Kitinä

^^ Siinä on 7 vaihdetta ja sit vielä semmonen mistä vaihetaan high ja low ja en ees tiiä kuinka monta siinä on.. Ku ei siin lue *virn*.
Tarviipa kokeilla tuota keinoo seuraavan kerran jos ja kun tarvis on. Kyllä sä tosin voisit herrasmiehenä tarjoutuu tsekkaan ton mun pyörän et mun ois turvallista sillä ajella...

Kiitos, kiitos Enää 15 kiloa kutistettavaa O_o Fiilis on silti hyvä, koskaan tämä ei ole ollu näin helppoa. Ilmeisesti nyt on motivaatio kohallaan. Vaatteissa tämä jo tuntuu.

Kait sitä vois Sherlock Holmesin kahtella yydestaan kun ole muutakaan.

Loma lähestyy loppuaan. Päänuppi on voinut hyvin.

Miksi täällä Suomessa on aina näin kuuma! Eilen hermo viimein petti ja lähdin etsimään lattialle laitettavaa ilmastointilaitetta. Kävin liioittelematta noin kahdessakymmenessä paikassa. Ei oota myytiin.

NuoriD kirjoitti:Loma lähestyy loppuaan. Päänuppi on voinut hyvin.

Miksi täällä Suomessa on aina näin kuuma! Eilen hermo viimein petti ja lähdin etsimään lattialle laitettavaa ilmastointilaitetta. Kävin liioittelematta noin kahdessakymmenessä paikassa. Ei oota myytiin.

Ei niitä oo maahantuojillakaan enää...

Hemmetti että oli taas hankala yö univammasella. Nyt on sitten niin väsyny ettei jaksa edes hehkuttaa kesäloman alkua, eikä oikein mitään muutakaan. Toisaalta haitanneeko tuo, koska seuraavan neljän viikon ohjelmassa on lähinnä pakkaamista, syömistä, nukkumista, muuttamista (!), ja ihan vähän taas syömistä. Ehkä harrrastan jopa kotimaanmatkailua (mut jos nyt pysyis kuiteski Etelä-Suomessa, ettei vallan hurjaks heittäydy).

Vähän reilu tunti vielä jaksettava ja sitten painelen Tiimariin, kun en Sinelliin jaksa lähteä. Mulla on visioita, pakko päästä värkkäämään kaikkia jänniä juttuja! Syytän paaston mukanaan tuomaa ylienergistä ja euforista fiilistä. Eilenkin järjestelin makkarin huonekalut uudestaan ja maalasin sellaisen pöytä-/laatikostotsydeemin.

veden lämpö 26 bodom-järvessä, jopa minä uskallan mennä uimaan. Kävin pari päivää sitten hietsussakin uimassa, meressä en ole Suomessa tarjennut uida sitten lapsuuden.

Tädit on hyppineet täältä tällä viikolla etuajassa pois milloin milläkin syyllä ja eilen ne sanoi, että mä saan lähteä tänään, mutta nyt ne sitten tossa vaan päätti, että toinen niistä lähteekin. Ja mä en viitti yrittää sanoa, että olis mun vuoro, koska jos alan tässä jotain sanoa, en voi taata, että äänensävy on yhtää enää ystävällinen. Meen setien kans pelaa lautapelei, mutta mitään paijausta on varmaan niiltäkään turha venaa. Muutenkin jotenkin vaan selittämättömän paska fiilis.

Voisin poketa salilla, sitten viikonloppua viettämään. Tarkoittaako tuo viettää sitten, että viikonloppuni viettää vinoon eli olen kaiketi gänäsessä biggusesha?

No gänäsessä biggusesha saundaa jettebraalta.

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:No gänäsessä biggusesha saundaa jettebraalta.

En mä taida olla, kun haluun olla hyvä dädi. Mut pari hiivaa vois ja sillee.

Häätkin tässä lähenee eli kolme viikkoa. Täytyy skarpata ja olla aivot tuoreina kuin partiopojalla ottamassa tulikomentoja vaimolta

Ylermi Ylihankala kirjoitti:Voisin poketa salilla

Kuulostaa härskiltä.

Ja mitäs vittua täällä tapahtuu? 1,5 kk kateissa ollut ystävä löytyi vihdoin, asiat on just niin huonosti kuin pelkäsinkin. Nyt ei löydy porukoita (ne vastaa AINA, nyt ei pariin päivään. Ehkä ne on hyljänny mut). Äijä on hautajaisissa. Mulla on vitusti liikaa töitä.
Onneksi sentään syntymäpäivälapsi rallattaa onnellisena Ilosaaressa.

Dumikselle toivon kovasti kovasti paranemista (kuulostaa aika päätähajottavalta taudilta jo) ja Jennylle hyvää whatever, mitä sitten edellisessä meinasitkaan. =)

Edit: Ahaa, nyt ymmärsin Jennyä. En eka vaivautunut lukeen Yltsin viestiä loppuun, kyllästyin puolivälissä.

