hoidan useimmiten pyykit. Keittiön siivous menee aika 50/50. Kaupassa käydään yleensä yhdessä tai sitten minä yksin, jos ei tarvi kovin isoja ostoksia tehdä. Minä pesen vessan.

Bluntly kirjoitti:Tämä toimii erinomaisesti:

Hauska

Gaia kirjoitti:OT: Viimeksi kun asuin jonkun normaalin ihmisen kanssa, kotityöt menivät jokseenkin tasan, ts. minä tein hommat talon seinien sisäpuolella, toinen talon ulkopuolella. Herra myös lämmitti saunan (puu-) ja takat/uunit sekä piti huolen kulkuneuvoista. Toimi loistavasti.

Uh! Tota elin ex-vaimon kanssa monta vuotta, mutta siten, että osallistuin myös näihin sisätöihin. Palautteesta päätellen en kuitenkaan riittävästi.

Niin kuin olen ennenkin sanonut; meno on mennyt snadisti nurinkuriseksi. Miehet pitää osata kaikki ja osallistua kaikkeen. Mutta renkaanvaihdot yms... kuuluu oletuksena vain miehelle.

Tai sitten olen vain päätynyt väärien naisten läheisyyteen.

Kyllä se näin on. Jos ei pidä huolta autosta, saa kuulla olevansa jotain muuta kuin mies. Jos ei ole koko ajan siivoamassa/sohvan tyynyt eivät ole ojennuksessa, saa kuulla olevansa sovinistisika. Kumpi lie parempi?

^ Stop yer bitching, kuulostatte ihan neideiltä
Jossette ole tyytyväisiä niin sanokaa, jos palaute toimii ainoastaan yhteensuuntaan, niin kärsikää.

Dumis kirjoitti:niin kärsikää.

No tähän mä en ole alkanut ;)

Tulee mieleen semmoset jutut kun miehet valittaa, että muijaa saa aina oottaa kun sen pitää meikkaa ja laittautuu, ja kaikki sen purnukat täyttää kylppärin mut vittu minkään ruman (tai luonnontilassa olevan) naisen kans nyt kukaan mitään.

Charles Caldwell kirjoitti:

Gaia kirjoitti:OT: Viimeksi kun asuin jonkun normaalin ihmisen kanssa, kotityöt menivät jokseenkin tasan, ts. minä tein hommat talon seinien sisäpuolella, toinen talon ulkopuolella. Herra myös lämmitti saunan (puu-) ja takat/uunit sekä piti huolen kulkuneuvoista. Toimi loistavasti.

Uh! Tota elin ex-vaimon kanssa monta vuotta, mutta siten, että osallistuin myös näihin sisätöihin. Palautteesta päätellen en kuitenkaan riittävästi.

Niin kuin olen ennenkin sanonut; meno on mennyt snadisti nurinkuriseksi. Miehet pitää osata kaikki ja osallistua kaikkeen. Mutta renkaanvaihdot yms... kuuluu oletuksena vain miehelle.

Tai sitten olen vain päätynyt väärien naisten läheisyyteen.

Mulla ei ollut järjestelyssä mitään valittamista. Sisätöiden osalta esitin vain toivomuksen, että pyykit päätyvät pyykkikoriin, roskat roskikseen ja käytetyt astiat tiskipöydälle, muu hoitui ihan rutisematta mun puolelta loppuun asti.
Ja jos toinen tykkää nurmikon leikkaamisesta ja autojen ja muiden kulkuneuvojen hinkkaamisesta ja laittamisesta niin mikäs siinä

Gaia kirjoitti:Mulla ei ollut järjestelyssä mitään valittamista. Sisätöiden osalta esitin vain toivomuksen, että pyykit päätyvät pyykkikoriin, roskat roskikseen ja käytetyt astiat tiskipöydälle, muu hoitui ihan rutisematta mun puolelta loppuun asti.
Ja jos toinen tykkää nurmikon leikkaamisesta ja autojen ja muiden kulkuneuvojen hinkkaamisesta ja laittamisesta niin mikäs siinä

Toi olis kyllä aika bueno mulle, vaikken nyt mikään remppamiehen mallikuvake olekaan. Tietysti kodin elektroniikka kuuluis mulle myös ja satunnainen avustelu siivouksissa.

Gaia kirjoitti: Mulla ei ollut järjestelyssä mitään valittamista. Sisätöiden osalta esitin vain toivomuksen, että pyykit päätyvät pyykkikoriin, roskat roskikseen ja käytetyt astiat tiskipöydälle, muu hoitui ihan rutisematta mun puolelta loppuun asti.
Ja jos toinen tykkää nurmikon leikkaamisesta ja autojen ja muiden kulkuneuvojen hinkkaamisesta ja laittamisesta niin mikäs siinä

No kun se meniskin noin. Itse remppasin '70 rakennetun talon lattiasta kattoon siinä samalla kun hoidin myös harrastukset ja työn, samalla kotitöihin osallistuen jne... Way too much. Ok. Kyllähän ex-vaimo auttoi rempassa, kuten myös sukulaiset. Mutta silti. Too much is too much. Ei enää ikinä. Jos jostain ihmeen mielenhäiriöstä muutan vielä omakotitaloon, niin se on uusi kivitalo avaimet käteen. Piste.

^Niin joo, tossa ohessa kyllä myös rempattiin -48 rakennettua taloa.
Toki meidän remppa oli tyyliin "jos se on ehjä ja toimii, sitä ei tarvitse muuttaa tai vaihtaa".

Dumis kirjoitti:Tietysti kodin elektroniikka kuuluis mulle

Noita sun touhuja katelleena ehkä kannattaisi jättää vaimokkeelle.

Bluntly kirjoitti:

Dumis kirjoitti:Tietysti kodin elektroniikka kuuluis mulle

Noita sun touhuja katelleena ehkä kannattaisi jättää vaimokkeelle.

Älä nyt, just sain pöytäkoneen paskaksi, josse nyt saattoi edes mennä, kun paska oli jo valmiiksi. Ehkä mä sitten joku vuosi jaksan vetää piuhat jotenkin hienosti jemmaan, kun tarve ilmenee

edit: tietty jos vaimoke on niissä astioissa parempi, niin toki. Toistaiseksi eivät vaan ole olleet.

Ihanaa, minuakin koskettava aihe!

Minä laitan ruuan, huolehdin tiskit, kaupassakäynnit, roskat, pyykit ja siivouksen, tylsää päivittäiskauraa. Mies tyhjentää sovitusti kissanhiekkalaatikon, lähinnä koska jos laatikkoa ei tyhjennä, kissanpaska on päivittäin matolla. Mies hoitaa myös omakotitalon omituisuudet, kuten ilmanvaihdon suodattimien vaihdot, rännien tyhjennykset, katon harjaamisen sammaleesta ja remonttiasiat, eli näitä satunnaisempia juttuja. Lisäksi auto on miehen vastuualuetta, minä ajan ja tankkaan.

Ongelmaksi muodostui vaativa lapsi, joka valvottaa öisin, nukkuu päivisin hyvin pienissä erissä sylissä tai rattaita työnnellessä eikä viihdy yksin. Kun koitin askartaa kotitöitä miehen tultua töistä, tuli vaatimusta omasta ajasta ja lepohetkestä raskaan rupeaman jälkeen. Myös viikonloppuisin tuli saada omaa, yhtäjaksoista aikaa mieluusti molempina päivinä > 4h. Kohtuullisia vaatimuksia, paitsi että minulle sitä omaa aikaa ei järjestynyt sitten koskaan. Teki jo pahaa kriisiä, kunnes oma äitini muutti paikkakunnalle ja tuli hoitamaan lasta. Hieman ongelmallisesta äitisuhteestani huolimatta tämä varmaan pelasti meidän parisuhteemme.