Ajattelin lähteä ystien kanssa maailmalle, ihan hetkeks, juoda itseni täysin vastuuttoman ihanaksi ja unohtaa vaan kaiken kun ei tästä helvetistä tule yhtään mitään mitenkään päin... Mies on palannut hyvän dädin rooliinsa ja koska lapset tuntuvat aidosti siltä, ettei mikään ole hetkauttanut maailmaa oudoksi, uskallan kai sitten lähteä. Uskallanko, en tiedä, en tiedä oonko äiti, jolla on voimia tulla takaisin sitten kun lopulta ensimmäisen kerran mihinkään lähden. No ei, todennäköisesti selviän ilman lasten tuoksua muutaman päivän ja joudun takas elämääni, supernäyttelemään ja haaveilemaan. Hitto, tänään lueskelen kaikkea paskaa ja kamalia uutisia löytääkseni vihan tunteen jostain syvyyksistä. Miten voikin olla niin saatanan vaikea vihata mitään?? Milloin siitä on tullut vaikein tunne??

Lapitii kirjoitti: Dumikselle toivon kovasti kovasti paranemista (kuulostaa aika päätähajottavalta taudilta jo)

Kiitos, ei tykkää nyt tästä ollenkaan kun on vain sairaana jatkuvasti.
Toivottavasti sulla menee paremmin

Poika menee tänään pitkästä aikaa yökylään. Miehellä tietty huomenna töitä klo 11, mutta ehtiihän sitä nyt tekemään jotain hauskaa ulkoilmassa! Pitää keksiä toimintasuunnitelma

Huomenna saan viettää NELJÄ TUNTIA ihan yksin. Luxusta!

Dumis kirjoitti:Toivottavasti sulla menee paremmin 8)

Mjooh, pieni negatiivinen pohjavire vaan meinaa hiipii. Pitänee soittaa jolleen (jos mulle joku edes vastais!) ja avautua ja selvitellä asioita. Ja jos siis kun nyt jassaa painaa, voi huomenna jo patsastella laiturin nokassa, kummasti motivoi. Lapsellinen reissu suunnitteilla, kivaa!

Eteisen seinien imurointi nosti lämpötilaa kahdella asteella.

Fak fak fak fakofakofakof fakof fak off fak off faki faki fakiu fakiuu fakiuu fakiuuuu kiu kiu kiuk kiuk kiukkiukkiukkikkeliskokkelis.

Niin, yritin vain sanoa että kohta on lähtö edessä kohti Sulkavaa ja tuttavien mökkiä. Homma vain lähti nibamaisesti lapasesta heti kättelyssä. Olen ollut tupakkalakossa kohta kaksi viikkoa, nyt testataan sen kestävyys humalahakuisissa ääriolosuhteissa.

Ehkä se (vitutus) oli vaan toi Jone Nikulan kuunteleminen *yök*, nyt se tais vihdoin onneks lopettaa.
*olen aivan liian laiska jotta kanavan toiselle kääntäisin... laalaa*

Kreitsu kirjoitti:Oho, jo 16. päivä.

Joo... Pari arkipäivää sopia jurristi jostakin hoitamaan isän perunkirjotukset. Minkähän takia tuotakaan ei ole jaksanut aiemmin...

Käristämisestä ja monttubileistä ja raadon ronttaamisesta on tullu jo karhut, ei vaan jotenkin pysty. Ahistaa.

Kohta rautakaupoille ja Jumboo.
Iltahien vois vaik hakea Keskuspuistosta.

Nyt mä tajusin: mullahan on ihan törkee ikävä äijistä! En oo koko viikkoon päässy nukkuun sen viekkuun, enkä pääse viä ens yönäkään. =(
Haluun lusikoitua siihen niljakkeeseen!!

Jenny Daa-aah! ling kirjoitti:Ajattelin lähteä ystien kanssa maailmalle, ihan hetkeks, juoda itseni täysin vastuuttoman ihanaksi ja unohtaa vaan kaiken kun ei tästä helvetistä tule yhtään mitään mitenkään päin... Mies on palannut hyvän dädin rooliinsa ja koska lapset tuntuvat aidosti siltä, ettei mikään ole hetkauttanut maailmaa oudoksi, uskallan kai sitten lähteä. Uskallanko, en tiedä, en tiedä oonko äiti, jolla on voimia tulla takaisin sitten kun lopulta ensimmäisen kerran mihinkään lähden. No ei, todennäköisesti selviän ilman lasten tuoksua muutaman päivän ja joudun takas elämääni, supernäyttelemään ja haaveilemaan. Hitto, tänään lueskelen kaikkea paskaa ja kamalia uutisia löytääkseni vihan tunteen jostain syvyyksistä. Miten voikin olla niin saatanan vaikea vihata mitään?? Milloin siitä on tullut vaikein tunne??

Salarakkaus auttaa ja helpottaa.

Manaaja kirjoitti:Salarakkaus auttaa ja helpottaa.