Tietysti sitä olisi pärjännyt ilmankin jos olisi pakko, silloin asunto olisi yhtä sotkua ja ruuaksi nauttisimme aina mauttomia eineksiä. Näyttäisin vielä rämettyneemmälle kuin nyt ja olisin tiuskiva puoliso. Avioliitto olisi jäänyt kakkoseksi lapsen tarpeille, itkevää, kipuilevaa ja vierastavaa lasta en olisi hoitoon laittanut, eikä potentiaaleja paikkojakaan kyllä ollut tarjolla. Nyt on hyvä näin. Oman työhönpaluun tullessa ajankohtaiseksi työnjaosta on erittäin välttämätöntä keskustella perusteellisesti ja vaikkapa ihan kellottaen. Toisaalta tuleva isäkuukausi voi jo valottaa toisen työnkuvaa ja lisätä arvostusta toisen tekemiä töitä kohtaan puolin ja toisin.

Melnais kirjoitti:Teki jo pahaa kriisiä, kunnes oma äitini muutti paikkakunnalle ja tuli hoitamaan lasta. Hieman ongelmallisesta äitisuhteestani huolimatta tämä varmaan pelasti meidän parisuhteemme.

Tässä kohtaa ollaan minun mielestä asian ytimessä. Suomalaiseen kulttuuriin on pesiytynyt sellainen omillaan toimeen tulemisen mentaliteetti, joka ei kyllä kanna hedelmää. Ainakaan oman lähipiirin puolesta tässä suhteessa ei ikinä ole tullut mitään apuja, vaan jos apuja on halunnut, niin on aivan erikseen pitänyt tuputtaa, tai sitten rahalla hankkia. Remppa-apua kyllä löytyy kunhan ruokaa ja juomaa tarjotaan, mutta kun pitäisi huolehtia jälkikasvusta, niin ollaan kokolailla täysin avuttomia. Huonoja isiä, äitiä, anoppeja… mutta en minä heitä valinnut. No ex-anoppi oli kyllä parasta a-laatua, mutta niin kuin Murphyn laki ilkikurisesti meitä piinaa, niin hänet vietiin aivan liian nopeasti.

Charles Caldwell kirjoitti:Tässä kohtaa ollaan minun mielestä asian ytimessä. Suomalaiseen kulttuuriin on pesiytynyt sellainen omillaan toimeen tulemisen mentaliteetti, joka ei kyllä kanna hedelmää.

En itsetarkoituksellisesti syyllistä ketään, mutta useimmiten tuoreet äidit ruokkivat tätä pesimää. Äidille kun on usein kunnia-asia hoitaa lasta mahdollisimman hyvin ja ITSE, eikä pyytää ainakaan alussa apuja muualta. Siinä sitten parisuhteet kriiseilevät, koska usein isä kokee tuoreen isyytensä vangitsevana ja tukahduttavana oman ajan ollessa kortilla. Isä ei helposti sopeudu uusiin vaatimuksiin, vaan se vaatii aikaa ja aikaa.

Mun mielestä ei voi kyllä vaatia tai itsestäänselvyytenä olettaakaan, että isovanhemmat haluis hirveesti hoitaa vauvoja. Tiedän ainakin omasta äidistäni sen, ettei se ole mikään lasten ja imeväisten suurin suojelija. Jos jollain ihmeen konstilla joskus lisääntyisin, niin voisin omilta vanhemmiltani muutaman kerran ehkä pyytää, mutta todellakin ihan vain muutaman. Kyllä ne on mun sisko- ja velipuolen lapsia kattoneet, mutta vähän tuhahdelleet siitä varsinkin mun veljen ja vaimonsa oletuksesta, että heidän lapsensa vahtiminen on harvinainen etuoikeus, johon luvan saamisesta vaikka taisteltaisiin. Niinku mäkin.

Ylermi Ylihankala kirjoitti:En itsetarkoituksellisesti syyllistä ketään, mutta useimmiten tuoreet äidit ruokkivat tätä pesimää.

Mä en ehkä lähtis tohon. Jos saan luvallanne harrastaa keittiöpsykologiaa, niin ei tämä äitien vika ole. Musta se periytyy pidemmältä, jälleenrakentamisen ja sotakorvausten ajalta, jolloin mitään muuta kuin työtä ei arvostettu. Apua ei pyydetä, eikä sitä pyytämättä tarjota, vaan tehdään töitä. Jokainen pärjätköön omillaan.